Säkellystä ja säätöä

Hangella kevein askelin tanssien

2012-01-23T10:56:00.002+02:00

Minä en näköjään pääse tästä aiheesta yli enkä ympäri. Sain lisäpuhtia viimeiset pistot tökittyäni ja värikarttaa silmäillessäni - minulla oli noin 35 sävystä enää 8 pistelemättä peruspistoiksi. Pistoja oli myös määrällisesti selkeästi vähemmän edessä kuin niitä oli takana. Tästähän saattaa joskus tullakin valmista!

Tädin mekko on viimeistelyjä vaille valmis, puolipistoista koostuvat pilvet on tökitty kokonaan ja jäljellä onkin lähinnä enää siipien urakoiminen sekä muutamat yksittäiset sävyt sinne tänne. Plus joku taisi mainita joskus ne lempparini eli helmikirjonnat.

Lupaan välillä pyhästi kirjoitella jostakin muustakin, mutta tämä projekti jotenkin lumosi minut pitkästä aikaa.

Tassunjäljissä

2012-01-18T15:17:00.000+02:00

Loppuviikosta palailen takaisin käsitöiden merkeissä, mutta tässä välissä ajattelin jakaa kanssanne erään taloutemme kissoihin liittyvän hankinnan. Muille kuin kissapetojen ystäville tämä juttu ei tarjonne mitään kovinkaan henkevää, joten skipatkaa vapaasti.

Meillä on tosiaan kolme karvanaamaa ollut talouden jatkeena jo useamman vuoden ajan. Koska kolmikko viihtyy pääosin sisäkissoina ja käy pihamaalla pelkästään valjaissa (eivätkä kaikki tekisi mielellään sitäkään), sitä joutuu omistajana välillä pohtimaan paljonkin, miten pitäisi kissojen elämän mielekkäänä ja keksisi kylliksi niille sopivia virikkeitä.

Kissakavereista on toki seuraa toisilleen ja akuuteimpaan tekemisen tuskaan eläintoverit ovat tuoneet helpotusta toisilleen alusta lähtien. Lisäksi kissojen kanssa vietetään aikaa, niitä leikitetään ja esimerkiksi ylienergisen Pihkan kanssa opiskellaan perustemppuja istumisesta aina esineiden tunnistamiseen ja pomppaamiseen (kiitokset vain Rnille, joka kannusti meidät alkuun). Oman lisänsä tuo olohuoneemme akvaario, joka toimii paitsi oivana köllöttelyalustana, tarjoaa etenkin Pihkalle loputtoman viihdelähteen liikkuvine kaloineen.

Yhteistyötä tai ainakin toisen saaliin kärkkymistä

Meillä on kokeiltu aktivointipalloja ja muita vastaavan tyyppisiä leluja, mutta kissoilta menee vain minuutti saada pallo jumiin sohvan tai jonkin muun huonekalun alle ja lysti (sekä se paljon puhuttu aktivointi) jääkin sitten siihen. Monimutkaisempien härveleiden kohdalla meillä oli hieman uskonpuutetta siihen, ymmärtäisivätkö kotipalikkamme lainkaan, mistä on kyse. Hieman joulua päätin kuitenkin paikallisessa Mustissa ja Mirrissä vierailun päätteeksi ostaa kokeiluun uuden aktivointilelun. Trixien Cat Activity Turn Around (korskea nimihän on tunnetusti tärkein) osoittautui käytössä sangen kelvolliseksi.

Turn Aroundin perusajatuksena on kolme liikkuvaa muoviputkea ja piikikäs alusta

Luonnossahan valtaosa minkä tahansa eläinlajin päivästä pyörii ravinnonhankinnan ympärillä. Mitä syödä ja mistä sitä saada? Eläimen täytyy myös optimoida ruoanhankintaansa, sillä ruoan etsintään, saalistamiseen ja saaliin käsittelyyn pitäisi kulua vähemmän energiaa kuin mitä se itse saaliista saa, mikäli mielii hengissä selvitä. Etenkin vähäenergistä ruokaa syövät kasvissyöjät kuluttavat valtaosan päivästään pelkästään etsimällä ravintokasveja ja syömällä niitä saadakseen energiantarpeensa täytettyä.

Kissa ei poikkea tästä säännöstä, kuten jokainen pihalla liikkuvan kissan saalistusta seurannut tietää. Eläimeltä kuluu paljon aikaa, hoksottimia ja energiaa siihen, että se löytää sopivan saaliin, koettaa pyydystää sekä ja lopulta ehkäpä saakin saalista. Hieman kotikissaa isommalla kissapedolla leijonalla esimerkiksi vain noin joka kymmenes hyökkäys tuottaa itseasiassa saalista eli paljon voimia menee epäonnistumisiinkin.
Niinpä olen jo pidemmän aikaa toivonut löytäväni keinon, jolla siirtää osa ruokinnasta vastaamaan enemmän menoa luonnossa. Tylsästi päivittäin suora tarjoilu kupista tai lautaselta kun on eläimelle kuitenkin aika puuduttavaa verrattuna siihen, millaisen vaivan se luonnossa saaliinsa eteen näkisi. Tähän suuntaan olemme menneet aiemmin jo satunnaisesti piilottamalla pitkin asuntoa pieniä kätköjä kuivaruokaa, jolloin kissat ovat joutuneet etsimään ruokansa.

Saalistaminen on vakava asia,vaikka myyrät ja hiiret olisivatkin vaihtuneet vähemmän jännittäviin kuivanaksuihin

Turn Around osoittautui tavoitteissani soveliaaksi vempeleeksi. Aluksi piilotin sinisten muoviputkien sisään pelkästään kissojen erikoisherkkuja ja opettelimme laitteen käyttöä aloittaen helpoimmasta ja vaikeuttaen tilannetta hiljakseen. Pihka ahneimpana tajusi jutun juonen nopeimmin, mutta neidit seurasivat pian perässä, kun saivat oranssin paholaisen häädettyä laitteen kimpusta.

Valpas testikäyttäjä aterian päätteeksi

Nykyisin tarjoilen pääasiallisesti kaikki talouden kuivaruoat laitteen kautta. Kissat joutuvatkin siis näkemään hieman vaivaa saadakseen naksut eteensä ensin pudotellessaan niitä putkiloista tassuillaan ja sitten kalastaessaan alustalle pudonneet naksut itselleen. Märkäruoka tarjoillaan edelleen säännöllisesti suoraan lautaselta.

Kokeilu on tähän asti tuottanut vain positiivisia tuloksia ja onkin ihana nähdä, miten keskittyneesti kissat käyttävät aikaansa putkiloiden parissa. Naksuja kuluu aivan yhtä paljon kuin tavallisessakin ruokinnassa eli vaikka saalis pitääkin nyt itse kaivella, se ei ole vähentänyt joukkion ruokahalua. Olenkin sen verran tyytyväinen tähän systeemiin, että uskallan sitä muillekin suositella, joko satunnaiseksi herkkupalojen tarjoamisvälineeksi tai pysyväisemmäksi ruokinta-alustaksi.

Tammirauhaa

2012-01-16T20:30:00.001+02:00

Tammikuussa on jotakin merkillistä minulle, ollut jo monta vuotta. Kun muut pohtivat uuden vuoden lupauksia ja aloittelevat kilvan parempaa elämää kuka liikunnan ja kuka tipattoman merkeissä, minä tunnun valuvan hitaaseen rauhallisuuteen. Useampana vuonna olen huomannut, että olen tammikuussa usein flunssassa tai hiljennän tahtia muutoin. Pohdin ehkä mennyttä vuotta ja otan vastaan uutta tulokasta varovaisen uteliaana. Kaiken kaikkiaan kesän lapsena talvi on minulle aina liian pitkä ja hitusen raskaskin kevyen ja leikkisän kesän jälkeen. En koe myöskään syksyn piteneviä iltoja ennen joulukuuta niin tummina ja toivottomina kuin moni muu kokee. Marraskuu on minusta usein kaunis ja odotusta täynnä oleva kuukausi. Tammikuussa puolestaan iskee minulla talviväsymys, jos se ylipäätään on iskeäkseen. Niinpä kuukausi on usein kylmänä ja lumisena minulle se, jona huomaan hidastavani ja rauhoittavani tahtia.

Miten sitten selvitä tammikuusta, kun valtaosa painaltaa eteenpäin kiihtyvällä tahdilla ja tuntuu saavan voimia pelkästään kevään hitaasta lähestymisestä? Minulla on useitakin pieniä asioita, joiden olen huomannut ilahduttavan minua erityisesti tänä vuonna.

Päiväunet sohvalla kissan kanssa. Huisku ja Pihka kumpainenkin ovat ottaneet tavaksi tulla viereeni unille. Huisku käpertyy viltin alle kainaloon, Pihka taas menee aina nukkumaan jalkojeni päälle. Kissojen kanssa uni on lämmintä ja rauhallista ja koko maailma tuntuu hidastavan tahtiaan.

Pitkät kävelyt jäisessä ja kuuran koskettamassa maisemassa. Ihmeelliset muodot, joita jää ja lumi saavat. Auringonvalon leikki jäisissä kristalleissa ja hangen pinnalla. Huurteiset sävyt, lumen painamat oksat ja kengän alla narskuva jää ja lumi.

Kirjat illalla. Olen ottanut tavakseni rauhoittua ennen nukkumaan menemistä puolen tunnin tai tunnin ajan. Olen pitkästä aikaa lukenut taas uusia kirjoja, yleensä pahimman lukuhimon iskiessä kun koluan vain vanhaa hyllyäni. On kuitenkin yhtä aikaa ihanan rentouttavaa ja ylellistä vajota kirjan kanssa pehmeiden peittojen väliin. Rakastan tarinoita ja niihin uppoutumista. Viimeisimpänä kirjoina olen lukenut Piiat, tavaillut Game of Thrones -sarjaa läpi sekä tutustunut eläinmaailman ihmeisiin Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia -kirjan matkassa.

Ostokset. Olisin varmasti sangen kurja muotiblogin pitäjä. Kävin toivuttuani vilkaisemassa alennusmyyntejä ja kotiutuin tyytyväisenä joitakin sangen tarpeellisia perusvaatteita. Samalla tajusin, että jollei pakollisia alusvaate- ja sukkaostoksia lasketa, olen ostostellut vaatteita viimeksi juhannuksen alennusmyynneistä. En kuitenkaan oikein osaa käydä kaupoilla vain shoppailun riemusta, vaan yleensä ajaudun kaupoilla vasta kun tarvitsen oikeasti jotakin. Tarpeelliset ja minulle sopivat vaatteet tuntuivatkin jotenkin erityisen mukavilta ostosteluilta pitkästä aikaa. Laitoin myös ennakkotilaukseen videopelin, jonka ilmestymistä olen odotellut ja jonka hankkimista ajattelin ensiksi venyttää myöhäisemmäksi. Se tuntui melkoiselta luksukselta ja ylellisyydeltä.

Yleinen hemmottelu. Koska minulla on maailman paras äiti, maailman paras anoppi sekä maailman paras halki elämän rakastaja (=eli siis simppelimmin sanottuna minä itse, veljeni kun tapaa aina vaatimattomaan tapaansa sanoa, että itserakkaus on elinikäisen kauniin suhteen alku), minulla on tammikuulle tiedossa kosolti rentoutumista ja hemmottelua. Äiti oli hankkinut minulle joululahjaksi lahjakortin kasvohoitoon ja anoppi puolestaan hierontaan. Kumpikin on varattu nyt muutaman viikon päähän. Itse taas olin hankkinut itselleni tarjoushintaisen kampaajakäynnin päänahan hemmotteluhoidolla jo joskus lokakuussa. Koska lysti on myös maksettu silloin, se tuntuu nyt käytännössä ilmaiselta huvilta (Tiedän, olen hieman yksinkertainen ja helposti ilahdutettavissa). Niinpä minulla on tiedossani hekumalliset kaksi viikkoa, kun käyn hoidattamassa niin naamaani, alati jumiin vetävää selkääni sekä leikkauttamassa ylikasvaneeseen tukkaani vihdoinkin jonkun selkeämmän mallin. Tunnen oloni jotenkin luonnottoman ja vähän syntisenkin hemmotelluksi, mutta koetan olla tuntematta syyllisyyttä tästä ylenpalttisuudesta ja keskittyä nauttimaan.

Valinnan mukaan siis rentouttavaa tai reipasliikkeistä tammikuuta kaikille!

Postauksen kuvat ovat tällä kertaa kaikki isoveljeni Tuukin käsialaa.

Helmoissa

2012-01-14T15:15:00.005+02:00

Neulomista täytyy välillä tauottaa hieman muulla puuhastelulla. Tästä syystä ja edelleen flunssassa kevyesti pärskien kaivoin unholaan pitkäksi aikaa jääneen ikuisuuspistelyni kaapista. Kyllä tästäkin vielä valmis tulee, ennemmin tai myöhemmin! Jostakin syystä pistelin tätä viime vuonnakin tammikuussa ja nimenomaan flunssassa silloinkin, sitten se jäi taas tovin pistelytauolle.

Tässä kuitenkin tilanne, kun aloittelin tällä kertaa pistelyurakkaa. Keiju on hahmottunut jo aika kauniisti runsaine helmoineen, mutta vielä on paljon tekemistä neidon puvussa, siivistä ja ympäristöstä sitten puhumattakaan.

Tässä taas tilanne tällä hetkellä. Kuulle ei ole tapahtunut mitään ihmeitä, joten se sai jäädä kuvasta suosiolla. Edelliseen kuvaan verrattuna olen pistellyt kesken jääneen vaaleankeltaisen loppuu, lisännyt kaksi eri valkoisen sävyä, yhden tummankeltaisen ja aloittanut ensimmäistä sekoiteväriä, jossa sotketaan yksi säie mekon kahta eri keltaista. Edessä olisi vielä pari kiinteää väriä, loput sekoitevärit, kaikki puolipistot, jälkipistot sekä sitten vielä riemukseni ne helmikirjonnat. Mutta kuten sanottua, kyllä minä tämän oikeasti aion saada seinälle asti vielä! Tarkoituksenani oli myös ottaa kuva aina kun saan yhden värin valmiiksi, mutta kun oli sopiva putki päällä, enhän minä nyt malttanut mitenkään pitää taukoa sen vuoksi, että saisin jonkun kuvan otettua.

Toivottavasti te muut olette pysyneet terveinä, minuun näköjään yrittävät (onnistuneesti) kaikki taudit tänä talvena. Reipashenkisempää viikonloppua siis kaikille, minä koetan koota itseni (ja pistellä lisää).

Elonmerkkejä

2012-01-09T11:54:00.003+02:00

Päivitystauko venähtikin aiottua joululomaa pidemmäksi. Osittain syynä oli yleinen vetämättömyys. Osittain taas se, ettei juuri mikään tekemäni käsityö tuntunut tallentuvan kuviksi asti. Tein joululahjoiksi sukkia ja käsityöhaastetta varten viimeiset työt, mutta kuvia ei käytännössä yhdestäkään ole tai niitä ei voinut syystä tai toisesta julkaista. Itse joululoman puolestani vietin taas Imatralla, jossa olin netin ulottumattomissa miltei kahden viikon ajan.

Uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi otin toisen flunssan ja vasta nyt sidottuna paikoilleni totesin, että voisin kaivaa vihdoinkin kameralta niitä harvoja otettuja kuvia ja julkaista ne. Takkiprojektini esimerkiksi tuli valmiiksi jo paria viikkoa ennen joulua, mutta jotenkin olin niin kamalan dynaaminen ja aikaansaava, etten saanut raportoiduksi aiheesta. Toisaalta luova vetelehtiminen on ollut sen verran harvinaista minulla viime ajat, että sopiva rentoutuminen ja minkään tekemättömyys ovat olleet oivallisia viihdykkeitä nekin.

Takki osoittautui kooltaan aika passeliksi. Ensisovituksella se tuntui hieman tiukalta, mutta perusteellisen kostutuksen ja tasokuivatuksen/nykimisen jälkeen se olikin jo miltei liian väljä. Reunahuomautuksena vielä todettakoon, että neuloin hihoista tarkoituksellisesti pitkät. Minulle kaikki hihat jäävät aina valmisvaatteissa liian lyhyiksi, kiitos orankiperimäni. Onkin ihana, kun kerrankin sormet voi piilottaa miltei kokonaan hihoihin.

Takki istuikin peloistani huolimatta ihan nätisti ja olikin jo joululomalla käytössä, kun mökillä touhusimme pihamaan puolella ennen kunnon pakkasia. Ainoa harmistuksen aihe on takin mallin sekä hitusen luisujen hartioideni yhteispelinä syntyvä lievä kaula-aukon/kauluksen valuminen sivuille, mutta kykenen tämän harmini nielemään. Ensimmäiseksi yritelmäksi tämä on sangen kelvollinen ja tulee varmasti olemaan käytössäkin.

Malli: Novitan Naisen Palmikkotakki
Lanka: Röykkälän luomutilan Olavi-lanka Rygja-lampaista. Oli suloista ja lämmintä. Ja ylipäätäänkin aika ihanaa.
Muuta: Projekti eteni yllättävän nopeasti, eikä pelkäämäni puutuminen ehtinyt iskemään. Ehkäpä minä jatkossakin uskallan isompia neuleita puikoille ottaa. Kiitoksia suuresti vielä kaikille matkalla kannustaneille ja tsempanneille, minulle tämä oli iso askel :)

Lopuksi vielä kuvalliset todisteet siitä, miten meillä tehdään ristipistoja. Kaivoin keijun kaapista pitkästä aikaa ja hellyydenkipeä Pihka ei voinut mitenkään pysytellä kaukana. Niinpä onnistuimme jotenkin sulassa sovussa sulloutumaan tuohon ihmiskissa -solmuun ja tekemään töitäkin pari tuntia ilman, että kumpikaan hermostui toiseen.

Kiiruhtaen ja hiljentäen

2011-11-28T10:50:00.005+02:00

Viime viikot ovat menneet taas kiiruhtaen. Koulutuksessa on pingottu eteenpäin ja pohdittu paljon erilaisia juttuja ja tehty hartiavoimin töitä projektin eteen. Toiveissa olisi, että jos kaikki sujuu todella hyvin, tuo projekti toisi myös vuodeksi ihan oikeita palkkatöitä. Katsellaan nyt kuitenkin varovaisen toiveikkaana, miten asiat etenevät.

Kotona meillä on vallinnut hitaanlainen tunnelma, varmaankin eräänlaisena alitajuisena vastapainona muulle kiiruhtamiselle. En ole tästä lainkaan pahoillani, vaan olen hissukseen alkanut kuun vaihtumisen kunniaksi nostella joulutavaroita kaapeistaan. Muun ajan kuljen villasukat jalassa ja teemuki kädessä ja nautin kynttilöistä ja viilenevästä säästä.

Neuletakkini on edennyt ja takakappaleen lisäksi valmiina on vasen etukappalekin. Oikeasta etukappaleesta puuttuu puolestaan alle puolet. Eli hitaasti, mutta varmasti. Vanhin kissaneideistämme on mieltynyt erityisesti tuohon mukavan lampaantuoksuiseen lankaan ja Huisku viettääkin kaikki vapaahetkensä maaten mahallaan neulepalojen päällä. En ole hennonnut kissaa hätistellä, vaan olen nauttinut hurisevasta neuleseurasta sohvalla. Harvoin minulla on yhtä paljon neuleistani kiinnostuneita tovereita paikalla.

Eilen leivoskeltiin myös pipareita. Mies tahtoi viedä moisia työpaikalleen tänään, joten opetinkin hänelle sitten piparitaikinan tekemisen salat. Mies oli myös ystävällisesti ostanut minulle viime työmatkaltaan tuliaisiksi piparimuotin, joka pääsikin nyt ensimmäistä kertaa testaukseen. Komeita hirviä tuli (paitsi tuo yksi takarivin yksilö, joka koki muotopuolen kohtalon pellille siirrettäessä)!

Illalla myrskynneen Beritin vuoksi saimme myös meilläkin ensimmäistä kertaa tänä talvena ihan oikean lumipeitteen pihalle. Etupihan ikkunasta avautuikin suorastaan talvinen näkymä eilen illalla ja lumisade jatkuu vielä edelleenkin. Tunnelma onkin täällä sangen jouluinen, enkä ole siitä lainkaan pahoillani!

Tonttuillen

2011-11-18T15:49:00.004+02:00

Tänään muistin noin pari viikkoa sitten saamani valokuvat, jotka olivat huomaavaisesti hautautuneet postilaatikkoni pohjalle. Sisareni Rni oli ne huomaavaisesti napannut uudesta päähineestään, jonka annoin kun hän täällä piipahti kuun alussa.

hillanen mainitsi viime postauksessaan, miten paksuilla puikoilla neulominen tuntuu jotenkin huijaamiselta, kun on ehtinyt totuttaa itsensä ohuisiin lankoihin ja monimutkaisiin pitsi- ja palmikkoneuleisiin. Tunnistan tunteen, vaikken itse yleensä niin monimutkaisia projekteja edes tee kuin hillanen. Yhtä kaikki, tämä jos mikä oli varsinainen huijausprojekti. Puikkokoko oli reipas 7 ja lanka neulottiin kaksinkertaisena. Valmista tuli kahdessa illassa, vaikka pipon pituus onkin noin 60 senttiä ilman tupsua.

Malli: DROPS
Lanka: Kaksinkertainen Eskimo
Muuta: Tulin vasta nyt vilkaisseeksi pitkästä aikaa alkuperäistä ohjetta, enkä vain kopioitua sanallista ja koin pienen shokin nähdessäni alkuperäisen tupsun koon. Omani oli koko lailla vaatimattomampi. Täytynee vaihtaa mokoma isompaan, jos sisko kokee kokoahdistusta tai kateutta muhkeamman tupsun omistavia kohtaan.

"On routa sulkenut maan/syliinsä hiljaiseen"

2011-11-14T16:37:00.004+02:00

Syksy on jollakin tapaa lohdutonta aikaa. Kesällä vallinnut voitonriemuinen vihreä on saanut väistyä ja pikkuhiljaa kaunis ruskakin katoaa jättäen jäljelle vain alastomat puunrungot. Kaikkialla on hiljaista, ilmassa aistii pakkasen ja koko luonto tuntuu pysähtyneen vetämään henkeä odottaessaan kaiken peittävää lumivaippaa. Syksy on myös omalla karulla tavallaan tavattoman kaunista aikaa. Asiat näyttävät riisutussa maailmassa niin erilaisilta, kaikki tuntuu piirtyvän terävämmin.

Kävin sunnuntaina melomassa halki Tuomiojärven ja sieltä Palokkajärven kautta Tourujoelle imemässä itseeni tuota syksyn karua kauneutta.

Jokiosuus oli melontareittimme suosikkini erikoisempine maisemineen ja yhdistelmineen kaupunkiluontoa ja rakennettua ympäristöä.

Rannoilla oli useampiakin uimahuoneita ja katoksia, jotka ovat tarjonneet suojaa kesällä virrassa vilvoittelun lomassa.

Siltojen alituksia matkalla kertyi useita ja osa silloista oli huikean korkeita, osa miltei vettä viistäviä.

Monet puisto kurkottelivat oksillaan pitkälle joen uomaan, hipaisten oksillaan varomattoman melojan hiuksia ja kasvoja.

Juuri erilaisten rakennusten, puiden, hiljaisuuden ja seisahtaneen tumman veden yhdistelmä teki jokiosuudesta ainutkertaisen.

Keula suunnattuna takaisin kohti Palokka-järveä.

Matalimpien kävelysiltojen alusia kansoittivat pulut. Kävelysiltojen ylitse kulkevat ihmiset puolestaan tuijottelivat meitä pitkään ja hartaasti. En tiedä käykö jokiosuudella kovin usein melojia, etenkään tähän aikaan vuodesta.

Paluumatkalla seisahduimme pienen ruovikon kylkeen ihastelemaan saroja ja osmankäämiesiintymiä. Muutama osmankäämi piti kerätä talteenkin koristekäyttöä varten.

Ehkä sitä jaksaisi taas tämän voimalla muutaman pimentyvän viikon eteenpäin lumen tuloa odotellessa.

Askeleita

2011-11-08T12:45:00.005+02:00

Kuten jokainen täällä vähänkään enemmän selaillut tietää, minulla oli kohtalaisen kiireinen alkusyksy. Yleensä tällaisilla on tapana kostautua niin, että kun tilaisuus hieman höllätä otetta tarjoutuu, sairastun. Toki on mukava, että kroppa ei anna periksi niiden kiireputkien aikana, kun sen panosta kaikkein eniten myös tarvitaan. Silti tuntuu jotenkin epäreilulta, että keho heittää vapaalle sitten oikein urakalla.

Niin kävi nytkin. Ensin keräsin itselleni jonkin sorttisen syysflunssan noin reipas viikko sitten. Kun pääsin siitä eroon, ehdin nautiskella terveydestäni miltei viikon ajan. Sunnuntaina sainkin sitten kaverikseni 48 tunnin vatsataudin. Suorastaan ratkiriemukasta.

Tästä viisastuneena olen koettanut nyt muistuttaa itseäni siitä, että vaikka kiirettä välillä piisaakin, osaan kiireestä ja etenkin sen kokemisesta voi vaikuttaa itse. Sen sijaan, että lupaan hullun kiirekauteni keskellä ottaa jonkin ylimääräisen homman tai intoilen työprojektista niin paljon, että teen pyöreitä päiviä, voisin vetää tylymmin rajoja itseni hyväksi. Vähempikin riittää ja pienemmälläkin stressillä selviää. Voisin koettaa myös olla itselleni armollisempi. Hommat tulevat kyllä tehdyksi ajallaan, eikä niiden aina tarvitse olla loppuun asti hiottuja. Sen sijaan, että teen asioita välillä hirvittävällä voimalla ja välillä hädin tuskin tahdissa pysyen, voisin tehdä asioita koko ajan tasaisella virralla. Sillä tavalla minustakin riittää pidemmäksi aikaa ja enemmän. Useamminkin voisin käpertyä sohvalle päivätorkuille, karata metsään lenkille tai nautiskella iltahämärässä teekupillisesta. Mikäs kiire se meillä, valmiissa maailmassa.

Kerätessäni voimia taudin keskellä olen tikutellut kasaan pieniä asioita itsekkäästi itselleni samalla kun olen välillä nukahtanut silkkaa väsymystäni ja välillä katsellut puolella silmällä dokumenttia.

Tein esimerkiksi vihdoinkin itselleni sen pipon, joka minun piti tehdä jo vuosi sitten. Aikaa meni ruhtinaalliset kaksi iltaa.

Malli: Rinsessa-pipo, tyttömäisesti parrakkaan rinssini päässä kuvattuna
Lanka: Mondial, Merino Wash, 100 % villa (Budapestin reissun peruja)
Muuta: En käsitä miten en ole saanut tätä aikaiseksi aiemmin. Lisää nyt vaan stressin ja kiireen pohdiskelun rinnalle myös tervettä itsekkyyttä, myös oman pään saa suojata viimalta!

Minua myös vähän jännittää, sillä otin puikoille jotakin vallan erikoista. Omalla mittapuullani siis lähinnä, en tiedä näkeekö kukaan muu tässä mitään erityisen jännittävää. Minähän siis tosiaan olen uusopetellut neulomaan vasta pari vuotta sitten. Tähän asti olen neulonut sukkia, huiveja, pipoja, lapasia ja yhden topinkin. Paitaa tai takkia en ole uskaltautunut kokeilemaan, koska ne tuntuivat niin suurilta, uhkaavilta ja vaikeilta töiltä. Enhän minä osaisi. Tai jaksaisi. Tai jotakin. Tekisin väärän kokoisen. Todennäköisesti myös väärästä langasta. Tai sitten olisin pihi väärällä hetkellä, enkä raaskisi ostaa mitään laadukasta lankaa, vaan tekisin jostakin oitis nyppääntyvästä ja värinsä menettävästä ja sittenpä se iso työ vasta harmittaisikin. Parempi antaa projektin vain hautua ja odottaa itseään.

Mutta sitten minulla olikin yllättäen reilun kilon verran luomutuotettua villalankaa. Sellaista, jonka voisi takiksi uhratakin, kun sellaisen langan pitäisi olla lämmintä ja kestää kyllä käytössäkin nyppääntymättä oitis. Etsiskelin kyllin yksinkertaista ja samalla silmääni miellyttävää mallia. Lopulta loin kädet täristen silmukat ja kävin toimeen.

Hip hei, takaakappale on päässyt kädenteiden kavennuksiin asti! Ehkä tästä vielä ihan oikea vaate tulee! Kyllähän minun käsialani edelleen tasoa neulottaessa lainehtii, muttei aivan niin törkeästi kuin pelkäsin. Kokokin näyttää vielä ainakin toistaiseksi loogiselta. Toivossa onkin oikein mainiota elää, katsotaan miten sitten kappaleiden yhdistelyn aikaan käy.

Tuumailen ja harkitsen myös kappaleiden värjäämistä. Lanka oli perusvalkoista, mutta jokin harmaakin voisi minua miellyttää. Katsellaan, miten käy.

Sadonkorjuu

2011-10-30T17:41:00.004+02:00

Sukkasadon viimeiset lapsukaiset ovat tässä. Tänä(kin) vuonna saldoni oli neljä paria käpälänlämmittimiä, mihin olen sangen tyytyväinen. Tiesin jo etukäteen, että syyskuussa jos saan neulottua riviäkään, se on melkoinen ihme. Kuukauden neuloskeluiksi tämä onkin minulle oikein sopiva rytmi.

Kumpikin sukkapari on valmistunut jo tovi sitten, mutta niiden päätteleminen osoittautui aivan yhtä vaikeaksi aloittaa kuin päätteleminen yleensäkin. Lisäksi huomasin lämpöni nousevan torstai-iltana kuumelukemiin ja olenkin viettänyt päiväni pääasiallisesti rennosti ottaen ja nukkuen. Tauti ei missään vaiheessa ole yltynyt infernaalisiin mittoihin, vaan on pysytellyt perusflunssana ja yleisenä vetämättömyytenä. Toivottavasti tajuaisi hiljakseen lähteä vetämään.

Malli: Wendy Knits: Serpentine Socks
Lanka: Novita, Nalle, veriseitikin jälkiliemi

Malli: Perusvillasukka
Lanka: Novita, 7 veljestä

Kumpikin pari on menossa eteenpäin. Minä puolestani ajattelin nauttia kupillisen miehen tekemää lihakeittoa ja sukeltaa takaisin vällyjen väliin.

Hirviömäinen pyykki

2011-10-26T09:25:00.003+03:00

Koska Sukkasato etenee minun mittapuullani paremmin kuin uskalsin toivoa (valmiina kaksi paria, kolmas päättelemättä ja neljännessä mennään jo toisen sukan kantapäässä), uskalsin hetkeksi laskea sukat käsistäni ja tehdä jotakin ihan muuta.

Saanko esitellä, Lurleen the Laundry Monster!

Lurleen on syyllinen silloin, kun kylpyhuoneen lattialta löytyy omituisia kasoja pesujauhetta. Se myös rakastaa tilaisuuksia heittää pesukoneeseen pyykin joukkoon paperinenäliinoja, koska lopputulos muistuttaa sen mielestä juhlavaa konfettia. Jos valkoisen koneellisen joukkoon on eksynyt yksi punainen sukka ja koko lasti on värjäytynyt vaaleanpunaiseksi, syyllistä ei tarvitse etsiä kaukaa. Tästä kaikesta huolimatta tätä pientä pyykkituvan apulaista ei voi olla rakastamatta (ja jokainenhan meistä tarvitsee pätevän syyllisen viimeistään siinä vaiheessa, kun vahingossa pesemme puoliskomme lempivillapaidan liian kuumassa ja onnistumme kutistamaan sen). Meillä tosin Lurleen joutui tyytymään pesupähkinöiden kuorten viskelyyn, minä kun hankin vasta moisia testikäyttöön. Hyvin nekin ovat tuntuneet kelpaavan ja niitä on helpompi nakella kauemmas minun poimittavakseni.

Lurleen on meillä vain käymässä ja pian se lähteekin jatkamaan taivaltaan. Otin osaa tänäkin vuonna käsityöhaasteeseen ja lupasin lähetellä itse tehtyjä asioita viidelle ensinnä kommentoineelle. Lurleen lähtee pian postipakettina yhdelle näistä (epä?)onnekkaista.

Malli: Rebecca Danger: The Big Book of Knitted Monsters
Lanka: Stepin jonkun sukkakerän loppupätkät

Onnensukkia ja yllätyksiä

2011-10-19T09:50:00.002+03:00

Paluu kotiin on aina vähän haikea reissujen ja retkien jälkeen, mutta toisaalta aina yhtä suloista. Omaani hieman hidasti se tosiasia, että olin onnistunut saamaan melkoisen ilkeän syystaudin, mutta onneksi se rauhoittui hieman.

Kotona minua odotti kuitenkin läjäpäin erilaisia mukavia yllätyksiä. Ensimmäisen kohtasin heti raahatessani laukkuja ja kissojen kantokoppia kynnyksen yli. Eteismatolla oli kirjekuori, joka erottui muun postin joukosta heti. Hetken sitä tuijoteltuani tajusin, että ihanainen Anneli oli luvannut lähettää minulle blogissaan ihailemani sydänliinan. Sain siis neitokaisen virkkaaman pitsiliinan, johon olin tykästynyt sangen kovasti heti ensi vilkaisulla.

Miten tätä nyt ei voisi rakastaa? Tänään kun siivoilen, etsin samalla liinalle arvoisensa paikan. Kiitokset siis Annelille vielä kerran tätä kautta, liina on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa.

Muut arjen pienet yllätykset tulivat vastaani yksitellen, kun palailin takaisin tavallisiin rutiineihini.

Parvekkeelta sisään jokunen aika sitten siirretty ananaskirsikkani oli alkanut viikonlopun aikana pudotella hedelmiään. Osa pudonneista ei ollut vielä täysin kypsiä, mutta muutama oli ehtinyt valmiiksi asti. Nams.

Viimeisenä yllätyksenä oli se, että olin kuin olinkin onnistunut hätäisessä joulukaktuksen viilennysoperaatiossani ja nyt armaani puskee vihdoin nuppuja! Sain mokoman sittenkin kukkimaan! Kiitoksia vain toveri Leppäselle, joka totesi leppoisaan sävyyn ohjeeksi: "Viet sen elokuussa parvekkeelle ja unohdat sinne. Annat sen olla siellä kaikessa rauhassa. Sitten kun tulevat ekat pakkaset ja olet jo mennyt myöhäisillan uutisten jälkeen sänkyyn nukkumaan, sitten muistat sen kaktuksen ja käyt sen sieltä parvekkeelta pelastamassa ihan viime tipassa. Silleen se toimii".
Totta on, toimii!

Muissa projekteissa sain valmiiksi Rnin sukat. Ne eivät ole mitkä tahansa sukat, vaan onnensukat. Sisareni nimittäin on hiljakseen Lunan kanssa treenaillessaan saavuttanut sen pisteen, että aikoo lähteä koettelemaan onneaan kilpakentille. Kaksikon hauskanpitoa ja yhteistyötä katsellessa tuntuu siltä, etteivät nämä lisäonnea kyllä enää tarvitse, mutta kun sisko pyysi minua tekemään itselleen onnensukat, olin oitis valmis. Mitään muita ohjeita en sukille saanut kuin sen, että hän tahtoisi niiden olevan erityiset ja liittyvän heihin.

Projekti osoittautui juuri niin hauskaksi kuin olin kuvitellutkin. Kulutin pitkän tovin erilaisia sukkamalleja metsästäen ja lankoja arvuutellen. Langaksi valikoitui lopulta Punta Merisock Hand Painted sävyssä HP 64. Minusta kuukoiruus Lunasta tulee mieleen sekoitus violettia, valkeaa ja kuunkehrän hopeista. HP 64 tuntuikin aika hyvin tiivistävän nämä värivaatimukset. Mallin kanssa minulla meni pidempään, mieltäni kun kutkutti useampikin teemaan sopiva. Lopulta vaihtoehdot kaventuivat kahteen, kunnes tein lopullisen valintani.

Show-off tuntui pitävän sisällään kaiken, mitä halusin sukilla sanoa. Malli oli yksinkertainen, mutta kaunis. Se piti sisällään satoja yksinkertaisia toistoja, aivan kuin koiran kouluttaminenkin. Mallin oppi parin kerroksen jälkeen ulkoa, mutta pienikin herpaantuminen kostautui ja näkyi heti sukkien pinnassa. Se ei siis ollut kyllin yksinkertainen, jotta olisin voinut heti mallin opittuani vannoa, että teen sen aina virheittä -jälleen aivan kuten koirankin kanssa. Oikein tehtynä pinta muodosti tiiviin suomumaisen kerroksen, joka kuvasi hyvin koiran ja omistajan yhteen hioutumista. Lisäksi sukkien nimi sopi teemaan täydellisesti. Aina kun olen seurannut kyseistä kaksikkoa treeneissä, heistä hehkuu sellainen tekemisen ilo ja yhdessäolosta nauttiminen, ettei sukkien nimi olisi voinut paremmin valikoitua.

Sukat ovat minulle hitusen pienet, mutta viikonloppuna ehdimme mittauttaa ne Rnin jaloissa. Kantapää oli minulle uudenlainen, etenkin kun olen keskittynyt tekemään kärjestä aloitettavia sukkia viime ajat. Myös kärkikavennus oli malliltaan minulle uusi, mutta aika hauska. Olikin mukava tehdä malliltaan kohtalaisen yksinkertaista sukkaa, kun sai samalla opiskella pari uutta juttua.

Ensilunta odotellessa

2011-10-16T11:48:00.005+03:00

Tulevan viikon minulla on hyvin ansaittua syyslomaa eli käytämme alkusyksystä kertyneitä ylimääräisiä tunteja pois. Jos hommia siunaantuu, ne tehdään pääosin paria palaveria lukuun ottamatta etänä. Ohjelmassa onkin pitkiä yöunia, kävelylenkkejä ja käsitöitä. Kaiken kiirehtimisen ja säntäilyn jälkeen pieni vaihtelu tällä saralla on hyvin tervetullut. Olen myös onnellinen siitä ihanasta joutilaisuudesta, joka tarkoittaa, että voin tarttua juuri siihen tehtävään, minkä koen juuri sillä hetkellä mukavimmaksi tehdä. Tai mikä vielä tärkeämpää, voin olla myös tarttumatta.

Avokki karkuutti viikonlopuksi äijäristeilylle. Isäni keksi tässä taannoin, että moinen voisi olla hyvä ajatus, joten veljeni sekä minun ja sisareni avokit ja näiden isät suuntasivatkin miesporukalla Tallinnaan. Minä ja sisareni puolestaan päätimme suunnata lapsuudenkotiimme Imatralle, jossa vietimme rentouttavaa viikonloppua äitimme kanssa tyttöjen kesken. Ohjelmaan on kuulunut elokuvia, herkullista ruokaa, lenkkeilyä, puusaunan lämmitystä ja ahkeraa lauteilla istumista, juoruilua, kikattelua ja yleistä hyvästä seurasta nautiskelua. Viikonloppu alkaa kallistua hiljakseen loppua päin ja heitimme jo sisareni juna-asemalle paluumatkaa varten. Minä lähden takaisin keskiseen Suomeen vasta huomenna, mutta tavaroiden pakkailu alkaa hiljakseen olla ajankohtaista minullakin.

Sää oli aurinkoinen, mutta kylmä.

Jyväskylässä syksy on jo pidemmällä, mutta Imatralla syysväriset lehdet vielä ilahduttivat meitä.

Lenkkiseurueen karvaisin osakas valmistautui omalta osaltaan lähtöön.

Äitiä odotellessamme kiertelimme pihalla.

Ja sitten lähdettiin!

Tormakka kaksikko mäessä.

Kävimme kaksosten haudalla ja kiersimme koko syksyisen hautasmaan.

Välillä Rni treenasi tokoa Lunan kanssa.

Aurinko alkoi laskea loppuvaiheessa, joten suuntasimme takaisin kotiin (ja saunaan).

Sukkia, satoa ja arvontaa

2011-10-02T18:17:00.003+03:00

Ensinnä voisin julkistaa, miten taannoisessa arvonnassa kävi. Koska olen perilaiska luonne, enkä jaksanut lappuja väännellä, käytin Random.org:n satunnaisotantaa. Jokainen osallistuja sai numeron ilmoittautumisjärjestyksessä ja vanha kunnon Random arpoi yhden numeroista. Numero oli 8 eli voittajaksi selviytyi Ponnin Puuhapaja! Onneksi olkoon! Laitatko yhteystietosi tulemaan, niin voin tässä syventyä palkinnon valitsemiseen :)

Sukkasato on vihdoinkin osaltani avattu, sillä sain jo kohta kolmisen viikkoa puikoilla roikkuneen joululahjaparin vihdoin ja viimein valmiiksi asti. Hidastelua on aiheuttanut hieman niin kaksi yhtä aikaa käymääni koulutusta kuin vimmainen syksyn satokausi, joka on usuttanut keräämään talteen kaiken tärkeän, jotta myös talvipakkasilla riittäisi herkkuja pakastimen ja ruokakaapin täydeltä.

Eilen kävimmekin miehen kanssa vaeltelemassa niin metsässä kuin rämeelläkin. Jälkimmäiseltä keräsimme myös kymmenen litraa karpaloita parempaan talteen. Parhaillaankin mehukeitin yskähtelee keittiössä, kun tiputamme hiljakseen karpalomehua pulloihin. Jahka saamme viimeisenkin pisaran tiristettyä pulloihin, kuivatamme marjankuoret ja siemenet, jotka keittimen yläosaan jäävät. Tästä kuivakakusta voi sitten jauhaa karpalorouhetta, jota voi käyttää jogurteissa ja muuallakin pitkin talvea. Tarkoitus olisi vielä karpalosuolle ehtiä, mutta saa nähdä miten käy!

Malli: Wendy Knits, Serpentine socks
Lanka: Veriseitikillä värjätty sukkalanka
Muuta: Meillä on uusi kamera, joka toimii noin miljoonasti paremmin kuin vanha. Olen lievästi innoissani siitä, miten helpoksi kuvailu muuttui, etenkin näin talven tullessa ja valaistusolosuhteiden heikentyessä.

Jalostellen

2011-09-25T10:40:00.006+03:00

Pääsin Mikkelistä eilen illalla. Viikkoon oli yhdistetty kaksi pidempää jaksoa eli töitä saimme paiskia hartiavoimin, mutta mieli oli takaisin ajellessa hyvä. Ensimmäiset kolme päivää kävimme läpi marjoja ja jakso huipentui keskiviikkona marjatenttiin. Läpäistyn tentin ja teoriakokeen seurauksena saan nyt kutsua itseäni keruutuoteneuvojaksi eli minulla on neuvojapätevyys yrteissä, sienissä sekä marjoissa. Vielä kun mikroskopia, lopputyö ja teoriatentti menevät läpi, olen sitten tarkastaja viralliselta kakkostitteliltäni.

Toiset kolme päivää torstailta lauantaille vietimme opetuskeittiössä jatkojalostuksen merkeissä. Pienellä ja näpsäkällä porukalla suoritettuna jakso oli tehokas ja saimme huikean paljon aikaiseksi. Pelkästään erilaisia hilloja, hyytelöitä ja marmeladeja kannoin kotiin noin parikymmentä purkkia. Nyt pää suorastaan kuhisee ideoita, joita tahtoisin kokeilla. Pitänee siis suunnata metsään keräämään niin pihlajanmarjoja kuin karpaloita ja puolukoitakin, tahdon kokeilla vielä monen montaa reseptiä!

Allekirjoittanut opettelee marmeladimakeisten valamista.

Useimmiten meillä oli monta rautaa tulessa. Etualalla kuusenkerkkäsiirappi kiehumassa, taustalla valmistuu aamiaismarmeladia kurpitsasta ja pihlajanmarjoista.

Saimme me siis valmistakin aikaiseksi! Takavasemmalta alkaen: sienipiirakkaa aurajuustomuruilla, korvasienipiirakkaa kannella, pettuisia aamupalakeksejä ja tuoksuvalmuskapipareita.

Makeapihlajasta ja tyrnistä tehtyjä makeisia sokeroituina.

Jakson aikana valmistui niin hilloja, karkkeja, leivoksia, pikkuleipiä sun muuta. Suolaisella puolella tehtiin karpalo-nokkossämpylöitä ja pettuisia juustosarvia, sienipiirakoiden ja erilaisten keittojen lisäksi. Armas Puntonikin joutui koetukselle, kun pakkasin lauantaina kaiken valmistuneen ruoan. Nyt kelpaa talvea odotella!

PS. Muistathan osallistua arvontaan, aikaa on vielä pari päivää.

Kuvat: Kurssitoveri Leppäsen käsialaa.

Kakkukahvit

2011-09-15T17:00:00.001+03:00

Minä vietän syyskuun tiukasti Otavassa istuen ja käyn koneella vain harvakseltaan. Olenkin tämän hiljaiseloni aikana valmistunut sienineuvojaksi ja ehtinyt käväistä tutustumassa kakkoskoulutukseeni Jyväskylänkin puolella. Sillä välin kun itse painelen pitkin metsiä kaatosateessa ja bongailen mystisiä limasieniä, toivottavasti te muut olette ehtineet nauttia käsitöistä ja rentoutuneet iltaisin kynttilöitä poltellen. Minusta tuntuu, että koko kuu vain vilahtaa tänä vuonna kamalaa vauhtia ohitse, enkä ennätä lainkaan pysähtyä sen äärelle. Syyskuu on minulle tänä vuonna erityisen mielenkiintoinen koulun lisäksi myös täällä blogin puolella, kuten jo aiemmin vihjailinkin. Tämä blogini sai nimittäin alkunsa syyskuussa viisi vuotta sitten.

Välillä ajattelin pitää blogin kokonaan käsityöblogina, mutta toisaalta varsinaisesta arjestani kertova toinen blogini taas oli niin vahvasti leimautunut omassa mielessäni kuvattomaksi, etten tohtinut sinne kuvia työntää. Toisaalta taas monilta reissuilta ja muista tilanteista tuli otettua niin ikimuistoisia kuvia, että ne olisi ollut todella mukava koota jonnekin yhdessä tekstin kanssa. Niinpä päätin lopulta, että kokoan tänne kuvia vaihtelevasti sekä arjesta että värkkäyksistäni. Mitään paineita en koskaan ole osannut blogin päivittämisen suhteen ottaa, päivittelen silloin kun jotakin asiaa on ja silloin kun se tuntuu mukavalta.

Blogin pitäminen onkin ollut aina ensisijaisesti tapa koota ajatuksia, kuvia ja muistoja yhteen itseäni varten. Palaan aina välillä ajassa taaksepäin, muistelen tehtyjä asioita ja hämmennyn, kun huomaan miten paljon minulta pääsisi unohtumaan ilman blogia. Se on myös yhteydenpitokanava niihin ihmisiin elämässäni, joita en näe kyllin usein, mutta joita tiedän arkeni soljumisen kiinnostavan. Toisaalta myös muiden blogien selailu, kommentointi ja muu on muodostunut tavaksi tavata muita samanhenkisiä ihmisiä ja verkostoitua. Muutamat blogituttavat ovat vuosien mittaan muodostuneet hyvinkin läheisiksi ja sitä aina välillä tulee ajateltua, miten jännittävää olisi tavata nämä joskus oikeasti.

Yhtä kaikki, viisivuotisen taipaleen kunniaksi ajattelin järjestää blogini historian ensimmäisen arvonnan. Osallistua voi jättämällä kommentin tähän postaukseen 30.9.2011 mennessä. Toivoisin, että voisitte samalla kertoa jotakin pientä itsestänne. Minusta kun on aina kiehtovaa katsella blogin kävijätietoja ja katsella, miten moni onkaan paikalla käynyt eri puolilta Suomea tai maailmaakin ja pohtia, keitä kaikki ne ovat, jotka eivät kommenttia jätä. Kerro siis jotakin pientä itsestäsi ja siitä, miten paikalle satuit eksymään. Palailen arvonnan merkeissä lokakuun alussa.

Sitä odotellessa, oikein mahtavaa syyskuuta teille kaikille!

Jalkojeni alla

2011-09-07T07:00:00.000+03:00

Hankin taannoin trikoosta leikattua matonkudetta luonnonvalkoisena ja vihertävän turkoosina versiona. Mokomat saivat maata tovin komerossa odottamassa, että ennättäisin niiden kimppuun.

Turkoosin kuteen selvittelin vyyhdiltä kerille samalla kun juttelin sisareni kanssa maratonpuhelua. Puhelun aikana laitoimme maailman taas raiteilleen ja suunnittelimme tulevia juttuja. Samalla virkkailin matontekelettä valmiimmaksi. Puhelua lopetellessani olin yllättynyt siitä, miten nopeasti paksusta kuteesta matto oikein valmistukaan, sehän oli paria riviä vaille valmis. Sitten tajusin katsoa puhelun kestoa ja tajusin, että eihän se ihan niin nopeaa ollutkaan, olimme vain tapamme mukaan jääneet pahemman kerran suustamme kiinni...

Lanka: Trikookude
Malli: Yhdistelty useita ja loput sävelletty omasta päästä
Muuta: Tästä tuli yllättävän kiva, joskin maton loppusijoituspaikka on vielä vähän auki. Valkoinen kude odottelee edelleen komerossa ja minulla on sille jo malli valmiina. Vielä kun saisi pari päivää ylimääräistä aikaa!

Sipaisulla siisti

2011-08-28T07:00:00.002+03:00

Olen parhaillaankin Lappeenrannassa viettämässä kesänlopettajaisia isoveljeni ja tämän puoliskon sekä Lilyan ja deggiksen kera. Ohjelmassa on etukäteen tiedossa piknikkiä, linnoituksella kävelyä ja säräpirtillä vierailua. Sieltä suuntaan sunnuntaina suorinta tietä Mikkeliin ja vietänkin jälleen Otavassa opiskellen seuraavat kaksi viikkoa. Palaan takaisin kotiin viikoksi ja lähden sitten vielä yhdeksi jaksoksi takaisin Otavaan. Melkoista ramppaamista siis!

Syyskuuni kuluukin pääasiallisesti opintoja paiskiessa. Koetan silti aina välillä ennättää raportoida kuulumisia ja töiden edistymistä tännekin. Lisäksi olen tehnyt muutaman ajastetun merkinnän syyskuulle, onhan minulla hieman projekteja varastossa ja lisäksi yksi hieman jännittäväkin juttu tulossa täällä blogin puolella. Poissaoloni ei siis tarkoita, että blogini hiljenisi täysin tällä välillä. Pahoittelen kuitenkin jo etukäteen etenkin kommentoinnin hiljaiseloa!

Viikonlopun rientoihin lähtiessä piti avaimet käydä heittämässä ystävättärelle, joka käy auttavaisesti huolehtimassa kissapedoista reissumme ajan. Jo aiemmin meillä on ollut puhetta noista tiskiräteistä, joten ajattelin ylimääräiseksi vaivanpalkaksi jättää hänelle pari yksilöä testikäyttöön. Tietenkin niiden päättely jäi viime tippaan, mutta ennätin kuin ennätinkin saada ne valmiiksi ennen kuin auto starttasi.

Lanka: Novita Bambu
Malli: Omat sävellykset
Muuta: Minuun iski taas pieni tiskirättikuume, näitä olisi kiva virkkailla pieninä välitöinä enemmänkin. Sääli, ettei Bambua ole varastoissani loputtomiin!

Lisäksi Enkuli oli muistanut minua kukkasilla, suurkiitokset hänelle!

1, Suosikkiväri: Erilaiset murretut ja maanläheiset värit

2. Suosikkieläin: Biologina koen tähän vastaamisen jotenkin mahdottomaksi. Itselläni on lemmikkinä kissoja ja akvaariokaloja. Olen harrastanut ratsastusta vuosia nuorempana ja lähipiirissä on aina ollut koiria. Tämä ei tee kuitenkaan mistään edellä mainituista eläimistä ehdotonta suosikkiani. Tiedän monia hämmästyttävän ihmeellisiä, erikoislaatuisia ja hykerryttävän hauskoja eläinlajeja, joiden väliltä suosikkini valitseminen olisi täysin mahdotonta. Jokainen laji on omalla tavallaan ainutlaatuinen.

Liitän esimerkiksi yhden hyönteismäärityskurssini suosikkiporukan eli verkkoluteiden (Tingidae) kuvan. Miten voikin olla jokin yksinkertainen ja Suomessakin helposti löytyvä otus niin kaunis!

Kuva: Dartmouth Electron Microscope Facility, Dartmouth College

3.Suosikkinumero: 13, syntymäpäiväni mukaisesti

4.Suosikki alkoholiton juoma: Miltei mikä tahansa, kunhan siinä on hiilihappoa. Vissy arkena, muut sitten

5.Facebook vai Twitter: FB:n puolelle eksyin kaverini houkuttelemana silloin, kun sitä ei kukaan oikea ihminen käyttänyt. Kaivoin vanhan tilini naftaliinista sitten, kun naamakirjan puolelle tapahtui rynnistys. En edelleenkään pidä FB:n sovellusvalikoimasta, raskaudesta ja tekijänoikeusongelmista. Tällä hetkellä teen hiljaista siirtymää Google+:n puolelle.

6.Intohimoni: Sanat. Tarinat, ihmiskohtalot, riimit, rytmit. Kuvailu, runot, lyriikat.

7:Saada vai antaa lahja: Rakastan lahjojen antamista ja suunnittelemista. Erityistä riemua saan pienistä yksityiskohdista ja sen pohtimisesta, mistä lahjan saaja pitäisi kaikkein eniten.

Itse lahjojen vastaanottamisessa ei koskaan oleellisinta ole minulle ollut lahjan sisältö, vaan yllätys. Viivytän joululahjojenkin avaamista viimeiseen hetkeen asti, irrottaen jokaisen teipin ennen paperin auki käärimistä, vain voidakseni viivyttää yllätyksen paljastumista vielä hetken. Rakastan yllätyksiä henkeen ja vereen.

8.Suosikkikuvio: Kuten olen ehkä aiemminkin todennut, puiden ja lehtien siluetit ovat minusta äärettömän kauniita.

9:Suosikkiviikonpäivä: Perjantai. Kaikki rentous ja vapaus on juuri alkamassa työteliään viikon jälkeen. Perjantaissa on jotakin sellaista ansaittua lusmuilua ja nautiskelua, josta pidän erityisesti.

10:Suosikkikukka: Tämä on vähän kuin tuo kohta suosikkieläimesi. Olen nähnyt aivan liian paljon, jotta voisin valita yhden ainoan suosikin. Jos taas yksinkertaistetaan kysymystä suuresti, olen vanhanaikainen ja minut saa helpoiten hymyilemään leikkokukista tummanpunaisilla ruusuilla.

Tunnustuksen henkeen kuuluisi jakaa se kymmenelle eteenpäin, mutta koska näitä on viime aikoina pyörinyt siellä sun täällä, jaan tämän kaikille niille, jotka eivät ole moista vielä saaneet, mutta sen tahtoisivat silti tehdä. Jokainen lukemani blogi nimittäin tämän ansaitsisi, joten voin hyvällä omallatunnolla jakaa tämän näin.

Polveen asti

2011-08-23T12:16:00.003+03:00

Kuten aiemmin mainitsin, minulla on isohkona ihmisenä sukkaongelma. Kun koetan löytää polvimittaisia sukkia, ne loppuvat jonnekin pohkeen puolivälin yläpuolelle. Jos tahdon ylipolven sukkia, ne taas loppuvat juuri polvitaipeen tienoille, ollen liian pitkiä polvisukiksi, mutta reilusti liian lyhyitä polvenkaan ylittämään. Kuitenkin näin syksyn alkaessa hiljakseen tuntua kirpeytenä aamuissa ja viileytenä tuulessa, sitä toivoisi vilpittömästi omistavansa pitkät sukat, joita käyttää hameiden kanssa. Niinpä minä päätin vihdoin tänä syksynä tarttua toimeen ja neuloa itselleni polvimittaiset ohuet villasukat.

Mallineule koostui yksinkertaisesta oikein, nurin -pinnasta.

Sukkien pituus on pohjasta varren reunaan noin 55 senttiä. Etenkin toisen sukan kohdalla varren tikutteleminen alkoi maistua äkkiä puulta. Kuten mies huomautti, eihän noiden neulomisessa pitkään mennyt, mutta aika oli kyllin pitkä minun hermoilleni käydäkseen.

En edes yrittänyt saada värejä kulkemaan samalla lailla kummassakin sukassa, mikä osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Langan värien laineilua seuratessa kun alkoi vaikuttaa siltä, ettei värien vaihtumisella ollut mitään säännönmukaisuutta, jonka avulla olisi voinut varmuudella saada värin kulkemaan tasaisena. Onneksi itse olen yleensä tykännyt tästä eriparisuudesta sukissa.

Värien sävyt vaihtelevat reilusti valaistuksen mukaan, ollen mielestäni juuri sopivan murrettuja.

Malli: Wendy Knits, Toe-Up Socks in a Box: Gansey Socks
Lanka: Drops Delight, johon olin hitusen pettynyt. Minulla on ollut kahtiajakoinen suhde lankaan, josta en ensimmäisen kokeilun kohdalla pitänyt lainkaan ja joka tuntui ihastuttavalta toisella kokeilukerralla. Tällä kerralla olin muutoin tyytyväinen, mutta yksi kolmesta kerästä piti sisällään niin huikean suuria langan paksuuden vaihteluita, että välillä puikoilla oli rihmamainen ohut huiskale ja välillä Huopastakin paksumpi pätkä. Muissa kerissä paksuuden vaihtelu ei ollut näin älytöntä. Lisäksi toisessa sukassa näkyy terävänä väriraja, joka oli aivan langan omaa aikaansaannosta, omat langanvaihtoni onnistuin piilottamaan huomattavan paljon paremmin.
Muuta: Suloisen pehmeät ja maanläheiset sukat ovat muutoin mieleeni.

Enkulille kiitos vielä tunnustuksesta, koetan saada kirjoitettua vastauksen. Lisäksi tahdon kiittää vielä erikseen kaikkia mahdollisesti aiemmin äänestämään langenneita omasta ja miehekkeen puolesta, minä sain kuin sainkin vapaan tyttöviikonloppuni!

Ompelua aloittelijoille ja pidemmälle ehtineille

2011-08-17T14:21:00.005+03:00

Kas näin pääsemme "Näin mittaat työssä kehittymisesi helposti pisteitä laskemalla" -ohjelman ensimmäiseen ja jännittävään osaan! Tällä kertaa käsittelemme ompelukonetta vihaavia ihmisiä ja heidän motivoimistaan kodin pieniin korjaustöihin. Lähtötilanteessa sinulla on nolla pistettä ja alat kartuttaa hiljakseen pistesaldoasi pitkin työtä. Aloitetaan!

Telkkarin kissasuojana toiminut ja usein äärettömän epäesteettisesti taiteltu fleeceviltti

Jotkut ompelevat, koska pitävät sitä rentouttavana ja luovana puuhana (+6 pistettä). Toiset ompelevat, koska se on kätevä tapa tehdä itselleen vaatteita tai sisustaa kotona (+4). Toiset, kuten testihenkilömme, ompelee silloin kun se on aivan välttämätön pakko ja muistaa yleensä silloinkin kirota ankarasti (-1). Vähän testihenkilöämme viisaammat laittavat jonkun ompelemaan puolestaan (-3). Koska testihenkilöllämme ei ollut kuitenkaan yhtään kavereita, jotka olisivat ommelleet hänen puolestaan, hänen oli pakko tarttua itse toimeen. Tavoitteena olikin siis ommella kyllin jykevät suojahuput olohuoneen telkkarille sekä makuuhuoneen tietokoneen littanäytölle. Ne kun keräävät pölyä sekä pahimmassa tapauksessa kissojen raapimajälkiä ilman suojaa.

Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen!

Ensinnä täytyy työtä varten hankkia raaka-aineita. Ylimääräisiä pisteitä (+4) saa oitis, mikäli omistaa tuhat kiloa kankaita käsittävän kangasvaraston, joka on kaiken viehättävyytensä lisäksi koottu rakkaudella miltei kokonaan kierrätyskankaista (+5). Testihenkilömme joutui menemään ihan oikeaan kangaskauppaan tätä työtä varten (-1), mutta löysi kuitenkin toisen kankaista puoleen hintaan löytöpöydästä (+1).

Jotakin kierrätyshenkeä projektiin saatiin kuitenkin valitsemalla suojahuppujen sisäkankaaksi vanha tikattu parivuoteen päiväpeite, joka oli vienyt kellarissa hyllytilaa kohtuuttoman paljon. Tässä vaiheessa, kuten aina ompelutöissä, jaossa oli 3 ylimääräistä pluspistettä. Syynä oli urhoollinen yritys muuttaa jokin omissa silmissään vastenmielinen raaka-aine joksikin kauniimmaksi. Lisäpisteiden lisäksi mielestäni tätä tulisi tukea koko maailmassa esimerkiksi verohelpotuksin.

Katu-uskottavan rautarunkoisen kunnon vanhan Singerin tai kätevän tehdassaumurin omistamalla saa jo sen verran pisteitä, ettei niitä kannata enää lopputestin aikana vaivautua laskemaan, masennatte vain meitä muita. Hyvästä peruskoneesta saa +2. Kaverilta koneen lainaamisesta saa -1 ja ompelun sysäämisestä äidille tai muulle sukulaiselle verisiteisiin vedoten saa -3 (tai -5, jos anelun lisäksi käyttää uhkailua, kuten perinnöttömäksi jättämistä, suostuttelukeinona).

Tämän lisäksi itse varsinaisen työn aikana tulee huomioida seuraavat pisteet:
Unohtaa siksak -ompeleen päälle kun pitäisi ommella suoraa. Seurauksena purkaminen: -1
Ajaa nuppineulan päältä: -1
Sauma mutkittelee vekkulisti, koska ompelija on vähän väsyksissä tai sitten vaan vähän yksinkertainen: -1
Ei harsi, koska se on aloittelijoiden hommaa. Ompelee, purkaa ja harsii sitten manaillen: -2
Ompelee kaksi kappaletta väärin yhteen: -3.
Kieltäytyy jästipäisesti purkamasta edellisiä, koska pelkää hermoromahdusta: -4
Pudottaa ompelukoneen sisään nuppineuloja: -6
Miltei pudottaa ompelukoneen sisään neuloja, mutta huomaa ne viime hetkellä. Kiroilua: -4.
Saa koko koneen jumiutumaan: -3
Ompelee täysin ongelmitta, rauhallisesti, suunnitelmallisesti ja rentoutuneena alusta loppuun: +25

Jos lopputulos on käyttökelpoinen, siitä saa kolme pluspistettä. Jos se lisäksi on vielä toleroitavan näköinen, saa +2. Sen sijaan umpeen ommellusta pussista ja repsottavista saumoista saa -3.

Testihenkilömme pistesaldo oli rupeaman päätteeksi komeat +2/50. Kehittymistä on tapahtunut, sillä tällä kertaa pääsimme ompelun päätteeksi jo plussan puolelle toisin kuin aiemmin. Näin voimme siis huomata konkreettista oppimista tapahtuneen ja nauttia kasvavista taidoistamme entistä enemmän!

Ensi kertaan ja seuraavaan jaksoon!

Kuteita ja omia lehmiä

2011-08-16T13:24:00.006+03:00

Tiedän, että tässä ei näytä näennäisesti olevan mitään logiikkaa, mutta ihan oikeasti minä en ole koko ajan hamstraamassa uutta lankaa sillä välin, kun mikään ei valmistu. Viikonloppuna sain sovitettua Rnin kynsikkäitä ja sain myös puhtia jatkaa viimeisintä sukkaprojektiani eteenpäin.
Jonkun idiootin mielestä oli hyvä idea neuloa itselleen polvisukat, ylimittaisena naisihmisenä kun kaupan polvisukat jäävät aina puoleen väliin säärtä. Idea alkaa tuntua lievästi arveluttavalta, kun eka sukka näyttää venyvän varreltaan loputtomaksi. Tuhoontuomitulta se alkaa maistua sitten siinä vaiheessa, kun on vihdoin vääntämässä sukan numero kaksi vartta. Mutta onpahan minulla sitten ekaa kertaa elämäni aikana sukat, jotka yltävät polviin asti. Ei kun siis sillä idiootilla on.

Todellisuudessa enemmän vihreään taittuvaa turkoosia kudetta

Tilasin muutaman vyyhdin matonkudetta, tarkoituksena oli näistä virkkailla kaikenlaista. En voi muuta kuin suositella lämmöllä Käsityö- ja lahja-ateljee Mailaa, jonne eksyin sattumalta. Jostakin kumman syystä täkäläisestä citysta ei nimittäin näyttänyt löytyvän perusmallista trikookudetta mistään tai jos löytyikin, hintakin oli kaksinumeroinen ja kohtalaisen kookas. Mailasta taas löytyi sangen edukkaita vaihtoehtoja kuteelle ja lisäksi kysymällä sai toimituksen suoraan lähipostiinsa, vaikka sivut eivät tätä vaihtoehtoa erityisemmin mainostakaan. Minua palvellut Pirjo ylitti myös kaikki odotukseni palvelualttiudessa ja ystävällisyydessä. Milloin nainen näpsi kuvia vyyhdeistä värikarttojen puuttuessa, milloin vastaili typeriin kysymyksiini loputtomalla kärsivällisyydellä. Suosittelen äärettömän lämpimästi!

Kaikki vyyhdit parvekkeella

Muistin myös kotiin palatessani ottaa vyyhdit kuivumasta parvekkeelta ja tuoda ne sisälle. Värierot näyttävät kuvassa hienoisilta, mutta luonnossa keskimmäiset harmaat taittavat selkeän voimakkaasti oliivinvihreään.

PS. Jos ette ole törmänneet vielä Rexonan ja Radio Rockin skabaan, käykäähän äänestämässä 18. päivä mennessä Suomen parhaimman ryhmähengen omistavaa poppoota. Jollei teillä ole varmuutta siitä, kuka moisen tittelin ansaitsee, saanen suositella lämmöllä ja omakohtaisella kokemuksella Camulosin possuja, äänestyslinkki oikealla ylhäällä. Herrat ja neidit ovat taistelleet tiensä kunniakkaasti ensin 20 esikarsitun joukkueen joukkoon ja olivat viimeisimmän äänestystuloksen mukaan kärkikolmikossa. Voittoon kuuluu, että joukkue pääsee ottelemaan Radio Rockin juontajia vastaan harrastamassaan lajissa. Jos siis tahtoo nähdä Jone Nikulan pehmomiekka kädessä, tämä voi hyvinkin olla ainutlaatuinen tilaisuus.

(Tämä ei ole maksettu mainos, mutta on kuitenkin mallia "oma maitotuotantoeläin ojassa". Ihan vähän itsekkäästi nimittäin ajattelin, että jos miehekeeni, joka Camulosin riveihin on jo vuosia kuulunut, lähtee joukkueensa kera palkintoristeilylle, minä saan kokonaisen viikonlopun ihan vain itselleni ja käsitöille. Plus toki tietysti miehelleni soisin kaiken hyvän, mitä maa päällään kantaa. Mutta käykää ihmeessä äänestämässä omaa suosikkianne, vaikkeivät siniset kilttipukuiset miehet teihin vetoaisikaan)

Värien tanssi

2011-08-11T22:20:00.006+03:00

Jostakin kumman syystä se, että vaihdoin etusivuni gadgetien sijainteja ja siistin muutamia kokonaan pois, muutti listoilla ja muualla näkyväksi kahden kuukauden takaisen päivityksen Otavasta. Eihän siinä mitään, kelpo reissuhan sekin oli ja sitä toki mielellään muistelee. Olisi vain kiva tietää, mistä moinen johtui ja onko minun aika etusivua rukatessani pelättävä, että rikon jotakin. Noh, ehkäpä päivitys korjaa tilanteen. Jollei, niin tottukaa sitten seuraamaan vakituisesti tervanpoltto-operaatiotani toukokuulta.

Tänään kuitenkin käytimme Lilyan kanssa aikaa ja vaivaa siihen, että saimme villalangan vaihtamaan väriä. Niinpä kykimme pusikoissa nyhtämässä siankärsämöä ja kiiltopajua. Lisäksi päätimme heivata liemeksi aiemmin kerätyt pietaryrtin kukinnot, jotka eivät vain tajunneet omaa parastaan ja kuivuneet asiallisesti. Mokomat alkoivat homehtua, joten päätimme koettaa pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli (Onneksi päätimme, sillä kelpo keltaiset sieltä irtosikin).

Kiiltopajun lehdet matkalla väriliemeksi sekä harmaa sukkalanka ottamassa alunakylpyä.

Koska olemme kaksi isoa naista, keittiöni on liian pieni meille molemmille. Keittolevyn avustuksella toinen siirtyi ainakin aina välillä parvekkeelle viherkaaoksen keskelle.

Keittiöön tuotti vähän ahtautta meidän lisäksemme myös tavaramäärän, jonka sinne onnistuimme sullomaan hyvässä järjestyksessä.

Kuvia lopputuotoksista, jahka aamu suvaitsee valjeta ja parvekkeella näkee taas kuvata.

Tänään kävin myös hakemassa kangasta muutaman metrin, joten tiedossa onkin ensi viikolla harvinaista herkkua ompelutöiden muodossa. Tämä uhoni sisältää sen optimistisen oletuksen, että saan jotakin valmiiksi asti, enkä päätä kiroillen hylätä koko kovanonnen konetta pysyvästi.

Olen menossa viikonlopuksi Tampereelle. Tarkoituksena on sekä nähdä siskoa että Tunaa ja Lilitheaa. Lisäksi yleisen remuamisen lomassa olisi tarkoitus sekä pitää pelinjohdollista kokousta samaisella porukalla larppiprojektin käynnistelemiseksi sekä ottaa tunnelmakuvia pelin sivuja varten. Jännitystä ja hauskanpitoa siis tiedossa koko rahalla.

Kukkaloistoa ja viljelykasveja

2011-08-05T09:38:00.008+03:00

Olin taas alkuviikon Otavassa. Mukanani kannoin ahkerana neuletta, mutta totuuden nimissä en saanut yhtään ainutta silmukkaa neulottua koko aikana. Tämä opetusjakso oli etukäteen minusta kaikkein huolestuttavin, olihan sen aiheena viljely- ja koristekasvit. Tunnistin etukäteen noin 80 kasvin listan kasveista varmuudella vain viisi. Kurssi alkoi maanantaina ja tentti oli keskiviikkona. Tämä tarkoitti sitä, että jouduin tekemään töitä oikein roimalla otteella kurssikavereihin verrattuna, jotta sain kasvit päntättyä päähäni. Toisaalta puutarhapuolella leipätyötä tehneet kurssitoverit jakoivat auliisti tietämystään ja vinkkejään, joten yhteistyöllä kaikki sujui hyvin ja tenttikin meni kauniisti läpi.

Jakso oli kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen ja säältään mitä onnistunein. Kelit olivat lämpimät, mutteivät paahtavan kuumat. Retkipäivänä kiersimme erilaisia kohteita ympäri Mikkeliä ja näimme kaikenlaista upeaa. Kaiken kaikkiaan onnistunut jakso.

Soluhuoneen ikkunat sijaitsivat tällä kertaa järvelle päin. Päivisin niityllä laidunsi lehmiä.

Retkipäivän avasi Tertin kartano, jonka tiluksilla tallustelimme pitkän tovin.

Ison ryytimaan laidalle oli pystytetty myös ihana pieni humalan peitossa oleva huvimaja.

Pihalle oli istutettu useampikin chilipensas, joista jännittävin oli violettilehtinen. Myös paprikat olivat violetit, kunnes ne lopulta muuttuivat kypsinä punaisiksi.

Eräälle seinustalle oli kiinnitetty liitutaulu (työ)elämänohjeineen.

Paikan puutarhuri kävi avaamassa meille myös ystävällisesti vanhaan navetanpohjaan rakennetun ruusutarhan.

Varsinaiseksi maanvaivaksi asti kasvava karhunkierto näytti viehättävältä kiipeillessään mökin nurkkaa pitkin.

Vanhat pohjarakenteet olivat navetassa ennallaan, niiden päälle ja lomaan oli vain istutettu kaikenlaista.

Paikka oli ihanan tunnelmallinen ja saatu kukoistamaan.

Kerrankin minäkin näyn kuvissa, mutten voinut vastustaa kiusausta, kun huomasimme pienen mökin kylkeen kiinnitetyt peilit.

Välillä piipahdimme Mikkelinpuistoon, jossa teimme pikaisen kierroksen. Tai ainakin yritimme. Jotenkin löysimme aina jotakin mielenkiintoista ja juutuimme paikoillemme.

Rohtosuopayrtti, jonka tuoksuun ihastuin syvästi.

Kierroksen viimeisenä kohteena oli Kenkävero tiluksineen.

Aikaa kului viljelyksiä tarkastellen sekä etenkin kiusallisen hyvin maastoutunutta oopiumunikkoa etsien.

Syyskuun alussa taas seuraavan kerran Mikkeliin, sillä kertaa sienien ja marjojen merkeissä. Jaksot ovat tiukat ja niitä on kuussa useampi, joten vietänkin käytännössä miltei koko kuukauden Otavassa yhtä viikkoa lukuun ottamatta. Toivottavasti silloinkin tentit sujuvat yhtä suotuisasti ja voin siirtyä nauttimaan sitten rennommissa merkeissä lokakuusta.

"Vanheni vuorenrinteellä puu, mut tiesi onnensa löytäneen"

2011-07-29T15:22:00.007+03:00

Ihan hitusen tunnen kateutta, kun selailen muiden blogeja ja huomaan jatkuvasti merkintöjä marjasadoista. Minäkin tahtoisin lähteä jonnekin keräämään astiani täyteen villivadelmia ja mustikkaa, mutta toisaalta tämä viikko ei ole kovin anteliaasti mahdollistanut moisia suunnitelmia. Ensi viikon avaan taas olemalla kolme päivää Mikkelissä, joten ihan heti lienee turha haaveilla marjaretkistä.

Epäilyttävän väristä salaatinkastiketta ja vähintään yhtä epäilyttävää tomaattisekoitusta

Olen minä silti jotakin säilönyt talven varalle. Tomaateista tein Lilyan kanssa käymieni keskustelujen innoittamana tulista tomaattikastiketta, jonka säilöin puoliksi purkkeihin, puoliksi pakastin. Lisäksi kyllästyneenä miehen tapaan lorottaa salaattikastiketta litratolkulla annoksiinsa ja tästä seuraavaan alituiseen ja akuuttiin kastikepulaan päätin sitten sekoitella itse kastikkeeni tästä edespäin. Niinpä ensimmäisenä kokeiluna syntyikin sangen oivallisen makuista chili-tomaattikastiketta (pohja öljyä, mausteina sinappia, ketsuppia, etikkaa, sokeria, suolaa, valkosipulia, basilikaa, oreganoa, kuminaa ja toki sitä mainittua chilipaprikaa)

Lankana sukkalanka Jannea

Ruokajuttujen lisäksi olemme keräilleet hieman värjäyskasveja varastoon talvea varten. Sain myös vihdoin kuiviksi asti kurssilta värjäämämme kaksi vyyhtiä. Kumpikin painaa 50 grammaa. Luonnossa sävyt ovat hitusen verran lämpimämmät ja alla oleva lanka on selkeästi voimakkaammin ruskea. Vaikka miten kuvankäsittelyssä värisäätöjä rukkasin, en saanut kuviin sävyjä luontoa vastaaviksi. Yhtä kaikki, kumpikin vyyhti on kovin kaunis ja pidän niistä kovasti.

Kirjoitin joskus miltei vuosi takaperin jossakin meemissä, että olen pitkään harkinnut puu- tai lehtitatuoinnin ottamista. Kun valmistuin vihdoin helmikuussa, päätin hankkia moisen itselleni valmistujaislahjaksi. Kanthiman Ella oli varattuna aina kesäkuulle asti, joten kävin kesäkuun lopulla istumassa tökittävänä noin kolmen tunnin ajan. Nyt kuva alkaa olla hiljalleen parantunut, mutta vaatinee vielä lisää mustetta iholle, jotta olisi varsinaisesti valmis.

Mutta sellainen siitä tuli, minä olen puuhuni ja sen loppusijoituspaikkaan kovin, kovin mieltynyt.

Karnevaalitunnelmaa ja väri-ilottelua

2011-07-27T14:15:00.005+03:00

Vihdoinkin minulla on tovi aikaa istahtaa koneelle ja selata päivittyneitä blogeja sekä päivitellä omaani.

Peitto kaksinkerroin kaiteelle taitettuna

Imatralta vanhan omakotitalomme rappusilta oli hyvä näppäistä kuva äidille päätyneestä tilkkupeitosta. Minä olin tyytyväinen, kun joku peiton itselleen kelpuutti. Meille ei kannata edes harkita asuntoon peittoa, joka on tehty noin karkeasta langasta ja jossa on yhdistävänä värinä mustaa. Kissat värittäisivät moisen oitis irtokarvoillaan epämääräisen harmaanoranssiksi. Äiti taas ei tuntunut ihan ymmärtävän helpotustani, vaan pakkasi peiton olohuoneen nurkkaan visusti pussissaan ja kulutti seuraavan viikon pohtimalla, minne peiton uskaltaisi laittaa, ettei se esimerkiksi vahingossakaan likaannu. Ehkäpä se siis todellakin menee niin, että vanhempien silmissä lasten työt ovat aina ainutlaatuisen erikoisia.

Malli: Isoäidin neliöt
Lanka: Kaikki kaapeista löytyneet Seitsemän veljestä jämäkerät sekä vastaavan paksuiset höttöset. Mukana oli niin kasvi- kuin karkkivärjättyäkin lankaa, perusvärejä sekä itseraidoittuvia lankoja.

Vasta viime perjantaina suuntasimme Punton keulan takaisin Jyväskylään. Matkalla kävimme vielä Lappeenrannassa veljeni Tuukin kautta ja nappasin lainaan herran kakkoskameran. Tarkoituksena olisi opetella hiljakseen vähän makroilua, mutten ole ehtinyt koskea vielä aparaattiin kertaakaan. Viikonloppu menikin hieman urheillessa sekä alkuviikon Villikatajan kurssimateriaaleja koostaessa. Maanantain ja tiistain olinkin sitten kurssilla aika tiiviisti, illalla kotiin tullessa ei paljoa jaksanutkaan enää heilua.

Tänään Lilya pyörähti tänne tormakkana heti aamusta ja kävimme vähän nyhtämässä kasveja Laajavuoresta värjäilyjä varten. Samalla minulle paljastui vähän jälkijättöisesti, että huomisesta eteenpäin koko kotikatuni on Neste Rallyn ajaksi suljettu. Postitse huhujen mukaan olisi pitänyt tulla ajolupia kotipihoihin, mutta eipähän meille ainakaan moista ylellisyyttä oltu nähty tarpeelliseksi jakaa. Ilmeisesti siis joko tappelen itseni sulkupisteistä verbaalisesti läpi tai en sitten liikukaan kotoa kuin jalan.
Tämä vuosi on myös ensimmäinen, kun ylipäätään rallien aikaan olen Jykylässä ja olen jo valmiiksi lievästi ärtynyt hulinoihin, joita minusta maailman turhanpäiväisimpien lajin ympärille on rakennettu. Mutta onneksi tosiaan voi pysytellä pahimman hullun myllyn tieltä poissa ja touhuta omiaan koko viikonlopun. Ja onhan siinä toki aina oma ihana viehätyksensä, kun kaupunki tuntuu olevan täynnä ihmisiä ja elossa enemmän kuin muulloin.

Kuva kannattaa ehdottomasti klikata isommaksi

Vielä loppuun on pakko pistää tiivistelmäkuva kurssin sadosta, aivan ihania sävyjä kyllä värjäyspadasta nousi ja kaikenlaista päästiin kokeilemaan!

Korvaton pupu ja muita kesätarinoita

2011-07-19T16:59:00.002+03:00

Olipa kerran uskollinen puutarhapupu. Se asusti joensuulaisen puutarhan perukoilla, aivan lipputangon juurella. Se oli kestänyt urhoollisesti vuosien kulumisen, piiskaavan sateen ja vaihtelevat lämpötilat. Lopulta se kuitenkin kaatui eräänä päivänä nurin ja katkaisi molemmat korvansa.

Omistaja, joka rakasti pupuaan syvästi, ei hennonnut heittää pupua menemään, vaan koetti liimata korvat. Neljä kertaa. Valitettavasti sade kuitenkin liotti liiman, ja tuuli kaatoi pupun uudelleen, eivätkä korvat tahtoneet millään kestää kiinni.

Pupun surullinen kohtalo kiiri myös omistajan tyttärentyttären korviin, joka sattui olemaan Joensuussa vierailulla. Tämä tunsi sääliä pupuvanhusta kohtaan ja totesi hetkeen asiaa pohdittuaan, että pupu saattaisi selviytyä, mikäli se saisi pipon korvantynkiään lämmittämään. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen.

Nyt sadevesi ei valu suoraan korvien tyngistä sisään, eivätkä hyönteisetkään pääse surisemaan ikävästi kallon sisälle. Pupu odottaakin nykyisin tulevia päiviä valoisin mielin, eikä pelkää enää joutuvansa jätekeräykseen.

Sen pituinen se.

PS. Muut reissuilut ympäri itärajaa sitten myöhemmin selostuksina, mutta pitihän se pieni nettitauko tänään saada hyödynnettyä jotenkin (eikä pupun koskettava tarina laskenut minua otteestaan sitten millään).

Lumikki ja seitsemän horsmankukkaa

2011-07-14T09:47:00.004+03:00

Minä tykkään sukista, joissa on jokin yksinkertainen jippo tai kuvio. Tavallisia perussukkia en ole tainnut neuloa koskaan yhtäkään, vähintään jotakin pientä raitailua tai muuta täytyy sukissa olla. Yksinkertaiset neulepinnat taas tuovat perussukkaan elävyyttä, mutta ne on helppo muistaa ulkoa ja tehdä vaikka reissussa. Myös monet kirjavat langat ovat minun mieleeni, mutta monimutkaiset ja kauniit kuviot yleensä hukkuvat niihin liiankin tehokkaasti. Tällöin pelastuksena ovat taas ne erilaiset yksinkertaiset, mutta tehokkaat pinnat.

Satuin saamaan tässä taannoin kerän luonnonvalkeaa lankaa. Harkitsin sen värjäämistä, kun väripadat ovat viime aikoina porisseet ahkeraan. Aloe vera -käsittely teki kuitenkin ratkaisun asiaan, tuntui tuhlaukselta käydä keittelemään sellaista lankaa. Niinpä päätin lopulta tehdä jotkin yksinkertaiset, mutta somat sukat. Niinpä sitten päädyin lopulta tekemään Lumikit. Sukat ovat menossa lahjaksi, noin kokoa 36-37.

Yksinkertaista palmikkoa, joka vaihtaa keskellä suuntaa.

Malli: Lumikki-sukat
Lanka: Novitan Nalle aloe vera -käsittelyllä.
Muuta: Sukat on neulottu kärjestä ylöspäin, pidän tästä tekniikasta nykyisin ehkä hivenen liikaakin.

Lisäksi olen koettanut saada hieman aikaiseksi keittiöön kertyneiden kasvien jatkokäsittelyä. Eilen keittelin horsmankukkajuomaa, joka osoittautui mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi.

Tänään Joensuuhun iltapäivästä, siellä vietän loppuviikon isoäidin luona. Sunnuntaina karkaan sitten takaisin kotiseudulle itärajan pintaan ja lähden mökkitalkoisiin. Odotan mielenkiinnolla ja toivon hyviä säitä. Palailen takaisin kotiin siis vasta noin reilun viikon päästä eli ensi viikon perjantain tienoilla.

Oikein aurinkoista ja ihanaa heinäkuuta kaikille!

Ei korvat palele

2011-07-08T14:48:00.004+03:00

Rni luki kuvattomasta ahdingostani eilisestä postauksestani ja otti ystävällisesti kuvat tilaamastaan myssystä. Minä taas putosin miltei penkiltä ensi kerran kuvat nähdessäni ja ääneen nauraessani, kiitos kuvausassistentin. Siispä sen pitemmittä puheitta itse myssyyn.

Malli: DROPS-ohjeista täältä.
Lanka: Gedifra Aneja
Muuta: Langalla oli välillä vähän rasittava tapa hapsuuntua erillisen pintakerroksen takia, mutta maltilla langan kanssa pärjäsi oikein mainiosti.

Tasossa kuvattuna myssy on epäilyttävän lötkö ja muodoton tapaus, mutta annas kun sen lyö mallille päähän.

Luna ja sata tapaa käyttää myssyä.

Humanistikoira

Kuvausassistenttina toimi suosiollisesti Rnin keeshond-tyttö Luna, mahdollisesti Tampereen suloisin (ja kuvista päätellen ehdottomasti trenditietoisin) koira.

Kesää ja kirjoja

2011-07-07T12:33:00.003+03:00

Elisa on jatkanut ystävällistä kanssaeloaan eli toisin sanoen data ei vieläkään liiku verkossa kuin satunnaisesti. Sen sijaan minä olen harjoittanut paikasta toiseen singahtelua sitten senkin edestä. Lauantaina puhelimeeni kilahti tekstiviesti veljeltäni: "Ootko lähdössä nyt maanantaina sinne Tampereelle?" Minä olin olettanut reissun jotenkin rennosti olevan noin kahden viikon päässä, joten tilanne hieman yllätti. Nopeastihan sitä asiat lutvaantuivat kuitenkin, joten maanantaista keskiviikkoon vietin Rnin vieraana Tampereella.

Musta daaliani keksi vihdoinkin alkaa kukintansa.

Muutoin arkieloni on ollut pienieleistä ja keskittynyt siihen, että saisin kaiken oleellisen tehtyä valmiiksi ajoissa. Jonkin verran siinä lomassa on tullut nähtyä ystäviä sekä tapeltua myös byrokratian rattaiden kanssa. Jälkimmäinen puuha on niin uuvuttavaa, että tekisi mieli nostaa kädet pystyyn silkasta turhautumisesta. Sen sijaan olen koettanut vain kerätä uutta voimaa ja jatkaa sitkeästi.

Kissana olemisen syvin olemus, lötköttely.

Heinäkuu on minulle tänä vuonna lupsakkain kuukausi kesässä, sillä sen ajalle minulle ei ole siunaantunut isoa liutaa tehtäviä asioita. Ajattelinkin keskittyä lukemaan parin menetetyn viime kesän edestä, tekemään käsitöitä ja ihan vain nauttimaan kesästä.

Viime viikon helleyön melontareissu, joka muuttui sangen pian kuutamokuhastukseksi.

Käsitöiden saralla onkin valmistunut paljon, mutta minussa lienee jotakin piilevaa loogisen ajattelun puutetta, sillä olen lykkinyt valtaosan lahjoiksi menevistä asioista eteenpäin unohtaen autuaasti kuvata ne. Ei auttane kuin kinuta asianomaisia nappaamaan jonkinlaiset kuvat ennen kuin koko asia painuu unholaan. Valmistuneiden listalla ovat se ikuisuusprojektiksi veikkaamani tilkkupeitto, Rnin syysmyssy sekä hirviö valmistujaislahjaksi.

Horsmankukkia ja mesiangervoa, jälkimmäisen keittelin jo siirapiksi.

Käsitöiden lisäksi olen koettanut ehtiä käymään metsässä ja keräämään talteen kaikkea, mitä olen tahtonut testata. Koska aika ei mitenkään riitä kaiken värkkäämiseen, on minun ollut pakko työntää tavaraa pakastimeen ja toivoa, että syksyn tullessa tilanne rauhoittuisi ja ehtisin raaka-aineet käsitelläkin. Mieheke ei helpottanut lainkaan tilannetta käymällä eilen iltalenkillä ja kertomalla, että ensimmäiset kanttarellit ovat alkaneet puskea kohti korkeuksia. Sienikausikin siis iskee salakavalasti niskaan juuri kun minusta alkoi tuntua, että selviän ehkä sittenkin täysipäisenä tästä kasvukaudesta.

Olen myös kartuttanut viime aikoina käsityökirjojen kokoelmaani.

Tamperelaiset olivat lyöneet minulle synttäripakettiin kesäkuussa virkkauskirjan, joka nosti hymyn huulille välittömästi. En ole ehtinyt vielä yhtään ötökkää virkata tästä kirjasta, mutta selasin kyllä kirjan summittaisesti läpi heti saatuani sen käteen. Ohjeet vaikuttivat todella selkeiltä ja perinpohjaisesti selostetuilta. Jahka pääsen testaamaan näitä käytännössä, raportoin lisää. Tämä ikään kuin pakottaa hankkimaan jotakin lankaa, jota voisin käyttää hahmojen kasvoissa, oikein mitään valkoisenkaan sävyä kun ei omista varastoista löytynyt etsinnöistä huolimatta.

Toinen kirjakokemus oli Sokoksen alelaarista kahdella monikansallisella bongattu Neulo ja virkkaa elämäsi miehelle. Meinasin ensin kirjan jättää hyllyyn, mutta toisaalta äärimmäisen pieneksi venytetty hinta sai pikaiseen selailuun yhdistettynä toteamaan, että kaiketi kirjasta löytäisi etsimällä ainakin sen kahden euron edestä ohjeita. Suurin osa villapaidoista ja -takeista oli minun (sekä miehen) mielestä sen verran epämääräisiä, ettei niitä tule todennäköisesti kilkuteltua kasaan, mutta asustepuolella opus petrasi enemmän. Kaiken kaikkiaan tarjolla näytti olevan monipuolinen pläjäys nimenomaan kaksilahkeisille suunnattuja vaatteita, joten odotan nyt sopivaa tilaisuutta päästä testaamaan ohjeita käytännössä.

Minne se aika livahtaa?

2011-06-27T12:05:00.004+03:00

Kun aiemmin sanoin, että näemme vasta juhannuksen tienoilla, ounastelin paluuni tapahtuvan kuitenkin jo noin viikkoa aiemmin. Sen sijaan Elisa päätti yllättää meidät iloisesti ja katkaista nettiyhteyteni noin reiluksi kahdeksi viikoksi. Työasiatkin ovat joutuneet ainoastaan yliopiston kirjastolle juosten, joten netissä notkuminen on jäänyt pääosin muiden iloksi.

Vietin Mikkelissä kaksi viikkoa verestäen vanhoja kasvitietoja sekä keskittyen etenkin kasvien yrttikäyttöön. Sain kaikki kolme näyttöä läpi ja nyt minulla onkin muiden tutkintojeni lisäksi myös virallisesti yrttineuvojan paperit. Elokuussa olisi tarkoitus jatkaa ja toivon mukaan syyskuun jälkeen olisin myös sienineuvoja.

Kasvinäyttely, jota ylläpidettiin koko kahden viikon ajan. Jos illalla oli tekemisen puutetta, luokkaan saattoi livahtaa pänttäämään vaikeaksi kokemiaan lajeja.

Urpolan luontopolku tarjosi kauniita näkymiä.

Maastossa tulikin siis vietettyä enemmän tai vähemmän tiiviit kaksi viikkoa. Ensimmäisen viikon riemuna olivat helteet ja aurinkorasvalla tulikin hölväiltyä runsaan laisesti. Toinen viikko aukesi sateisena ja jatkoi tihutellen ja vuoroin aurinkoa vilauttaen. Kummankin viikon kiusana olivat hyttyset, joita tuntui olevan metsässä enemmän kuin koskaan.

Lankavärjäilyä

Kasvien ihmettelyn lomassa tuli toki pohdittua, mihin kaikkeen niitä voikaan käyttää. Pitkin kevättä onkin tullut värjäiltyä milloin mitäkin. Sinivihreä vyyhti lupiinia, edessä olevat vaaleankeltaiset nokkosta, iso vaaleanruskea kerä sekä sen kumppani oikealla vaaleanpunaisen vieressä lepän käpyjä. Loput kerät ostin kurssikaveriltani Kurkisen Tarjalta, joka oli tehnyt päättötyönsä lankojen luonnonvärjäyksestä. En enää valitettavasti muista mitä kasveja/sieniä hän oli käyttänyt noiden ruskeiden värjäämiseen, mutta vaaleanpunaisen muistelisin olevan kirvojen aikaansaannosta.

Lupiinin värjäysliemet jätin vielä itselleni talteen ja eilen värjäilin niillä vielä kaksi pienempää kerää villalankaa. Niistä tuli suloisen keväänvihreitä. Koetan muistaa kuvata ne, jahka muistan.

Värjäilyjen lisäksi olen värkännyt Rnin antamaa tilaustyölistaa sekä virkannut loppuun sen tilkkupeittoni, jota jo aiemmin esittelin. Kuvia tulee, jos kamerani ja internet-yhteyteni suovat.

Punaista varpaille

Koska langan tuloa ei näköjään enemmän tai vähemmän pontevista yrityksistäni huolimatta voi estää, olen koettanut edes hävittää aiempia keriä kaapeista. Niinpä päädyin neulomaan Tallinnasta kantamani Regiat sukkien muotoon. Väri ei taaskaan ole yhtään minua, mutta nämä ovatkin lahjoiksi menossa.

Malli: Cookie A, Sock Innovation -kirjan malli Eunice
Lanka: Regian Silk
Muuta: Regian silkkilisätty sukkalanka on niin suloisen pehmeää, että kaikki siitä neulotut ovat mielestäni välittömästi unisukkia. Lanka on vain jotenkin niin ihanan pehmoista ja untuvaista, että sitä tekisi mieli vain istua silittelemässä koko ilta.

Nyt kirjoittelemaan kurssidioja! Huomenna olen illasta opettamassa ja aamusta käyn hakemassa jo helmikuussa varaamani valmistujaislahjan itselleni. Jännittävä päivä siis kaiken kaikkiaan!

Kiireistä

2011-06-05T18:09:00.002+03:00

Valmistuneita töitä on pinoksi asti, mutten ole ehtinyt niitä kuvailla. Nytkin edessä on pakkailua, kuusen kerkkien keräämistä ja viljelypalstan hoitotöitä, joten töihinhän sitä on tästä riennettävä, mikäli mielii tänään saada valmista. Huomenna aamusta otan taas auton alle ja karautan hieman etelämmäksi. Kahden viikon ajan jatkuvat kurssit ja vain viikonloppuisin olen kotona, joten en välttämättä koneella ehdi istuksia paljoakaan.

Palaillaan siis lähempänä juhannusta asiaan! Oikein hyvää kesäkuuta kaikille!

En minä mutta tytöt...

2011-06-03T17:43:00.005+03:00

...tai tarkalleen ottaen sisareni Rni. Minä en olisi lankaa ostanut. En ennen kuin vanhat seiskaveikat on juntattu kaikki kiinni siihen halvatun peittoon. Ei, ei, ei! Ensin pitää aina kuluttaa ylimääräiset kerät alta pois ja suunnitella, minne upottaa ylimääräisiksi jääneet pikkunöttöset. Mutta kun armas sisar antaa listan töistä, jotka tahtoisi tilata, minähän en voi enää mitenkään langan tuloa siinä vaiheessa estää.

Dropsin Alpacaa violettina, Novitan Foxia beigenä ja Polkkaa karkkipinkkinä, Gedifran Anea herkullisen vihreänä ja Coatsin Capriosaa turkoosina. Alpacat ja Capriosat ovat työpalkkaa minulle, joten ne jäävät minua ilahduttamaan. Muut olisi tarkoitus neuloa Rnille asusteiksi.

Minulla on taas useampi projekti työn alla, mutta jotakin pientä olen ehtinyt tehdä valmiiksi asti. Tiskirättejä, taas vaihteeksi. Näille onneksi on aina käyttöä.

Lanka: Novita, Bambu
Malli: Sovellusta erilaisista pyörylöistä pylväillä

Ensi viikolla taas kurssille, siellä menevätkin sitten seuraavat kaksi arkiviikkoa kokonaisuudessaan. Kiirettä siis pitää jatkossakin, pahoittelut epämääräisestä päivitystahdista sekä poissaolevuudesta seuraavina viikkoina!

"Jos kesällä katsoisit taivasta"

2011-05-23T10:10:00.005+03:00

Mitäkö olen tehnyt viimeisen viikon? Melonut, tietty! Sekä hieman kalastanut siinä sivussa. Viime viikon loppupuolella meille uhkasikin kehkeytyä jo ruokaongelma, kun jääkaappiin kerätty ruoka alkoi olla liikaa yhdistettynä kalansaaliisiin. Onneksi pakastin on keksitty ja loppuviikosta ruokalistalle kuului niin uunilohi, leivitetyt ahvenfileet kuin haukipihvitkin. Nams.

Mannilan rantaa ilta-auringossa paistattelemassa

Välillä on hyvä hengähtää ja pistäytyä maissa

Sitten voikin taas ottaa suunnan kohti seikkailuja

Iltaisin voi sitten haukotellen käpertyä sohvannurkkaan, katsoa soveliasta sarjaa ja värkkäillä jotakin käsityötä illan hiljakseen hämärtyessä. Kaikenlaista pientä on syntynytkin, mutten ole ehtinyt kuvailemaan tuotoksia.

Kuka olisikaan parempi esittelemään oranssit kämmekkäät kuin Pihka (koodinimi oranssi paholainen)?

Nämä kämmekkäät olivat tilaustyö sisareltani Rnilta ja koetankin muistaa ne alkuviikosta nyt postitella hänelle. Museossa voi olla yllättävän kylmä kesällä, etenkin jos työskentelee arkiston kätköissä näyttöpäätteen ääressä. Siksi jotakin sopivaa lämmikettä piti taiteilla palelevia käsiä suojaamaan. Käytin näihin samaa lankaa, joista tein myös aiemmat kämmekkääni. Minulle nämä ovat kädessä juuri ja juuri sopivat, joten toivottavasti hitusen pienikätisempi Rni kokee nämä sopiviksi.

Malli: Kuvio lähti pienin muokkauksin Satukynsikkäistä, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Toisin kuin esikuvissaan, nämä on neulottu alhaalta ylös perinteisellä tavalla.
Lanka: Sisu-lanka oranssina

Tänään minun pitäisi lähteä katsomaan, joko kaupungin miehet ja naiset ovat ehtineet äestää viljelypalstat. Pääsisi puuhailemaan sinnekin.

Nuppuja

2011-05-18T11:04:00.004+03:00

Minä olen aina pitänyt sinisestä väristä. Olen varttunut Saimaan rannalla ja sinisenä auringossa kimalteleva aava on ollut minulle jo vuosikaudet yksi kesän tärkeimmistä tekijöistä. Olen liikkunut Saimaalla niin soutaen, meloen, moottoriveneellä kuin uidenkin (kyllä, olen uinut saaresta toiseen ja kiertänyt kerran rantaviivaa pitkin useamman kilometrin ystävien kanssa), joten vaikka elämä veikin minut pois rakkaalta Saimaaltani, veden läheisyys on minulle edelleen tärkeää. Sininen on myös tyynnyttävä ja rauhoittava väri ja jo vuosikaudet minun makuuhuoneeni on aina ollut sekoitus sinistä ja ruskeaa. Sininen onkin varmasti yksi niistä väreistä, joihin en koskaan kyllästy.

Niinpä kun päätin tehdä itselleni ylimääräisen pitsisukkaparin, värin pohtiminen ei ollut kovin vaikeaa.

Kuvat, kuten aina, suurenevat klikkailemalla

Malli: Wendy Knits: Toe-Up Socks in a Box: Rosebud Socks (Wendyn kotisivuilla on myös melkoisen laaja kokoelma ilmaisia ja kauniita sukkaohjeita)
Lanka: Regia
Muuta: Ihanan pehmoista lankaa neuloa ja mallikin oli yllättävän simppeli, vaikka alkuun pidin sitä monimutkaisempana.
Podin myös hetken huonoa omaatuntoa siitä, että neulon itselleni taas sukat, mutta kyllä ne omat jalat palelevat siinä missä muidenkin.

Opintoja, punontaa ja kasveja

2011-05-17T20:33:00.001+03:00

Alkuviikko on mennyt kovin kiireisissä merkeissä, palasin Mikkelistä vasta eilen illalla. Säät kuitenkin suosivat ja ohjelma oli mielenkiintoista, joten oikein hyvä mieli jäi tästä ensimmäisestä opetusjaksosta. Myöhemmin sitten meno muuttuu enemmän teoriapainotteiseksi ja pänttäämään joutuu ihan tosissaan, mutta siihenhän tässä on jo vuosien varrella tottunutkin. Porukka oli myös mukava ja kannustava, vaikka nuorin osallistuja olinkin.

Tervatehdas toiminnassa

Tiistaina ohjelmassa oli tervanpolttoa sekä petun historiaa ja käytäntöä. Sää oli aurinkoinen ja mieliala korkealla. Ensin tutustuttiin lyhyesti tervanpolton historiaan ja käytäntöihin. Sitten vaan rukkaset käteen ja pihalle omaa tervahautaa väsäämään. Tosin meidän versiomme sijoittui hiukan tylsästi tynnyriin, mutta oli huomattavasti helpompi toteuttaa ja säädellä pienen kokonsa vuoksi.

Ja tulihan sieltä lopulta tervaa!

Muussa ohjelmassa oli sitten pettuliinojen irrottaminen rungoista. Siinäkin puuhassa oli omat niksinsä, jotka meille sitten kädestä pitäen opetettiin. Kyllähän se alkoi yllättävän pian sujuakin, vaikka runkojen oksaisuuden takia pitkin liinat irrottaa hyvinkin pienissä paloissa. Kuten joku totesi, kivaahan tämä on maha täynnä ruokalasta lompsiessa tehdä, toista se on ollut pula-aikana.
Syksyllä sitten olisi tarkoitus noista aineksista oikeasti leipoakin samalla kun testaillaan muiden luonnon antimien jatkojalostusta.

Pettuliina valmiina irrotettavaksi

Ohjelmaan kuului myös muiden suomalaisten luonnonmateriaalien hyödyntäminen, joten opettelimme taitavien opettajien johdolla punomaan niin kaislaa, koivunrisuja kuin pajujakin. Eniten pidin risuista, vähiten sormenpäät hajottavasta pajusta. Alkuun epäilimme saammeko yhtään mitään valmiiksi, mutta loppujen lopuksi auton pakkaamista piti jo harkita huolellisesti, jotta kaikki mahtuisi kyytiin.

Punonnan opettajat olivat tuoneet muutaman tekemänsä työn malliksi

Kasvava opiskelijan aarrekokoelma: pettua, kaislapalloja, kaarnalaivan aihio, tervaskiekko ja kupillinen tervaa

Pajutyöpajan lopputulos eli kukkakori

Risutyöpajan opit käytännössä

Lisäksi kävin muiden suositusten perusteella lähtöpäivänä vielä koulun taimimyymälässä. Mukaan lähtikin niin tummalehtistä versiota perinteisestä daaliasta parvekekukaksi (jahka säät nyt vakiintuisivat) sekä yrttien pottitaimia (sitruunabasilika, oranssi-iiso sekä lipstikka). Lisäksi en voinut olla sortumatta ja kantamatta kotiin vinoa pinoa suoraan kasvihuoneelta tuotua luomukurkkua sekä parin kilon säkkiä luomuruisjauhoja. Kaikki tämä kustansi minulle noin kymmenen euroa. Taidan pistäytyä toistekin, jahka seuraava opetusjakso alkaa.

Langanpätkiä

2011-05-16T14:33:00.004+03:00

Nyt koneessani on vaihteen vuoksi Wintoosan Vista, josta en ole kuullut yhtään hyvää sanaa keltään. Vuorokauden tuttavuuden jälkeen alan ymmärtää itsekin miksen. Lisäksi vanhan pyttyni kanssa on turha käyttää käyttistä, jonka pyörittäminen itsessään vie kaikki tehot. Nettiselaimeni on pelkästään kaatunut tänään kuusi kertaa, kun tehot eivät riitä pyörittämään sitä kunnolla. Tykkään ihan kamalasti ja kuten minut tuntevat tietävät, suhtaudun asiaan kaikkea muuta kuin zenmäisellä tyyneydellä.

Opiskelujen ja kokoustamisen lomassa olen pyöritellyt useampaakin käsityöprojektia. Yhdet itselle valmistuneet pitsisukat odottavat aurinkoisempia kelejä, jotta tohtisin ne kuvata. Lisäksi tyttöjen kanssa suunnitelluissa käsityöilloissa oli tullut aiemmin puhetta marttojen, Tekstiiliopettajaliiton ja Novitan tilkkukampanjasta.

Koska toteutuksesta ja yhteistyöstä keskusteleminen on jäänyt vähän vaisummalle käsityöiltojen ongelmallisten ajankohtien takia, ajattelin käydä etukäteen omat Seitsemän veljestä -jämälankani läpi. Mukana oli muutama kerä jotakin muuta lankaa, joka vain sattui olemaan saman paksuista. Joukossa oli värejä laidasta laitaan ja olipa mukana muuta Kool Aid kuin luonnonvärjättykin nöttönen. Päätin katsoa, josko jaksaisin muutaman tilkun muiden töiden lomassa virkkailla. Jaksoinhan minä.

Laskujeni mukaan tilkkujen määrä on tällä hetkellä kuvasta poiketen 24. Mokomat kaipaisivat hieman höyryttelyä ennen kuin noita alkaa kursia kokoon, ovat osa hieman muotopuolia käsissä rypistelystä johtuen. Kyllä näistä varmaan peittoa syntyy. Lisäksi niitä jämälankoja on edelleen säkillinen eli monen monta tilkkua on vielä edessä, mikäli en taas pitkästy saman pyörittelemiseen ja hautaa projektia jäähylle välillä.

Opintoja, punontaa ja kasveja

2011-05-12T09:31:00.001+03:00

Tervatehdas toiminnassa

Ja tulihan sieltä lopulta tervaa!

Pettuliina valmiina irrotettavaksi

Punonnan opettajat olivat tuoneet muutaman tekemänsä työn malliksi

Kasvava opiskelijan aarrekokoelma: pettua, kaislapalloja, kaarnalaivan aihio, tervaskiekko ja kupillinen tervaa

Pajutyöpajan lopputulos eli kukkakori

Risutyöpajan opit käytännössä

Tällaista siis minun viikkooni. Koneeni on nyt korjattu siihen pisteeseen, että siihen on asennettu Ubuntu käyttöjärjestelmäksi. Jahka vielä oppisin sitä saumattomasti käyttämään, alkaisi elämä hymyillä. Hiljakseen siis.

Edit: Bloggerin temppuili näköjään hävitti tilapäisesti koko merkinnän, sitten osan asetuksista ja reilusti kaikki kommentit parin päivän ajalta. Elämme jännittäviä aikoja siis! Seuraillaan, että palaavatko nuo kommentit vielä vai menivätkö ne nyt iäksi.

Väliaika

2011-05-05T17:44:00.004+03:00

Kotiseutufiilistelyä eli Imatrankosken kuohut a'la Tuukki

Koneeni on tällä hetkellä lataamossa eli mennee tovi ennen kuin pääsen oman armaan Sandelsini äärelle tekemään yhtään mitään. Sillä välin blogi päivittyy satunnaisen laiskasti riippuen siitä, kenen koneelle pääsen milloinkin päivittelemään. Myös muiden blogien lueskelu ja kommentointi on lähiviikkoina hitusen takkuisaa, pahoittelut siitä.

Reipasta vappua

2011-05-03T10:14:00.007+03:00

Kiireiset kaksi viikkoa ovat vihdoinkin ohitse. Tunnelmat ovat väsyneet, mutta tyytyväiset. Pääsiäinen vilahti tosiaan ohi itärajalla ja vapuksi suunnattiin Tallinnaan juhlimaan isoäitini 80-vuotispäiviä. Matka alkoi jo perjantaina ja päättyi vasta eilen illalla vähän ennen yhdeksää, kun kurvasin Puntolla takaisin kotipihaan leveästi haukotellen. Näiden kahteen pisteen väliin mahtuikin sitten yhtä sun toista.

Vanhan kaupungin kadut

Vanhukset eli vanhempi sukupolvi kattaen isoäitini (joka itse taas kutsuu itseään arkkukansaksi erotukseksi omista lapsistaan) sekä tämän lapset sekä näiden puolisot asuivat vuokra-asunnossa ihastuttavassa 1300-luvulla rakennetussa talossa. Nuoriso taas oli majoittunut samalle kadulle kymmenen hengen kattoasuntoon. Vierailu asunnosta asuntoon tapahtuikin kätevästi hilpaisemalla muutama sata metriä katua ylös tai alas. Kummankaan asunnon hinta ei ollut maata järisyttävä ja esimerkiksi meidän asunnossamme 9 hengen kokoonpanolla yhden yön hinnaksi muodostui noin 16 euroa per naama. Asunnot olivat hyvin varusteltuja ja tilaa mellestää oli reilusti. Sijainti Vene-kadulla keskellä vanhaa kaupunkia oli myös täydellinen ja lähestulkoon kaikkialle pääsi jalkaisin.

Näkymä makuuhuoneen ikkunasta yli Tallinnan kattojen

Koetin saada meille opastetun kierroksen vanhan kaupungin alla kulkeviin tunneleihin, mutta lyhyellä varoitusajalla moinen ei enää suotuisaan ajankohtaan osunut. Niinpä tyydyimme harrastamaan luovaa "minne nenä näyttää" -kävelyämme ja kiertelemään siellä sun täällä. Jalat olivat kovin kipeät kaikesta kävelystä ja välillä hieman eksyttiinkin, mutta aina meidän onnistui löytää tiemme takaisin perille.

Sää suosi koko matkan ajan ja maisemat olivat kauniit

Juhlallisuuksiin kuului suvun matriarkan kukitus ja lahjominen, syömingit keskiaikaravintola Olde Hansassa sekä sunnuntaina kuohuviiniaamiainen suklaakakun kera. Muutoin ohjelma oli vapaa. Vanhukset lähtivät sunnuntaina paluumatkalle ja me jäimme vielä yhden yön yli seikkailemaan. Menoa ja melskettä riitti, vaikkei selkeää matkaohjelmaa tällä kertaa oltukaan tehty. Huomasimmekin käyvämme asunnolla lähinnä nukkumassa.

Ihastuttavia vanhoja taloja tuntui löytyvän joka nurkalta

Ostospuolella kartutin astiastoani ja koetin kerätä Helina Tilkin myymälöistä ja Sadamarketista pois viimeisetkin siniset hevoset. Tällä kertaa piti vähän taipua ja ostaa kavioeläimiä muissakin väreissä, jotta kotiin saatiin tarvittavat kipot. Nyt jos kukaan mämmikoura (=minä) ei kolhi noita, meidän pitäisi pärjäillä sangen mainiosti. Muina maininnan arvoisina ostoksina kotiini siirtyi läjä Lushin käsisaippuoita, kasvoputsari ja tuorenaamio sekä laivalta pitkällisten pohdintojen tuloksena ostettu CK:n hajuvesi One Summer. Henkeen ja vereen kesäihmisenä hajuveden nimi tuntui lähestulkoon enteelliseltä.

Sukkalankoja sinipainotteisesti

Kaivatut Novitan Bambut. Enempää en kehdannut hamstrata, mutta muutamahan se oli vietävä, kun kerrankin oli tarjolla kaikissa väreissä.

Vähän vielä villaa, puikkoja ja kerroslaskuri

Kaiken kaikkiaan oli hyvä olo palata takaisin kotiin. Tänään ajattelin ottaa loivaliikkeisesti ja käydä purkamaan kertynyttä pyykkivuorta ja tukea reissun aikana huikean pitkiksi venähtäneet tomaatintaimet. Onneksi olin nokkela ja imuroin sekä siivosin ennen reissuun lähtemistä.

Pitsiä ja aaltoja

2011-05-01T14:00:00.000+03:00

Virkkailin vielä lomaa odotellessa ja omituisesti reissussa kipeytynyttä kurkkua potiessa iltapuhteina pienen liinan keittiön pöydälle. Täten voin oikeuttaa mahdolliset lankaostokset reissusta, kun olen niin ahkerasti käyttänyt lankavarastoja pois. Eikös se niin mene?

Malli: Omasta päästä sovellettua perushuttua
Lanka: Novita Kotiväki, musta
Muuta: Vähän sovelletun puolelle meni, mutta täyttää tehtävänsä mainiosti. Kissankarvoja sai työstä nyppiä useaan otteeseen jo ennen valmistumista. Saa nähdä miten paljon tuo kerää niitä paikoillaan ollessaan.

Mies tahtoi myös käydä rannassa ihan vähän vain testaamassa miten kanootti soljuu ulapalla. Minä kieltäydyin nousemasta kyytiin niin pitkään kun ranta on ahtojäissä, mutta miehen tielle ei voinut asettua kukaan. Komeastihan tuo sujui, eikä jääkään (miehen onneksi) ollut ihan niin tukevaa kuin miltä se vaikutti.

Pääsinpä fiilistelemään minäkin. Olen aivan rakastunut tuohon koivuun rannassa. Se on kyllin tukeva kiivetä ja oksat riippuvat aivan veden pinnassa. Kun vain uskaltautuu kiipeämään alkupätkän ohi, paksumpien oksien lomassa on leveämpi kohta, jossa istuu kuin nojatuolissa -yhtä tukevasti ja mukavasti. Tuli jo niin kovin kesäinen olo, kun katseli vapaana aaltoilevaa järvenselkää ja laskevaa aurinkoa. Kyllä se sieltä vielä tulee, kun jaksaa hetken odottaa!

Keväistä vihreyttä

2011-04-28T07:00:00.000+03:00

Olen minä saanut viime aikoina aikaiseksi muutakin kuin kämmekkäät. Olen vain ollut pohjattoman laiska ottamaan kuvia tai tekemään postausta. Kun tähän soppaan lisätään se tosiasia, että kannettavani levisi miehekkeen formatointiyrityksen seurauksena, on koneella istumiseni vähentynyt viime viikkoina huomattavasti.

Nyt kun edessä on ensi viikonloppuna reissu Tallinnaan pitkän viikonlopun muodossa, päätin ennen sitä terästäytyä ja hoitaa roikkumaan jääneet tehtävät alta pois. Voipahan sitten hyvillä mielin lomailla.

Jo ennen lomalle karkaamista laitoin valmiiksi saamani kaulaliinan pingottumaan. Sinne se sitten unohtuikin, kunnes lopulta tulin takaisin. Hoitelin armaita taimiani ja irrottelin sitten vierashuoneen sohvalle pingotellun huivin.

Igor Stravinskyn Tulilintu-baletista innoituksensa hakenut huivi pitää kuvioineen sisällään niin tulilinnun höyhenet kuin muurin, jonka taakse prinsessat on baletin tarinan mukaan vangittu. Oli erityisen hauskaa neuloa jotakin, johon kätkeytyy pidempi tarina.

Malli: Caoua Coffeen malli Oiseau de Fau
Lanka: Pirkanmaan kotityön ohut Pirkka-lanka, keväisen vihreänä
Muuta: Malli oli kaunis ja mukava neuloa, joskin aloin uskoa tyypilliseen tapaani huivin loppupuolella, ettei lanka koskaan lopu ja olen tuomittu neulomaan samaa huivia koko loppuelämäni. Pituutta pingotetulla huivilla onkin huikeat 200 cm. Huivin yltääkin kietomaan kaulaansa muutamaan otteeseen.

Huivi jää itselleni ja olenkin opetellut viime päivät käyttämään hennonvihreää balettihuiviani.

Neitoperhoja ja prinsessoja

2011-04-26T08:23:00.003+03:00

Pääsiäisen pyhiä varten pakkasimme kissat koppaan ja karautimme kohti itärajaa. Matka sujui ongelmitta, vaikka olimmekin jännittäneet automatkaa hammasleikkauksesta toipuvan Huiskun takia. Eläinlääkärin mukaan autoilusta ei kuitenkaan pitänyt olla haittaa ja hiljakseen ajellen sekä kissaa tarkkaillen matka taittuikin ilman suurempia ongelmia.

Krookuksia ja neitoperhonen.

Loma koostui lenkkeilystä, nukkumisesta, kirjojen lueskelusta, pihatöistä sekä grillailusta. Ainut harminaihe oli taas kerran se, että vierailtavia paikkoja oli niin monia ja nytkään en ehtinyt nähdä kahta vanhaa ystävääni, kun pelkästään sukulaispaikkojen kiertämiseen vierähti niin paljon aikaa. Muutenkin tuntui, että juoksen taas vain tukka putkella paikasta toiseen ehtimättä näkemään ketään kunnolla. Välillä ihan vilpittömästi toivon, että vanhempieni etäiset suunnitelmat vaihtaa paikkakuntaa eläkepäivien lähestyessä toteutuisivat, jolloin sekä minun että miehekkeen sukulaiset eivät enää olisi samassa kaupungissa. Ehtisi sitten keskittyä vieraillessa kunnolla ihmisiin.

Onneksi oli myös niitä hetkiä, että ennätin istuskella rauhassa vanhempieni kanssa omakotitalon puutarhassa ja nauttia siitä, että olen taas kotona. Ehdin myös parina iltana neuloskella ja valmistella kämmekkäät äidilleni.

Malli: Sirkku Isopahkalan Rinsessasetin kämmekkäät
Lanka: Sandnesgarnin Sisu, keväisen oranssina
Muuta: Älyttömän helppo ja nopea neuloa, yhden leffan aikana ehti jo neuloa ongelmitta yhden kämmekkään

Jurmutuksena kotiseutumatkalta täytyy kertoa, että vuonna 2008 Imatran kaupungin ympäristötoimelle ilmoittamani kangasvuokon kasvupaikka oli näköjään latulaajennuksia tehdessä tuhottu täydellisesti ajelemalla reippaasti traktorilla sen yli muutamaan otteeseen. Laitoin kohtalaisen äkäistä viestiä eteenpäin. Ei voi olla mahdollista, että tiedossa ollessaan Suomen luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kasvi noin vain tuhotaan täydellisesti! Etenkin, kun paikka olisi ollut helppo välttää ilman ylimääräisiä kuluja tekemällä latupohjan leventäminen latu-uran toiseen laitaan. Olettaisin, että kaupungin sisällä tieto ei ole kulkenut toimijalta toiselle, mutta se ei voi olla mikään perustelu tällaisessa tapauksessa.

Vaalipäivän seikkailut

2011-04-18T09:59:00.005+03:00

Viikonloppu hujahti melkoista vauhtia hyvässä seurassa. Lauantaina meillä iltaansa istui ystäväpariskunta ja sunnuntaina päätimme lähteä porukalla koluamaan Hitonhautaa. Ongelmana oli alkuun hieman se, ettei oikein kunnollisia ajo-ohjeita paikalle löytynyt mistään, eikä netistä löytynyt oikein fiksua kartta-aineistoa siitäkään, mistä suunnasta rotkoa kannattaisi lähestyä. Niinpä autoilimme reippain elkein ensin kauppakeskus Spektriin, jossa kiertelimme hieman kauppoja. Oleellisimpana löytönä voitanee pitää Kasvimuseon Suomen sieniopasta, jonka mies bongasi mukavan alennettuun hintaan Kirjakassista. Tätä opusta olen odottanut!

Tämän jälkeen kokosimme eväät ja lähdimme seuraamaan opasteita Hitonhaudan suunnalle. Pienen ohjausarpomisen ja muutaman heikkolaatuisen opaskyltin jälkeen löysimme itsemme hiekkamontulta alueen vierestä. Ja ei muuta kuin seikkailemaan!

Metsässä oli edelleen reippaanlaisesti lunta, vaikka maa olikin paikoitellen sulanut täysin. Tämä ei meitä kuitenkaan hidastanut, vaikka välillä petollisen hangen kätkemien kivien väliin tahtoikin upota miltei koko jalka reittä myöten.

Vähän mutulla höystettynä löysimme sangen mielenkiintoisia, joskin täysin itse keksimiämme reittejä. Yleisin lausahdus vuolaiden ojien tai pystysuorien kallioseinämien kohdalla olikin "Hei, onko teillä muuten seikkailuhenkeä miten paljon?". Lopulta itse rotkoon pääsy epäonnistui, sillä tien katkaisi tulvamaiseksi vettynyt notko. Me totesimme, että jopa saappaat jalassa sen ylittäminen kastelisi varpaat, joten väliin jäi tällä kertaa. Uutta yritystä keväämmällä.

Muikeita maisemia ja mielenkiintoisia paikkoja löysimme kaikesta huolimatta. Loppureissusta innokkaana hehkunut aurinko vetäytyi pilvien taakse ja nuotiota väsätessä alkoikin olla miltei vilu. Nautimme kuitenkin perinteeksi muodostuneet runsaat ja maukkaat eväät ja pakkauduimme takaisin autoon. Kotona pitkän suihkun jälkeen alkoikin kummasti uuvuttamaan ja illalla unta ei tarvinnut kamalasti houkutella.

Nyt pitäisi keskittyä järjestelemään käytännön asioita. Keskiviikkona olisi myös karvakavereiden leikkauspäivä. Huiskulta poistetaan tulehtunut poskihammas ja Pikkunen saa tehdä seuraa hammaskiven riipimistä varten. Vaikka pienistä asioista on kyse, kyllähän sitä aina jännittää, kun toiset nukutetaan.

(Kuva-ainestossa tällä kertaa poikkeuksellisesti muita ihmisiä, kun mokomat huomaavaisesti katsoivat aina päinvastaiseen suuntaan kameraan nähden)

Keväistä kiiruhtamista

2011-04-12T13:29:00.003+03:00

Jotenkin en osaa mieltää olevani kiireinen, mutta silti päivät tuntuvat lipuvan hirveää vauhtia jonnekin. Tajusin pääsiäisloman Imatralla olevan enää noin viikon päässä ja Tallinnan reissun taas siintävän vastaavasti kahden viikon kuluttua. Nyt pitäisikin alkaa koota matkanjärjestäjäduon toisena osapuolena viimeisiä langanpäitä ja selvitellä maksuasioita ja ottaa niskaote käytännöistä.

Postissa kolahti viime viikon puolella kirjekuori tullessani kaupungilta juoksemasta. Kuoresta paljastui suloinen kortti ja lautasliinarenkaita Annelilta. Olenkin siis onnekas omistaessani nykyisin ihka-aitoa Anneli-designia! Kiitokset vielä kerran Annelille piristyksestä.

Pääsin myös korkkaamaan vihdoinkin ostamani Sock Innovations-kirjan, kun tulin hankkineeksi sitä Stepin lankaa.

Malli oli mukava neuloa, eikä vaatinut enää hetken päästä ohjetta kaverikseen lainkaan. Raidat kiertävät sukan ympäri ja kulkevat vielä jalkaterän päällä. Sukat ovat toistensa peilikuvat eli raidat kulkevat vastaavasti päinvastaiseen suuntaan kumppanissa.

Ainoa harmistus oli se, että varsista tuli sen verran napakat, etteivät ne ainakaan minun kolossaalisten pohkeitteni kanssa tahdo toimia yhteistyössä (Mikä tarkoittaa sitä, että normaaleilla sukkien vastaanottajillani tulee myös olemaan ongelmia koon kanssa, joten minun täytyy löytää sukille uusi uhri!). Jalkaterän kohdalla neule joustaa hyvin, mutta varret ovat tosiaan tiukemmat. Tästä syystä tein myös kärjistä ohjetta lyhyemmät, jotta joku pienijalkaisempi yksilö voisi niistä saada itselleen käyttösukat.

Erityisesti tämä pienuus harmittaa, koska nämä sukat jos mitkä olisi ollut niin mukava kuvata jalassa eikä lättänänä. Pitsi näyttää niin erilaiselta levitettynä, myötää todella nätisti ihoa ja kulkee hauskasti ympäri.

Malli: Cookie A, Sock Innovation: Rick
Lanka: Austermann, Step Easy
Muuta: Sukkien väri ei toistu millään oikein, se on jotakin näiden kahden väliltä ja hitusen tummempana. Missä ovatkaan ne kaikki aurinkoiset päivät, joista olen nauttinut niin suunnattomasti?
Sukille pitäisi nyt myös löytää kyllin sirojalkainen omistaja.

Sydämellistä

2011-04-06T11:13:00.005+03:00

Minulla ei ole poikkeuksellisesti tämän päivän käsityön kanssa yhtään mitään tekemistä (jollei tietenkin mukaan lasketa sitä ihanaa faktaa, että olen kaunokaisen omistaja), mutta koska moinen teki minut kovin onnelliseksi, ajattelin jakaa sen teidänkin kanssanne.

Ystäväni oli ollut tutustumassa hopeasaven maailmaan viikonloppukurssilla ja oli värikkään kertomuksensa mukaisesti aivan pulassa kaulittavan saven kanssa, mokoma kun mieluummin murtui kuin taipui. Useamman tunnin sitkeä aherrus kuitenkin tuotti tulosta.

Minulla oli eilen ilo ja kunnia vastaanottaa yksi näistä lopputuotteista.

Onneksi minulla oli vielä muutama hopeaketju komeroiden kätköissä, joten sain riipuksen ketjuun ja kaulaan. Miten se onkin kaunis!

Tulta ja tuulta

2011-04-04T08:49:00.006+03:00

Minun piti tehdä lahjuksiksi sopiva kaulahuivi, eikä varastossani ollut oikein muuta soveliasta lankaa kuin liukuvärjättyä villaa. Niinpä sitten taivuin lopulta takaisin perinteisemmälle puolelle eli Revontuleen.

Etenkin viimeisten loputtomalta tuntuvien kerrosten aikana vannoin, että seuraavaksi tahdon tehdä jotakin ihan uutta ja erilaista, enkä puljata tämän kanssa enää hetkeäkään. Onneksi olivat ne uudet langat valmiina ja pystyin aloittamaan heti uuden projektin niiden kanssa tämän päälle. Revontuli on mallina aivan ihana ja saa liukuvärjätyn langan käyttäytymään niin kauniisti. Niitä olen kuitenkin neulonut jo muutaman, joten alkaa piisata minulle näiden saralta.

Lanka: liukuvärjätty vironvilla
Malli: AnneM, Revontuli

Tämän lisäksi sain Nzqulta kuvahaasteen, joka on kierrellyt muissakin blogeissa viime aikoina. Minua itseäni alkoi jo haasteen aiemmin nähdessäni vilpittömästi kiinnostaa, että mitähän noloa minun koneeni kuvakansioista paljastuisi, joten tässä sitä nyt ollaan.

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansisota ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Pohdin, että vaihdanko kuvan toiseen (aka kolmanteen tai viidenteen kuvaan), kun kerran ihmisiä näkyvissä, mutta menkööt nyt tämän kerran, kun on hieman etäämmältä otettu otos. Kuva on siis tosiaan viime vuodelta, jolloin olin tosiaan noin viisi kuukautta töissä toisella puolella Suomea. Syyskuu oli jo koittanut, ilmat olivat viilenneet ja illat pimentyneet yhä aiemmin ja aiemmin. Minä olin juuri käynyt kaupassa, pakannut miltei kaiken omaisuuteni ja valmistautunut viimeiseen työpäivääni, jonka jälkeen lähtisin suoraan ajamaan takaisin kotiin Jyväskylään. Illalla kaupasta tullessa tuli kuitenkin sellainen olo, että minun on pakko kiertää vielä pikaisesti muutama kesän mittaan tutuksi tullut paikka. Niinpä kiskaisin päälle nopsaan ulkotakin ja lähdin rannalle. Sään synkkä torjuvuus ja tuulisuus heijasteli sopivasti omia mielialojani katsoessani järven yli tuttuja valoja ja tietäessäni, etten tule takaisin kovin pian.

Haasteen kohteeksi ja omia noloja kuviaan jakamaan pääsevät täten halutessaan Lilylandia, Rni, Lilithea ja Tunamaa.

Kevät

2011-03-30T17:38:00.005+03:00

Tänään on ollut taas kovin kiireinen päivä. Juoksin eri virastoissa puoli aamua, toimittelin papereita ja kävin vielä kaupassakin. Näistä selviydyttyäni lähdin vielä miehekkeen kanssa jousiampumaan.

Jousiammunta on ollut todella mukava kokemus. Minun on invajalkani takia mahdotonta harrastaa mitään, missä juostaan, hypitään tai tehdään ripeitä painonsiirtoja jalalta toiselle eli ylipäätään mitä vain, mikä rasittaa nilkkaa yhtään enemmän. Yleensä liikuntani koostuukin kevyestä lihaskuntoharjoittelusta, lenkkeilystä sekä uinnista. Näissä on se vika, että vaikka ne sopivatkin stressin käsittelyyn, niiden aikana päässä pyörii kuitenkin milloin mitäkin. Jousiammunta on kuitenkin sellaista, että se vaatii sen verran paljon päältä, että mihinkään muuhun keskittyminen on mahdotonta. Niinpä radalle mennessä sitä vain humahtaa siihen ampumisen kuplaan ja sieltä tulee pois vasta pihalle palatessa: Ai niin, tätähän minä murehdin aiemmin ja tuo aiheutti harmaita hiuksia koko aamun. Mutta ampuessa on olemassa vain jousi ja taulu, eikä mitään muuta.

Ensimmäisellä kerralla tulin kurssille myöhässä ja opettaja jostakin mystisestä oikusta lykkäsi minulle vain jousen käteen ja käski käydä ampumaan. Olin aivan pihalla koko puuhasta ja tein varmasti väärin kaiken, mitä vain väärin voi tehdä. Kurssilla opettamisessa ja käytännön seikoissa auttelemassa ollut ammuntaseuran jäsen lopulta armahti minut ja korjasi esimerkiksi ampuma-asentoni kohti sitä, mitä sen oikeasti pitäisi olla. Seuraavalla kerralla olikin opettaja vaihtunut toiseen ja tämä eläkeikäinen mies opetti meitä todella perusteellisesti ja asiantuntevasti ja oli muutoin todella mukava ja ystävällinen. Minäkin aloin saada asentovirheet minimiin ja pääsin keskittymään nuolen ankkurointiin ja tähtäykseen. Kurssin nyt päättyessä onkin aika pohtia, siirtyisikö sitä ampumaan säännöllisemmin seuran viikottaisille vapaavuoroille.

Lisäksi minun pitää tunnustaa, että kaupoilla käydessäni kävin hakemassa käsityökaupasta ompelulankaa, kun miehen brigandiinin ompelu-urakka pitäisi aloitella (Laitan varmaan siitäkin projektista joskus kuvia, näettepä mihin kaikkeen sitä voi ihminen joutua kumppaninsa harrastusten tähden). Samalla tulin hipelöineeksi neulelankoja. Koska olen ahkerasti kulutellut vanhoja varastoja pois, oli tämä mielestäni ihan kohtuullinen palkinto itselleni.

Miten kauniita ne ovatkaan, vaikka eivät olekaan yhtään minun värejäni! Kevät on täällä!

(Lisäksi sain tänään vahvistuksen siitä, että nettifirma on tänään postittanut minulle oman kappaleeni Dragon Age II -roolipeliä. Tiedetäänpä kuka tulee istumaan lähiaikoina hetken jos toisenkin pleikkarin äärellä! Jippii!)

Tähtitaivaan alla

2011-03-26T18:49:00.004+02:00

Harvemmin perinteiset virkkausmallit saavat minua innostumaan kovin suuresti. Välillä on toki mukava värkätä vaikkapa pitsiä pyyhkeiden päihin, mutta jotenkin nämä aiheet harvemmin saavat minua kuitenkaan innostumaan hirvittävästi. Nyt kuitenkin minun teki jostakin syystä mieleni virkata ja niinpä selailin Ravelrya puolihuolimattomasti. Jostakin syystä minun alkoi mieli aivan älyttömästi koukkuilla kasaan pieni pitsiliina.

Lopulta törmäsin sopivaan malliin, joka viehätti silmääni. Se oli tosin tarkoitettu pieneksi osaksi isoa pöytäliinaa, mutta vähän paksummalla langalla ja koukulla siitä muotoutui oikein soma pikkuliina (Totuuden nimissä aivoni meinasivat nyrjähtää pelkästä ajatuksesta, kun luin liinan ohjeiden loppukohdan: "Make 332 motifs". Minulla alkoi tuntua jo toisen kohdalla, että eiköhän tämä piisaa kohta tämän mallin osalta. Minullako lyhyt pinna?)

Lopputuloksena tosiaan sain aikaiseksi kaksi pientä liinaa, jotka soveltuivat oikein somasti moneenkin tarkoitukseen. Kulutinkin pitkän tovin sovittelemalla niitä eri esineiden kanssa kaikille pöytätasoille asunnossa.

Lopulta liinat päätyivät takorautaisten tuikkukuppien alle televisiotason päälle.

Malli: Midnight Star Tablecloth (Ravelry)
Lanka: Jokin anonyymi virkkauslanka, jonka ostin kesällä sotkamolaisesta käsityöliikkeestä
Muuta: En pingotellut niin pyöreäksi kuin mallikuva ehdotti, vaan tein omista liinoistani vähän terävämmät.

Mukavaa lauantaita kaikille ja muistakaahan tänään sammuttaa valot (ja miksei kaikki muutkin tarpeettomat sähkölaitteet) Earth Hourin merkeissä!

Välipalaa vaaleanpunaisena

2011-03-25T08:00:00.000+02:00

Jokaisella pitäisi olla oma apumörkö. Mies pyysi saada omansa, jotta voisi pitää sitä tietoteknisenä apuna töissä. Mikä minä olen moista kieltämään.

Malli: Rebecca Danger: The Big Book of Monsters, Baby Monster
Lanka: Novita Freesia, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Mutta eipä ollut internetkään, joten en liene ainut. Mies valitsi itse langan sekä värin, toim. huom.
Muuta: Liian kirkas päivä koettaa hieman hävittää hirvityksen hampaita, mutta ehkäpä kuvista saa selkoa. Seuraavaksi vähän isomman projektin kimppuun.

Punaista punaiselle maagille

2011-03-23T08:00:00.003+02:00

Vuoden 2011 luovuusleikin ensimmäinen osa. Lupasin siis värkkäillä omin kätösin jotakin viidelle ensimmäisenä kommentoinelle naamakirjan puolella ja nämä lupasivat levittää moista ilosanomaa eteenpäin. Ensimmäinen uhrini oli loppujen lopuksi helppo, sillä satuin huomaamaan paikallisessa Prismassa Nallen Marjaretki-langat alennuksessa. Minähän olin ikään kuin sopinut, että uutta lankaa ei taloon tule kuin määrättyihin projekteihin, mutta jotenkin minusta tuntui, että minun on tuo Puolukka-lanka ostettava. Kahta päivää myöhemmin tajusin sen, mitä alitajuntani oli minulle koettanut jo kaupassa kirkua: lanka oli aivan täydellinen Red Magen luovuuslahjaan.

Lanka: Novita Nalle Marjaretki, väri Puolukka
Malli: Sekoitus hieman kaikkea. Kuviona neuleessa on yksinkertainen valepalmikko. Sukat on neulottu kärjestä varsien suuntaan ja kantapäät napattu Toe-Up Socks in a Box -ohjeista, en tiedä mikä tuon kantapään virallinen nimi sitten on.
Muuta: Kerrankin, kiitos kärjestä tehdyn aloituksen sekä uudenkarhean keittiövaa'an, lanka kului miltei täydellisesti sukkien tekemiseen. Ei enää nöttösiä nurkissa pyörimässä, hurraa!

Postauksen muut punaiset tunnelmat aamun varhaishetkistä viime viikolta.

Raitoja ja raapimista

2011-03-21T09:14:00.004+02:00

Olin koko edeltävän viikon maanantain sairaspäivää lukuun ottamatta töissä. Koulu oli uusi kokemus, joskin olin aiemmin ollut opettamassa tien toisella puolella olevan lukion tunneilla. Kaiken kaikkiaan ihan mukava työkeikka, joskin ensimmäisenä päivänä olin hitusen epäileväinen sen suhteen, miten selvityisin. Olo oli edelleen flunssainen, korvat naksahtelivat säännöllisesti lukkoon ja minua nukutti luvattoman paljon. Onneksi olo koheni pitkin viikkoa ja hommat sujuivat isommitta ongelmitta. Huomasin kuitenkin iltojeni kutistuvan melkoisen lyhyiksi, kun sänky alkoi kutsua pahimmillaan puoli yhdeksältä illalla. Niinpä en kamalasti mitään hyödyllistä saanutkaan aikaiseksi viikon mittaan.

Onneksi sairasteluani ja vetämättömyyttäni piristi Nzqulta tullut paketti ja suloinen kortti. Kiitokset siis vielä kerran sinne suunnalle!

Lanka: Seitsemän veljestä raita-lanka
Malli: MariJ:n polvekeraidallisten ohjeella tehdyt. Ihan perusmallinen kantapää ja nauhakavennukset kärjissä. Olen aiemmin tehnyt Olga-sukat, joissa tuota polvekeraitaa hyödynnettiin, mutten tajunnut ennen MariJ:n blogin selailua, miten hyvin tuo malli sopisi myös pätkävärjättyyn lankaan.
Muuta: Olisin tehnyt pidemmät varret, mutta sukkien piti olla valmiina sunnuntai-iltaan mennessä, enkä lauantaina noin kello neljältä aloittaessani osannut lainkaan arvioida, miten pitkään tämä puuha minulta oikein veisi. Niinpä jätin varret sitten vähän lyhyemmiksi, jottei aikatauluni leviäisi käsiin.

Koska päätin, että tällä kertaa langasta ei jää mitään ylimääräistä kaappeihini pyörimään, virkkailin vielä illalla leffaa katsottaessa pari patalappua keittiön varastoja täydentämään.

Mies värkkäili viikonloppuna kissoille uutta raapimapuuta. Ihan tavallinen höylätty lauta ja 20 metriä sisalnarua, pitkin matkaa muutama naula napakoittamassa narun paikallaan pysymistä. Meillä kissoilla on kynsissä sellainen tuhovoima, että saavat kyllä raapimapuun kuin raapimapuun muutamassa kuukaudessa tuhottua. Keittiön ruokapöydän pyöreisiin jalkoihin säännöllisesti sidotut narukiepitkin kuluivat aina muutamassa kuukaudessa vappuhuiskuja muistuttaviksi paloiksi. Nyt pitäisi narun olla sen verran paksumpaa, että toivon mukaan kestäisi kasassa hieman pidempään. Uusi narukieppi maksaa kaiken lisäksi noin viisi euroa eli kamalan kalliiksi ei puun uudistaminen käy.

Toipilaspäivä

2011-03-14T08:53:00.003+02:00

Minä olen maannut ja aivastellut viimeiset pari päivää. Käsi alkaa olla kohtalaisen hyvässä kunnossa, muu kroppa sitten taas ei. Harmitti myös, kun eilen minulle soitettiin ja tarjottiin töitä tälle viikolle ja oli pakko kieltäytyä ainakin tästä päivästä, koska en yksinkertaisesti voi opettaa, jos äänestäni on jäljellä vain rippeet ja purskahdan hallitsemattomaan yskänpuuskaan noin vartin välein. Katsotaan, saivatko suoraan koko viikoksi sijaisen vai menenkö kuitenkin töihin loppuviikoksi.

Olenkin harrastanut paljon lukemista, leffailua sekä pleikkarilla pelaamista, kun paljoa muuhun eivät voimat riitä. Toisin sanoen sohva on ollut kovassa käytössä. Ja onhan minulla tietysti ollut sohvalla sangen eläväistä toipumisseuraa, joka pitää kyllä reippaasti huolen siitä, että jollen ota häntä kainalooni elokuvan ajaksi, en kyllä pääse keskittymään yhtään mihinkään temppukatin pyöriessä vieressä jatkuvasti. Onpahan jotakin huvia minullekin, kun seuraan kissan mystisiä vääntäytymisiä asennosta toiseen.

Toimetonna

2011-03-10T13:37:00.003+02:00

Jos on saanut paperit ulos, muttei ole onnistunut löytämään vielä keikkatöitä lukuun ottamatta duunia, aika kotona voi käydä vähän pitkäksi. Etenkin, jos sitten onnistuu vielä saamaan jännetupen tulehduksen siihen käteen, jolla normaalisti tekee kaiken muutenkin. Käsityöt eivät onnistu, kirjoittaminen ei onnistu, koneella jurmuttaminen ei onnistu. Lenkkeilyäkään ei viitsi harjoittaa kellon ympäri ja kiusallisen moni muu puuha tuntuisi vaativan sen tarttumaraajan apua.

Joten sitä koettaa sitten keksiä jotakin, mitä voisi tehdä ja pitää itsensä järjissään.

Olen lukenut viimeisen kolmen vuorokauden aikana neljä romaania. Siivonnut koko asunnon. Ja tehnyt hervottomasti ruokaa.

Lilya ystävällisesti linkitti minulle erään ruokakeskustelun jälkeen kotivoin perusohjeen. Sitä oli tarkoitus testailla jo aiemmin, mutta haaveeksihan moinen jäi. Mielelläni kuitenkin kaupan margariinin korvaisin jollakin kotikutoisella, joten päätin nyt tarttua toimeen kun kerran tilaisuuskin oli.

Minua vähän laiskotti, joten muussailin ainekset sekaisin haarukalla. Lopputuloskaan ei ole ihan niin siloista, kuin koneella vispattuna olisi. Epäilin myös hetken operaation alkuvaiheessa sitä, voiko näillä ainesmäärillä saada aikaiseksi oikeasti tasaisen massan, mutta hyvinhän ne sekoittuivat lopulta. Levitteestä tuli myös oikein maukasta silputtuani sinne niin valkosipulia, tuoretta basilikaa ja ruohosipulia kuin pakastimesta viime kesän persiljaakin. Parin kipollisen testisarjasta on enää yksi kippo jäljellä, joten tätä täytynee tehdä lisää.

Pakkasessa on edelleen vähän liikaa marjoja ja mieleni teki marjapiirakkaa, joten ei muuta kuin töihin. Äitini on antanut minulle oivallisen mustikkapiirakan reseptin, jonka pohjalta tein uuden version punaherukoilla. Lopputulos ei ole esteettisin, mutta maku korvaa moiset pikkuseikat.

Tänään käsi tuntui ekaa kertaa pelittävän siedettävästi. Ehkäpä koetan antaa sille armoa vielä yhden päivän ajan ennen kuin käyn taas toimeliaaksi. Sillä välillä voisin leipoa leipää, minulla on hyvä maalaisleivän resepti...

Tamperetta ja vaaleanpunaista

2011-03-07T11:14:00.003+02:00

Tyhjensin kameran jo viime torstaina, jotta voisin ottaa Tampereelta kuvia. Arvatkaa, kuka unohti sen kameran työpöytänsä kulmalle?

Perjantaina ohjelmassa oli ystävien tapaamista sekä hulvattoman hauska pöytäroolipeli-sessio. Rni oli kynäillyt joukkiomme aiemmille tapahtumille ja seikkailuille jatkoa ja erikoisjoukkomme päätyikin selvittämään sotkuisaa tapahtumavyyhtiä Havaijille Miss Pasific -kilpailujen taustalla. Tiukkoja tilanteita ja huumoria ei pelistä puuttunut ja lopulta onnistuimme enemmän tai vähemmän tyylipuhtaasti pelastamaan kaapatut henkilöt ja selvittämään tapahtumia taas askeleen verran pidemmälle. Sekä tietysti voittamaan ne pannahisen kisat siinä sivussa. Tietysti.

Lauantaina kävimme kiertelemässä Ideaparkissa ja vaikken erityisiä ostosteluja ollut suunnitellut, kannoin kotiin loppujen loppujen lopuksi hieman alennuksesta metsästettyjä perusvaatteita sekä eläinkaupan juttuja. Illemmalla valmistauduimme Rnin kanssa lähtemään Musiikkiteatteri Palatsin "Queen -Show Must Go On" -musikaaliin. Emme olleet aiemmin kumpikaan käyneet palatsissa, joten odotimme hieman erilaista esityssalia. Lisäksi meidät yllätti se, että istumapaikkamme sijaitsivat erinomaisesti aivan lavan edessä, josta meille aukeni esteetön näkymä lavalle koko esityksen ajan.

Esitys oli yllättävän hyvä ja revohka suoriutui kunnialla hyvin vaikeistakin kappaleista. Etenkin Bohemian Rhapsody oli etukäteen aiheuttanut harmaita hiuksia minulle, mutta kajahti kuitenkin niin komeasti, että loput huoleni olivat pois pyyhkäistyt. Erityisesti pääosan esittäjä Kimmo Blom yllätti yhdennäköisyydellä Freddien kanssa, esiintymisellään sekä laulutaidoillaan. Jopa siinä määrin, että muiden esiintyjien pannessa parastaan sitä huomasi vaistomaisesti jo odottavansa, että se varsinainen päätähti pääsisi takaisin lavalle.

Ainoa miinus kokemukselle olivat änkyrähumalassa paikasta toiseen törmäilleet keski-ikäiset. Edustimme sisareni kanssa salin nuorimpia katsojia ja väliajalla vessassa käydessä sai todellakin pitää varansa, ettei huutonaurua laskettelevat umpihumalaiset tädit kaatuilleet päälle tai tönineet vessan ovella suoraan naamaan. Muutamat yksilöt piti jo järjestyksenvalvojien taluttaa pihalle, koska nämä eivät omin jaloin olisi ulos päässeet. Jotenkin voisi olettaa, että jo noin yhdeksän maissa illalla päättyvä teatteriesitys ei olisi innoittanut ihmisiä näin räipäkkään käytökseen, mutta olen toki ennenkin ollut väärässä. Salissa koko esityksen ajan jatkunut tarjoilu toki myötävaikutti asiaan, mutta silti jotenkin olisin odottanut, että ihmiset olisivat lähteneet viihteelle vasta esityksen jälkeen.

Sunnuntaina rentoiltiin ja lähdimme yhden maissa ajelemaan takaisin Jyväskylään. Rentoilun lomassa neuloin hieman ja sunnuntaina illalla sohvalle lötkähtäessä sain viimeisteltyä jo jonkin aikaa työn alla olleen sukkaparin.

Lanka: Regia Silk, joka oli ihanan pehmoista
Malli: Wendy Johnson, Diagonal Lace Socks (Toe Up Socks in a Box)
Puikot: 2 mm sukkapuikot
Muuta: Kantapää tällä tavalla oli ihan uusi juttu ja aiheutti hieman kulmien kohottelua, kun ohjeita ensimmäisen kerran luin. Kiitos selkeyden, pääsin kuitenkin jyvälle jutusta ja sain kantapäät aikaiseksi. Hiemanhan nämä tuntuvat näin jälkikäteen harjoituskappaleilta, mutta seuraavista sitten paremmat. Tästä samaisesta syystä nämä jäävät omaksi ilokseni.

Rätit ja lumput

2011-03-03T19:10:00.003+02:00

Tänään sain virtapiikin ja vihdoinkin tartuin pinoon, joka oli ollut jo tovin päättelemättömänä olohuoneen leffahyllyn nurkalla. Kyllähän siinä aikaa meni tovi, mutta nyt on kaikki vihdoinkin päätelty (Melkoinen suoritus, kun ottaa huomioon yleisen päättelyintoni ja yhdistää sen luovuuteni keksiä keinoja vältellä epämiellyttäviä, ei-pakollisia tehtäviä).

Huomasin vasta kuvia katsellessani, miten tuon vihreän raukkahisen yksi piparireunus näyttää kääntyneen osittain nurin. Kuvaustilanteessa en edes pistänyt asiaa merkille, mutta nyt tuo näyttää oikein hohtavan mustaa taustaa vasten. Vedenvihreä oli muutenkin joku jäännöskerä, josta sain tehtyä juuri yhden rätin. Sitä jäi sitten vielä kiusallinen pätkä pyörimään nurkkiin.

Lanka: Novitan Bambu. Olen edelleen hitusen katkera siitä, että jonkun mielestä oli loistokas idea lopettaa kyseisen langan valmistus.
Malli: Perusympyrää puolipylväillä ja erilaisilla pylväsryhmillä.

Patalaput ovat kaikki isoäidinneliöprojektin jämälangoista tehtyjä. Sinisiä oli jäänyt puolikkaat kerät, muita sävyjä oli jäljellä noin kahden gramman nöttösestä noin 20 gramman kerään. Siitä syystä tuo yksi yksinäinen sateenkaaripatalappu neljän muun kimppalaisena.

Lanka: Novita Tennesee
Malli: Kuten yllä

Minä itse lähden huomenna aamusta ajelemaan kohti Tamperetta. Luvassa on Rnin vetämän hulvattoman pöytäroolikampanjan seuraava osa, jota onkin jo peliporukan kanssa pitkään ja hartaudella odotettu, kaupungilla kiertelyä sekä yleistä lötköilyä.

Jotakin muuta

2011-03-01T16:02:00.004+02:00

Vaikka mörköjen värkkääminen äärettömän mukavaa puuhaa onkin, välillä on kiva tehdä jotakin muuta.

Kuten vaikkapa neuloa vielä yksi pipo.

Lanka: Novita Nalle musta, Sukkis oranssikirjava
Malli: sama kuin ennenkin eli lyhennetty versio siitä raitapiposta

Tai vaikkapa leivoskella.

Mansikkaa ja raparperia muokattuna juustokakuksi. Resepti oli kohtalaisen vapaasti keksitty kaikkia kokeiltuja juustokakkuja mukaillen. Kakkupohjan jouduin improvisoimaan, kun digestivekeksit olivatkin viimeisimpään Bailey's -kakkuun kadonneet. Pohjana onkin siksi kevyesti paisteltu murotaikina. Täytteeseen meni hervottoman paljon marjoja sauvasekoittimella käsiteltyinä, tuorejuustoa, maitorahkaa, kermavaahtoa sekä muutama liivatelehti hyydyttämään.

Petunia

2011-02-26T10:40:00.002+02:00

Hirviöviikko huipentui siihen, kun minun piti tehdä vielä yksi hirviö ystävälleni Maijalle, joka juhli olemattomia synttäreitään (=karkauspäivän kirot) eilen. Vielä paria tuntia ennen lähtöä tikuttelin kasaan Petunian käsivarsia, mutta juhlapaikalle kirmatessamme otus oli jo kokonainen.

Maija pitää kasveista ja auringosta. Koska en jaksa samaa hirviötä neuloa edestakaisin, skippasin suosiolla Haroldin ja tein valintaa pitkään vihanneshirviön ja Petunian välillä. Lopulta Petunia voitti sympaattisuudellaan.

"Petunia's favorite place is sitting on the patio on a gloriously sunny day, soaking up rays. She lives for the summer and is particularly fond of eating finger sandwiches and drinking lemonade to celebrate while the sun beams down from the sky.
Petunia has done everything in her power to eliminate stress and make her life as simple as possible so she can spend hours outside just sitting to take advantage of the sun. She also practices her own form of a sun dance by making a new pitcher of lemonade every morning, just so she's prepared in case the sun comes out!"

Lanka: Novitan Miami, jonka ajattelin olevan suloisen väristä ja ihanan pehmoista. Vähänpä tuolloin tiesin.
Malli: Rebecca Danger: The Big Book of Knitted Monsters
Muuta: Mies totesi iloisesti täytettyään otusparan jalat, että Petunialla on sitten selluliittireidet. Itsekin olin vähän hiilenä tuon langan kanssa, minusta siitä tuli jotenkin niin löpröä pintaa, että meinasi hermot mennä täytteiden asettelun kanssa. Ehkä jos langasta tekisi jotakin selkeän kuvioitua pintaa, se voisi toimia. Nyt sain pyörönä neulottaessakin käsialani lainehtimaan ja etenkin sen täytteen asettelu oli sellaista, että itku meinasi päästä, kun koetti saada otusparan täytteet paikoilleen tasaisesti.

Nyt jos vaikka välillä neuloisi jotakin ihan muuta. Alkavat jo myyjäisetkin lähestyä, joten minun olisi syytä vähän paneutua niihinkin juttuihin.

Hirviöviikko

2011-02-24T20:29:00.004+02:00

Koska asiat harvemmin tulevat yksitellen, minun oli neulottava toinenkin hirvitys. Ajankohdan löytäminen tuotti hieman ongelmia, sillä päivisin olen ollut taas sijaistamassa ja iltaohjelmaankin on mahtunut käsityö/leffailtaa sekä muuta. Nakuttelin kuitenkin vihreän herran valmiiksi alkuviikosta.

Lanka: Seitsemän veljestä
Malli: Rebecca Danger: The Big Book of Knitted Monsters
Muuta: Tony on oikeasti lelulaatikoiden vartija, mutta minä pakotin raukkaparan kylmään autoon, jossa hän harjoittaa ohituskaistalla Puntoni ohi pyrkiville vilkuttamista.

Olen todella ilmiömäinen ruoanlaittaja, mitä tulee ainesten uupumiseen ja korvailuun. Huomasin, että olin unohtanut puuroriisini viime kerran karjalaista iltaa viettäessämme ystäväni kaappiin, joten se niistä riisipiirakoista sitten. Vaihdoin sitten lennossa täytteen perunaksi, kun sitä kaappiin oli sattunut siunaantumaan. Huomasin myös, että ruisjauhoni olivat sitä sihdatumpaa versiota, eikä sitä karkeinta, josta normaalisti olen piirakkani tottunut pyöräyttämään. Ongelmaksi muodostui se, että tämä versio vaatikin hitusen sitä vehnää kaverikseen. Normaalisti en ole sitä koskaan piirakkoihini pistänyt. Kuori osoittautui kuitenkin ihan toimivaksi versioksi ja se rapsakoitui uunissa oikein nätisti.

Meillä piirakoiden leipomisen jalon taidon on minulle opettanut isäni. Muistan aina lapsuuteni leivontahetkistä omakotitalossamme olleen koko pöydän peittävän valtaisan puisen leivinlaudan sekä isäni komentelemassa meitä lapsia sen ympärillä. Isä oppi karjalanpiirakoiden salat omalta äidiltään ja peri tältä myös reseptin näitä leivonnaisia varten. Myös minun piirakkani on tällä reseptillä tehty.

Näitä tuli leivottua reipas satsi, mutta valitettavasti en saanut haaveideni mukaisesti niitä pakastettua vierasvaraksi ja muuta käyttöä varten. Lautasella oli tänään jäljellä enää kaksi kappaletta. Kumma juttu. Syytän residenssiä nykyisin asuttavia hirviöitä.

PS. Ajattelin vaihtaa päivien valoisuuden innoittamana hitusen kesäisempiin kuviin.

Saanko esitellä, ystäväni Harold

2011-02-21T10:00:00.000+02:00

"Harold is a super easygoing monster who really likes to talk to plants. He likes to live in the planters of my houseplants, since he says they keep him calm and collected. He works very, very hard at having a slow-paced, relaxing life, which he admits is not always easy to do.

Malli (sekä kirjoituksen lainaukset): Rebecca Danger: The Big Book of Knitted Monsters, Harold the Houseplant Monster
Lanka: Seitsemän veljestä jämäkerä
Muuta: Suurin osa hirvityksistä on kirjassa neulottu aika massiivisilla langoilla. Haroldinkin malliversioiden koot vaihtelivat kirjassa 15-18 tuuman välillä. Omani oli siis miniversio. Kirja suositti vaihtamaan puikkokokoa alas reilulla kädellä lankaan nähden, mutta minusta tämä tuntui ohuemman langan kohdalla vähän liioitellulta. Puikkokoko oli lopulta kolmosen tienoilla.

"Do keep your eye on Harold, though. He tends to talk to those houseplants a little too much sometimes and he might need to be directed away from the plants and towards things that actually respond to him"

Minun Haroldini tosin saa puhua kasveille niin paljon kuin haluaa. Ne raukat tarvitsevat kaiken avun, jonka suinkin voivat saada.

"All the animals are invited to the party"

2011-02-17T15:20:00.003+02:00

Tänään en ollutkaan sijaistamassa, sillä liian monet asiat kaupungissa vaativat huomiotani. Niinpä olen juossut hieman paikasta toiseen, hoitanut gradun verkkojulkaisun sekä säätänyt asioita kohdalleen kirjapainon kanssa. Huomenna vielä lisää byrokratiaa, lääkärikäynti sekä muuta yleistä säätämistä.

Postasin joskus aiemmin saamistani kissakupeista, joiden kissapedot olivat hitusen yksinkertaisen oloisia kavereita. Satuin kaupoilla viikko sitten pyöriessäni törmäämään aivan ihanaan kankaaseen, joka tuntui suoraan jatkavan tuota aiempaa sarjaa. Niinpä hamstrasin pienen palan kyseistä kangasta vakaana aikeenani ommella jotakin hyödyllistä.

Lopputuloksena oli kestokassi niin kauppareissuille kuin yleiseen roinan kantamiseen. Hyvin, hyvin perusmallinen versio. Kassi on vuoritettu vanhan lakanan suosiollisella avustuksella. Kangasta jäi vielä yli, joten pitänee keksiä jokin sopiva pikkuprojekti vielä siitä riekaleesta.

Uuden ompelukoneen hankkiminen viime kesän duunirahoilla osoittautui siinä mielessä kannattavaksi kokeiluksi, että olen jopa tullut ommelleeksi keittiön pöytäliinan ja pakollisten verhojen lisäksi muutakin, kun kone ei leviä jatkuvasti käsiin. Edelleenkään en ompelusta voi sanoa suuresti nauttivani, mutta ehkäpä se mieli muuttuu hiljalleen. Nytkin homma sujui huomattavasti paremmin. Asiaa auttoi se, että olemme koettaneet koota suurimman osan käsityöjutuista vierashuoneeseemme. Niinpä ommellessa kaikki oli helposti käsillä, silitysrauta aivan vieressä ja kannettava cd-soitin piristi muutoin hiljaista puuhahetkeä.

Myös neulepuolella olen touhuillut kaikenlaista, mutten ole kamalasti saanut asioita valmiiksi. Bongasin kuitenkin hyllyn reunalla valmiina lojuneen pipon, joka jatkaa aiempaa jämälankojen sarjaa.

Huikea ero taas väreillä kuvissa, joten mukana jälleen kerran kaksi vähän eri valossa otettua kuvaa värien havainnollistamiseksi.

Lanka: Novitan Nalle musta sekä Stepin kirjava violetti.
Malli: Edellisen version lyhennetty malli, tätä versiota ei käännetä reunasta kaksinkerroin. Tykkään itse tästä enemmän kuin aiemmasta.

Paloissa

2011-02-13T20:06:00.005+02:00

Perjantaini päättyi miellyttävissä merkeissä, kun pää kivistäen pääsin kotiovelle ja löysin eteisen matolta siistissä pinossa paketin kirjakaupasta sekä tutkintotodistukseni.

Kirjakaupan paketti piti sisällään tämän lootan, jonka ostin hieman heräteostoksena. Laatikossa on siis kortteja, joista osa kertaa sukkien neulomisen tekniikkaa ja lisäksi mukana on 20 kärjestä ylöspäin neulottavaa sukkamallia, joista valtaosan totesin ihaniksi. Minun täytyneekin käydä ostamassa ohutta sukkalankaa voidakseni tehdä näitä kaunokaisia sukiksi asti. Sen verran tehokkaasti olen lankavuortani viime aikoina onnistunut pienentämään.

Tilkkupino kasvoi puolestaan viikonlopun aikana isommaksi. Kovin työ oli tilkkujen päättelyssä, se kun ei ole lainkaan minun psyykkeelleni sopivaa touhua. Teinkin sitä hiljalleen pitkin työtä, jotta se ei vain kertyisi kammottavaksi loppuponnistukseksi. Tarkoituksenani ei ollut tehdä peitettä sängylle, vaan pieni peite vierashuoneen sohvaa koristamaan.

Pino kasvoi hiljakseen isommaksi, kunnes totesin määrän olevan sopiva haluamani kokoiseen peittoon. Viikonloppuna minulla olikin hyvää aikaa touhuilla käsitöitä eteenpäin ja ajatella hetken aikaa ihan jotakin muutakin kuin koulua ja tunteja. Lauantaina Viidakkokirjeiden Lilya ja Maija kävivät sulostuttamassa iltaani, kokkaamassa hyvää ruokaa (sekä jumalaista Baileys juustokakkua), leffailemassa sekä ylipäätään parantamassa maailmaa. Leffarupeaman aikana sainkin aloitettua palasten yhdistelyn, joka päättyi vasta tänään aamupäivällä.

Taustalla näkyy muuten Battlestar Galactica, jonka neljäs kausi siivitti virkkailua huomattavasti.

Lopputuloksena syntynyt pieni peite. Yhdistelin palaset virkkaamalla ja lisäksi virkkasin samalla värillä reunaan yhden kerroksen tavallisia kiinteitä silmukoita. Harkitsin alunperin jonkinlaista piparkakkureunaa tai nirkkoja reunan koristukseksi, mutta reuna tuntui olevan valmis näin. Peitettä odottaa vielä kertaalleen höyrytys, sitten se pääsee paikoilleen vierashuoneeseen.

Kävin myös viikonloppuna kaupungilla miehekkeen kanssa ja löysin aivan liian sympaattista kangasta. Saakin nähdä, josko voittaisin ompelukonetta kohtaan tuntemani kammon ja saisin värkättyä niitä pitkään suunnittelemiani kauppa/roinakasseja.

Rennon sunnuntain kruunasi sitten se, että autoa aamua varten lämmittelemään lähtiessäni onnistuin nokkelana tyttönä votmaisemaan avaimet lähimpään kinokseen. Ei kamalasti naurattanut. Vielä vähemmän nauratti miestä, joka lopulta noudin posket punoittaen auttamaan avainten naaraamisessa. Löytyivät kuitenkit lopulta, pannahiset.

Mörköjä ja sukkia

2011-02-08T20:47:00.005+02:00

Isoäidinneliöiden pino on kasvanut kookkaammaksi, vaikka tuo sijaistaminen on koettanutkin iskeä niljaiset näppinsä energiavarastooni ja käsityöt ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Eilen pääsin hieman sommittelemaankin niitä virkattuja paloja lattialle vieretysten. Mies totesi iloisesti, että tästähän pitää tehdä vähintään neljä tai viisi kertaa niin iso kuin mitä sen on. Saa nähdä, mihin asti oma kärsivällisyyteni riittää.

Tänään minua ilahdutti kuitenkin kotiin kömpiessä havaita, että kaikkeus rakastaa minua sittenkin. Eteisen matollani oli kaksi pakettia The Book Depository:lta. Nzqu taannoin suositteli moista kirjakauppaa ja kuin ohimennen olin klikkaillut itseni sivustolle. Löysin paljonkin sellaista, jonka olisin ollut valmis ostamaan siltä istumalta. Sitten koetin kerätä itsehillintäni, pohtia taloudellisia realiteetteja ja poimia mukaan vain niitä juttuja, joita ilman en missään nimessä tahtonut jäädä.

Tämä kirja oli ykkösvalintani. Olen kuullut siitä niin paljon hyvää ja aikonut sen jo kertaalleen kirjakaupasta kotiin kantaa, mutta hinta kirpaisi hieman liikaa. Tänään olen selaillut kirjan läpi ja huokaillut ihastuneena malleille. Ne ovat niin kauniita! Lisäksi sukkien suunnitteluun perehdyttävä osa on ilahduttavan laaja ja sen tahtoisinkin lueskella ajatuksella ehtiessäni.

Mörkökirjan olemassaolosta en edes tiennyt sivustolle päästessäni, mutta sen sattuessa näytölleni en voinut kuin hihkua. Suloisia, hieman muotopuolia ja ehdottoman rujoja mörköjä! Kirjan täydeltä! Kun hintakaan ei ollut kovin korkea, klikkasin kirjan epäröimättä ostoskoriini. Uljas Fiatini tarvitsee ehdottomasti uuden ikkunamaskotin.

Kolmas kirjani antaa vielä odottaa itseään, mutta eivätköhän nämä hetkeksi hillitse pahinta intoani.

Voin suositella kyseistä kirjakauppaa lämpimästi myös muille. Toimitus on nopea, oman tilaukseni nimittäin tein viime torstaina illasta. Kirjat toimitettiin omina toimituksinaan eli pidemmän toimitusajan tuotteesta huolimatta muut tulivat heti kun ne vain varastosta liikkeelle saatiin. Hinnat olivat kilpailukykyiset (Tein hintavertailun Amazonin ja Bookplussan kanssa, joista jälkimmäiseen minulla oli vielä alekuponki. Pahimmillaan erona oli useampi kymppi), toimitus nopea ja palvelu muutenkin hyvää. Maksuvaihtoehtona oli luottokorttien lisäksi mukavana yllätyksenä Visa electron. Kaiken kaikkiaan positiivinen ostokokemus!

Arjen kiiret ja ihmeet

2011-02-06T11:15:00.007+02:00

Minut pikarekryttiin torstaina sijaistamaan sairastunutta biologian ja maantiedon opettajaa. Niinpä vietinkin perjantain sitten opettamassa. Eksoottisinta vähään aikaan olivat minulle ehdotetut aamutunnit, joilla tuurasin vielä ranskanopettajaa. Laskujeni mukaan osaan noin viisi sanaa ranskaa, joten kokemus oli mielenkiintoinen. Onneksi oppilaat viettivät pääosan tunnista tehden harjoituksia tietokoneella. Sijaisuus (bilsan, ei ranskan, kaikkeudelle kiitos) jatkuu ainakin vielä koko ensi viikon, joten luppoaikaa ei kamalasti jää, etenkin kun työmatkat lohkaisevat aikaa kivasti.

Työkiireet ja sosiaaliset riennot ovat pitäneet minut poissa netin ääreltä kohtuuttoman tehokkaasti, mutta sentään hieman olen ennättänyt muiden blogeja selailla. Hämmennykseni olikin suuri, kun viikon sisällä sain tietää peräti kahden blogin lykkineen minulle eteenpäin tunnustuksia. Kiitänkin kovin kanssabloggaajia moisista.

Viidakkokirjeet viherkasviblogin uutterat kanssabiologit Lilya ja Maija jakoivat minulle tämän yksilön. Leikkiin kuului seitsemän faktan paljastelu. Olen joskus tainnut moisista hölöttääkin, mutta menköön nyt vielä toistekin.

1. En ole elämäni aikana juonut koskaan kokonaista kahvikupillista. Parin vuoden välein testaan, josko moinen maistuisi, mutta kahvi on pysynyt aivan yhtä pahana vuodesta toiseen. Juon teetä, mutta sitäkin kausittain.

2. Olen aina rakastanut kirjoja ja tarinoita. Luin nuorempana huikeita määriä ja edelleenkin koetan säännöllisesti jättää aikaa moiselle puuhastelulle. Kotonani on myös keskimäärin liian monta kirjaa.

3. Elämääni kuuluvat myös oleellisesti tietokone- ja konsolipelit. Parhaita ovat erilaiset kunnon juonella ja hahmokaartilla varustetut roolipelit. Kotonani on ollut tietokone siitä lähtien, kun olen ollut noin neljän vanha. Olen pelannut ensimmäistä kertaa ikivanhalla 286 -koneella ennen kouluikää. Pelit olivat pikselimössöä ja yksinkertaisia kuin mitkä, mutta nautin niistä täysin rinnoin. Kesti myös jonnekin lukion tienoille asti ennen kuin tyttöjen pelaaminen alkoi olla normaali asia. Siihen asti se oli vähän outojen tyyppien hommaa. Kuin myös se, että tyttö tiesi miten MS DOS -käyttöjärjestelmä toimii ja osasi itse asiassa muutenkin käyttää tietokoneita.

4. Kuulun siihen kansanosaan, jolle viisaudenhampaat eivät koskaan puhkea. Tykkään isosti.

5. Talvisin ääreisverenkiertoni toimii äärimmäisen heikosti, joten tavallisesti minulla on sisätiloissa koneella istuessani päällä sekä villasukat että kämmekkäät estämässä jäätymistäni.

6. Tahtoisin opetella jonkin uuden käsityölajin kokonaan, mutten oikein ole löytänyt sopivaa tilaisuutta tai tahoa, jonka johdolla opetella. Etenkin puutyöt ovat kiinnostaneet minua jo pidemmän aikaa, mutten ole vielä keksinyt, miten ja missä minun kannattaisi lähteä niiden maailmaan tutustumaan.

7. Juuri nyt elämäni tuntuu kohtuuttomalta odottelulta. Odotan tutkintotodistusta, odotan tietoa työpaikoista, odotan selvyyttä tilanteestani, odotan, odotan ja odotan. Varmaan tästä pitäisi jakaa joku valtionpalkinto, minun kärsivällisyydelläni tämä intensiivinen odottelu sekä epävarmuuden sieto on meinaan jo aikamoinen urotyö.

Edellisen lisäksi Tiukka pipo -blogin Nzqu sen sijaan jakoi minulle tämän. Kiitokset vielä siis Nzqullekin!

Eteenpäin pistän tunnustuksia seuraaville tahoille. Voitte valita vapaasti, kumman palkinnon haluatte viedä (paitsi Viidakkokirjeet, joille suosittelen vahvasti alimmaista, jollette toki tahdo ihan ehdottomasti pallotella edestakaisin samalla palkinnolla).

Tunnegeneraattori, joka kirjoittaa sarkasminsekaisella oivalluksilla kuvauksia arjestaan ja pistää minut usein joko pohtimaan tai hihittelemään.

Xue opiskelee, jonka kirjoittaja kuvailee arkeaan ja opiskelujaan Kiinassa. Kumpaakin on mielenkiintoista seurata ja haaveilla samalla seuraavasta Kiinanreissusta.

Viidakkokirjeet, joiden kirjoittajat ovat jo pidemmän tovin esitelleet erilaisia viherkasveja sekä samalla auttaneet allekirjoittanutta löytämään kasvilajia, jonka tappaminen osoittautuisi liian kovaksi haasteeksi.

Tyttö Southamptonissa blogin Neitopuulle, joka on vanha larppaajatuttuni Etelä-Karjalan vuosilta. Vuosien varrella päättäväinen neito on kohdentanut tarmonsa unelmiensa tavoitteluun ja jahtaa niitä parhaillaankin Englannissa, jossa opintoja blogi myös kuvailee. En ole lainkaan hämmästynyt, vaikka saisin muutaman vuoden päästä tietää hänen päässeen päämääräänsä.

Erään planeetan ihmeet, sillä maailmassa ei voi olla biologin mielestä liikaa biologiaa. Etenkään sellaista, joka on yleistajuisesti sekä mukaansatempaavasti kirjoitettu.

Muissa projekteissa olen virkkaillut kasaan isoäidin neliöitä. Osa näyttää traagisen epämuodostuneita, koska minulla on tapanani mytistää virkkuutyö käsissäni samalla kun sitä pyörittelen. Epäilen, että kevyt höyrytys ja nurkkien oikominen auttavat näitäkin yksilöitä pääsemään kiinni takaisin normaalimpaan elämään. Palailen asiaan, jahka pino tästä kasvaa hiljakseen.

Jätä jämät

2011-01-30T14:37:00.004+02:00

Eilen oli kauttaaltaan harmaa päivä. Ulkona tuiskutti hiutaleita ja kissat istuivat patsaiksi jähmettyneinä ikkunalaudalla, nenänpäätään lasia vasten painaen. Tänään odotin samanlaista synkistelypäivää, mutta onnekseni sää tekikin täyskäännöksen aurinkoiseen.

Tämä oli sellainen yleisluontoinen "tuleeko tästä pipo" -kokeilu, jonka onnistuessa pipoja voisi sitten sukkaprojekteista jääneillä kirjavilla jämälankasilla tehtailla muutamankin. Kokeilu toimi sen verran mukiinmenevästi, että mies omi pipon itselleen heti sen valmistuttua ja sen jälkeen minulla ei ole ollut enää oikeutta ehdotella sille mitään kohtaloa tai jatkotoimenpiteitä. Kuvia sain silti tänään ottaa muutaman.

Pipo aamun apaattisessa valossa kuvattuna.

Sekä sitten muutamaa tuntia myöhemmin auringon paisteessa, kun kauppareissulle pääsimme. Mies ei meinannut kehdata pihalla seisoa toviakaan kameran edessä, vaan epäili, että koko automarketin parkkipaikka nauraa meille. Minusta väite oli sangen omituinen sellaisen miehen suusta, jonka harrastuksiin kuuluu sellaisia yksilöitä, joissa kroonisesti haahuillaan julkisilla paikoilla hassuissa kuteissa tai epämääräisissä puuhissa (=larppaaminen, boffaaminen). Yhtä kaikki, piposta saatiin väännön jälkeen muutamakin ulkokuva, joista tämä kenties se värejä luonnonvalossa parhaiten hahmottava.

Lanka: Novitan Nalle sekä Dropsin Delight -kerän jäänteet.
Malli: Kokeiluluontoinen ja omasta päästä kaavittu hyvin perusmallinen testiversio, jota ajattelin muokkailla edelleen paremmin toimivaksi.
Muuta: Näitä tulee varmaan tulevaisuudessa ilmestymään pari lisää. Liukuvärjättyjä ja kirjavia lankoja kun on sukkaprojekteista jäänyt useampikin vajaa nöttönen, joten niitä olisi kiva saada upotettua jonnekin.

"Maljan sulle jossain juon"

2011-01-27T13:27:00.008+02:00

Yliaktiivinen postaustahti tällä viikolla, mutta minkäs sitä ihminen onnelleen mahtaa?

Tänään sain sähköpostitse graduni arvosanan sekä kirjallisen arvostelun. Korjattavaa olisi toki ollut, mutta niinhän sitä aina. Pääasia, että työ on läpi. Nyt odotan enää opintoviikkojen kirjautumista ja säntään toimistolle lomakkeen kanssa hakeakseni tutkinnon

Myös sää tuntui heijastelevan keveää mieltäni.

Äiti ystävällisesti jätti maisteriseminaaria kuuntelemaan tullessaan jääkaappiimme pienen pullon skumppaa. Vaikka ajankohta olikin varhainen tuntui se juuri oikealta tavalta täydentää kaunis päivä.

Koska asiaahan piti tietenkin tyypillisesti juhlia, vaihdoin lennosta kauppareissulla ostoskorin sisällön arkisesta juhlavampaan. Nyt olenkin tässä vaiheessa iltaa syönyt niin paljon ja niin hyvin, etten todennäköisesti tarvitse ruokaa noin viikkoon. Kuvien pääasiallinen tarkoitus on kiusata Lilyaa, joka postaa aina blogiinsa herkullisimmat reseptikokeilunsa sekä kulinaristiset elämyksensä ja joita minä satun lukemaan aina nälkäisenä. Olkoon kaikkeus kohtuullinen ja suokoon, että se nainen lukee tämän nälkäisenä.

Alkupaloiksi katkarapu-jogurttisekoitusta yrteillä ja muilla mausteilla sekä ilmakuivattua kinkkua, parmesania ja melonia.

Pääruoaksi lohta katkarapukastikkeella ja valkosipulikermaperunoita. Ensinnä mainittu on miehen bravuuri, jonka eräs yliopistomme tutkija hänelle joskus muinoin opetti poikien kokkausillassa.

Jälkiruoan kohdalla hieman oiottiin mutkia suoraksi ja lautaselle päätyi pakastekakkua. Mutta kun Daim-kakku vain on nii-in hyvää!

Aterian aikana eikä sen jälkeen laskettu niin hiilihydraatteja eikä kaloreita. Kuten armas äitini tapaa sanoa, huomenna alkaa sitten siisti ja siivo elämä. Eli juodaan taas vettä ja karppaillaan. Tänään vain säkenöidään ja syödään keskimäärin liikaa.

Orastavaa kevättä

2011-01-26T10:42:00.004+02:00

Kaikenlaista enemmän tai vähemmän jännää hässäkkää pyörii normaalin arkeni puolella. Pitäisi tehdä päätöksiä ja pohtia, mihin asti ne sitten kantavat ja mitä seurauksia niillä on. Sekä sitten välillä olla riemuissaan siitä, kun saa kutsuja työhaastatteluihin ja muualle ja sitten taas voi tasapuolisesti ahdistua, että eikö minua oikeasti kukaan töihin kelpuutakaan ja olenko ihan huono. Tällaista se lienee useimpien valmistuvien akateemikkojen arki alalla, jolla töitä ei ole ylitarjonnaksi asti. Mutta nyt siis parhaillaan odotellaan tietoja paikasta, jonne oikeasti haluaisin ja ihmetellään, miten asian kanssa käy.

Jotakin helpostusta hermopaineille on tarjonnut lenkkeily sekä käsitöiden värkkäys. Kotona olisi myös yhtä sun toista pikkutyötä tehtävänä, joten täytynee koettaa paneutua niihinkin, kun aikaakin olisi.

Tapaus Mohair on viimein saatu päätökseensä.

Malli: Mohair minimalist
Lanka: Taidan olla jotenkin liiankin etevä hukkaamaan näitä vyötteitä, vaikka yleensä aina jemmaankin ne puikkopussiin odottamaan kyseisen työn valmistumista. Lanka oli Tallinnasta tuotua mohairia, joka oli hävyttömän ohutta. Työhön sitä kului kaksi kerää eli aika tarkalleen 100 grammaa.
Muuta: Lisäsin alkuperäiseen malliin silmukoita ja tein muutoinkin topista hieman reilumman kuin ohjeessa vinkattiin. Ratkaisu osoittautui ihan päteväksi, vaikka lisäykset mutu-pohjalta teinkin ja itselleni toppi istui aika kätevästi. Toppi on myös kohtalaisen pitkä, vaikka minun ylläni (olen 180 senttinen) se näyttääkin menettävän osan pituudestaan

Pidän tästä vihreästä kovasti, vaikkei se olekaan niitä värejä, joita itse käytän. Tämä toppi lähteekin tosiaan etsimään uutta kotia, vastaanottajaehdokas minulla on jo sille tarjota.

Maailman Räikeimmät Sukat

2011-01-24T14:13:00.007+02:00

Ostin taannoin lankahurmiossani Tallinnan reissusta isohkon läjän lankoja. Avustajana minulla oli ostoksilla äitini, joka myös usutti sukkalankoja selatessani minut ostamaan lankaa, jota en olisi koskaan itse ostanut. Minä harrastan yleensä murrettuja ja etenkin viileitä sävyjä. Joten äiti meni sitten sanomaan, että pitäähän sitä nyt kerran elämässä edes ja hänestä lanka on tosi symppis. Ja minä uskoin, kuten kiltit tytöt äitejään uskovat.

Lopputuloksena syntyivät Maailman Räikeimmät Sukat.

Lanka: Regia Crazy Color
Malli: Hienon naisen arkisukat, joka on kätevä malli, kun tahtoo jotakin pientä eläväisyyttä sukan pintaan, mutta samalla myös mallin, jonka oppii hetkessä. Plussaa siitä, että sukat aloitetaan kärjestä, sillä tahdoin käyttää langan hyväkseni mahdollisimman tehokkaasti. Jos jollakin on tiedossa vastaavia yksinkertaisia pintakuvioita, saa vinkata. Aikaisemmin olen huomannut käteviksi esimerkiksi Annikaisella on ollut sukkaohjeita, jotka ovat nättejä, mutta yksinkertaisia neuloa.
Muuta: Valju iltapäivän luonnonvalo ei tee oikeutta sukille, jotka suorastaan säteilevät kirkkaita ja lämpimiä sävyjä. Etenkin kirkas auringonkeltainen näyttää laimealta kuvassa.

Onneksi perheeseen kuuluu myös humanistisisko, joka pitää erikoisista vaatteista ja räväköistä väreistä. Ensireaktio keskeneräiset sukat nähdessä olikin ihastunut huokaus ja toteamus siitä, miten lanka on liian suloista. Minä puolestani luovutan mielihyvin väriensä puolesta legosukiksi ristimäni värihirvitykset eteenpäin ja palaan takaisin ihan muihin väreihin.

Muutakin on valmistunut (jo jokin aika sitten). Tämän kaulaliinan tein joululomalla samaisista ostoslangoista. Mietin ensin jotakin monimutkaisempaa, mutta lopulta hieman kokeiltuani totesin, että yksinkertainen oikein, nurin -pinta näyttää huikeasti paksuuttaan vaihtelevalla langalla hyvältä.

Langan vyötteen valitettavasti reissatessa kadotin, mutta kyseinen lanka oli nimeltäni muistaakseni Cocoon ja se oli 100 % villaa. Langan paksuus tosiaa vaihteli aivan ohuesta reilusti paksunnettuihin kohtiin, joten neulepinta on mukavan eläväistä. Kaulaliina on hyvin yksinkertainen, mutta ihanan pehmeä ja suloisen lämmin. Se onkin ollut minulla aktiivikäytössä näin talviaikaan ja tästä syystä se unohtui miltei kuvatakin.

Kissallista

2011-01-22T11:20:00.007+02:00

Kaikesta jännittämisestä huolimatta esitys meni hyvin. Ainoa huolta aiheuttava asia oli 25 minuutin ohjepituus, jonka ylitin jonkin verran. Silti kommenteissa oli mainittu, että lisätiedot siitä tai tästä asiasta olisivat olleet mukava lisä. Pääasiallisesti palaute oli todella hyvää ja sain hoideltua myös muutamia tarkastukseen liittyviä asioita. Esityksen jälkeen jatkoimme keskustaan ja kävimme kilistelemässä niin kuohuvaa kuin syömässä äärimmäisen hyvinkin. Nyt odottelen, että gradu tulee tarkastuksesta ja haen sitten tutkinnon ulos.

Sisareni Rni jäi tälle aamulle asti seurakseni ja ehdimmekin touhuilla kaikkea rentouttavaa. Kävimme myös pyörähtämässä kaupungilla sekä Vaajakosken Naissaaressa, jossa on design-paja sekä Puttipajan oma erikoismyymälä. Puttipajasta tulee usein ostettua ystäville lahjoja, koska tuotteet yksinkertaisesti ovat äärettömän suloisia ja lahjoiksi sopivia. Niinpä piipahdus Naissaaressa oli odotettu. Yllätyksekseni löysin kuitenkin vahingossa jotakin aivan muuta kuin mitä luulin tulleeni katselemaan.

Voiko kukaan kuitenkaan todella vastustaa näitä?

Siskokulta osti minulle ihastukseni tajuttuaan omien sanojensa mukaan valmistujaislahjaksi kaksi isompaa teekuppia ja lisäksi pyöreän kulhon. Mies taas nappasi mukaan kaksi tavallisempaa kahvikuppia. Nyt meillä onkin kaapissa temmeltämässä lauma hieman yksinkertaisilta vaikuttavia kissoja.

Ihastuttavat kissakupit ovat Keramiikkastudio Envaldsin tuotoksia eli ovat kotimaista käsityötä. Minun on todennäköisesti jonkinlainen pakko hakea näitä joskus lisääkin.

Valmista monella rintamalla

2011-01-19T10:33:00.003+02:00

Aloitin viikonlopun viime torstaina korskeasti palauttamalla graduni tarkastusta varten. Sen jälkeen suuntasin kotiin, siivosin intensiteetillä ja otin illasta vastaan isoveljeni Tuukin. Tarkoituksena oli pitää uuden kämpän tuparit vielä sisarusporukalla, meillä kun on koko lailla tiiviit välit ja huutelemme toisillemme puhelimessa ja netissä miltei päivittäin. Parempia ystäviä ja luotettuja ihminen voi vierelleen vain toivoa.
Perjantaina mukaan liittyi vielä pikkuveljeni, tämän tyttöystävä sekä Tuukin avokki. Pikkusisareni Rni oli puolestaan hautautumassa työtaakkansa alle ja sovimmekin suosiolla, että näemme vasta tulevana viikonloppuna. Ikävä tietysti kun kaikki eivät mukaan päässeet, mutta parempi näin kuin juosta hätäisesti paikasta toiseen väsyneenä.

Viikonloppu sujui rattoisasti ja kaikkialla muualla, paitsi netissä. Viimeiset vieraat lähtivät vasta eilen, joten kyse oli todellakin pitkästä viikonlopusta. Asunto tuntui jotenkin lohduttoman hiljaiselta, kun kaikki olivat lähteneet.

Minä jatkoin viikonlopusta eilen illalla toipuessani loppuun miehekkeen uudet sukat. Aiemmin oli jo puhetta, että tekisin paksumpien Seitsemästä veljeksestä tehtyjen sukkien kavereiksi toiset, ohuemmat. Pitkällisen konsultaation jälkeen saimme sovittua, mitä olen oikein tekemässä ja millä väreillä. Konsoli- ja tietokonepelaajalle piti tietenkin tehdä nostalgiset Space invaders-kuviot sukkien varteen. Itse aloin jo pohtia ikivanhoja pelejä, joita pelasin joskus alle kouluikäisenä tai ala-asteella ja mietin, saisiko niistä tehtyä kivoja sukkia itselle. Oi aikoja, oi pelejä.

Tämä on ensimmäinen kirjoneule, jonka olen ihan oikeasti saanut valmiiksi asti. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle noista langanjuoksujen tiukkuudesta, joskin kolmella puikolla neuloessa se puikkojen vaihtumiskohta tahtoi jäädä koko ajan liian tiukaksi. Koetinkin nykiä sinne ylimääräistä lankaa aina joutaessani ja lopputulos olikin höyryttämisen jälkeen ihan siedettävä. Ehkä uskaltaisin nyt vihdoin tehdä ne kirjoneulekämmekkäät/lapaset, joista olen aina haaveillut, mutta jotka ovat jääneet vaiheeseen.

Lanka: Novita Nalle (aloe vera)
Malli: Perussukat vahvistetulla kantapäällä
Muuta: Kuvion öttiäiset on kopioitu suoraan pelin pikselimöröistä ja sommiteltu sukanvarteen miehen toiveiden mukaisesti. Pari ylimääräistä silmukkaa tämä toi varteen, mutta jalkaterästä ne kaventelin pois, eikä kirjoneuleen ansiosta varsi ole kuitenkaan mitenkään väljä.

Mieheke askarteli myös viikonloppuna muutaman avaimenperän edellisten jatkoksi. Lankana millinen hopeoitu kuparilanka ja muistaakseni 0,7 millinen artistic wire. Joululahjaksi ostin miehelle kirjan punontojen ja helmien yhdistelystä ja sieltä onkin jo muutama työ pohdinnan alla. Lopputuloksia mielenkiinnolla odotellessa.

Nyt valmistelemaan huomisen seminaariesitystä gradusta, se onkin sitten viimeinen ponnistus yliopistolla!

Tautista

2011-01-09T19:46:00.003+02:00

Minulla on ollut vähän vaikeuksia saada istuttua koneen äärelle ja tehtyä päivityksiä, muiden blogien lukemisesta puhumattakaan. Olin 1,5 viikkoa timakassa influenssassa, joka jätti aika lailla toivomisenvaraa kuntoluokitukseeni. Nyt olen ollut vajaan viikon kuumeeton, mutta keuhkot harrastavat edelleen luovaa rohinaa. Olenkin maannut aika paljon sohvalla kissa kainalossa ja koettanut ihan rehellisesti vain pysyä hengissä.

hillanen teki taannoin äärettömän nättejä tiskirättejä. Minä innostuin mallista ja päätin kaivella sen esiin katsoakseni, saisinko siitä tolkkua. Kun suomenkielisetkin virkkauslyhenteet ovat välillä vähän hakusessa, ei ohje ehkä ollut paras mahdollinen lähtökohta. Mutta sitkuttelin sen lopulta läpi ja virkkailin yhden rätin. Se on kuvassa ylinnä ja keskellä. Totesin, että tahdon räteistäni isompia, joten virkkasin seuraavasta vähän isomman soveltaen ohjetta. Se on taas tuo punainen ylävasemmalla. Sitten tulin ajatelleeksi, että kenties noita silmukoita voisi tehdä vähän pidemmälle keskustaan, kun kokokin kasvoi... Lopun sitten arvaattekin.

Näitä oli äärettömän rentouttava tehdä, kun päässä surisi, olo oli vetämätön ja hengittäminen kävi työstä. Mallin oppi ulkoa kohtalaisella tarkkuudella ekan version jälkeen, joten sen toistaminen oli helpohkoa. Tein myös kerien jämistä sitten jämälankaversiot, joihin upotin kaikki jäljelle jääneet nöttöset. Kuvassa lisäksi kaksi ylimääräistä rättiä, jotka ovat istuneet kaapissa päättelyä odottamassa. Rätit jaoin kolmeen pinoon, joista yksi jäi itselleni ja loput lähtivät siskolle sekä äidille koekäyttöön (Rnin palautteen mukaan olivat ihan kivoja, joskin mies luuli kukkaversioita välittömästi lasinalusiksi ja oli käynyt kiistelyä rättien loppusijoituspaikasta).

Mallit: Chrysanthemum Discloth, Waffle, Chinese waves, oma pää
Lanka: Novita Bambu

Tässä viimeisimmät edistysaskeleet keijuttaren saralla. Nämä on tökitty muistaakseni joskus elokuun tienoilla, kun huvitin itseäni Sotkamossa yksinäisinä viikonloppuina katsomalla elokuvia ja tökkimällä pistoja työhön. Sitten teki taas pidemmän tovin mieli neuloa, enkä jaksanut ottaa jotankin millään työtä eteeni.

Kunnes nyt minusta taas tuntui, että vähän aikaa voisin tehdä jotakin muuta kuin neuloa. Niinpä olen illalla sarjoja boksilta katsoessa tökkinyt vaihtelun vuoksi keijukaiselleni lisää mekkoa. Hennonkeltainen väri menossa, sitä täytyy vielä hieman laidoille sekä oikealla että vasemmalla lisäillä. Meneekin tovi ennen kuin saan siirtyä kokonaan uuteen väriin.

Muitakin projekteja on valmistunut, useimmat pidempiaikaisia ja jotka sain vuodenvaihteen ja ylimääräisen sairasloman ansiosta valmiiksi. Koetan saada nekin kuvailtua jossakin vaiheessa.

Uutta vuotta aloitellessa

2011-01-03T12:54:00.005+02:00

Minä olen viettänyt noin viimeisen viikon sairastamalla aika ankaralla otteella. Täysin yllättäen lämpö nousi korkealle ja pysytteli siellä sitkeästi. Vähissä olivat ne aktiviteetit, joita pystyin harrastamaan, joten pääasiallisesti luin ja katselin sarjoja. Neulomisessa ja virkkaamisessa onnistuivat lähinnä ne jutut, jotka pystyi tekemään suoraan päästä, eikä tarvinnut keskittyä. Tiskirättejä tehtailinkin melkoisen pinon eteenpäin vietäviksi, kun niitä olin luvannut parillekin taholle toimitella. Kuvia laittelen, jahka jaksan ne koneelle purkaa. Eilisen kuumeettoman päivän jälkeen meinasin nimittäin uskaltautua vihdoinkin pihalle varovaiselle kävelylle, enkä tahtoisi enää istua yhtään paikoillani.

Kun muutama muu oli laskeskellut vuoden käsityösaldoaan vuoden vaihtuessa, myös minua alkoi kiinnostaa hiljakseen se, mitä olin saanut aikaiseksi. Muiden hurjien saldojen rinnalla omani kuulostaa kohtalaisen vaatimattomalta, mutta toisaalta olen hurjan tyytyväinen siitä, mihin päätös neulomisen uudelleen opettelusta oikein johtikaan. Sain aikaiseksi 4 huivia, 2 kämmekäsparia, pipoja sekä lastenvaatteita yhden kumpaakin, 2 patalappua, 21 tiskirättiä ja 17 paria sukkia. Kun ottaa huomioon koko lailla kurjan historiani sukkien parissa, olen aika lailla ylpeä etenkin tästä viimeisestä saavutuksesta. Ristipistokeijuni on edelleen aika lailla vaiheessa, enkä ole raukkaa ottanut työn alle useampaan kuukauteen. Pitäisikin palata sorvin äärelle, tahtoisin neidon seinälleni joskus.

Tapaus Mohair ratkesi myös viimein. Kuumeiset aivoni onnistuivat kuitenkin lopultakin naksauttelemaan paloja paikoilleen. Makasin olohuoneessa sohvalla ja virkkasin sormet jähmeinä tiskirättiä. Pihka livahti sohvan vieritse, jäi tuijottelemaan lankakerää kiinteästi ja jatkoi sitten hetken päästä matkaansa ilmeisesti saalisehdokkaansa vastarinnattomuuteen kyllästyneenä. Siinä vaiheessa väsyneet aivoni vihdoinkin tajusivat alkaa resonoimaan maailman kanssa. Nousin ylös, kävelin makuuhuoneeseen, laskeuduin mahalleni ja tuijottelin helmalakanan reunaa nostettuani sängyn alle. Ta-daa. Mohairneuleeni lepäsi siellä levolliselta näyttäen ja pyöröpuikot edelleen pystyssä sojottaen. Kleptomaanikissa oli iskenyt jälleen.

---

Kuvat: Imatralta vanhempieni talolta, jossa vietin joululomani ja jossa meissä asuva ryhmähulluus sai meidät tunnin lenkille joka päivä -25 pakkaslukemista huolimatta. Voi niitä maisemia ja etenkin utuisena höyryävää Vuoksea!

Joulua, sukkailua ja haastetta

2010-12-28T14:36:00.005+02:00

Tein enemmän tai vähemmän sulavan paluun takaisin Jyväskylään eilen. Tuntuu, että vaikka olinkin viikon poissa, loma hujahti silti aivan liian nopeasti. Harmi etenkin, kun useampi sisaruksista joutui lähtemään paikalta jo aiemmin pois. Olisin voinut nauttia mokomien seurasta pidempäänkin.

Joskus muinoin lokakuussa saamani kuvahaasteen loppu seuraa lähiaikoina, pitäisi jaksaa käsitellä loput kuvat. Sitä odotellessa esittelen sen isotöisimmän osan sekä ihmettelen sitä, minne mohairneuleeni oikein loman aikana hävisi.

Lempiruokasi resepti alusta loppuun kuvina

Kiitos Rnin tarjoileman haasteen, tämä projekti vei aikaa ja energiaa kohtalaisen paljon. Minulla ei ole varsinaista lempiruokaa, vaikka erilaiset ruoanhimot minua välillä vaivaavatkin. Kyllästyn myös nopeasti ja vaihtelenkin sangen laajaliikkeisesti sitä, mitä meidän keittiössämme kokataan. Koska minä olen nirsompi ruoan ja etenkin maustamisen suhteen, minä olen meillä yleensä se, kumpi kauhanvarteen tarttuu. Asiaan vaikuttaa myös se, että paljon aivotyötä tekevänä pää tarvitsee välillä lepoa. Sellaista, jota saa juurikin kokkailusta ja käsitöistä. Joten näillä alkuevästyksillä käykäämme vihercurryn kimppuun!

Tämän kaiken minä onnistuin ruokaan upottamaan. Ihan totta. Curry on kuitenkin ainakin meillä sellainen ruoka, että sinne menee tasan se, mitä kaapista sattuu löytymään. Kookosmaito, purjo ja paprika ovatkin ainoat osat, jotka mielestäni pataan ehdottomasti kuuluvat. Loput ovat sitten kiinni siitä, mitä kaapista milloinkin paljastuu. Minulla mukana olikin sieniä, herneitä, maissia, kanaa, porkkanaa, ananasta, purjoa, paprikaa, kesäkurpitsaa, parsaa ja valkosipulia. Muissa osissa vilahtivat kookosmaito, kuivattu basilika, riisi, sokeri ja vihercurry.

Ensimmäisenä käsittelyyn otetaan kookosmaito, jota lämmitetään. Mukaan heitetään hyppysellinen sokeria, hieman basilikaa (tuore parhainta, omani tuli pussista kuivana) ja sitten itse vihercurrya. Curryn kanssa saa olla hieman varovainen, se kun voi yllättää kovin pieninäkin määrinä. Maistelemista tässä vaiheessa suositellaan. Itse lähdin liikkeelle varovaisesti teelusikallisesta ja lisäsin määrää. Kookosmaito maistuu kovin pehmeältä ja vasta lopussa curryn tulisuus potkii esille. Siksi suosittelen olemaan helläkätinen maustamisessa, etenkin mikäli vahvat maut eivät ole suosikkejasi.

Maidon lämmetessä silputaan suruttomasti kaikki koolla olevat vihannekset pienemmiksi ja heitetään ne sitten sopivan hetken tullen maidon joukkoon.

Toisella levyllä on tässä vaiheessa hyödyllistä paistaa kanat, mikäli mielii niiden ehtivän yhtä aikaa vihannesten kanssa pataan.

Sitten kaikki survotaan enemmän tai vähemmän taiteen sääntöjen mukaan samaan pataan. Annetaan hautua miedolla lämmöllä. Koska omat curryni tuppaavat olemaan aika täynnä kaikenlaista, kookosmaitoa olen joutunut useinkin jatkamaan tilkalla ruokakermaa, jotta vaikutelma olisi hieman enemmän keittomainen kuin muhennosmainen. Maussa tätä ei huomaa, jos annoskoko on yhtä reilu kuin omassa versiossani.

Viimeistään tässä vaiheessa nokkela laittaa myös riisin kiehumaan. Itse käytän riisin keittämiseen tarkoitukseen tehtyä vimpelettä, mutta tämä toki onnistuu myös kattilassa. Itse käytin jasmiiniriisiä.

Hautumista ja riisiä odotellessa kaivetaan tarjoiluastiat, syömäpuikot ja siemaillaan jo ruokajuomaa. Leikitään kameralla ja otetaan ylimääräisiä kuvia, joilla ei ole varsinaista käytännön merkitystä. Hätistellään ruoan tuoksuja nuuhkimaan tullut kissa pois pöydältä ja vakuutetaan töistä tulleelle miehelle, että ruoka on valmista ihan juuri kohta.

Viimeisenä heitetään kypsät riisit kupin pohjalle ja kauhotaan päälle reippaasti currya. Tällaisesta satsista syövät iso nainen ja vielä vähän isompi mies muutaman päivän eli samalla vaivalla saa vapautuksen kokkailusta pariksi päiväksi.

---

Tämän lisäksi oletin pääseväni esittelemään ensimmäistä oikeaa itseneulomaani vaatekappaletta, mutta se osoittautui turhaksi toivoksi. Olevinaan mukaan reissuun pakkaamani neule nimittäin ei tullut mukaan, mutta kämpille palatessani en löytänyt sitä sieltäkään. Missä siis olet, armas mohairini? Koska lomalla piti neuloa jotakin, tein taas sukkia.

Lanka: Regia Cotton Surf Color
Malli: Pinjat
Muuta: Sukat ovat ihan väärää väriä itseäni ajatellen, mutten tiedä kelle ne tällä hetkellä tunkisin, lähipiiri kun on tehokkaasti sukitettu. Joko ne jäävät siis omaan sukkalaatikkoon tai sitten joku saa luvan ilmoittautua vähän äkkiä vapaaehtoiseksi.

Joululomalle!

2010-12-20T11:50:00.001+02:00

Huomenna uljaan Fiat Punton keula kohti Imatraa ja joululoman viettoa. Odotan eniten sitä lokoisaa lojumista sekä sisarusten ja vanhempien näkemistä. On ollut liian pitkä aika siitä, kun viimeksi pääsimme kokoontumaan kaikki yhteen paikkaan. Ylipäätään nautin siitä, kun tavoitetaso ei ole pulkkamäkeä ja lautapelejä korkeammalla. Saa vain olla ja tehdä sitä, mistä eniten nauttii.

Meillä käytetään päiväpeittoa eniten siitä syystä, etteivät vuodevaatteet olisi aivan niin täynnä kissankarvaa. Kylminä ja pitkinä päivinä Pihka on ilmeisesti keksinyt miten kiertää tällaiset tylsät rajoitteet, sillä miltei istuin katin päälle soitellessani autokorjaamolle vuotavista renkaista. Poika oli ryöminyt peittojen alle ja nautti silminnähden lämmöstä. Edes tutkiva taputteluni peiton päältä vahvistaakseni hautautuneen kissan diagnoosini ei saanut Pihkaa hermostumaan, vaan peiton reunaa kohottaessani näkyville ilmestyi väsynyt ja ilmeisen rento oranssi kerä.

Saa nähdä miten rentona olemus pysyy, kun raukkaparka tajuaa joutuvansa kuljetuskoppaan yhdessä Pikkuisen kanssa.

"Jos kerran öisin on sudenhetki, miksei muka olisi pupujen hetkeä?"

2010-12-15T14:16:00.004+02:00

Pakkasta on pidellyt ja aikaa sohvalla istuskellen on kulunut kohtalaisen runsaasti. Jotenkin tuntuu, että teen töitä hieman hidastusvaihteella nyt, alkaen jo vaistomaisesti jarrutella joulun tehdessä tuloaan. Viime perjantaista lähtien olenkin ollut vähän tyhjän päällä, kun olen odotellut ohjaajien kommentteja työstä. Tänään tuli lisäkommentteja ja tsemppausta ja loppukiriä sielläkin lupaillaan. Työhön siis pian taas!

Ulkoilua on tullut harrastettua pakollisten riipaisujen verran, muutoin esimerkiksi liikunnalliset tavoitteet on siirretty sisätiloihin. En ole suoranaisesti kylmänarka ja vanhana partiolaisena tiedän kyllä miten paljon ulos mentäessä on päälle vaatetta lisättävä, jotta pysyisin lämpimänä, mutta silti pakkaset ovat saaneet minut pysyttelemään enemmän sisällä. Ainoastaan aurinkoiset ja satumaisen kauniit päivähetket ovat saaneet houkuteltua minua lenkkeilemään.

Muhkuilua on edellisessä postauksessa mainituilla 12 ja 10 millin puikoilla harjoiteltu. Uhkavasti viime metreillä on vain alkanut vaikuttaa siltä, että ohjeen antama lankamäärä ei ole riittävä ja minun pitää vielä kaksi kerää sitä jostakin metsästää. Oireina havaittu tähän mennessä jomotusta oikean käden peukalon tyvessä, mutta se osoittautui ainakin toistaiseksi ohimeneväksi.

Tikutin kasaan vielä yhdet joululahjukset, jotka ovat menossa miehekkeen mummolle. Lanka tarttui joskus kesällä Sotkamon taide/lankakaupasta mukaan*. Se viettikin pidemmän aikaa lankakorini pohjalla, sillä jotenkin väri ei iskenyt itseeni ja toisaalta taas en oikein keksinyt sille sopivaa mallia.

Malli: Saunasukat
Lanka: Katia Olé Socks Comfort
Muuta: Toivon, että koko osui oikeaan. En tiedä vastaanottajan tarkkaa kokoa, mutta tiedän sen olevan varmuudella pienempi kuin oma kavioni. Toivottavasti eivät siis ole liian pienet. Voihan ne sitten toki pistää kiertoon jollekin pienijalkaisemmalle ja minun täytyy neuloa sitten paremmat tilalle!

Huomasin myös kuvaa koneelle purkaessani, että näkyviin jäi myös kieputuskokeiluni eli Annelin kieputtelujen innoittamana tehty paluu helmipuolelle. Tein myös muutaman pullon kaulaan ripustettavan sydämen sekä tähden ja muutaman yleisen kiepsuttelun, jotka laitoin joko roikkumaan tai jätin pöytäkoristeiksi. Moisia olen tehnyt ennenkin tikunpäähän koristamaan esimerkiksi kukkaruukkuja. Pitäisikin joku päivä pyöräyttää taas muutama hopeakoru, sen verran kivalta tuntui pihtien piteleminen pitkästä aikaa.

Muutoin olen alkanut päästä hyvään joulutunnelmaan, kiitos viime viikonlopun pikkujoulujen. Leivoskelimme pipareita, keittelimme glögiä ja oleilimme mukavalla porukalla. Seuraavana aamuna oli ihana herätä raukeana, nähdä ikkunasta huurteiset puut ja käpertyä sohvalle avokin viereen viltin alle ja nakerrella edellisillalta jäänyttä piparia ja juoda kupillinen kuumaa. Tällä viikolla askartelin myös joulukortit ja vein ne perille eilen. Ja jotenkin merkillisesti tajusin myös vasta nyt, että ensi viikon tiistaina lähdemme jo kohti Imatraa ja joulunviettoa. Kyllä tästä kelvollinen joulu tulee!
---

* Kyseisessä kaupassa oli vaarallista vierailla, sillä ulos ei yksinkertaisesti päässyt ilman lankaa. Puotia piti vanhempi rouva, joka seurasi ystävällisesti ostajaa kaupassa ja kertoi pitkällisesti jokaisesta langasta, jota uskaltautui sormenpäällään hipaisemaan. Naisesta suorastaan henki sellainen isoäitimäinen vaikutelma ja ostaja huomasi äkkiä, ettei vain henkisesti kyennyt tuottamaan tuolle naiselle pettymystä olemalla ostamatta mitään. Vaikutelman täydensi surullinen huokaus ja toteamus siitä, miten vanhoja Kunnon Aikojen Lankakauppoja ei tahdo enää olla olemassa, ovat käyneet kannattamattomiksi. Niinpä minä huomasin jokaisella kerralla kantaneeni mukanani jotakin, vaikka olisinkin mennyt sisään vain postikortin ostamaan.

Toiset tykkää muhkummasta

2010-12-10T12:14:00.000+02:00

Joku on voinut kuulla huhuja lankavarastoni paisumisesta kohtuuttomiin mittoihin viime aikoina. Ne eivät valitettavasti ole suuresti liioiteltuja, vaan kohtalaisen hyvin paikkansa pitäviä huhuja. Niinpä itsekin päätin, että kaikki suunnitellut projektit on neulottava loppuun ennen kuin mieleen ehtii tulla uusia visioita.

Taloon kuitenkin rantautui tässä lähipäivinä laatikollinen lankaa. Kaunista ja pehmoista lankaa. Sekä parit puikot.

Jos nämä olisivat omia ostoksiani, en varmaan enää edes kehtaisi näitä näyttää kellekään. Piilottaisin mäntyarkkuuni ja väittäisin kiven kovaan, etten moisia ole koskaan nähnytkään. Mutta minullapa on puhdas omatunto. Langat ja puikot ovat sisareni Rnin tilaamia ja niiden yhteispelillä olisi tarkoituksena nakutella hänelle tilaustyö. Minä olen siis ihan viaton. Vaikka toki pääsenkin näin hipelöimään taas ihania lankoja työn varjolla!

En ole koskaan neulonut seiskaa isommilla puikoilla. Odotan kokemusta kauhunsekaisella huvittuneisuudella.

Joulua odotellessa

2010-12-07T09:59:00.006+02:00

Meillä kumpikaan ei ole oikeastaan kovin jouluihminen. Toisin on esimerkiksi vakavasta jouluperversiosta kärsivän siskoni Rnin laita. Huhujen mukaan joulukuusi on ilmestynyt talouteen jo lokakuun tienoilla, samoin jouluvalot. Marraskuussa soitetaan joululauluja. Ensimmäiset lahjat on ostettu toki jo heinäkuussa. En tohdi edes arvuutella mitä huushollissa tehdään näin joulukuun kunniaksi. Me olemme joskus avuliaina sisaruksina ehdottaneet, että mokomat toisivat elossa olevan kuusen talouteensa. Siihen voisi vaihtaa juhannuksen tienoilla joulukoristeiden tilalle muutaman kesäisemmän ja palauttaa kuusi jouluiseen loistoonsa taas noin elokuun tienoilla. Emme ole saaneet vielä vastakaikua.

En ole koskaan myöskään ollut erityisen joulunvastainen ihminenkään. Joulussa on edelleen sellaista pientä sadun tuntua, että se tuntuu yhdeltä vuoden kauneimmista ja herkimmistä juhlista. Olenkin aina tahtonut jotakin pientä ja jouluista asuntooni. Mies on valittunut, että pitää koko joulua kaupallisena hössötyksenä, ison stressin aiheuttajana sekä joulukoristeita lähinnä infernaalisina itsekidutuksen muotoina. Niinpä aloin pehmittää häntä ajatukseen kämpän pienimuotoisesta koristelusta jo pari vuotta sitten.

Yllätys oli sitäkin suurempi, kun askarteluiltani tuotokset nähtyään mies totesi ilahtuneena, että eihän hänen vastentahtoisuutensa tuollaisiin joulukoristeisiin ulotu. Nehän ovat eri asia ja lähinnä suloisia. Joten, uskokaa tai älkää, meillä hurahti itsenäisyyspäivä kun yhdessä askartelimme jatkoja aiemmille tonttuasetelmille. Lisäksi pidimme joululahjatalkoita, mutta niiden tuotoksia esittelen vasta aaton jälkeen.

Isoin työ näissä menee valmisteluissa eli tonttujen värkkäämisessä ja tarveaineiden keräämisessä. Hauskin osuus on sitten koota tontut ja pikkutavarat yhteen sopivaksi asetelmaksi. Tämän työn pohjana ollut puupala oli todella pitkä ja äärioikealle jääkin vielä halkopino, joka ei enää mahtunut kuvaan. Tämä lähtee jouluviemisiksi.

Mies tahtoi tähän työhön ehdottomasti kissan. Minä koetin selittää, ettemme me saa mistään aikaiseksi uskottavaa kissaa. Kissa piti kuitenkin saada ja sen kanssa menikin puoli iltaa ihmetellessä. Ilmeisimmin myös tämä saa uuden kodin toisaalla.

Tämä kokkaileva tonttuneito jää meille keittiöön joulumieltä nostattamaan.

Jouluinen kranssini, johon en löytänytkään kaupasta mitään sopivaa, mutta päädyin lisäämään muutaman sydämen. Hökötys riippuu taas väliovessa.

Tonttuilua

2010-12-05T16:13:00.005+02:00

Annelin tonttuaskartelut palauttivat mieleeni, että olin itse aikonut jo parin vuoden ajan koristella asuntoni joulukuntoon. Aiemmin en ollut vaivautunut, sillä lähdin yleensä yliopiston laveiden loma-aikojen turvin kotipaikkakunnalle jo puolivälissä kuuta ja palasin vasta tammikuun puolella. Moinen tuntui turhalta. Nyt parin vuoden ajan mielessä oli virinnyt ajatus siitä, että kun vihdoin oman kodin koristelun aika koittaisi, tekisin kaiken mahdollisimman pitkälle itse. Silloin saisin ainakin sellaisia koristeita, joita juuri itselleni tahtoisin.

Tietäähän siinä miten sen kanssa kävi. Homma jäi. Pitkäksi aikaa. Tänä vuonna olin ostanut askartelutarvikkeita ja kerännyt syksyllä sulan maan aikaan sopivia tykötarpeita metsästä. Sitten iski kiire, ahdistus ja pimeys. En jaksanut, ei huvittanut. Sitten marraskuussa, lupailin lokakuussa. Joulukuussa, vannoin seuraavaksi.

Kuitenkin tänään gradua ohjaajan kommentien perusteella korjattuani tajusin, että ei sitä aikaa koskaan tule, jollen joskus reippaasti ota ja kaiva kaikkia askartelukamoja kaapista ja sotke siinä sivussa noin puolta asuntoa. Puoliskokin oli sopivasti viikonlopun treenileirillä, joten sain soittaa täysillä joululauluja ja askarrella sydämeni kyllyydestä ilman, että minun tarvitsi tulla ulos kuplastani missään vaiheessa sellaisten naurettavien pikkuasioiden, kuten vaikkapa yhteisen päiväruoan takia.

Kranssi kaipaisi vielä kauppareissulta kaverikseen jotakin sopivia mausteita, pähkinöitä tai esimerkiksi kuivattuja sitruunaviipaleita. Täytynee katsella, mitä kaupasta löytyy. Siihen asti kranssi saa jököttää paikallaan väliovessa. Otan tarkemmat kuvatukset, kun saan työn valmiiksi asti.

Meillä on ollut lapsuudenkodissani niin pitkään kuin muistan joulumaa. Se oli isohkoon puunkarahkaan jonkun näppärän käsityöläisen rakentama tonttumaa, jossa tapahtui yhtä sun toista. Kaikki oli toteutettu minikoossa ja ehdottoman kauniisti. Minä päätin, että siinä on yksi joulukoriste, jonka itselleni tahdon. Löysinkin sopivan karahkan, mutta koska se oli viettänyt aikaansa suoraan metsästä kellariini kuljetettuna pidemmän aikaa, minun oli pakko kevyesti harjata ja huuhdella se. Niinpä tonttumaani saa odottaa vielä tovin. Sen sijaan värkkäsin pienemmän tonttuasetelman.

Nämä tonttuasetelmat tuovat kovasti mieleen yläasteaikani. Tuolloin olimme eräänä kesänä yhden rakkaimman ystäväni kanssa täystyöllistettyjä 150 tonttuasetelman tilauksella. Muistan, miten istuimme mökkirannassa laineiden liplattaessa ja väänsimme tonttu-ukkoja valmiiksi massatuotannolla. Ilmeisesti välissä on ollut kyllin monta vuotta, sillä näiden näprääminen tuntui hauskalta.

Opin myös, etten vieläkään osaa käyttää kunnolla kuumaliimaa. Sitä löytyy askartelijan housuista, tukasta, kissasta, lattiasta ja pöydänkulmista. Muutama tippa osui ilmeisesti myös työhön, koska mitään ei varissut irti kun sen paikoilleen eteisen senkin päälle siirsin. Loppuillan taidan parannella liiman aiheuttamaa akuuttia punoitusta sormenpäissäni, koska jos tulikuumaan liimaan oli mitenkään mahdollista osua, minä kyllä osuin.

Vielä jos jaksaisi väännellä jokin ilta ikkunakoristeita ja ommella muutaman tonttusen, joiden ohjeen kaivoin itselleni jo syyskuussa isoäidin lahjoittamista vanhoista käsityölehdistä. Seuraavaa lupsakkaa tovia odotellessa.

Tahtoisin

2010-12-04T10:04:00.005+02:00

Tahtoisin vain sanoa, että lankoja ei sitten taideta vähään aikaan ostella. Mies oli samaa mieltä.

Tahtoisin myös huomauttaa, että noin puolet langoista on äitini, joka sekosi täysin hulvattoman isoon lankakauppaan päästyään. Ihan vain näin huomautuksena. Itsehän olin hillitty ja tyyni ja valitsin kaiken selkein järkiperustein.

Ei sitten muuta. Minä saatan mennä ehkä jopa vähän neulomaan ja toipumaan erittäin vähäunisesta reissusta.

Onteloissa

2010-11-30T10:08:00.005+02:00

Muutossa oli se pikkuvika, että mies sattui näkemään kaikki lankavarastoni leviteltyinä. Ilme oli näkemisen arvoinen. Kommenttina tuli ystävälliseen ehdotus-sävyyn lausuttuna, että eikö olisi järkevintä ensiksi neuloa nuo vanhat pois ja vasta sitten ostaa uusia tilalle. Järkeväähän se olisi, mutta kun iso osa keristä on sellaisia jämäkeriä, joista ei riitä kuitenkaan varsinaiseen projektiin. Tämä ei tietenkään ollut mikään kyllin pätevä perustelu, joten päädyin sitten joululahjaprojektien lomassa tekemään vähän muutakin.

Opettelin tekemään onteloneuletta helpolla pikkuprojektilla. Ensimmäiset yritelmät olivat epätoivoisia ja takerruin vähän liian tarkkaan sanoihin "nosta langat silmukan eteen". Kun keksin, että minun logiikallani tällä tarkoitettiin samaa kuin oikean puikon eteen, homma alkoi luistaa.

Lanka: Novitan Seitsemän veljestä jämäkerät
Malli: Pikselimörköjen hahmot on helppo kääntää kirjoneuleeksi, itse mitat taas ovat omasta päästä ja perustuvat vahvasti mutu-ilmiöön.

Toisaalta minun tekisi mieli huolitella reunat erikseen jollakin virkkaamisella, ne kun tuntuvat jäävän vähän hassusti, toisaalta taas tämä kyllä täyttää tarkoituksensa hyvin tälleenkin. Mies totesi iloisesti pelihulluna, että näitä saa toki tehdä vaikka koko keittiön täyteen. Itsekin pelejä kotikoneiden alkuajoista lähtien pelailleena nämä Space Invaders -möttiset miellyttävät eli sopuratkaisuja tiedossa keittiön puolella.

Muissa jämälanka-projekteissa olisi tehdä yhdet lapaset. Ne sainkin eilen puikoille, kun Nielsenin muistoksi katselin Hei, me lennetään -komediaa.

Kimono

2010-11-26T15:00:00.001+02:00

Palautin tänään kohtalaisen pitkälle edenneen version työstäni kaikille ohjaajilleni, kun tähän asti työtä on tehty vain ohjelmisto-osaajan kanssa. Kaikki data ja materiaali työssä on nyt auki analysoituna, lähinnä tehdään enää hienosäätöä eli lisätään jotakin pieniä pätkiä tai tarkennetaan esimerkiksi menetelmäkuvauksia. En tohdi kuitenkaan ääneen vielä hihkaista sitä v-alkuista sanaa, jota loppuun saatetusta työstä yleensä käytetään. Olen sanonut sen viimeisen vuoden aikana kolmesti ja jokaisella kerralla paljastui, että jotakin isoa täytyi vielä tehdä ja vetää pahimmillaan puolet analyyseistä uusiksi samalla. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas. Ehkä tämä vielä kansiin saadaan.

Lanka: Novitan joku puuvillasekoite, en kuollaksenikaan muista
Malli: Garter Stitch Baby Kimono
Muuta: Tasoneuleeni ei laineile ihan niin radikaalisti kuin ennen, mutta hitusen kuitenkin. Höh.

Sain napit ommeltua vihdoin. Höyryttelyä vielä edessä ja kostuttelua, että saisi tämän muotoonsa ja siloiteltua. Pakettiin tämäkin olisi tarkoitus pistää.

Ai niin! Nyt voi vinkata hyvistä ostostelupaikoista Tallinnassa! Ensi viikolla olisi tarkoitus sinne äipän kanssa suunnata ja huhujen mukaan mainioita lankojen ostopaikkoja pitäisi olla useampikin. Jos siis sinulla on tietoa hyvistä ostopaikoista, vinkkaa ehdottomasti!

Kuvajaisia ja Sannit

2010-11-24T18:34:00.003+02:00

Ehkäpä olisi vihdoinkin aika raottaa kuvahaasteen verhoa. Sekä toki blogata jo viime viikolla valmistuneet sukat. Olin viikonlopun Helsingin seutuvilla larppaamassa nykyaikaan sijoittuvaa kauhua ja alkuviikon taas opettamassa lukiolaisille biologiaa, joten vasta tänään ennätin koneelle. Puhumattakaan nyt siitä pienestä sivuseikasta, että netti minulla on ollut vasta maanantaista alkaen.

Kuvahaaste aukenee paloissa eli tässä ne, jotka olen ehtinyt ottaa. Vähän kissapainotteisena mennään, lähinnä johtuen siitä, että muutto hieman vaikeutti osaa kuvauskohteista. Mutta kyllä ne loputkin vielä...

Karvaiset asuinkumppanini

Huisku, vanhimmainen kissapedoista ja taloon ensimmäisenä muuttanut neitokainen.

Pikkunen, Huiskun puolisisar ja siskoaan noin 6 kk nuorempi.

Pihka, nuoremmuutensa innossa. Pihka muutti meille noin kaksi vuotta sitten, juuri uuden vuoden kynnyksellä. Odotan edelleen sitä, aikuistuuko (=rauhoittuuko) tämä vappupallo koskaan.

"Ei, se ei ole sitä miltä se näyttää!"

Ei todellakaan ole, vaikka mitä luulisitte.
Tähän kaikkeen on olemassa mainio selitys. McKikin larppihousuista puuttui kuminauha. Joten minä kunnon siskona pujotin juuri ennen pelin alkua paikoilleen. Mies vaan ei tahtonut luopua housuistaan toimenpiteen ajaksi. Sääli ettette näe ilmeitä, ne ovat mainiot.
Harkitsin aivan toista kuvaa, mutten yksinkertaisesti kyennyt kun tähän törmäsin. Asianomaisten epäilyttävät piirteet on jälleen kerran sutattu blogin linjauksen mukaisesti.

Värien loistoa

Minun pienet kaunokaiseni. Miten niitä onkaan kaappeihin kertynyt jo noin monta? Muuttaessa tulin järjestelleeksi lankakorini ja kirjontalankojen määrän piti olla vaatimaton. Lopetin laskemisen kun pääsin kuuteenkymmeneen.
Ja ei, en ole ostanut näitä Suomesta, vaan tilannut lankaäitini kautta Yhdysvalloista. Huomattavasti huokeammalla hinnalla pääsin tällä järjestelyllä :)

Aamulla avasin silmäni ja...

Minun ja Huiskun aamut ovat jo vuodesta 2005 lähtien alkaneet sillä, että neiti lekottelee minun päälläni ja avatessani silmäni kohtaan ensimmäisenä uteliaan kuonon hipaisun. Huisku on aina ollut enemmän minun kanssani pyörivä kissaneiti, Pikkunen miehekkeen. Pihka taas työntää itsensä kenen tahansa syliin joka rapsuttaa, joten järjestely on toiminut hyvin.

Rakkautta, rikkautta

Elämäni miehet. Kumpikin tekee päivistäni ainutlaatuisia, tärkeitä ja erityisiä omalla tavallaan.

Kirja, joka on sinulle tärkeä

Tärkeitä kirjoja minulla olisi vaikka muille jakaa. Harkitsinkin hetken kuvan näppäämistä isommasta kirjahyllystäni! Olisin tahtonut kuvata Aarresaaren, jota isäni luki meille lapsena ääneen. Ensimmäisen itse lukemani kirjan, jonkin Linnunradan sankareista, ehdottomasti Campbellin Biologyn, tuon oppikirjojen peruskiven... Mutta lopulta kaivoin hyllystä muutaman kirjan, joilla on minulle myös osaltaan erityismerkitystä.

Pasianssimysteerio osoittautui erilaiseksi kirjaksi kuin mikään aiemmin lukemani ja viehätti minua sadunomaisella, mutta samalla tarkkapiirteisellä pohdinnallaan. Muista Gaarderin kirjoista en ole koskaan pitänyt ihmeemmin, mutta tähän ihastuin ikihyviksi. Nappasin pokkariversion mukaani viime joulukuussa Kiinan matkalukemiseksi lentokentältä.

Gaimanin Neverwhere oli minulle ensikosketus Gaimanin tuotantoon. Olin lukenut siihen astisessa elämässäni jonkin verran fantasiaa, mutta arvostamani äidinkielen opettajan lainatessa Maanalaisen Lontoon minulle ja sisarelleni, olin myyty. Kirja avasi minut tajuamaan, miten eri tavalla asiat voidaan kirjoittaa. Myöhemmin olen suhtautunut kriittisemmin kököhköön suomennokseen ja moitiskellut itsekseni joitakin kirjallisia ratkaisuja, mutta kirja säilyy varmasti ikuisesti yhtenä merkkipaaluna itselleni kirjoittamisesta ja tarinankerronnasta.

Päällimmäisenä on Valittujen Palojen kirjavalioiden versio Älä hukka hauku -kirjasta. Olen koettanut löytää jo vuosia sitten loppuunmyydystä kirjasta kappaleen itselleni, mutta antikvariaatit eivät ole vielä armahtaneet. Tämä kirja on vaikuttanut osaltaan siihen, että päädyin lukemaan biologiaa. Suosittelen tutustumaan ja havaitsemaan, miten hulvattoman hauskaa voi kenttäekologin arki olla.

Kirjapinon alla on kaunis kuultokuvilla varustettu versio Lokki Joonatanista. Rakastan sitä kirjaa ja sen yksinkertaista, mutta yhtä aikaa oivaltavaa tarinaa.

Sitten vielä ihan ne sukat. Lahjatavaraksi ovat menossa, toivottavasti arvioin saajan jalan oikein. En edes yrittänyt saada langan värejä osumaan samalla tavalla sukissa, minusta ne ovat hyvät noin.

Malli: Sanni-sukat Annikaiselta
Lanka: Dropsin Delight.
Muuta: En tykännyt langasta yhtään kun sitä ekan kerran meinasin kämmekkäiksi vääntää. Se tuntui jotenkin karhealta, helposti takkuavalta ja ikävältä. Nyt sukkien kanssa se tuntuikin merkillisesti ihanan pehmeältä, helposti soljuvalta ja nätiltä. Näin sitä välillä käy.

Marjaisaa

2010-11-17T21:21:00.006+02:00

Miehekkeen onnistui jollakin minulle täysin mystiseksi jääneellä keinolla saada asuntoomme tilapäinen nettiyhteys. Se on hidas, se pätkii ja se toimii vain tiettyjen reunaehtojen täyttyessä, mutta ainakaan minun ei tarvitse välttämättä juosta joka kerta nettiin halutessani kilometrin päähän vanhalle asunnolleni. Nettipimentoni jääneekin siis pienemmäksi kuin alunperin ounastelin. Tämä on äärettömän hyvä asia siinä mielessä, että gradun loppusuorailu helpottuu oleellisesti, kun minun ei aina ohjaajan neuvoja halutessani tarvitse lähteä joko laitokselle tai vanhalle kämpälle viestin välittääkseni. Äsken lähetinkin uusimman version työstä ohjaajalle kommentoitavaksi. Hienosäätöä vailla alkaa olla tämä projekti.

Tästä ilosta siis myös postaussuman purkamista tänään. Minulla on parikin käsityöjuttua valmiina ja lisäksi olen alkanut saada haalittua kuvahaasteeseenkin sopivaa materiaalia hissukseen.

Tahdoin itselleni uudet, ohuet sisäkäyttöön tarkoitetut tassuttelusukat. Edelliset ovat olleet sen verran kovassa käytössä, että kaipasivat rinnalleen tovereita. Tahdoin jotakin yksinkertaista, mutta jalassa mukavaa, joten valitsin malliksi sangen yksinkertaisen version. Hieman tavanomaisuudesta poikkeavuutta teki se, että malli neulottiin kärjistä aloittaen.

Malli: Hienon naisen arkisukat, kohtalaisen paljon mukailtuna
Lanka: Nallen Marjaretki, mustikka
Muuta: En tahdo osata edelleenkään päätellä silmukoita kyllin löyhästi, kun neulon kärjistä varsiin päin, sukan suu tahtoo jäädä kiristämään.

Kuvausapulaisena tällä kertaa sukista kohtuuttoman paljon kiinnostunut Pikkunen. Neiti on ollut innoissaan uuden asunnon ikkunalaudoista, täältä kun näkee kerrankin kaiken kiehtovan mitä pihalla tapahtuukaan!

Tiedotus

2010-11-15T13:03:00.006+02:00

Muutto sujui hyvin ja pääasiallisesti kaikki tavarat ovat nyt uudessa osoitteessa. Parhaillaan istun takamuksellani vanhan kämpän lattialla näpyttelemässä työläppäriäni, sillä tämä on ainut paikka, jossa minulla on verkkoyhteys yliopiston verkkoon ja voin käyttää graduni loppuponnistuksessa käytettäviä ohjelmistoja.

Uudella asunnolla ei netti toimi vielä, enkä tiedä missä vaiheessa se tulee pamahtamaan päälle. Sitä odotellessa kuitenkin postaukset ovat jäissä, enkä kamalasti ennätä valitettavasti muidenkaan blogeja lueskella ja kommentoida. Tällä hetkellä minulla ei ole myöskään selkeää tietoa siitä, milloin tiedon valtatiet taas minulle aukeavat. Nettipakettia siis odotellessa.

Kuva: armas veljeni Tuukki

Unkari, osa 2

2010-11-12T10:00:00.003+02:00

Loppuraportti Budapestistä. Ehdinpäs sittenkin kirjoittaa sen valmiiksi tällä viikolla ja laittaa ajastettuna postauksena perjantaille. Sillä välin kun minä kannan naama ponnistuksesta punoittaen omaisuuttani asunnosta toiseen, te voitte rentoutua katsomalla nättejä maisemia.

Kokosimme lopulta pitkällisen suunnittelun (joka koostui pääasiallisesti hotellihuoneella sohvalla selällään makaamisesta) jälkeen summittaisen listan paperille siitä, mitä tahdoimme lomamme aikana tehdä. Jokaiselle päivälle löytyikin tekemistä ja välillä jouduimme jo pohtimaan, miten saamme kaiken mahdutettua aikatauluumme. Koska meillä toki ei ollut vielä kylliksi virikkeitä, päätimme ottaa osaa toisena matkapäivänämme vielä opastetulle kiertoajelulle, jonka aikana käytiin läpi tärkeimpiä nähtävyyksiä. Kuten aiemmin kirjoitin, tarjolla oli kiertoajeluita alkaen bussimatkoista, joissa ajeltiin kuulokkeet päässä opastusta kuunnellen aina perinteisempiin kävelykierroksiin. Tai miltä tuntuisi tutustua nähtävyyksiin polkupyörällä oppaan kanssa? Me valitsimme lopulta intiimimmän (sekä hintavamman) kierroksen, jossa kuljimme minibussilla noin kymmenen hengen joukkiona oman oppaamme kanssa.

Ensimmäinen kohteemme kiertoajelulla oli 110 vuotta vanha Kalastaja-linnake Budan romanttisella linna-alueella. Linnakkeelta avautui näköala Pestin puolelle. Paikka oli uskomattoman kaunis ja toi mieleen monet vanhat sadut valkeine torneineen ja holvikaarineen. Myöhemmin Unkarissa asuvamme ystävä moitti paikkaa vain turisteja varten rakennetuksi. Totta kyllä on, että paikka oli aivan kuhisemalla täynnä turisteja, mutta jestas, kyllä se oli kauniskin. Palasimme tänne myös myöhemmin viikolla ihan vain voidaksemme ihastella maisemia enemmän.

Seuraava kohteemme oli Gellért-vuori, joka oli saanut nimensa kovaonnisen ja henkensä pakanoiden käsissä vuonna 1046 menettäneen piispan mukaan. Maisemat olivat jälleen huikaisevat ja vuoren huipulla oli myös vapaudenpatsas, joka on pystytetty toisen maailmansodan jälkeen venäläisten voiton muistomerkiksi. Me olimme pistäneet patsaan merkille jo aiempana iltana tekemällämme risteilyllä eli se todellakin näkyy kauas.

Jatkoimme ajelemalla hieman sinne ja tänne ja päädyimme seuraavana Sankarien aukiolle. Aukiota alettiin rakentaa 1896. Aukion pylväikköihin on ikuistettu paitsaina Unkarin hallitsijoita ja muita kuuluisia henkilöitä. Aukion vieressä sijaitsivat myös Taidepalatsi ja Taidemuseo.

Lopuksi päädyimme jo aiemmin ihastelemamme parlamenttitalon sisäpuolelle. En tiedä miten rakennus ottaa vastaan tavallisia vieraita, mutta meidät johdatettiin sisälle pienen odottelun jälkeen turvamiesten saattelemana. Ensimmäisenä pääsimmekin kulkemaan metallinpaljastimen läpi. Koko kierroksemme ajan talossa meitä myös seurasi vähintään muutama turvamies.

Itse talo oli mahtava. Se piti sisällään pelkästään 691 huonetta, 29 portaikkoa, 27 porttia ja 13 hissiä. Piha-alueita on pelkästään kymmenen. Oppaan mukaan sisustukseen oli myös isketty useampi kilo puhdasta kultaa, joten talon hinta oli ollut valmistuessaan kohtalaisen huikea.

Kiertoajelun jälkeen suuntasimme ravintolaan ja kävimme myös asunnolla hengähtämässä. Lopulta palasimme sitten kävelemään ja istuskelemaan sekä ihmettelemään maailman menoa kaupungille. Onneksi väsymyksen iskiessä asuntokin oli lähellä.

Torstai valkeni kauniin aurinkoisena päivänä. Meidän oli alunperin tarkoitus shoppailla torstai, mutta johtuen osallistujien yhä pahenevasta flunssasta, päätimme hemmotella itseämme. Huhujen mukaan Budapestissa ei voi käydä tutustumatta samalla kylpylöihin. Niinpä mekin päätimme sivistää itseämme ja varasimme respan suosiollisella avustuksella itsellemme liput Széchenyi -kylpylään. Lippujen hintaan kuului aromahieronta, jota emme pistäneet tässä vaiheessa lainkaan pahaksemme.

Kurimus kohdallamme aukesi vasta, kun pääsimme kylpylälle. Ensinnäkin, lähellä Sankarien aukiota (eli kävelymatkan päässä asunnoltamme) sijaitseva kylpylä oli valtava kompleksi. Me tulimme sisään ensin väärältä puolelta koko taloa. Henkilökunta muutaman hetken selvittelyn jälkeen hätisteli meidät oikeaan paikkaan. Siellä meille jaettiin muovisia rannekkeita ja työnnettiin kohti kylpylän ovia. Me koetimme taas epätoivon vimmalla selvittää, mistä me saisimme vuokrattua paljon puhutut puhtaat pyyhkeet ja sandaalit sekä minne meidän oletettiin ylipäätään menevän.

Pitkällisten selvittelyiden jälkeen olimme asianmukaisesti varustautuneita ja löysimme jopa vaatteiden vaihtoon tarkoitetut tilat. Ne olivat elektronisilla lukoilla varustettuja koppeja, jotka sai muovirannekkeen heilautuksella auki. Vaihdoimme uimavaatteet yllemme ja lähdimme etsimään hierontapistettä.

Meidän onnemme sattui olemaan, että olimme tulleet paikalle reilusti ajoissa. Meiltä meni nimittäin miltei puoli tuntia löytää "Thermal"-nimellä kulkeva paikka, jossa hieronta tapahtui. Itse talon me kyllä löysimme, mutta kun sen sisällä oli pelkästään erilaisia kuumia altaita kymmenisen kappaletta, olimme lievästi sanottuna hämillämme. Välillä ravasimme sisäpihan toiselle puolelle kysymään henkilökunnalta neuvoa ja saimme aina epäuskoisia katseita, silmienpyörittelyä ja huokauksia osaksemme. "Thermal, se on tuo talo tuossa pihan toisella puolella!" "Kyllä me se tiedetään, mutta missä halvatussa se hierontapuoli on?!" Pääsimmekin kylmästä hytisten ja keuhkot vinkuen lisäämään aiemmalta reissultamme peräisin olevan "hauskaa kuin kiinalaisissa häissä" sananpartemme rinnalle uuden: "rentouttavaa kuin unkarilaisessa kylpylässä".
Lopulta eräs ystävällinen siivoojapoika lähti näyttämään kädestä pitäen oikean tien. Me olimme jättäneet auttamatta huomiotta pienen huurrelasioven talon takanurkassa. Kylttiä tai muita tarpeettomia hienouksia ei oltu nähty tarpeelliseksi oven viereen lisätä.
Sisällä oli tilava huone hierontakoppeineen. Ranneketta elektroniselle laatikolle vilauttamalla sai näkyviin hieronta-aikansa ja hierojansa nimen. Ja ei kun makaamaan lavitsalle!

Vesi tuli maan alta pulppuavista kuumista lähteistä ja sillä sanotaan olevan monia terveysvaikutuksia. Vettä joudutaan myös viilentämään, sillä lähteestä pulputessaan se on miltei 80 asteista. Vaikka olikin jo lokakuu, pihalla tarkeni olemaan uima-asussa ja ottamaan aurinkoakin. Ulkona oli myös useampi +38 asteinen allas. Myös kylpylän puitteet olivat upeat ja linnamaisella sisäpihalla kelpasikin lekotella altaassa ja katsella, miten illan myötä taivas hiljalleen tummeni ja kuunsirppi piirtyi näkyviin.

Illalla palasimme takaisin asunnollemme ja kävimme matkalla ravintolassa syömässä. Uni maittoi tämän päivän jälkeen oikein mainiosti. Unkarilainen tuttavamme totesi myöhemmin, että kylpylöissä on olemassa jokin tietty aika, jonka oletetaan asiakkaan siellä vähintään viettävän. Jos lähtee pois ennen ajan loppumista, erotus hyvitetään rahana. Itse en tiedä pitääkö tämä paikkansa kaikissa paikoissa, mutta me emme nähneet tästä ainakaan tietoa missään.

Seuraavana päivänä eli perjantaina ohjelmassamme luki shoppailupäivä. Suuntasimmekin ensimmäisenä yhteen kaupungin kuuluisimmista kauppahalleista lähellä Tonavan rantaa. Paikka olikin huikean iso. Ensimmäinen kerros myi erilaisia ruokia, alakerta lähinnä kalaa ja yläkerta kaikenlaisia perinteisempiä turistituotteita.

Jatkoimme pienen välipalatankkauksen myötä kohti metroasemaa aikeinamme ajaa kohti kiinalaistoria. Olimme lukeneet, että paikka oli sangen omaleimainen kauppapaikka, jossa Siperian rataa pitkin tuodut tuotteet vaihtoivat huippuedullisiin hintoihin omistajaa kiinalaisten myyjien ja näiden mustalaisapulaisten toimesta. Miten me olisimme voineet vastustaa? Metro vei meidät parin korttelin päähän oletetusta kauppapaikasta. Hetken ajan tosin luulimme eksyneemme, sillä päädyimme niin epämääräisiltä kujilta näyttäville alueille, että epäilimme kaikki tulevamme kolkatuiksi ja heräisimme ilman munuaisiamme. Onneksi lopulta löysimme kuitenkin oikean paikan.

Tori sijaitsi suljetulla alueella, jonne pääsi vain yhden ainoan portin kautta. Me satuimme paikalle noin tuntia ennen sulkemisaikaa, joten valtaosa myyjistä oli jo pakkaamassa kamojaan talteen. Ilmeisesti koko alue lukitaan yöksi, joten viivästelijöitä odottaa ikävä yö tyhjillä kujanteilla. Paikka oli epämääräinen sekoitus basaaritunnelma, roskaisia katuja, piraattituotteita ja kiinankieltä. Suosittelen pistäytymään paikan päällä jo ihan silkan tunnelman takia.

Lauantaina päätimme palata jalkaisin kalastajalinnakkeelle. Pyörimme ihastuttavalla alueella ja lähtöä ruokailun jälkeen tehdessämme törmäsimme kylttiin, joka mainosti labyrinttia linnavuoren sisässä. Olimme hieman epäileväisiä, mutta päätimme kääntää askeleemme ja käydä kurkkaamassa, miltä paikka vaikutti. Onneksi kävimme.

Luolastossa oli lukuisia erilaisia alueita, jotka poikkesivat tyyliltään ja tunnelmaltaan toisistaan. Osa oli enemmän taidenäyttelyn tapaisia, osa taas selkeästi toiminnallisia ja seikkailuun houkuttelevia. Yksinkertaisilla äänillä, kuten voimistuvalla ja lopulta seisahtuvalla sydämensykkeellä oltiin saatu luotua merkillinen ja kutkuttava tunnelma eri tavoin valaistuun ja paikoin miltei pilkkopimeään labyrinttiin. Olisin voinut viettää paikassa tuntikausia vain kuunnellen ja tunnelmaa itseeni imien.

Ainoa ikävämpi sattumus labyrinttiin liittyen oli se, että Tuukin lompakko katosi. Kiersimme labyrintin läpi uudelleen, mutta sitä ei näkynyt, eikä tiskin takana istunut lipunmyyjäkään tiennyt siitä mitään. Asia onneksi ratkesi viikkoa, paria myöhemmin, kun suurlähetystöstä otettiin Tuukkiin yhteyttä ja ilmoitettiin lompakon löytyneen. Me olimme jo olleet varmoja, että lompakko oli mennyttä.

Sunnuntai oli viimeinen päivämme Budapestin puolella, joten päätimme ottaa hieman rennommin ja sisällyttää päivään vain yhden kohteen. House of Terror on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista museoista, joissa olen käynyt. Se oli paikka, josta tiesin etukäteen, etten tule pitämään. Samalla se oli niitä paikkoja, joissa jokaisen tulisi käydä joskus.

Museon rakennuksessa on pitänyt majaansa niin Nuoliristi-puolueen sekä myöhemmin vallan vaihduttua kommunistisen vallan salainen poliisi. Heti sisään astuttaessa vastaan iskee synkän uhkaava musiikki ja lippuja eteisessä maksaessa seinällä pyörii video itkevästä vanhuksesta, joka selvisi kummastakin hirmuhallinnosta hengissä. Videolla mies kysyy, miten kukaan saattoi tehdä sellaisia asioita ja surmata nuoria, vasta poikia vain sen takia, että nämä ajattelivat eri tavalla. "Voin antaa anteeksi, mutta sellaista ei voi koskaan unohtaa".

Alle 26 vuotialle EU kansalaisille liput olivat puoleen hintaan eli noin 3 euroa.

Aulassa kävellessä törmää valtavaan seinään, johon on ikuistettu kaikkien uhrien kasvokuvat. Ne ulottuvat ensimmäisen kerroksen lattiasta aina kolmannen kerroksen kattoon asti.

Itse näyttely kulkee ylimmästä kerroksesta alaspäin, käyden läpi historiallisia vaiheita. Varsinaiset museomateriaalit eivät ole englanniksi, mutta seinustoilta löytyy paperitulosteita käännöksineen.
Karmivin osuus löytyy kuitenkin kellarista, jonne kuljetaan hissillä. Hissimatka kestää nelisen minuuttia ja sen aikana pyörii hissin seinällä video, jossa lääkärinä toiminut mies kertoo, miten teloitukset talon kellarissa hoidettiin. Kun hissistä pääsee ulos, saa seinustalta itselleen seuraavan englanninkielisen paperin, jossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten uhreja kidutettiin kellarikerroksessa. Sen jälkeen onkin aika astua eteenpäin ja nähdä entiseen loistoonsa kunnostetut sellit, kidutushuoneet sekä hirttohuone. Tuntuu harvinaisen inhottavalta seisoa huoneessa, jossa tiedät ihmisten kuolleen kidutukseen.

Kokemus oli vahva, seisauttava ja järkyttävä. Minun olisi tehnyt mieli sulkea silmäni ja olla katsomatta sitä kaikkea, mikä eteeni vyörytettiin. Toisaalta minusta taas tuntui, että minun on pakko katsoa ja muistaa, jotta voisimme koskaan oppia mitään omista virheistämme. Voin suositella museota koko sydämestäni kaikille, ketkä Budapestissa käyvät.

Viimeisen yömme vietimme Geresdlakin pikkukaupungissa, noin 200 km päässä Budapestista. Isoäitini vanha ystävä asuu nykyisin siellä osan vuottaan ja olimme saaneet kutsun vierailla hänen luonaan. Niinpä kyseinen ihana naisihminen auttoi meitä tilaamalla meille taksin ja päädyimme lopulta Geresdlakiin.

Oli mielenkiintoista tutustua suloiseen pikkukaupunkiin, jossa myös nykyisin asuu useita suomalaisia perheitä osan aikaa vuodesta. Emäntämme taloon kuului kaunis puutarha ja ihanan tunnelmallinen viinikellari, jota kävimme ihmettelemässä.

Säät muuttuivat ensimmäistä kertaa matkallamme sateisiksi. Kävimme kuitenkin kävelemässä kylällä ja tarkastelemassa maaseutua. Alue vaikutti ihastuttavalta ja henki yhteistyötä ja ystävällisyyttä. Naapurit kävivät tervehtimässä toisiaan ja vaihtoivat tavaroita sekä palveluksia. Kävimme myös hieman isommassa naapurikaupungissa pistäytymässä ja illalla palatessamme tutustuimme myös kaupungin ainoaan, vanhaan autotalliin rakennettuun baariin. Kokemus oli vähintäänkin erikoinen, etenkin kun paikalla oli ainoastaan unkaria puhuvaa kantaväestöä ja me. Autotallissa näki tuskin kättään pidemmälle sinisenä leijailevalta tupakansavulta ja tiskiltä sai ainoastaan valkoviiniä tai olutta.

Seuraavana päivänä otimme taas taksin ja ajoimme lentokentälle. Paluumatka Suomeen sujui rauhallisissa, joskin uupuneissa merkeissä.

Matkaseuraa äärettömästi kiittäen ja uutta reissua odotellen!

Kuvat: Tuukki tai minä