lauantaina, marraskuuta 12, 2016

"Siinä kesä meni kolisten, ja rakastuttiin"

Kesä tuli, tempaisi jalat altani ja vei mennessään. Riensin, riemuitsin, lomailin, reissasin ja nautin elämästä. Sitten viimeiset kuumat päivät alkoivat haipua ja toivat tullessaan syksyn, jolloin aloin hiljentää vauhtia. Hengittelin, rauhoituin ja hiljennyin. Eräänä päivänä havahduin ja aloin ihmetellä, minne se kaikki aika menikään.

Mutta ehkä aloitan alusta. Ensin tuli kevät, viettelevän kepänä ja täynnä lumouksia tulevasta. Luonto heräsi, minä heräsin. Vappuna säntäsimme läheiselle museotilalle nauttimaan auringonpaisteesta, maatilan eläimistä ja herkutteluista. Mukaan lähti hentoisenpehmeää lankaa villatakkiin. Pretty(me) -malli neuloitui valmiiksi harmaaksi unelmaksi vain muutamassa viikossa. Sitä on tullut pidettyä ahkerasti nyt ilmojen viilettyä erilaisten mekkojen kaverina.


Monet iloiset uutiset olivat tehneet keväästä kevyemmän. Niistä yksi oli ystävättären kohdussa kasvava uusi elämä. Tulokas piti ehdottomasti toivottaa tervetulleeksi tähän maailmaan, vaikka odotusaikaa olikin vielä elokuulle asti. Niinpä neulaisin jo perinteeksi muodostuneet junasukat sekä pienet Totoro-tumput. Kyllä nyt pienen kelpaa tulla maailmaan!



Varsinainen kesäloma meidän taloudessamme alkoi heinäkuussa. Pakkasimme auton ja ajelimme Imatralle. Matkaan mahtui niin visiittiä Kolille, Neulefestarit Jyväskylässä, pikavisiitti Tallinnassa kuin ihan vain oleilua itärajalla koko poppoon voimin. Omien sisarusten ja kavereiden vierailut rytmittivät kivasti lomaa ja ennätimmekin nähdä rakkaita ihmisiä ihanan paljon lomamme aikana.

Neulefestariaarteet
Jyväskylän Neulefestareilla osallistuin niin kävijänä, kurssilaisena kuin vapaaehtoisenakin. Vahdin neulekellaria ja toimin kurssiavustajana kuituoppiluennolla. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että luennon vetänyt Louhittaren Luolan Tuulia ei kyllä apuja pahemmin kaipaillut, joten lähinnä pääsin kuuntelemaan luennon vapaamatkalaisena. Lisäksi minulla oli sunnuntaille varattuna omakin aarre, Välimäen Veeran huivikurssi.
Kurssi oli hurjan mielenkiintoinen ja inspiroiva. Sen innoittamana uskaltauduin tökkimään useammankin huivin kesän aikana ihan vailla ohjeita. Osasta tuli hienoja, osasta vähemmän hienoja. Tärkeintä kuitenkin oli se, että minulla oli mukavaa neuloa niitä. Jatkossakin kynnys käydä kokeilemaan jotakin huivi-ideaa on huomattavan paljon matalammalla kuin aiemmin.

Vielä puikoilla
<3 p=""> Istuskelin ihanan lämpiminä kesäaamuina vanhempieni talon terassilla, kuuntelin tuulen huminaa tammen lehdissä ja hörpin teetä neule kädessäni. Lapsen nauru kantautui omakotitalon pihalta ja kaikki tuntui olevan kohdallaan. Festarilankoja täytyi tietysti päästä heti työstämään, ensimmäisenä olivat rakkaussukat äidille.

Valmiit
Olin alkujaan ilmoittautunut Neulefestareilla vielä neulesuunnittelua käsittelevälle kurssille, mutta koska vetäjää kohtasi henkilökohtainen kriisi, kurssi peruuntui. Kurssimaksun sain hassata Titityyn kivijalkakaupassa. Mukaan lähti hetken mielenhäiriössä Hedgehog fibresin Banana legs -vyyhti, jonka väriä voinee kuvailla lähinnä radioaktiiviseksi. Sisareni tietysti ihastui vyyhtiin ja kyseli kypärämyssyn perään. Varmana trend setterinä hän ajatteli yhdistää räipäkän kypärämyssynsä kirkkaanoranssiin pyöräilykypäräänsä. Mikäpä minä olin värien tiellä seisomaan?
<3 p="">
Miksei yksikään aikuisen naisen must-vaatteita käsittelevä artikkeli mainitse kypärämyssyä?

Lankaa jäi sen verran ylikin, että sain perinteiset käärmelapaset nakuteltua tiitillekin. Syksy harvoin onkaan liian kirkas.


Osa festarilangoista oli alkujaankin varattu ihan vain minulle. Lanitium Ex Machinan värjäämät ihanat kimallelangat sävyssä Anduin pyörähtivät heti itselleni boleroksi. Sen olisi tarkoitus sulostuttaa erilaisia mekkotilaisuuksia, mutta loppukesästä se meni mainiosti myös ihan vain t-paitojenkin kanssa. Ihana sininen kimallus! Lankaa jäi sen verran, että jäin hilloamaan sitä johonkin erityiseen projektiin.


Kaiken tämän hurvittelun jälkeen oli aika palata takaisin arkeen ja tuhota kaikki langanloput. Niinpä nakuttelin Teeteen silkkivillasta ja kaikkien edellisten projektien jämälangoista yhden Leftie-huivin. Se meni heti puikoilta lapselle talvihuiviksi, vaikka todistettavasti olisi riittänyt kyllä aikuisenkin kaulaan pikkuhuivina. 

Johonkin ne kaikki jämätkin oli pistettävä
Palaan raportoimaan taas joutaessani neuleet syksyn puolelta toisessa massapostauksessa. Siihen asti, neulomisiin!

4 kommenttia:

Signe kirjoitti...

Kiirettä siulla on pitänyt, kaikin puolin! Ja kaiken kivan parissa. ;) Ahkera olet ollut käsitöidenkin saralla, mie en ole pitkään aikaan jaksanut tehdä yhtään mitään. Alkaisi olla jo oikeasti tarvettakin, kun olen onnistunut kutistamaan kaikki villasukkani konepesussa. :D

Annis kirjoitti...

Nämä ovat kyllä ihan suoraa terapiaa minulle, helpottaa olo ja stressi kun saa näprätä jotakin :) Mutta joo, vähän kiireissä mennyt nyt kesä ja syksy, vaikka mukavia kiireitä pääosin ovatkin :)

Hilmukka kirjoitti...

Oi mikä massapostaus! Oli kiva lukea pitkästä aikaa blogiasi, paljon olet tehnyt. Nuo Totoro-lapaset sulattivat sydämen, ties mitkä raskaushormoonit ovat sekoittaneet pääni :D

Annis kirjoitti...

Hilmukka, tämä on mennyt joo tällaiseksi massaspämmiksi :D Ei vanha enää muuten pysy perässä.

Totorot olivat kyllä suloiset :) Jos vaikka joskus sitä reipastuisi ja tekisi moiset itselleenkin?