keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2016

Miisu

Tiitillä on mielikuvituskissa, jonka nimi on Miisu. Välillä tyyppi leikkii itse olevansa Miisu, välillä Miisu kulkee hänen mukanaan ja hän hoitaa kissareppanaa. Miisun tarinaan on poimittu ahkerasti paloja läheltä. Etenkin kovaonnisen Pihka-kissamme elämä toistuu Miisunkin vaiheissa.



Miisu, kuten esikuvansakin, oli ensin kodissa, jossa oli paljon "tyhmiä tyyppejä". Nämä tyhmät tyypit eivät pitäneet kissoista ja saattoivatpa satuttaakin niitä. Lopulta Miisun tilanne kärjistyi niin, että se heitettiin ulos kylmälle kadulle. Onneksi paikalle sattui kilttejä ihmisiä, jotka ottivat Miisun luokseen asumaan. Yleensä jos neiti itse leikkii kissaa, tässä vaiheessa seuraa paljon haleja, kissan kehräämistä sekä sen yletöntä ruokkimista, tuottaahan hylkääminen ulos sangen vankan ruokahalun.

Minulla oli muutama puuvillalangan jämäkerä, joista ajattelin virkata jonkin pehmolelun tytölle. Tiiti valitsi itse mallin, mutta unohti myöhemmin projektin venyessä koko asian. Minä työstin kissapehmoa jonkin viikon. Matkalle mahtui muutamia mutkia. Pähkäilin esimerkiksi, miten saisin langan riittämään. Kissasta tulikin lopulta raidallinen ja valkotassuinen. Keltainen lanka meni silti viimeistä metriä myöten projektiin. Hännän jäätyä viimeiseksi päätinkin, että siitä tulee juuri niin pitkä kuin lanka suinkin sallii.

Miisu pitää turvallisuuta tärkeänä, joten autossa matkattiin hoitopaikalle istuimessa

Kissa valmistui ja nappasimme sen kyytiin hakiessani tiitiä hoidosta. Koska Miisua oli leikitty niin pitkään, esittelin kissan tytölle Miisuna. Se olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä. Miisu on siitä lähtien seurannut tyttöä aivan kaikkialle. Suuntasimme tuolta ensikohtaamiselta retkeilemään loppuillaksi, ja Miisu kulki koko ajan mukana joko tytön sylissä tai repussa.

Päätimme kiertää muutaman kilometrin ennen nuotioeväitä
Mieheke koettaa jo karata pitkospuilla, mutta Miisu jäi nauttimaan maisemista
Olen ennenkin tainnut sanoa, mutta on kaksi maisemaa, joita rakastan villisti: Saimaan kallioiset rannat väikkyvine vesineen ja väkkärämäntyineen sekä suolakeudet. Nyt kävimme taittamassa muutaman kilometrin rämeisellä suolla ihastellen kevääseen heräävää luontoa. Suon ristiriitaiset värit ja voimakas ominaistuoksu saivat kumpikin askeleen kevenemään. Soiden karuudessa on jotakin herkkää ja kaunista. Ne myös saavat joka kerta raskaat ajatukset päästäni lipumaan pois. On vain minä, suo ja tuuli, joka puhaltaa ajatukseni karkuun.

Rahkasammalet kutsuvat koskettamaan

Tornissa kiipeilemässä (kuvassa myös itse puettu sateenkaarikauluri, jonka olen unohtanut kuvata)

Evästauko, tuo retken paras osuus!

Malli: Soveltaen Nekoyaman Amineko crocheted cat
Lanka: Puuvillajämäkeriä varastosta
Muuta: Olipas kivaa tehdä pitkästä aikaa pehmoa!

Sellainen on siis Miisu, kaltoinkohdeltu kissa joka sai hyvin rakastavan kodin pienen tytön luota. Luulen, että Miisu kokee vielä monen monta seikkailua.

Ei kommentteja: