sunnuntaina, tammikuuta 03, 2016

Uusi vuosi, uudet metkut

Ai jestas, mikä loppuvuosi. Vauhti oli välillä huikean kova, välillä matelevan hidas. Toisinaan mutkiteltiin, toisinaan ajettiin viivasuoraa peläten lipeämistä ojan puolelle. Ylämäkeä, alamäkeä, tasaista. Kaikkea on kokeiltu ja koettu.

Nyt meillä on perhe valtaosan viikosta saman katon alla. Muuttaminen oli ihan kamalaa, eikä vähiten innostavaa kiitos entisen asukkaan, joka oli jättänyt koko asunnon siivoamatta. Paikalta löytyi myös erinäisiä huonekaluja, jotka oli lunkisti jätetty meille palkinnoksi neljännen kerroksen hissittömään asuntoon.

Lapsrakas siirtyi minun luokseni ja aloitti uudessa hoitopaikassa juuri ennen joululomia. Senkin kanssa väännettiin, kun ensimmäinen paikka ei ollutkaan niin asiallinen kuin toivoimme. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa. Paikkakunnalta toiseen ramppaa enää mies ja hänkin vain parina päivänä viikossa. Paitsi mitä nyt käyn minäkin välillä muistelemassa miltä siellä Keski-Suomessa näytti ja teen museologian tenttejä.

Tietoa työtilanteen jatkumisesta täällä on myös odoteltu. Nyt näyttäisi siltä, että minulla on vuosi lisää aikaa kokeilla kaikkea kahelia täällä. Otan tilaisuuden vastaan tervetulleena.

Jos kokonaiskuvani vaikuttaa sekavalta näin kirjoitettuna, uskokaa minua, se on vielä sekavampaa elettynä.

Jotakin käsitöitäkin on tullut tehtyä, joten joudutte sietämään nyt kuvakollaasia parin kuukauden tiivistyksestä. Joukosta puuttuvat ainakin yhdet sateenkaarilapaset ja -kauluri, pari pipoa sekä yksi huppu/huivi-yhdistelmä. Lähes kaikki kuvat taitavat olla satunnaisia kännykkäräpsyjä ja etenemiskuvia, joten valmiita harkittuja kuvia ei tällä kertaa ole valitettavasti tarjolla.


Jämäkaulaliina, johon upposi ainakin Dropsin jämiä kiitettävät määrät. Lopulta minulla oli lähes 2 metriä kaulaliinaa ja huomattavasti vähemmän kerien jäänteitä.

 

Mia Heikkisen Icey, yhä pingotuksessa. Mitäs niillä valmiilla kuvilla tekee kukaan. Lankana aina yhtä ihana Heritagen Cascade.


Pipon kavereiksi tikutellut kämmekkäät samaisesta langasta. Tiina Kuun Kujeillen siis näissä mallineuleena, tosi kiva malli neuloa.


Parit perustylsät sukat joululahjoiksi. Siis neulomisen kannalta tylsät, käytössä toivon näiden kuluvat paljonkin.


Lapsi tarvitsi pipon. Äiti tarvitsi ikäväänsä projektin, jossa sai tehdä jotakin kimalteista lapselle. Tähän päädyttiin. Malli omasta päästä.


Harakkalapsi sai myös itse toivomastaan langasta bling blingiä myös kaulaan kiedottavaksi. Tämä ihan peruskolmiona ja joululahjapakettiin sullottuna. Kaiken kiireen ja sähellyksen korvasi moninkertaisesti lapsen ilme, kun mokoma avasi paketin.


Se Joululahjasukka, josta ei valmista kuvaa tullut. Pari hyppäsi suoraan puikoilta käyttäjälle jalkaan. Onneksi olin ajoissa liikkeellä ja silleen. Show-off Stranded luottomallina.


Jämälankakommuunipeitto. Kaulaliina ei syönyt vielä kaikkia jämiäni, joten lopuillekin piti keksiä jatkosijoituspaikka. Teimme äidin kanssa yhteensä rapiat sata lappua ja hoidimme yhdistelyn sekä vuorituksen flanellilla joululomalla. Siskotuinen päätteli langanpäät ja yhdisteli värit. Ihana projekti kaikkinensa, peitto jäi Imatralle lämmittämään palelevia jalkoja.


Lisää palelevia jalkoja lämmitettiin myös näiden säärystinten avulla.

Ehkä minä alan taas olla ajantasalla kohta!

5 kommenttia:

Signe kirjoitti...

Hyvää (ja leppoisampaa) alkanutta vuotta, ja onnea uuteen kotiin! Forssassako työ nyt sitten asutte?

Annis kirjoitti...

Signe, kiitoksia! Kyllä se todennäköisesti tästä, kun arki vihdoinkin alkaa ottaa jonkinlaisen hahmon! Forssassahan me, toistaiseksi vielä määrittelemättömän ajan :)

Sirpa kirjoitti...

Annis, sinulla on sana hallussasi - ihastuttavaa tekstiä. Lisäksi sinä neulot kauneutta ja hyvää mieltä lapsrakkaalle, aikuiselle rakkaallesi ja muille läheisillesi. Sirpa

Annis kirjoitti...

Sirpa, kiitokset kehuista. Kyllä nämä käsityöt ovat ehdottomasti sekä tehokasta toimintaterapiaa aivotyöstä nuutuneelle että tapa jakaa rakkautta. Sen huomaa siitäkin, miten vaikea on jotenkin tarttua niihin neuleprojekteihin, joissa pitäisi tehdä jotakin itselle. Ne siirtyvät herkästi pinon alimmaisiksi, samalla kun mielessä väikkyy miten ihanasti juuri tietty pipomalli esimerkiksi jollekin lähimmäisistä sopisi. Kun vain jostakin saisi enemmän niitä tunteja vuorokauteen!

Hilmukka kirjoitti...

Mulle tuli juuri nyt akuutti kaulahuivipula. Tarvitsen tuon tyylisen kaulahuivin, tai sitten lankavarastoni tarvitsee akuuttia tyhjennystä... Molempiin tarpeisiin sopiva projekti. Ihania juttuja muutenkin, neulominen on varmasti ollut yksi selviytymiskeino kaiken tuon hullunmyllyn keskellä. Toivottavasti elo on hieman tasoittunut. <3