lauantaina, tammikuuta 30, 2016

Mies kotona


Otsikon sanoma tarkoittaa sitä, ettei minun tarvitse yrittää itse kuvata omia neuleitani! Etenkin huivien, neuletakkien ja paitojen kuvaaminen on ollut jäissä, kun itselaukaisimen kanssa touhuamiseen ei ole oikein piisannut joutohetkiä. Nyt sain kuvautettua pois alta kaksi huivia ja yhden neuletakin eli koetan purkaa sumaa pois piakkoin!

Saatte ihastella muuten päättömiä kuvia, en ole kahteen päivään tehnyt mitään hiuksilleni enkä naamalleni. Välissä kävin vähän laavulla hakemassa savunhajua ja nokea. Lisähurmaavutta on tuomassa kevyt turvotus poskessa, minulta kun nappaistiin perjantaina viisaudenhammas pois.

Tämä on sitten virallinen Star Wars -huivi. Hoitoavuttomina täällä vieraalla paikkakunnalla emme ole ehtineet uusinta leffaa katsastaa, mutta siskotuiseni on huomaavaisesti pelauttanut tyttöjengillemme SW-pöytäroolipeliä. Tämä huivi lähti mukaan vasta lankakerän muodossa viime pelikertaamme ja sai useamman kerroksen itseensä hissuksiin pelin aikana. Aina kun vilkaisen huivia, muistan padawan-joukkiomme epätoivoisen punnerruksen kaivoksissa kohti salaisuuksien ratkaisua. Mukaan mahtui kaikenlaista mutkaa, hervotonta nauramista sekä erittäin paljon hyvää ruokaa. Parhaat harrastukset tuppaavat olemaan parhaita, etenkin kun niihin pystyi yhdistämään vielä käsityötkin!


Malli: Noora Laivolan Reyna. Mallin piti olla kyllin simppeli, että pysyn mukana pelissä, mutta saan näpeille jotakin puuhaa. Hyvin sujui. Jopa sen verran, että aloin säveltää pian omiani, mutta ihan kohtuullisen näköinen huivista tuli silti.
Lanka: Malabrigon Baby lace merino. On muuten varmaan pehmoisinta lankaa, jota olen ikinä neulonut. Aivan käsittämättömän pehmoinen ja untuvainen tuntuma
Muuta: Huivi sai pelissä niin hyvän startin, että tuli piakkoin valmiiksi. Koska tämä ei tunnu taas yhtään minun väriseltäni, laitan tämän kiertoon äidilleni.

3 kommenttia:

Eija Hyvärinen kirjoitti...

Onpa kaunis tuo huivi, tykkään :)
Muutenkin paljon neuleita olet ehtinyt tekemään. Lapsikin niin kasvanut, huomaa kyllä että en ole pitkään aikaan täällä vierraillut.
Nyt koitan muistaa useammin.

Hilmukka kirjoitti...

Onpas kaunis huivi, jotenkin kivan kevyt mutta silti lämpimän oloinen. Ja juuri tuollaiset käsityöt, minkä tekemiseen liittyy hyviä muistoja, ovat niitä parhaimpia. :)

Tajusin, etten ole blogissasi vieraillut piiiiitkään aikaan. Miten ihmeessä elämä on voinut mennä niin kiireiseksi, ettei omia lemppareita ehdi selamaan...

Annis kirjoitti...

Eija, kiitos. Simppelihän tuo on, mutta lanka oli niin vahvan värinen, ettei kovin monimutkaisella edes tahtonut leikkiä. Ja kyllä nämä omatkin vierailut ovat elämäntilanteesta ja kaikesta johtuen välillä niin satunnaispainotteisia, että ihan pahaa tekee! Että ehkä puolin ja toisin syytä terästäytyä kyllä tässä :D

Hilmukka, tuo lanka on ehkä pehmeintä mitä olen neulonut ikinä. Ihan babymerinoa, pumpulisen pehmeä mutta samalla älyttömän villaisen lämmin.
No minä missasin sen koko tyynyjutun! Yhtään en ollut kuullut mistään koko asiasta :D Että hyvä kun on se Instagram edes, pysyy vähän paremmin juonessa kiinni. Mutta kyllä tätä on puolin ja toisin. Onko nämä nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia vai mitähäh?