perjantaina, tammikuuta 22, 2016

Hyistä

Pakkaset tulivat ja hyydyttivät kaiken halun liikkua sohvannurkkaa pidemmälle. Paitsi tiitiltä, mokoma vain venytteli aamulla unisena itseään sängyllä ja haukotteli leveästi. Sitten olemus jähmettyi, ja tyttö ponkaisi pystyyn ikkunaan tähystämään.
"Äiti! Mennään ulos, raitis ilma kuin lääkettä!"

Oikeassahan tuo oli, joten sinne suunnattiin piittaamatta -30 näyttävästä lämpömittarista. Talvihan on pitkälti pukeutumiskysymys. Etenkin sen jälkeen, kun mies huomaavaisesti toi Keski-Suomesta untuvatakkini ja toppahousuni tänne nurkille.

Kylmää, mutta niin kaunista
Tiitin villasukat olivat kuitenkin hukkuneet, vaikka isi ne väitti sitkeästi pakanneensa, joten uudethan sitä piti tekaista. Pohjana olivat kommuunipeitosta jäänyt valkoinen lanka sekä jo parisen vuotta sitten pääosin minun pipokseni neuloutunut turkoosinvalkea jämäkerä.


Mallineuleena oli broken seed stitch, jota olen ennenkin käyttänyt kesyttämään kirjavien ja vaaleiden lankojen yhteispeliä. Siitä tulee usein niin kovin rauhallinen tunnelma. Muutoin sukat ovat perusmalliset lasten villasukat, jotka tikkuuntuivat kahdessa illassa valmiiksi asti. Huurteisen pakkasmainen värimaailma on ollut tiitille kovasti mieleen ja onpa tuo yleensä kovin kuumaverinen lapsukainen kuljeskellut ympäriinsä sisälläkin nuo jalassa.

Keksin kääntää ajatukseni jo kesää kohden, joten neuloin päättelyä vaille valmiiksi myös yhden lahjaksi menevän pellavahuivin. Joten jos joku on nähnyt sitä kuuluisaa päättelykeijua, täällä olisi yksi viikon päättelyä odottanut huivi ihan valmiina kohtaamisiin!

2 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Hui kuinka kylmää, onneksi nyt täällä ainakin lauhtui ja huomenna varmaan pääsee jo lenkillekin.
Sukat näyttävät kyllä niin lämpöisiltä, ne on hienot!

Annis kirjoitti...

Eija, kyllä! Täälläkin alkoivat kelit mennä vesisateen ja poudan puolelle, ehkäpä siis se kevät tästä alkaa hissukseen kurkotella otettaan! Toivotaan lämpimiä (sekä vähemmän liukkaita) päiviä meille molemmille!