maanantaina, heinäkuuta 13, 2015

Tuokiokuvia

En tiedä enää oikein edes mistä aloittaa.

Heinäkuu vaihtui ja muutti saapuessaan koko arkeni.


Nyt olen touhukkaan taaperon viikonloppuäiti. En tiedä ihan varmasti milloin tilanne liikahtaa uuteen muotoon ja se ehkä rassaa itse tilannetta enemmän. Elokuussa selviää, saako mies omat työnsä etämuotoisiksi. Alan kuitenkin sopeutua. Ollessani täällä arkeni nielaisevat työ, rutiinit ja muu puuhastelu. Ollessani kotona olen äiti niin täysillä kuin vain voin. Lapsi on silloin kotona hoidosta ja touhuamme hänen tahtiinsa asioita.

Jos jotakin olen oppinut viimeisen kuukauden aikana paremmin niin hetkessä elämistä. Koko ajan elän tilanteessa, jossa odotan jotakin. Ikävää tai mukavaa, muutosta. Joitakin vuosia sitten olisin toivonut ajan kiiruhtavan tai seisahtuvan kokonaan. Olisin huolehtinut, itkenyt, murehtinut.


En enää. Vaikka lähtööni oli enää kourallinen päiviä, heittäydyin leikkimään ja nauttimaan juuri siitä päivästä vailla huolta huomisesta. Vaikka odotan kiivaasti päiviä perheeni kanssa ja kaipaan välillä sydän riekaileina, kiipeän lenkillä kukkulalle katselemaan auringon kultaisia säteitä ja hengittämään sitä outoa vapautta, kun olen yksin. Olen oppinut luopumaan päivien pakottamisesta. Nyt on hyvä, ja huominen tuo tullessaan taas jotakin uutta.

Arki on alkanut myös ottaa hiljalleen hahmon. Asunto on muokkaantunut hieman enemmän kodiksi, työ ei ole enää pelkästään uusia asioita täynnä ja päivilläkin on kulkunsa. Toriluukkuni on saanut myös kunnian ottaa vastaan ekat vieraani ja on ollut mukava nähdä tuttuja ihmisiä.

Hei! Olen kuullut näistä jutuista! Ennen vanhaan kaapeissa piti olla paperit!
Käsityöt ovat kulkeneet koko ajan rinnalla, mutten ole ennättänyt viimeistellä niitä tai kuvata. Valmiina on yksi villapaita, toinen neuletakki, pino tiskirättejä ja lapsen syystamineet. Etenkin omaan käyttöön suunnitellut neuletyöt ovat vähän tuskaisia kuvata, niihin pitäisi saada joku toinen kameran taa touhuilemaan. Työn alla on tällä hetkellä myös onteloneuletta ja huiviprojekteja. Kosmetiikkapuolella kokeilin uuttaa ensimmäistä kertaa kuismaöljyä ja siitä mustelma/ruhjesalvan jalostamista.

Kuismankukkia nyppimässä
Nämä sain kuvattua, kun niitä ei tarvinnut pukea päälle. Jei!

Ehkä tästä siis lähtee liikkelle ihan kelvollinen vuosi. Siitä nyt ainakin lähdetään liikkeelle.

Ei kommentteja: