torstaina, kesäkuuta 11, 2015

Nuku, nuku nurmilintu



Viime viikko vierähti itärajalla, kun olin opettamassa viikonloppuna luonnonskosmetiikka/saippuakurssilla ja lomailemassa tiitin kanssa. Tämä viikko puolestaan käynnistyi kaoottisena, kun olen järjestellyt kaikkia muuttoon liittyviä seikkoja, painiskellut byrokratian kanssa ja säätänyt loputtomasti. Kaiken muun lisäksi puolisko lähti Itävaltaan neljän päivän työmatkalle minun jäädessäni kaksin tytön kera. Tietysti juuri tälle ajankohdalle pamahti päälle infernaalinen flunssa.

Tiiti selvisi koitoksesta vuorokauden kestäneellä tukkoisella nenällä, mutta minuun tauti juurtui lujemmin. Tällä viikolla onkin mielen vallannut syvä kiitollisuus perhepäivähoitajaamme kohtaan, kun eilen oli mahdollista viedä neljän tunnin unien jälkeen terve lapsi hoitoon, tehdä muutama työjuttu alta ja sitten kuolla rauhassa sohvalla muutama tunti ennen kuin hain lapsen hoidosta. Univaje kun tekee minulle usein vielä migreenin, joten päiväunet olivat kultaakin kalliimmat. Viime yö sujuikin jo paremmin, joten tänään on ollut taas varovaista virtaa touhustella asioita tehokkaamminkin.

Kato tätä pitsiä! Kato!
Reissuneuleeksi valitsin simppelin pitsihuivin, jonka sainkin tökittyä valmiiksi perättäisillä Ähtärin eläinpuisto + itäraja reissuillamme. Yllätyksekseni lankakorista käteeni lennähti kirkuvan pinkki lankakerä. Tästä huolimatta neule supatteli hieman aikovansa jäädä minun kaappiini. Yleensä sieltä löytyy murrettuja maanläheisiä sävyjä sekä luotettavaa mustaa ja harmaata. En tiedä onko kyseessä tilapäinen mielenhäiriö ja osaanko edes tätä huomiohuiviani käyttää. Voi olla, että se muuttaa myöhemmin siskotuiseni kaappiin. Mutta muutosten kutkutellessa muuallakin elämässäni, selkeästi myös vaatekaappini tahtoo niistä osansa.

Niin pinkki että silmiä särkee
Malli: Nurmilintu, Heidi Alanderin käsialaa
Lanka: Cascaden Heritage. Taas vaihteeksi. Minulla on näitä vielä pari komerossa, joten kestäkää.
Muuta: Minut oli helppo saada tarttumaan pitkästä aikaa huiviin, kun ohjeessa luki, että kyseessä on huivi, johon neulotaan koko ajan pelkkiä oikeita silmukoita. Se kuulosti sopivan simppeliltä paluulta pitsien pariin ja sitä se olikin. Simppeliä, selkeää ja nättiä. Ohje oli hyvin kirjoitettu, eikä jättänyt ihmeemmin arvoituksia pähkäiltäväksi.

Flunssatädillä on flunssa, mutta ainakin kurkku pysyy suojattuna
Näissä tunnelmissa on hyvä jatkaa hieman käytännön raivauksia ja vajua sitten taas takaisin kohti sohvaa kirjan kanssa. Huomenna pitäisi olla taas täydessä iskussa, kun päätin jättää hoitajien koulutuspäivän päiväkotivaihdon välistä ja pitää tiitin ihan kotosalla kanssani. Yöllä sitten se isikin vihdoin palaa, tuoden tullessaan normiarjen.

2 kommenttia:

Hilmukka kirjoitti...

Vau, hieno huivi! Nuo vaatekaapin huutomerkit tulevat silloin tällöin tarpeeseen. Itse etsin kesähousuja töihin ja löysin mieleiset: kukkapöksyt joista ei väri-iloittelua puutu. Ja vaatekaappini päävärit ovat juuri harmaa ja mustavalkoinen. Enkä voisi olla tyytyväisempi löytööni. :D

Toivottavasti flunssa on ollutta ja mennyttä. Voimia muuttohässäkkään!

Annis kirjoitti...

Hilmukka, malli oli tosi mukava ja helppo neuloa. Ja lupausten mukaisesti siinä posoteltiin vain oikeaa eli oli teknisestikin aika simppeli. Mukavaa vaihtelua.

Toissapäivänä juuri linkkailin siskolle kuvia langoista ja kyselin vinkkejä onteloneuleen väritykseen, kun oma värisilmä alkoi jo harittaa asian pitkällisestä pohdinnasta. Silloin manailin, että mitä ihmettä lankavarastolleni oikein on käynyt, kun joukosta ei tuntunut löytyvän MITÄÄN perusminua eli harmaita, murrettuja ja neutraaleja sävyjä :D Oli kirkasta keltaista ja turkoosi ja pinkkiä. Kuka vaihtoi lankani ja missä välissä niin kävi? :D Lopulta löysin raikuvan turkoosille langalle kaveriksi ruskeaa ja innoissani viestitin, että ei kun sittenkin, löytyi jotakin.
"Löysit kuitenkin jonkun hiilikaivossävyn sieltä?"
Hiilikaivossävy <3 Vaatekaappini uusi adjektiivi.