maanantaina, toukokuuta 11, 2015

Kun itätuuli puhaltaa

Viimeiset viikot vellovat ympärilläni kaaoksena. Olen yhtä aikaa surullinen ja iloinen, riemuitsen ja kaihoan, pelkään ja innostun. Tuulet ovat tuoneet tullessaan monia pettymyksiä ja murheita. Osa niistä on osunut minuun, osa lähelläni oleviin. Tuntuu, ettemme ole vieläkään luovineet turvaan viime vuoden karikoista. Samaan aikaan olen innoissani, sillä sain työtarjouksen, joka houkuttelee minua niin monilla tavoilla. Samaan aikaan työ tarkoittaa sitä, että minun täytyy siirtyä toiselle paikkakunnalle ja asua ainakin jonkin aikaa erossa perheestä. Myös kevään tiukoin opetuskausi on pyörähtänyt käyntiin ja parin viikon ajan lähes joka ilta olen menossa jossakin. Samaan aikaan minun täytyy suunnitella jokainen opetus yksilöllisesti ja huolella.

Kuvailen edelleen vanhoja projekteja, vaikka uusiakin on puikoilla ja osa niistäkin on jo valmiina. Milloinkohan saisin sen kauniin päivän, että saisin aikaiseksi kuvata sen villapaitaprojektini?



Sain ystävältä lankoja, joita tämä ei voinut oman sairautensa takia neuloa. Minäpä päätin tehdä niistä sekä aiemmin joululahjaksi saamistani valkoisista Joki-langoista huopatöppöset kyseisen ystävän paleleviin jalkoihin.

Huovutettujen vaatteiden tekeminen on edelleen minusta ihan alkemiaan verrattavaa puuhaa. Sekoitellaan jotakin ihan absurdeja juttuja ja työnnetään ne pesukoneeseen jättikokoisina vaatteiden irvikuvina. Ulos tulee jotakin täydellisesti istuvaa ja lämmintä. En tajua.
Koska kissoja ei voi olla liikaa

Malli: Nyt ei ole mitään mielikuvia, käytinkö jotakin valmista mallia pohjana vai mitä tapahtui. Muistan, että ainakin tein koetilkun huopumista mitatakseni ja sovelsin sen kanssa. Tossut olivat jättimäiset ennen koneeseen lyömistä, mutta pesun jälkeen ne sujahtivat koon 41 jalkaan oivallisesti.
Lanka: Varsissa Novitan Isoveljeä ja terissä Jokea.


Tein myös muutaman tiskirätin vapaalla tyylillä. Lankana Novitaa tässäkin. Alkavat mokomat olla kyllä viimeisiä lanka-arkussani. En ole oikein itse pitänyt Novitan kestävyydestä, joka tuntuu kommenttien ja omankin kokemuksen mukaani menevän alaspäin jatkuvasti. Novita on myös selkeästi karkeampaa ja epämiellyttävämpää neuloa kuin moni muu. Hintakysymyskään tämä ei varsinaisesti ole, sillä esimerkiksi Regia valmistaa samassa hintaluokassa huomattavasti paremman tuntuisia lankoja. Tuntuu tuhlaukselta tehdä iso työ, jos lanka nyppyyntyy hetkessä ja neule on karkea pinnaltaan.


Ehkä tämä arkeni hulluus rauhoittuu jossakin vaiheessa. Ehkä saan jo pian elää pitkiä ja hitaita päiviä, joiden aikan ei tapahdu yhtään mitään merkittävää. Niin ainakin toivon. Olo alkaa olla melkoisen kulutettu ja tyhjä.

4 kommenttia:

hillanen kirjoitti...

Toivon sinulle sitä hitautta ja rauhaa, joka palauttaa elämän taas uomiinsa. :)

Annis kirjoitti...

hillanen, kiitos <3 Luulen, että ymmärrät paremmin kuin hyvin mitä on, kun tulee mullistuksia ja tuntuu, ettei tiedä koskaan huomisesta. Minä luulen, että se hitaus ja arjen rutiinit ovat tuloillaan, mutta minun täytyy vielä hetki jaksaa taistella tuulta vastaan sinne asti päästäkseni. Tapahtumaköyhä arki kelpaisi juuri nyt <3

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Tsemppiä ja voimia!

Toivottavasti rauhallinen arki palaa taas pian.

Annis kirjoitti...

Sirpa, kiitokset. Tässä täytyy tosiaan vielä kuukausi kärvistellä sitä odotellessa. Ehkä se sitten heinäkuussa koittaa se jonkinlainen rauha ja rutiini taas :)