tiistaina, huhtikuuta 21, 2015

Kadoksissa

Vietimme kaukana velvollisuuksista pääsiäislomaa. Palattuamme takaisin kotiseutuville, alkoikin sattua ja tapahtua kaikenlaista. Ensimmäisenä vastaan osuneena murheena tiitin kyynärpää meni sijoiltaan touhustelujen tiimellyksessä. Istuimme päivystyksessä liiankin kanssa ja lopulta itkuinen tyttö pääsi takaisin kotiin käsi paikoillaan. Toipumiseen meni kuitenkin pidempään, joten pidin tytön kotihoidossa muutaman päivän ajan varmuuden vuoksi. Kun vihdoin kovia kokenut lapsi pääsi takaisin hoitoon ja minä sain istahtaa koneelleni hetkeksi puurtamaan työhommia, koneeni räjähti. Kuului kova paukahdus ja asunnossa haisi sähkö. Niinpä zenmäistä kärsivällisyyttä osoittaen totesin, että nyt täytynee jättää kaikki projektit odottamaan ja selvitellä, miten pahasti kone levisi.

Noin kolmen viikon tauon jälkeen pääsin siis vihdoinkin istahtamaan koneelle ja katsomaan, mikä kaikki on jäänyt tekemättä ja mitä tulisi hoitaa. Aika moni juttu. Niiden läpi tarvottuani olen vihdoinkin päässyt tekemään myös muutakin eli päivittelemään pitkästä aikaa.

Rebecca Dangerin neulottujen mörköjen kirja (The Big Book of Knitted Monsters) on ollut meillä ihansatukirjakäytössä. Tiitistä on kiva lukea kirjaa yhdessä äidin kanssa ja arvuutella, mikä hirviö asustaa missäkin päin taloa. Useammaltakin sivulta on löytynyt myös äitihirviö, isihirviö ja tiitihirviö. Jostakin syystä Kat the Kitchen Monster jäi tytölle mieleen ja sovimme, että joskus äiti neulaisee sellaisen. Asia aina hieman unohtui, mutta nyt käden loukkaantumisen myötä päätin piristää pientä potilasta vihdoinkin neulomalle tälle langanlopuista keittiöhirviön.


Malli: Kat the Kitchen Monster
Lanka: Lilyn huivin lehdykkäistä yli jäänyt Dropsin Fabel unicolor
Muuta: Olipas kivaa neuloa pitkästä aikaa hirviöitä. Hissukseen olen kolunnut kohta yli puolet kirjan malleista läpi, tämä on ollut kovassa käytössä tämä opus!


Hirviö on ollut hurjan mieluisa, jopa siinä määrin että äidin kaulaan tiukasti ompelema rusetti on päässyt purkautumaan ompeleistaan huolimatta. Mörkö kulkee mukana niin hoitoon kuin omaankin sänkyyn ja sen hävitessä perään jopa itkeskellään. Harvoin neuleeni aiheuttavat näin paljon suuria tunteita, joten tätä on ollut hellyyttävääkin seurata vierestä.

Toisena valmistuneena projektina on ollut jo jonkin aikaa tiitin neuletakki. Päätin yrittää hävittää Lilyn huivista ylijääneet Dropsin keräset yhdessä muutaman muun projektin jämälankojen kanssa överikirjavaan neuletakkiin. Homma onnistui ihan hyvin, vaikkakin matkalla piti vähän keksiä aina uusia ratkaisuja.



Mitään malliahan minulla ei ollut, joten kaikki ratkaisut eivät ehkä olleet fiksuimpia ja jouduin aina välillä pohtimaan, mikä olisi fiksua milloinkin. Jotkut ratkaisut toimivat paremmin, toiset huonommin. Yhden isomman kosmeettisen virheenkin onnistuin aikaansaamaan raidoituksessa, vaikka koetin olevinaan niin tarkkaan moisia välttää. Se siitä sitten.


Malli: Omasta päästä
Lanka: Drops Fabel unicolor jämät, Austerman Step jämät (ruskea ja tummanvihreä)
Muuta: Tätä oli mukava tehdä, mutta ehkä ensi kerralla kaivan jonkin mukavan ohjeen työni pohjaksi. Sen verran välillä alkoi kismittää matkalla toilaileminen.


Oma episodinsa oli kokonaan nutun kuvaaminen. Minulla on noin kahden filmirullallisen verran epämääräisiä tärähtäneitä ja suttuisia otoksia. Tyttö pyöri kuin väkkärä, kiskoi välillä sukat jaloistaan ja jatkoi junaradan parissa.


Napit ovat taas mummon nappiarkun aarteita. Ensin meinasin käyttää ihan uusia nappeja, mutta arkusta löytyikin takin henkeen erinomaisesti sopivat värikkäät napit, joten miksipä sitä ei voisi kierrättää kunnolla. Napit ovat muuten koristenapit, nappilistaan on ommeltu käsin vahvikkeeksi kanttinauhaa ja välissä ovat nepparit helpottamassa rivakkaa pukemista ja riisumista.

Muissa projekteissa kuvausta odottelevat tiitin uusi kesähattu, oma villapaitaprojektini, tiskirättipino, tossut... Ehkä se tästä lähtee, kun nyt on päästy liikkeelle.

4 kommenttia:

Aarnilintu kirjoitti...

Tervetuloa takaisin! Nuo eriväriset napit ovat kyllä kuin piste ii:n päälle tuossa villatakissa, saavat heti hymyn huulille:)

Annis kirjoitti...

Aarnilintu, kiitos! Tuntuu kyllä yhdeltä sekavalta heijaamiselta tämä koko huhtikuu, miten voikin olla tällaista! Onneksi tämäkin alkaa olla kohta loppusuoralla.

Onneksi oli se mummon nappiarkku, ne ensiksi suunnittelemani alkoivat näyttää todella pliisuilta tuon väri-ilottelun rinnalla :) Tiitikin onneksi tykkäsi.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kurkkaa blogiini, siellä olisi uudelleen aloitettu musiikkihaaste odottelemassa

Annis kirjoitti...

Enkuli, hitsit! Täytyykin olla tarkkaavaisena, olen näitä ennenkin katsellut ja miettinyt, että olisi kiva osallistua. Aina vain jäänyt. Jospa nyt ottaisin projektiksi!