perjantaina, maaliskuuta 20, 2015

Liljoista kaunein

Tämän päivän teemana on näköjään blogissani ystävyys, vaikka ystävänpäivä tuli ja meni jo aikoja sitten. Tahtoisin yhtä kaikki esitellä erään minulle rakkaan ystäväni. Lilylandia blogin Lily on paitsi kollegani, myös ystäväni. Me olemme molemmat valmistuneet samasta opinahjosta. Pienen ikäeromme takia emme olleet samalla vuosikurssilla, mutta tapasimme kuitenkin muutamissa tietoteknikkojen järjestämissä juhlissa, seurustelimmehan kumpikin tuolloin tuon alan ihmisten kanssa. Alkukosketukset olivat lyhyitä, mutta pian huomasimme huumorimme olevan sangen samanlaista. On vaikea kuvailla miten nautinnollista on, kun joku on virittynyt samaan huumoriin niin hienosyisesti, että pienetkin huomautukset tai heitot saavat toisen suupielet nykimään -ja mikä parasta, tämän viemään juttua eteenpäin vielä hauskemmaksi.


Alkuun liikuimme samoissa isommissa porukoissa, mutta myöhemmin aloimme tavata keskenämmekin. Lilyn persoonassa ja historiassa oli paljon samaa omani kanssa, mutta tietyiltä osin erosimme kuin yö ja päivä. Matkalla olemme olleet toistemme tukena, nauraneet maanantaikaljalla vedet silmissä, kiistelleet erimielisyyksistämme ja eläneet rinnakkain niin arjen iloja kuin surujakin. Joskus olemme etäämmällä, joskus lähempänä. Ystävyytemme on kuitenkin kestänyt vahvana.

Lily on kiehtova sekoitus tuttua ja tuntematonta. Hän on hauska, eloisa ja perin juurin kunnollinen. Lily on helppo saada innostumaan asioista ja innostuessaan hän onkin etevä vetämään muutkin mukaansa. Keittiöstä nainen muokkaa oman valtakuntansa käden käänteessä, tehden siitä oman kotinsa sydämen. Lilyn luokse on aina helppo mennä ja hän osaa luoda ympärilleen mutkattoman kodikkuuden ilmapiirin. Lilyn sohvalla olen maannut milloin minäkin aikaisena aamuna valittaen jostakin arkimurheestani, Lilyn keittäessä teetä ja tehdessä aamupalaa. Keittiöstä kuuluu niin astioiden kalina kuin lohduttavia sekä sarkastisen hauskoja vastakommentteja.

Vaikka me olemme monessa asiassa kovin samanlaisia, meissä on myös monia eroavaisuuksia. Siinä missä minä olen hereillä jo seitsemältä, Lily nukkuisi mielellään vähintään kymmeneen. Kun minä ahdistun ja väsyn jo etukäteen tiedosta, että osallistumme suurten massojen verkostoitumistapahtumaan, Lily säteilee kirkkaana innostustaan. Kun minä tahtoisin tarttua konkreettisiin ongelmiin ja tehdä käytännönläheistä työtä, Lilyssä palaa lähes vimmaisena intohimo teoreettiseen tutkimukseen ja tutkimustyöhön. Missä minun ikkunalautaani koristaa kuolevien kasvien saattohoitola, Lilyn ikkunalla sijaitsee rakkaudella ja taidolla koottu viidakko.


Lily on minulle paitsi ystävä, myös kollega. Teemme yhdessä Villikatajan nimen alla kaikenlaisia biologian alan juttuja. Voin myös hyvin suoraan todeta, ettei olisi olemassakaan mitään Villikatajaa, jos Lilya ei olisi. Minulla ei olisi ollut kylliksi uskallusta käydä ihan oikeisiin yrittäjähommiin yksinäni. Nyt, montaa kokemusta myöhemmin, tuo alkuaikojeni täydellinen arkuus tuntuu hieman huvittavalta itsestänikin. Silloin se kuitenkin oli kynnyskysymys. Onneksi rinnalleni sattui siunaantumaan yksi vähintäänkin yhtä kahjo ystävä juuri tuolloin. Yhdessä me teimme "ei mistään" meitä kahta osa-aikaisesti elättävän pienyrityksen. Yhä vieläkin kyseenalaistaessani ammatillista osaamistani, epäröidessäni jonkin uuden haasteen edessä tai potiessani luottamuspulaa itseeni, Lily on vierelläni.
"Totta kai menet ja teet" eri muodoissaan on motto, jonka olen kuullut tuhannesti. Se kannustaa minua kokeilemaan ja unohtamaan omat pelkoni.


Meille molemmille sattui aika kurainen viime vuosi. Olimme vuorotellen maissa, eikä ylöspääsyä tuntunut näkyvän. Kaikki tuntui ympärillämme harmaalta. Vuoteen mahtui kuitenkin myös ilon pilkahduksia, pieniä levon hetkiä ja onnea. Tiedättehän, pieniä väriläiskiä.

Niinpä kun törmäsin tähän huivimalliin, tiesin tahtovani tehdä sen heti Lilylle. Tiesin, että huivin piti olla harmaa, kuten viime vuotemmekin oli. Harmaan lomaan tuli kuitenkin punoa myös pieniä väriläikkiä, jotka muistuttavat meitä siitä, ettemme me ole yksin. Sellainen värin pirskahdus on Lilykin ollut minulle koko viime vuoden.

Plus biologilla ei vain voi olla liikaa lehtiä ympärillään, eihän?

Kiitos, Lily, kun olet ystäväni.

PS. Harmaana lankana Cascaden Heritage, väripilkkuina Dropsin Fabelia eri sävyissään.

6 kommenttia:

hillanen kirjoitti...

Oi että ihana Leftie! Harmaan lomassa väriläiskät loistavat.. Jotenkin niin mukava malli neuloa, että tekisi itsekin kovin mieleni tehdä toinen :)

Annis kirjoitti...

Taisin kuule nähdä tämän mallin ekan kerran juurikin sinun blogissasi ja jäi jonnekin alitajuntaan hautumaan pitkäksi aikaa! Nyt kun näitä on nähnyt viime aikoina useamman lyhyessä ajassa, tämä tuntui juuri oikealta mallilta tähän tarkoitukseen :)

Mutta oli tosi huippu neuloa! Kivaa ja rauhallista menoa, mutta samalla jotakin pientä vaihtelua koko ajan. Sekin kuitenkin niin simppelinä, että sen rytmin oppi parin lehden jälkeen ulkoa :)

Tiiti kävi toiveikkaana aina välillä silittelemässä huivia ja kyseli, kelle se on. Kasvoilla oli aina haikea ilme, kun sanoin että Lilylle. "Saanko minä sellaisen kanssa, eikös olisi mukavaa?" tuli viaton ehdotus jossakin vaiheessa. Ehkä joudun siis miniversion tekemään myös ;)

Lilya kirjoitti...

Voii, Annukka! <3 Ihan eeppisen nöyräksi vetää lukea itsestään kuvausta jonkun toisen silmin. Tulee olo, että kyllä mustakin näemmä löytyy vaikka mitä timanttista, vaikka sitä itse nyt väliin kyseenalaistaakin! Kiitos itse, kun olet minun ystäväni! :-)

Annis kirjoitti...

Mitäs olet itse Lily tuommoinen <3 Olet huivisi niin ansainnut!

Hilmukka kirjoitti...

Aivan ihana teksti. Täällä on myös yksi etukäteen murehtija ja käytännöntyyppi, ja oli hauskaa lukea, miten kuvailit itseäsi ja ystävääsi. Ja hurmaavan huivin olet hänelle tehnyt, ei voi muuta sanoa. :)

Annis kirjoitti...

Hilmukka, kiitos :) Tykästyin huiviin itsekin kovasti, etenkin tuo Cascade lankana oli ihastuttavan pehmeä ja nautinnollinen neuloa. Ehkä teen tosiaan Tiitille sen oman versionsa vielä tässä jokin päivä, että pääsen vielä pyörittämään näitä ihania luksuslankoja käsissäni <3