keskiviikkona, helmikuuta 04, 2015

Kotona

Kuten varmaan muistatte, me muutimme tähän omaan pikkukotiimme viitisen kuukautta sitten. Asunto oli todella hyvässä kunnossa, joten isoja remontteja meidän ei onneksemme tarvinnut tehdä. Sen sijaan kaikenlaista pientä säätöä olemme joutuneet harjoittamaan, ja osa näistä pikkuprojekteista jatkuu yhä. Ajattelinkin koota kaikki käsitöitä ja urheiluja vaatineet työt nyt yhteen postaukseen. Hurjan vaikeaa tosin tämä kuvaileminen, kun ulkona on hämärää ja sisällä sitäkin pimeämpää!

Kylpyhuoneessamme on mukava ikkuna, jota voi käyttää myös saunan jälkeen tuuletusikkunana. Muuton jälkeen ikkunaa peitti hätäverhona kaapeista kaiveltu kapea tumma silkkiverho, joka oli Kiinan reissujen peruja. Se oli kuitenkin värimaailmaltaan synkkä ja kankaaltaan niin paksu, ettei luonnonvalo päässyt lainkaan sisälle ikkunasta.

Kylppäri valoisempana versiona
Lilya ehdotti käydessään, että ikkunaan iskisi jonkin kevyemmän verhon ja hyödyntäisi luonnonvalon kasveille. Kylpyhuoneen ilmankosteus on myös muita huoneita korkeampi, joten tätäkin voisi hyödyntää kasvivalinnoissa. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut metsästää isomman saniaisen tarpeisiini, mutta tämä tarttui mukaan vähän heräteostoksena pian Lilyan vierailun jälkeen. Onneksi se työntää uutta kasvua terhakkaana kuin mikä, joten eiköhän se tuosta kasva.

Koetin metsästää myös pitkään kirppareilta sopivaa pientä pitsiverhoa valkoisena, mutta moista ei tullut vastaan. Niinpä kaivelin mummoni antamia kangaskasoja ja löysin sopivan pitsinkappaleen, jonka suurta insinööritaitoa osoittaen teippasin alapuolen ikkunaan kaksipuoleisella teipillä. 

Flamingonkukkia ja kylpy-yrttejä
Myöhemmin lisäilin ikkunan yläosaan lievää neuroottisuutta tuntien vielä muutaman lumitähden ylimääräistä näkösuojaa tuomaan. Ikkunahan sijaitsee sivuttain naapuritalon lyhyttä sivua vasten kolmannessa kerroksessa. Teoriassa joku voisi parvekkeella kuikkiessaan nähdä meidän saunaamme, mutta pidän tätä aika epätodennäköisenä. Ehkä käyn vielä joku päivä jalkaisin kiertämässä talot pimeällä ja tarkistamassa, ettei ainakaan normaalissa jalkapatikassa voi erottaa mitään kriittistä.

Vielä kun saisin kylppäriin kaipailemani kapeaakin kapeamman hyllyn, jotta saisin purettua pesukoneen päälle kertyneet pienet tavararöykkiöt. Nykypaikallaan ne ärsyttävät minua äärettömästi aina silmään osuessaan.

Saniaisen lisäksi viime viikkoina taloon on muuttanut muitakin kasveja, kuten kuvissa näkyvä ja hurjasti jo ihan parissa viikossa vironnut flamingonkukka, pieni perhosorkidea sekä krysanteemi. Lilya myös ilahdutti minua aiemmin keihäsanopinkielellä ja ludisialla, kumpikin neidin omien kasvien pistokkaita.

Kyllä tämäkin tästä tuuheutuu!
Olohuone olikin melkoisen selkeää kauraa muutossa ja huonekalut tuntuivat löytävän paikkansa nopeasti. Sohvan seuraksi muutti parillakympillä kirpparilta löydetty pikkuinen punainen nojatuoli ja lisäksi mies sai vihdoinkin pitkään haaveilemansa kaapin viskeilleen. Yleisenä sisustussuunnitelmana talossa on ollut lähinnä se, että kaikella on oltava oma paikkansa ja siivouksen jälkeen pintojen pitäisi olla täysin tyhjät kaikesta ylimääräisestä.

Suolalyhtyä tekemässä
Aarnilintu tekaisi taannoin suolalyhdyn, mikä innoitti minut myös tutkimusmatkalle kemian maailmaan. Koetinkin isäni avustuksella selvittää, mikä saa suolan kipuamaan lasipurkin seiniä pitkin ja kulutimmekin tovin puhelimessa tehden luovia arvauksia ilmiön tieteellisestä selityksestä. Isäni päätyi pikaisten tuumintojen jälkeen epäilemään, että kyseessä olisivat koheesio- tai adheesiovoimat. Lupasin myös tehdä yhden version ihan vain testatakseni ilmiötä itse.
Parhautta on isi, jolle voi soittaa ja pyytää pohtimaan kanssasi, miten maailma toimii <3
Lisäksi lyhty on käytössä hurjan kaunis, kynttilä näyttää todella palavan huurteisen jään takana.


Keittiö ja tiitin huone olivat ne huoneet, joissa tehtiin eniten jotakin konkreettista. Revimme keittiöstä seinillä alunperin olleen kirkkaanturkoosin tapetin irti ja löimme tilalle vähintäänkin yhtä arveluttavan kirkkaan vaaleanvihreän. Muut seinät ovat valkeat, joskin yksi seinä on lähes kokonaan vaaleiden kaapistojen peittämä. Koska rakkauteni puita kohtaan on ylitsevuotavaa, tahdoin seinälle luonnollisesti myös oman puuni. Tämä projekti jäi seisomaan dynaamisesta alustaan huolimatta noin neljäksi kuukaudeksi.

Puu ja linnut ruokapöydän vieressä ovensuussa
Ensimmäinen yritys maalaamisen suhteen meni hieman pieneen, koska valitsemamme värisävy oli liian vaalea ja näytti taustaansa vasten lähinnä vaaleanpunaiselta ruskean sijasta. Seuraavan kokeilun jälkeen alkoivat linnut ja puu hahmottua oikeille paikoilleen. Pidämme tästä kovasti, vaikka etenkin alunperin tuo kirkas vihreä meitä hämmensi ja epäilytti alkuun suuresti.





Tiitin huoneesta poistimme värikkäämmän efektitapetin yhdeltä seinältä, jättäen muut seinät rauhaan. Sen tilalle laitoimme sinisiä lintuja. Seinälle kehystin myös Harjun paperista ostamani Muumurun Yömetsä- ja Metsänaapurit julisteet. Niistä on meillä tykännyt koko perhe, ja tiitikin viivähtää aina aika ajoin niiden äärellä kertoen, mitä eläimiä ja sieniä mistäkin kuvasta löytyy.


Viimeisenä asuntoon kannettujen kasvien joukkoon kuului myös tämä krysanteemi. Olimme tytön kanssa Prismassa ruokaostoksilla ja reittimme kulki kasviosaston läpi. Tyttö seisahtui empimään kirkkaanväristen kukkien kohdalla. Minä käännähdin katsomaan ja koetin hoputtaa lasta mukaani. Tämä kuitenkin jökötti tiukasti hyllyn edessä ja ojensi käsiään tavoitellen yhden hyllyn parin euron krysanteemeista syliinsä.

"Äiti, minä annan äitille kukkia lahjaksi!" tyttö totesi iloisena.
Hymähdin, kiitin ja koetin sitten harhautuksenomaisesti palauttaa kukan takaisin hyllyyn toisella kädellä kävellen samalla pois lapsen kanssa. Vain parin askeleen päässä tyttö alkoi kurkkia ostoskoriini.
"Missä äitin kukka on?"
Koetin selittää, että äidillä on aika monta kukkaa, ei me nyt oikeastaan tarvita uutta kukkaa. Tytön kasvoille tuli surullinen ilme.
"Mutta se oli lahja äitille. Minä annoin lahjan. Äiti saa kukkia".
Ainahan sitä talossa nyt loppujen lopuksi yhdelle kasville on. Niinpä minulla on nyt kaunis krysanteemi ja hymyilevä tyttö, ihania lahjoja kumpikin.

1 kommentti:

Aarnilintu kirjoitti...

Kiva kun kokeilit suolan kasvatusta, lyhty näyttää tosi kivalta ja sopii hyvin paikkaansa. Meillä suolalyhdyssä poltellaan tuikkua lähes päivittäin. Vielä on tarpeeksi pimeitä iltoja, joita kynttilä jaksaa aina ilahduttaa.