keskiviikkona, lokakuuta 15, 2014

Tuulessa

Viime viikkoihin on mahtunut niin ärtymystä, luihin ja ytimiin asti porautuvaa uupumusta ja hitunen murjotustakin. Tein hurjan tarmokkaana loppusiivousta vanhalla asunnolla muutaman päivän ajan. Sairastin hieman flunssaa, sitten kokeilin enterorokkoa. Yli viikko kului lähinnä maaten taudista toipuessa. Juuri toipuneen uhkuvalla draivilla ajattelin siivota työpöydälleni kertyneet työt kerralla, kun sain viestin, että perhepäivähoitajamme oli sairaana. Viikko kuluikin sitten iloisesti tiitin kanssa touhutessa, mutta työt eivät edenneet tippaakaan.

Nyt olen puskenut kaksi päivää työhommia pois alta, mutta tunnen myös lievää alakuloa siitä, että asunto ympärilläni on rapistumassa. Tahtoisin imuroida, luututa ja siivota perinpohjaisesti nyt kun asunto alkaa olla vihdoinkin lopullisessa kuosissaan, mutta keskeneräisiä hommia täytyy lähteä purkamaan tärkeimmistä alkaen.

tiiti tahtoi välttämättä kantaa sienikorin
Käsitöissä olen tehnyt lähinnä hieman pitkästyneenäkin jonosta niitä hommia, jotka on pakko hoitaa pois alta ennen muihin projekteihin käsiksi käymistä. Listalla ovat olleet niin isommat villasukat kuin säärystimetkin lapselle. Hieman kimmoketta uusiin hommiin sain, kun minulta tilattiin muutama vyyhti värjättyä lankaa. Osa langoista jäi omaan käyttöön, mikä on lisännyt neuleintoilua viime aikoina kovasti. Luomutilalta tulevan langan kun pitäisi tiukkakierteisenä rygja-lankana sopia myös normaalia villalankaa paremmin kulutusta kestäviin neuleisiin. Superlämpöiset villasukat rygjalangasta unia siivittämään, nam!

Lankavärjäyksiä
Neuleprojekteista vanhimpien joukossa lienee Citron-huivi, jonka nappasin puikoille (ja puikoilta poiskin) jo elokuun puolella. Se olikin mukavan kesäinen neule kevyen rakenteensa ja ihanan raikkaan keltaisen värinsä takia. Luonnossa keltainen on sellainen syvä ja kirkas sitruunankeltainen, vieläkin voimakkaampi kuin kuvissa.

Värejä syksyn harmauteen
Malli: Citron shawl
Lanka: Mysteerilanka Hämeenlinnan lomalta, valistunut arvaukseni materiaalista on silkkivilla. Lankaa kului yksi vyyhti.
Muuta: Koska mysteerilankaa oli vain vyyhti, epäilin sen loppuvan kesken huivin. Niin kävikin, joten päättelin huivin ohjetta aiemmin ja se päätyi pienen kokonsa vuoksi käyttöön tiitillä.

Tutkimusmatkailijan syystamineet
Muissa projekteissa olivat säärystimet ja villasukat tytölle. Villasukat olivat oikea jämälankaprojekti, kaivelin arkustani toisiinsa sopivia sukkalankojen jämiä ja tikuttelin ohuet pikkusukat parissa illassa. Villaiset säärystimet taas veivät hieman enemmän aikaa, lähinnä oman laiskuuteni takia. Mallineule on mummoni vanhoista neulekorttiarkistoista napattu ja toimii ihan kivasti. Nämäkin langat ovat Hämeenlinnan lankaliikkeen poistokorin mysteeriyksilöitä ja vaikuttaisivat olevan noin 7 veljeksen paksuista täyttä villaa.




Olen muuten joka päivä ihmeissäni tuon pienen tyttöseni kanssa. Miten siitä pienestä nyytistä on kasvanut jo nyt niin tomera ja päättäväinen neiti! Kantoreppu katosi arjestamme jo puolisen vuotta sitten, kun tyttö alkoi jaksaa itse kävellä joka paikkaan. Pieni höpöttelijä myös pohtii, yhdistelee asioita ja puhuu puhumista päästyään.

Eräänä päivänä tyttö tutki huolella kyynärpääni muuta ihoa kuivempaa kohtaa, taputteli ja silitteli. "Äiti on vanhettunut tästä", kuului lopullinen diagnoosi.

Enterorokosta kärsiessäni taas valittelin hoidosta isän kanssa kotiutuvalle tytölle, että äidin pää on tänään tosi kipeä, äiti on muutenkin kipeänä. Tyttö pohti tätä tovin hartaudella ja yhdisteli mielessään selkeästi edellisen päivän leikkipuistoreissun tautiini. Tuolloin olimme pyörineet karusellissa ja minä sain aika pian pahoinvointia ja pään tykytyksiä liian vauhdikkaasta kyydistä. Tiitin kasvoille nousi huolestunut ilme ja hän silitti otsaani.
"Voi ei! Äiti on pyöittänyt liikaa minua!"

Samaten sain kokea tyhmien kysymysten voiman, kun luimme tuttua kirjaa kuvia katsellen.
"Mitäs tässä tapahtuu?"
"Lapsi itkee"
"No niinpä tekee. Miltähän siitä tuntuu?"
Tiiti vilkaisi minua syrjäkarein.
"Itkevältä"

Tällaisten asioiden äärellä ovat siis viime viikot hujahtaneet vauhdilla!

5 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voi ikävää, että olet noin paljon sairastellut.
Toivottavasti nyt se kaikki on jo häipynyt ja alat olla entinen tarmokas itsesi.
Tiiti on ihana, kun on huolissaan äidistään ja iso tyttö kuvista päätelleen näyttää olevankin :D

Minun oloni on paljon parempi kun vielä kesällä oli.
Lenkkeilen joka päivä ja koukku viuhuu, kaapit täyttyy, se on se huono puoli.
Syksykään ei samalla lailla masenna, kuin ennen. Uusi elämän vaihe ja yritän nauttia :)

Oikein hyvää ja tervettä lokakuun jatkoa Sinulle ja koko perheellesi ♥

sirimi kirjoitti...

Siellähän on puikot suihkineet ja olet saanut paljon kaunista aikaan sairasteluista huolimatta. Ihania nuo Tiitin kommentit :)

Aarnilintu kirjoitti...

Hei mahtavaa, luin että olet menossa Tampereen Kädentaitomessuille. Kaiken kiireen ja sairastelun keskellä sellainen reissu piristää aivan varmasti, koska paikkahan pursuaa kekseliäitä ideoita, taitavia tekijöitä ja hyvää mieltä. Minä päivänä olet menossa messuille? Minä suuntaan sinne näillä näkymin perjantaina ja olisi mukava tavata!

Annis kirjoitti...

Anneli, kokeilin loppuviikosta vuelä mahatautia :D Nyt jos piisaisi, olisi kiva. Ihana kuulla, että sinulla menee myös paremmin :)

sirimi, kyllä tuon pikkutyypin kanssa saa aina välillä tyrskiä :)

Aarnilintu, en ole vielä ihan varma kun kaverin kanssa kaavailtiin kimppakyytiä messuille täältä Jykylästä. Ilmoitan heti kun tiedän, olisi kyllä kiva nähdä :)

Anneli kirjoitti...

Huomenta ja hyvää talviaikaa !
Jouduin olosuhteiden pakosta avaamaan uuden, vain kivoille ihmisille tarkoitetun blogin :D
http://koukutellen.blogspot.fi/