torstaina, syyskuuta 18, 2014

Uudet tuulet

Kuten kirjoitin Villikatajan puolella jokin aika sitten, kevät ja kesä ovat tänä vuonna olleet minulle julmia. Koskaan ei elämäni aikana yhtä moni läheiseni ole vakavasti sairastunut, käynyt lähellä kuolemaa, pirstaloitunut pieniksi paloiksi ja kärsinyt niin paljon. Se jätti itselle avuttoman ja lähes hengästyneen olon. Harvoin saatoit tehdä mitään kouriintuvaa muiden auttamiseksi, paitsi olemaan saatavilla tarvittaessa. Toisten puolesta vahvana oleminen myös tarkoitti, että sitä herkästi tahtoi unohtaa itsensä ja sen, ettei muita voi auttaa jollei ensin itse seiso tukevasti jaloillaan.

Kotimetsä

Mahtui kesään ilonaiheitakin. Me ostimme heinäkuun lopussa itsellemme vihdoin oman asunnon. Se on ylimmän kerroksen päätyhuoneisto mäen päällä. Toisen puolen ikkunoista näkyy yli kaupunginosamme, toisella puolella tervehtivät korkeat kalliot ja metsä. Pidän alueen rauhallisuudesta ja luonnosta. Asumme vain noin kilometrin päässä aiemmasta asunnostamme, joten esimerkiksi tiitin perhepäivähoitopaikka säilyy ennallaan. Parasta ikinä!

Puolukoita maistelemassa
Siellä se talomme katto siintää kallion juurella
Asunto oli todella siistissä kunnossa, joten ihmeempiä remontteja ei meidän ole tarvinnut tehdä. Yhden seinän kuitenkin tapetoimme uusiksi ja toisesta revimme vanhat tapetit pois. Nyt tuo seinä on pohjamaalattu, mutta odottelee edelleen loppusilaustaan. Kunhan nyt joku sen kerkeäisi vielä tekemäänkin.

Raparperimehu tulilla
Viimeiset viikot ovat olleet yhtä kaaosta. Olen ollut opiskelemassa viikon verran sieniä ja sen päälle opettamassa niitä. Myös viikonlopuille osui niin opetuskeikkoja, sovittuja luontoretkiä ja varsinainen muutto. Nyt olen purkanut hissukseen laatikoita ja koettanut saada vanhalla asunnolla hieman siivoiltua. Tavaroita on kuitenkin edelleen siirtämättä ja vasta tänään sain ensimmäistä kertaa tietokoneeni siirrettyä uuteen asuntoon. Myös satoaika on vaatinut veronsa. Olenkin milloin keitellyt mehuja, milloin siivonnut viittätoista sienilitraa pakkaseen paistamista varten. Käsitöitä on valmistunut runsaasti, mutta kuvaamisesta ei ole tahtonut tulla mitään. Nyt kuitenkin muistin tänään, että keriensyöjävilttini voisikin esitellä, se kun on ollut valmiina jo heinäkuusta lähtien.



Lanka: Sekalaisia jämäkeriä lähinnä Novitan 7 veljestä -lankaa. Osa on valmiita värejä, mutta yllättävän paljon mukaan mahtui kasvi- ja sienivärjättyjä omiakin keriä. Mukana on mm. lepän kaarnalla, samettijalalla, nokkosella, paisukarveella, marja-aronialla ja pietaryrtillä värjättyä lankaa.
Malli: Ihan perusvirkkausta edestakaisin.
Muuta: Vaati valmistuakseen pari kautta Dexteria iltaisin katsottuna. En tiedä vielä jääkö tämä meille palelevia lämmittämään vai matkaisiko se kuitenkin eteenpäin lähinnä kirjavuutensa takia.


Käsitöiden lisäksi olen saanut rentoutua monilla muillakin tavoilla. Esimerkiksi ihana hierojani piti minua eilen hyvänään ja kävin illalla myös tutustumassa Teeleidiin teen maistajaisten merkeissä. Ilta oli mukava ja mukaani tarttui myös kaksi pussillista teetä kotonakin maisteltavaksi. Teen nauttiminen tuolla tunnelmallisella teehuoneella olikin juuri sellainen hetki, jollaisia olen kaivannut. Keskittynyttä rauhallisuutta, onnellisuutta, uuden tunnustelua ja lämminhenkistä yhdessäoloa.


Nyt kohti uutta syksyä ja uutta arkea. Toivon mukaan viimeisetkin irralliset palaset alkavat loksahdella paikoilleen ja voin luottavaisena antautua uusien tuulien vietäväksi.

7 kommenttia:

Aarnilintu kirjoitti...

Toivottavasti ne ovat lempeitä tuulia!

Annis kirjoitti...

Aarnilintu, sitä minäkin kovin toivon <3 Toivon kaikkein eniten, että jokin pohja murheiden, huonojen uutisten ja surun keskeltä olisi saavutettu ja tästä eteenpäin tie veisi vain ylöspäin.

Signe kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin!:) Ja voimia sinne kaiken murheen keskelle.Jossain vaiheessa alkaa päivä paistaa risukasaankin, ja paha karma väistyä parempien päivien tieltä...

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin! :)

Tsemppiä ja voimia!

sirimi kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin, ja voimia ja valoa syksyyn. Ihana keriensyöjäpeitto :)

Annis kirjoitti...

Signe, kiitos! Toivon minäkin, että kun nyt kerralla annetaan, se väistyy hiljakseen ja sitten olisikin pitkään seesteistä :)

Sirpa, kiitokset! Kyllä on ollut kiva laitella ja siivoilla hissukseen ihan omaa tupaa :)

sirimi, kiitos! Kyllä niitä jämälankoja muuten tähän upposi, sain kaikki joutilaat keränloput ja värjäyskokeilut tähän upotettua.

noora jaakkola kirjoitti...

Tuo eka osio tekstistä oli nii upea! Paljon on ollut itsellä surua ja huolta myös läheisistä , mutta tajunnut myös että itsestään pitää muistaa myös huolehtia!onnea omaan kotiin ja ihania kuvia!