perjantaina, heinäkuuta 25, 2014

Heinäkuun helteitä

Tuntuu, että olen ollut poissa ikuisuuden. Kotona tiitin kanssa touhutessa koneaika on ollut hyvin rajallista ja yleensä olenkin selannut muiden blogin puhelimen näytöltä. Kommentointi tuntuu jotenkin niin raskaalta kirjain kerrallaan näytöltä tökkien, joten olen jättänyt sen kokonaan väliin. Tämän kaiken seurauksena minulla on jotenkin irrallinen olo. Työt ovat myös kasaantuneet nurkkiin, enkä tahdo oikein tietää miten päin alkaisin jonoa purkamaan.

Mitä minä sitten olen tehnyt? Jollei tietty lasketa sitä parin viikon pätkää, kun kirmasin pientareilla ja niityillä ihmettelemässä niitä kasveja.

Noh, kuten sanottua, olen ollut tiitin kanssa:

Suomen suurinta kuusta paijaamassa
 ...tehnyt paljon hyvää ruokaa...

Raakapalleroita teehetken kavereina
...tehnyt kosmetiikkakokeiluja...

Ruusuvoidetta vatkaamassa
... ja retkeillyt.

Aulangon näköalatornissa
Tätiä nauratti linnassa
Teimme myös eilen yhteistuumin saippuaa kaverin luona ja epämääräisistä yrityksistäni huolimatta en onnistunut turmelemaan kumpaakaan satsia täysin. Kokeiluluontoiset saippuat syntyivät siis tarpeesta tehdä rakenteeltaan jämäkkää käsisaippuaa. Käytin myös synteettisiä tuoksuja, joista toinen onnistui jäsäyttämään massansa aika totaalisesti. Mitäpä moisista pikkuseikoista.

Saippuat vihdoin kuivumassa
Sinisessä saippuassa oli rosmariiniuutettua oliiviöljyä, rypsiöljyä, kookosrasvaa ja sheavoita. Värikseen se sai sinistä kosmetiikkasavea, joka teki jänniä asioita massassa. Ensin todella tummalta näyttänyt massa haaleni yön yli muotissa vietettyään ja tiukan geelivaiheen läpikäytyään, näyttäen leikkauksen jälkeen hennon utuiselta siniseltä. Muutamaa tuntia myöhemmin sävy oli tummunut. Odotan mielenkiinnolla mitä myöhemmin tapahtuu.
Keltaisessa saippuassa on porkkanauutettua auringonkukkaöljyä, samaisen uuton kuivattuja porkkanahiutaleita, sheavoita, kookosrasvaa, mehiläisvahaa ja aavistus keltaista micaa keskikerroksessa.

Erikoinen sininen saippuani
Päällä olevat porkkanalastut viiltelivät leikatessa viiruja saippuaan
Huomenna olen lupautunut Lilyn kanssa Huhtalan perinnepäiville pitämään lankavärjäyksen esittelyä. Tänään keittelinkin ahdistavan kuumassa helteessä väriliemiä ja puretin lankoja huomista varten. Muu perhe lähti reissuun Imatralle, joten viikonloppu on varattu kokonaan omille puuhasteluilleni. Tästä syystä ennätin myös hetkeksi blogimaailman puolellekin.

Kyllä näistä langat saadaan värjätyiksi
Nyt viileään suihkuun ja alakerran sohvalle nukkumaan hellettä pakoon!

7 kommenttia:

Lilya kirjoitti...

Heh, samaisesta lämpötilasyystä mulla on vielä langat kattilassa purettumassa hiljalleen.. ;-)

Saas nähdä, miten väsynyttä läppää lähtee huomenna!

Anneli kirjoitti...

Hienoa kun olet osannut olla ilman blogia. Kyllä se minuakin kesällä "tökkii" ja harvoin tulee uusia juttuja näytille. Vaikka valmistuneita töitä on pilvin pimein :)
Ihana tuo kuva Tiitistä ja suuresta puusta. Kiva myös nähdä sinunkin kuvasi
Oikein mukavaa kesän jatkoa, on sitä vielä jäljellä ♥

ps. toivottavasti saat mustikoita !

Aarnilintu kirjoitti...

Täälläkin on tehty minilomareissu Aulangolle sekä Hämeen linnaan. Kummassakin on tullut käytyä vuosia vuosia sitten lapsena. Ja pakko oli laskea, oliko Karhuluolaan vielä yhtä monta porrasta kuin aikaisemmin. Kyllä ne kaikki tallella olivat:)

Signe kirjoitti...

Kivan näköisiä saippuoita! Olisiko noiden raakapalleroiden reseptiä jossain, näyttävät myös hyviltä?

Hilmukka kirjoitti...

Tehän olette retkeilleet meidän kotimaisemissa! Juuri tänään käveltiin linnan ohi kirjastoon Jäbän kanssa. :)

Täällä on ihan samanlainen tunnelma mitä sielläkin. Olo tuntuu niin saamattomalta. Toisaalta se on hyvä, että kesällä pääsee lomatunnelmaan mutta kun olisi viimein aikaa tehdä, niin ei jaksa eikä huvita. Odotan jo hieman arjen alkua, päiväkotia, uusia työkuvioita ja opiskeluja. Ehkä sitten saa itsestään irti tehdä myös muitakin juttuja kun pääsee kotiympyröistä hetkeksi pois.

sirimi kirjoitti...

Kivan näköisiä saippuoita. Näyttävät leivoksilta, joita tekisi mieli haukata :)

Annis kirjoitti...

Lilya, sitä normaalia...? ;)

Anneli, kyllähän se on ihan hyvä ja tärkeääkin olla välillä ihan kaukanakin koko tietokonekapistuksesta :) Tuntuu vain hassulta selata näin harvakseltaan nettiä ja todeta, että kaikkialla muualla elämä jatkuu kuitenkin normaalisti.

Aarnilintu, komeita paikkoja ovat kyllä kumpainenkin :) Hauska oli itsekin vertailla ikivanhoja muistikuviaan paikoista siihen, miltä todellisuus nyt aikuisen silmin näyttikään.

Signe, resepti oli aika reilusti päästä keksitty. Jos en ihan väärin muista, cashewia, kaurahiutaleita, kookosrasvaa, aprikoosia ja satunnaisia siemeniä raakakaakaon kanssa meni pohjaan ja kun kestivät pyörittelyn kasassa, dipattiin vain kaakaojauheessa. Hyviä välipalapalleroita olivat :)

Hilmukka, sehän sattui :D Meille Hämeenlinna oli sopivan ajomatkan päässä, ettei mennyt tuntikausia matkoihin, mutta pääsi vähän kotikulmia kauemmas.
Syksyhän on perinteisesti sitä aikaa, kun jotenkin tuntee voivansa tehdä uuden startin vähän kaiken suhteen. Itselläni ainakin helteet söivät kaikki voimat ja keskityinkin pitkälti vain arjen pyörittämiseen. Nyt tuntuu, että voin alkaa purkamaan hiljakseen kertyneitä hommia ja tekemään kokonaan uutta :)

sirimi, kiitokset :) Aika karamellivärisiä näistä kyllä tuli näköjään tällä kertaa.