keskiviikkona, toukokuuta 28, 2014

Parittomat sukat

Jälkeenjääneiden käsityöläisten yhdistyksestä päivää, esittelyssä on näköjään nykyisin tomerasti aina noin parin viikon takaisia töitä.
Hassua on se, miten en koe yleisesti ottaen eläväni mitenkään hurjan hektistä arkea, mutta silti pikkujutut tahtovat aina kiireiden takia siirtyä. Vai voiko olla kyse siitä, että päivissäni on myös paljon tyhjäkäyntiä ja jos valjastaisin nämä hetket käyttööni, olisin paljon tehokkaampi? Toisaalta, jos vaihtoehtona on ottaa pienet iltapäivätorkut väsymyksen velloessa tai rakentaa tunnelia tiitin kanssa vaikkapa sen sijaan, että imuroisimme yhdessä tehotiiminä, taidan edelleen valita sen tehottomuuden.
Joutokäyntiä Kyrönjoen rannalla
Viime viikko hujahti ohitse yhtenä rysäyksenä. Muu perhe lähti keskiviikkona itärajalle, minä jäin yksikseni sunnuntaille asti. Torstaina kävin opettamassa yrttikurssilla, perjantaina matkasin aamuvarhaisella Seinäjoelle, lauantain vietin tehden paperitöitä ja sunnuntaina siivosin koko asunnon lattiasta kattoon perhettä takaisin odotellessani.

Sillä välin Imatralla
Koko ajan jatkunut helle tuntui rassaavan päänuppia loputtomasti, mutta onnekseni se vaihtui ukkosmyrskyn jälkeen siunattuun viileyteen. Minulle piisaisi se +20 korkeimpana lämpönä halki kesän. Niinpä kun tervehdin ilahtuneena viileämpää säätä, vedin tänään myös jalkaani viimeisimmän sukkaprojektini.


Malli: Nappivarsisukat, joskin muuntelin perusohjetta ja tein välillä silleen, kuin minusta oli helpointa ja yksinkertaisinta.
Lanka: Novitan 7-veljestä, jokin raitaversio. Siskotuinen toi alkukeväästä tämän tuliaisiksi ja päätin neuloa siitä jotakin itselleni. Idea antoi odottaa itseään, mutta lopulta päädyin näihin vähän kierrätyshenkisiin sukkiin.


Muuta: Napit mummon nappikokoelman yksilöitä. Tykästyin myös tuohon aina oikein -kantapäähän, jonka tein hetken mielijohteesta. Siinä on sellaista kivan rouheaa ulkonäköä, josta tykkään ja joka sopi näiden sukkien tunnelmaan muutenkin, olivathan nämä sellainen hellyyttävä sillisalaatti vähän kaikkea.


Nyt takaisin töiden pariin, pitäisi laskea parille kurssille ruoka- ja tavaralistoja ja lisäksi tehdä loputkin teoriamateriaalit valmiiksi kesäkuun neuvojakurssille. Kyllä tästä vielä siis päivä tulee, vaikka nukkuisinkin ne pikkutorkut jossakin välissä.

3 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voi miten Tiitistä on tullut jo iso tyttö. Miten tämä aika menee niin nopsaan :O

Kivat sukat olet neulonut, nuo napit sopii hyvin niihin.
Ja sinä jaksat kierrellä ympäri suomea.

No nyt viileni mutta vähän liikaa. En minäkään helteestä tykkää, mutta nyt meni liikaa ääripäähän.

Mukavaa helatorstaita ja alkavaa kesää ♥

Hilmukka kirjoitti...

Tuo tehottomuuden arvostaminen on yksi tärkeimmistä ihmisen ominaisuuksista. Itselläni on vielä siihen matkaa. Varsinkin, kun kevät ja alkukesä ovat kuluneet opparia vääntäessä, tunnen välillä huonoa omatuntoa kun istun hetkeksi alas ja juon kupillisen teetä. "Kun tämänkin ajan voisi käyttää kirjoittamiseen tai lähdekirjallisuuden lukemiseen." Kuitenkin niistä pienistä joutohetkistä ihminen saa kaikista eniten voimaa. Onneksi ihan kohta alkaa kesäloma ja voipi olla, että joskus suon itselleni päiväunet Jäbän kanssa. :)

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihanaa Juhannusta sinulle.