tiistaina, toukokuuta 13, 2014

Kirjanörtin unelmapäivä

Joku muistanee vähän tällä tavalla teemoitettuja kuvia takaviikkojen ja -kuukausien postauksista:

Onhan siinä hei nimensä mukaisesti ainakin yksi hylly!

Jos ei muuten niin liimalla kestää
Tuolloin tuntui, että himoitsemani mittatilauskirjahyllyn valmistumiseen oli vielä hurjasti matkaa. Se oli vain jotakin, jota kävin kerran viikossa nikkaroimassa, ei todellinen huonekalu. Huhtikuun loppupuolella puutyökurssin tunnit kuluivat vihdoinkin loppuun ja melkoisen säätämisen, ylimääräisen opetuskerran ja takakonttitetriksen seurauksena sain hyllyn pihaani. Tuntui vähän hassulta nähdä se nyt kotona, kun sitä oli tottunut ajattelemaan todellisena lähinnä puutyöluokassamme.

Kännykkäkuvattu hiomaton hylly kotona
Hylly jäi useiksi viikoiksi seisomaan olohuoneemme nurkkaan. Vaikka se olikin pääosin hiottu jo luokassa, koristekaari oli edelleen hiomatta tasoon. Puu oli kuivuessaan hieman kieroillut, joten kaaressakin oli pientä heittoa. Hionta kuitenkin venyi ja venyi. Me sairastimme koko perhe useamman viikon ajan tiukkaa flunssaa. Silloin kun aikaa hiomiselle olisi ollut, ulkona satoi kaatamalla vettä.

Pintakäsittelyä tehtynä
Lopulta eräänä kauniina päivänä nappasin hiomakoneen käteeni, hoidin loppuhionnat ja kävin hakemassa puuvahaa. Pintakäsittely veikin useamman päivän, etenkin kun vaha loppui hyvistä aikeista huolimatta kesken ensimmäisen kerroksen jälkeen. Sain kuitenkin hiljakseen puurtamalla ongelmat selätettyä ja hylly sai niin värin pintaansa kuin alleen jalat, laatikoihinsa vetimet ja taakseen taustalevyn. Eilen ahkeroimme vielä vanhan lastulevyvitriinin alta pois ja siirsimme hyllyn oikealle paikalleen. Ilta menikin kirjoja hyllyttäessä ja tavaroita järjestellessä. Nyt hylly kuitenkin on vihdoinkin valmis!


Puutyöopettajani on tehnyt viimeiset vuodet ihan oikeita puusepäntöitä. Hän totesi joskus omasta työstään puhuessaan, ettei yhdestäkään työstä koskaan ihan täydellistä saa. Se on varmasti kaikissa käsitöissä aika lailla totta. Aina on jokin juttu, jonka olisi voinut tehdä paremmin tai fiksummin. Ulkopuolinen ei välttämättä virheitä tai pientä heittoa edes huomaa, mutta itse sen tietää. Siinähän yksi koko jutun kiehtovimmista seikoista onkin, koskaan ei ole valmis ja tiedä tai osaa kaikkea.


Minunkaan hyllyni ei ole lähellekään täydellistä ja jos tekisin sen nyt kokonaan uudestaan, tekisin miljoona juttua eri tavalla. Mutta vaikkemme täydellisyyttä hipaisseetkaan, olen silti hyllyyni hurjan tyytyväinen. Siitä tuli kaunis, juuri minun kirjoilleni sopiva ja olohuoneeseemme täydellisesti istuva. Ennen kaikkea opin hyllyltä aivan valtavasti kaikkea uutta, jota en tiennyt aiemmin. En olisi viime syksynä ensimmäistä kertaa puutyöluokkaan astuessani uskonut, että keväällä olisin itse tehnyt jotakin tällaista.



Jos elämä ei vallan hurjasti erikoisia haasteita eteeni heittele, uskoisin että minut löytää myös ensi syksynä samaisesta puutyöluokasta uusien projektien ääreltä. Olen päässyt tekemään vasta pintaraapaisua tähän alaan ja tahtoisin oppia hurjasti lisää.

4 kommenttia:

Signe kirjoitti...

Hyvä hylly tuli! Nyt seuraavaksi rakentamaan koko kalustesarjaa, niin voit joskus hamassa tulevaisuudessa sitten vaalia sitä lapsenlapsosia varten.:)

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Hieno hylly! :)

Hilmukka kirjoitti...

Vähänkö siistiä, olet tehnyt itse itsellesi huonekalun! Aivan mielettömän upea lopputulos, ei voi muuta kuin ihastella. Mitäköhän tulevaisuudessa on tiedossa jos jo ensimmäisellä puutyökurssilla teet "vaatimattomasti" kirjahyllyn... :D

Annis kirjoitti...

Signe, kiitokset! Kyllä vähän oli tuumailuissa, että josko tekisi toisenkin kaapin sitten olohuoneeseen, jahka tuosta syksy koittaisi :) Miehellä oli ainakin kovat visiot, millä seuraavana alamme asuntoa täyttämään. Koetin vienosti ehdottaa, että saa hänkin mennä toki puutöihin toisena iltana viikossa, jos kokee tahtovansa koko kalustuksen uusiksi laittaa, joku raja minunkin ehtimiselläni :P

Sirpa, kiitokset :)

Hilmukka, kyllähän tuo veti hämmentyneeksi omankin mieleni, minä kun tosiaan tähtäsin kurssin alkaessa sinne "leikkuulautoja, linnunpönttöjä" -tasolle ja sainkin ihan oikeita kalusteitakin aikaiseksi. Tyytyväinen kyllä olen tähän projektiin, vaikka toki oma silmä sieltä bongaa ekana ne puutteet. Ja periaatteessahan tuo pitäisi vielä kiillotusvillalla käsitellä, kun joissakin kohdissa näkyvät siveltimenvetojen suunnat vähän selkeämpinä, mutta en ole vain jaksanut :P Rustiikkinen, se on se päivän sana aina kun pikku puutteita näkyy!

Opettajalta koetin ekalla kerralla kysyä, että mitä minä voin ja kykenen tällä tietotaidolla tekemään. Tämä vain raapi niskaansa ja sanoi, että miltei mitä vain, kun onhan tässä aikaa ja tehdään yhdessä aina kun tulee jotakin vaikeaa. Upea tyyppi :)