keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2014

Vaiheessa

Tämä on niitä päiviä, kun tuntuu, että kaikki olisi vähän kesken. Työt, harrastukset, minä. Kaikki etenee kyllä hissukseen, mutta mikään ei oikein ole valmista. Sama teema on leimannut käsitöitä ja kotia.

Kuten nyt vaikka kirjahyllyäni. Se muuten on nykyisin kuvasta poiketen jo ihan rungoltaan kasaan liimattuna odottelemassa seuraavaa tapaamistamme, mutta koristekaaret ja laatikoiden kasaukset ovat vielä kaikki edessä. Jotkut myös sanovat, että hiominen ja pintakäsittely jotenkin kuuluisivat myös asiaan. Jos tämä olisi sitten vaikka sellainen sekoitus käsintehdyn oloista rustiikkista tyyliä ja industrialin rouheaa viimeistelemättömyyttä? Nooh, onhan minulla vielä ruhtinaalliset kaksi viikkoa touhustella tämä kotiutuskuntoon.

Kyllä tästä hylly on ihan totta tulossa, ehe he
Tai mitenkäs sitten tämä mukava pieni väliprojekti, jonka tarkoituksena oli syödä värjätyt nöttöset ja keränloput varastosta. Sitä se on toki tehnytkin. Mutta valmista se ei ole lähelläkään.

Tästäkin tulee jotakin, jos on tullakseen. Tai sitten ei.
Kotona pitäisi laitella istutuksia ja hoidella kasveja, pestä ikkunoita ja ottaa vastaan kevät raikkaaseen tupaan. Nooh, siivoamista on aina välillä ainakin ajateltu. Sen sijaan ne osat, joita eniten laiminlyön, ovat alkaneet puuhastella omiaan. Kuten vaikkapa joulukaktukseni, jota olen nyt menestyksekkäästi kukittanut kolmena syksynä peräkkäin. Se keksi nyt ilman kylmäkäsittelyäkin, että voisi kukkia vaikka näin kevään korvilla joulun sijasta. En tiedä miksi ja miten, mutta siinä se kukkia pukkaa. Samaten kukkansa heittänyt tulilatva vieressä keksi myötätunnosta käydä kukkimaan. En tiedä mitä asunnossani tapahtuu, yleensä vain tapan kasveja.

Joulukaktus tahtoi vaihtaa pääsiäiskaktukseksi
En nyt ole edes tämän päivän lahnamaisesta fiiliksestä huolissani tai pahoillani. Joskus asiat ovat vaiheessa tai jumissa. Niiden on pakko olla, että sitä jaksaisi vastineeksi niitä kiivaampia päiviä. Ehkä jo ensi viikolla hyllyni kulkeutuu kotiin tai teen viimeiset kerrokset keriensyöjääni. Sitä odotellessa.

8 kommenttia:

Signe kirjoitti...

Ihanat värit tuossa "kerien syöjässä"! :)

Annis kirjoitti...

Signe, minulle tuotti vähän murhetta, kun pienempien nöttösten joukossa oli niin tehdasvärisiä sekä itse sieni/kasvivärjättyjä, että sopivatko miten yhteen. Kyllä niistä nyt on saanut jotenkin sommiteltua raidotuksen tuohon, toivottavasti riittävät vain työn loppuun asti! En tahtoisi ostaa nimittäin lakkoni takia yhtään lisää lankaa. Hassua sikäli, etten muista Seitsemää veljestä aikoihin ostaneeni (saati neuloneeni) ja silti sitä on kaapit täynnä. Noh, ehkäpä tämä projekti veisi viimeisetkin asunnosta pyörimästä :)

Anneli kirjoitti...

Minusta tuntuu että nuo puutyöt alkaa viedä sinulta koko käden. Minä ainakin odotan kesää, kun pääsen uutta konettani testaamaan. Ja on se vaihtelua ikuiselle virkkaamiselle :)
Mukavaa huhtikuun jatkoa ja terkkuja pikkuiselle ♥

Annis kirjoitti...

Anneli, "onneksi" ovat vain kerran viikossa sen pari tuntia, muuten saattaisi kyllä karata vähän käsistä tämä puuhastelu :) Mutta ovat kyllä hurjan kivaa ja erilaista touhua, jossa pääsee myös viettämään omaa aikaa kaikessa rauhassa, joten aika hyvä setti kyllä. Tätä menoa kyllä jatkan syksylläkin, jos ryhmään vain mahdun.

Anneli kirjoitti...

Vai Osteopaatti voisi jotain tehdä sille että toinen olkapää on alempana ?
Pitääkin Googlata ja lukea, siitä ammatista !

Eija Hyvärinen kirjoitti...

Kaktus on siitä mukava, että sen on sen niminen milloin sattuu kukkimaan :)

Hilmukka kirjoitti...

Minulla on ihan samanlaisia tuntemuksia. Jumittaa niin koulu, käsityöt kuin kotiasiat. Olen jo hieman ollut ahdistunut tästä tilanteesta, mutta tuo sinun asenteesi on loistava. Tällaisia päiviä tarvitaan, jotta jaksaa ne kiireiset ja hektiset päivät. Kiitos tästä blogitekstistä, sain tästä voimaa. :)

Annis kirjoitti...

Anneli, ystävääni on moinen ainakin juuri tässä vaivassa auttanut. Yleensähän se toispuoleisuus lähtee alempaa selästä liikkeelle ja sieltä se korjaaminenkin aloitetaan. Mutta lempeää ja tehokasta on se hoito :)

Eija, juurikin näin :) Koetan nyt lannoittaa tuota raukkahista, ettei vaan kuki itseään nyt hengiltä. Mokoma kun on kuitenkin jo kukkimiseen satsannut syksyllä kertaalleen, ettei ihan nuupahtaisi.

Hilmukka, kiva jos oma jumi auttaa muitakin jollakin tapaa :D Minussa on asunut vuosikaudet kiltti, hiljainen suorittajatyttö ja on ollut jotenkin vapauttavaa opetella hiljakseen siihen, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä ja valmista. Ja että joskus pitää vain olla vähän vaiheessa, voidakseen sitten olla valmis myöhemmin.