maanantaina, huhtikuuta 28, 2014

Kauhuviikko sekä muita arjellisia ihmeellisyyksiä

Pääsiäinen tuli ihanan helteisenä, täynnä rakkaita ihmisiä ja rentoilua. Käytännössä vietimme lähes kaikki päivät ulkosalla nauttien auringosta ja isosta omakotitalon tontista. Tiiti kipitti innokkaana pitkin vanhempieni pihamaata, kävi tervehtimässä kukkia ja ajeli kottikärrykyydillä meidän kuopsuttaessamme kukkapenkkejä ja istuessamme nauttimassa lomasta. Paluumatka lomaidyllistä oli tuskaisa, sillä lähtöä edeltävänä yönä tyttö valvoi useita tunteja itkeä tihrustellen sänkymme viereen kiilatussa pinnasängyssä. Syytä emme keksineet, kun kipujakaan ei lapsella tuntunut olevan. Aamulla ketään ei naurattanut, mutta matkaan oli pakko lähteä. Metsästäessäni kissoja hoitopaikan sohvalta koppaan, polveni naksahti kipeästi. Tilanne yllätti minut täysin, sillä polvessa ei ole koskaan ollut mitään vikaa ja liikkeenikin tapahtumahetkellä oli käytännössä kävelyä. Kipu oli käsittämättömän kova, joten ajaminen jäikin miehen rastiksi minun lepuuttaessani jäihin pakattua jalkaani autossa. Onneksi sattui veli olemaan hollilla reitillämme niin, että saimme ryöstettyä mäkkärin pussiin käärityn jäägeelipakkauksen ajomatkallamme.

Vastoinkäymisemme eivät jääneet kuitenkaan tähän. Päiväunille tiiti nukahti onneksemme heti kaasuttaessamme pihasta pois, mutta vain tunnin kuluttua tyttö heräsi raivokkaaseen yskänpuuskaan. Yskä oli niin raju, että kohtaus päättyi oksentamiseen. Niinpä me ajoimme kissojen naukuessa, oksennuksen tuoksahdellessa ja jalan särkiessä halki aurinkoisen Suomen. "Me ei enää ikinä lähdetä mihinkään, ei ikinä ikinä ikinä..." Ihan varmasti lähdetään, heti jahka unohdetaan tämä. Tai ehkä aiemminkin.

I'm loving it!
Lääkäri totesi seuraavana päivänä, että kyseessä on ilmeisimmin pieni rustomurtuma tai ristisiteen venähdys. Turvotusta ei ollut ja polvi kipuili vain yhdessä ainokaisessa asennossa. Sainkin luvan tehdä lähes mitä halusin raajallani, mikäli oireet eivät entisestään pahenisi yllättäen. Nyt tätä kirjoitellessa polvi onkin ollut toimintakuntoinen ja sitä on rasiteltu normaalisti. Eiköhän tämä siis mennyt ohi tällä.

Jotta viikko olisi ollut täydellinen, sairastuin perjantaina tiukkaan flunssaan ja poden mokomaa edelleen. Tunsin syyllisyyttä perjantain missatuista töistä ja viikonlopun kurssista, jota siirrettiin lopulta onneksi peruuttamisen sijasta viikolla myöhemmäksi. Ääneni ei olisi mitenkään kestänyt 10 tunnin puhumista viikonloppuna. Lisäksi koin vielä syyllisyyttä viedessäni tiitin hoitoon perjantaina, olinhan minä kuitenkin itse kotona koko päivän. Noh, ehkäpä kunnollinen lepopäivä teki vain ihan hyvää. Tätä mieltä olin ainakin nukuttuani pari tuntia sohvalla.

Lasta hoidosta hakiessani nappasin kurssimateriaalien tilauksen postiautomaatista. Ruudusta peruuttamaan lähtiessäni totesin, että takana oleva auto on samoissa aatoksissa. Seisautin oman autoni, seurasin yhä peruuttavaa autoa peruutuspeilistä ja tööttäsin napakasti. Eikä mitä, auto rysäytti suoraan omani perään -ja karkasi paikalta. Nappasin rekisterinumeron ylös ja soitin poliisille. Onneksi hiljaisten tilannenopeuksien ansiosta vaurioilta vältyttiin, toinen tyyppi ripitettiin poliisin toimesta tiukasti ja sain minäkin lopulta sen lapsen noudettua kotiin. Huh mikä viikko!

Sain sentään simat tulille, kuusenkerkkää ja raparperia
Viikonloppuna sai onneksi levätä enemmän, potea tautia ja ihastella lämpimistä säistä. Minun istuessani lähinnä portailla kaulahuiviin kääriytyneenä, mies nikkaroi pihalle juttuja minun lähinnä avustaessa kommenteillani sekä muutaman ruuvin vääntämisellä. Lopputuloksena olivat pihaportti estämään tiitin karkailua sekä viljelylaatikoita kesäkasveille. Pitäisi vielä pintakäsitellä paremmin elämää kestäviksi nämä sekä laitella laatikoihin suodatinkankaat sekä mullat.

Yllätysportti (onnistui odotuksista huolimatta yllättävän täydellisesti) sekä viljelylaatikko

Kirjahyllyprojekti etenee hiljalleen
Kun kerran kaikki työkalut ovat pihamaalla, pitäisi sinne raahata myös tämä kirjahyllynikin. Se on edelleen hieman vaiheessa, mutta toivon mukaan saisin sen hoideltua loppuun. Koristekaari pitäisi hioa tasaiseksi, puu kun osoittautui hitusen kieroksi ja etulauta ei ole nyt täysin tasainen reunoistaan. Sisällä tätä hommaa ei viitsi tehdä pölyämisen takia, joten jospa nuo säät suosisivat vielä sen päivän tai pari, että jaksaisin tämän hoitaa. Hionnan lisäksi koko hylly pitäisi pintakäsitellä, alle laittaa jalat, taakse taustalevy ja laatikoihin vetimet. Ja mitä nyt säätää laatikoiden kiskot kohdalleen, että laatikoiden välissä olisivat tasaiset raot. Lähes valmis siis! Hyllyllä olevassa palikassa on sudittuna koekerros pintaan aiottua puuvahaa, eiköhän se tuon värin saa sitten lopulta.

Nyt vaan odottelen peukut pystyssä edeltäjäänsä parempaa viikkoa koittavaksi, toivottavasti teillä on mennyt paremmin!

4 kommenttia:

Signe kirjoitti...

No voi ei, on siulla ollut pahaa karmaa kerrakseen! :/ Toivottavasti alkaa tasaantua, ettei jää pidemmäksi vaiheeksi...

Ihana portti ja kasvilaatikko, meillekin saisi joku tulla moisia askartelemaan...;)

Anneli kirjoitti...

Voi ei miten kurja reissu kotiin teillä oli.
Ja kevätflussa on ikävää. Tulikohan oltua liian vähissä vaatteissa ulkona ???
Toivottavasti sekä flunssa että polvi paranee Vappuun mennessä entiselleen.

Hienot on laatikko, portti ja myös hylly.

Minä en ole saanut inspistä oikein mihinkään. Alku on totuttelua mökkielämään. Muutettiin sinne Kiirastorstaina ja ajatus on olla ainakin syyskuuhun asti.
Joka aamu olen tehnyt 8 kilsan lenkin ja yöllä uni maittaa.

Mukavaa Vappuviikkoa ♥

Hilmukka kirjoitti...

Lukiessani teksiäsi ajattelin vaan, mitä vielä voisi sattua. Tuohon ei kyllä enempää vastoinkäymisiä voi tapahtua, toivottavasti huono onni oli siinä ja elämä alkaa hymyillä taas entistä enemmän. Niin kuin Muumimamma on sanonut: "Luultavasti myrskyä on vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu."

Tuollaista laatikkoa olen itsekin vähän metsästänyt, tuo on todella hieno. :)

Annis kirjoitti...

Signe, näin minäkin toivon :D Odotan siis aurinkoisia ja onnen silaamia päiviä saapuvaksi ihan milloin tahansa. Vielä odottelevat nuo laatikot pintakäsittelyä, vei flunssa meidät kyllä tehokkaasti nyt mennessään. Etenkin laatikot olivat tosi helppo projekti, eivätkä vaatineet tosiaan tekijöiltään paljoa :)

Anneli, en tiedä mikä moisen aiheutti, mutta edelleen sen taudin jälkimainingeissa elellään, miehelle kun nousi kuume ja minulla yleisolo on edelleen huono :/
Hyvältä kuulostaa sinun päivälenkit, varmasti keho ja mieli kiittävät :) Toivottavasti mökkeilyyn pääsee taas pian kiinni ja voi vain nautiskella :)

Hilmukka, onneksi meillä on perheessä tämä outo ja vähän vinoutunut tapa vähän ajan päästä nauraa vastoinkäymisille ja kertoa niitä eteenpäin humoristisina tarinoina myöhemmin :) Auttaa kovasti, kun hetken päästä löytää epäonnestaan huumoria ja sellaista "ei ole todellista" -tyyppistä hysteeristä naurua :) Ja tosiaan, toivon että edessä on pian jotakin kivaa, kun nyt näin kurjasti aloiteltiin.

Laatikko on oikeasti tosi helppo tehdä itsekin, etenkin jos sattuu olemaan itsellä/lainattavissa akkuporakone. Lautaa vaan paloiksi, nurkkiin paksummat puut tueksi ja sitten ruuvaillaan. Meillä vielä oli kivasti tuossa viereisellä puumyymälällä asiakassirkkeli eli sai kaikki palat pätkittyä siellä suoraan sopiviksi kotona käsisahailun sijasta :)