maanantaina, huhtikuuta 14, 2014

Kännykän läpi katsottuna

Etenkin Instagram-tilin avaamisen ja onnellisuus-kuvahaasteeseen osallistumisen jälkeen olen huomannut, että yhä useammin tulee kuvattua kännykkäkameralla. Eiväthän ne lähellekään järjestelmäkameran tuotoksia yllä, mutta kelvollisia niistä tulee silti lähimmäisille jaettavaksi. Tällä kertaa kaikki kuvat taitavatkin olla peräisin kännykästä. Jos siis viime kerralla olin jumissa ja vaiheessa, nyt tajusin miten moni asia on kuin varkain viime viikkoina valmistunut.

Tajusin, että säät alkavat lämmetä ja on liian kuuma käyttää paksumpaa talvipipoani. Mutta apua, missä ovat kaikki ohuet piponi?! En edelleenkään tiedä, joten tilalle valmistui anonyymiksi jääneestä ohuesta lankakerästä pipotuinen. Siitä piti tulla alunperin sukat ja yhdet siitä jo aloitinkin, mutta lanka ei vain puhutellut minua millään tasolla.

Kevyesti lököttävä pipo
Mallineule oli hyvin simppeli
Malli: Martine hat, hieman muunneltuna
Lanka: Anonyymi

Mitä muuta minä olen ennättänyt touhustella? Olemme käyneet ulkoilemassa, seikkailleet paljon ja tehneet erilaisia herkkuja. Tiiti oli viime viikon kotihoidossa, sillä perhepäivähoitajamme oli kuntoutuksessa. Samalle viikolle sattui sitten vielä kuumetautikin murheiksemme, joten rauhallisella tahdilla vedettiin koko viikko.

Isä opettaa tiitille virvelöinnin saloja
Marjasuklaata syöjiä odottelemassa
Minttu-suklaakakkua
Jos jotakin näistä projekteista opittavaksi jäi niin se, että raakakakkujen pitäisi AINA muistaa levätä yön yli ennen maistelua. Ne ovat kyllä hyviä tuoreeltaankin, mutta käytännössä ihan aina parempia seuraavana päivänä syötyinä.

Myös kosmetiikka on ollut ajatuksissa. Viimeisen viikon ajan olen opastanut paljon muita, mutten ehtinyt itse tehdä läheskään niin paljon. Jotakin tahdoin kuitenkin valmiiksi, joten laitoin useita öljyuuttoja tulille. Vielä yksi kukkien terälehtiuutos pitäisi saada aikaiseksi, mutta tehtävää on ollut niin hurjan paljon. Viimeisin saippuasatsi alkaa myös olla kypsä ja tajusin, etten koskaan esitellyt sitä tarkemmin.

Rosmariinia- ja gojia öljyuuttoon menossa
Saippuamuotteja, jotka värkkäsin puutöissä
Kahvisaippuaa halossa
Kahvi- ja avokadosaippua rinnan
Saippuat ovat kuvassa suoraan muoteista tulleina. Avokado jäi massaltaan selkeästi löysemmäksi ja sen näkee palojen muodossakin, säännöllisiä neliöitä ne eivät ole. Kuva auttaa kuitenkin myös hahmottamaan paremmin puumuottien muodon eli toisesta tulee perinteisempää suorakaideviipaletta, toisesta neliöpaloja. Kumpikin muotti vetää massaa noin 800 g eli ne ovat mukavan riittoisat. Muottien paperointi vei hieman aikaa, mutta osoittautui helpoksi. Ne ovat myös muutamalla pyöräytyksellä avattavissa päistään, jolloin halon saa helpommin irti muotista. Hintaa näille vanerin jämäpaloista kootuille muoteille tuli noin 2 euroa kappaleelta. Materiaalia jäi yli vielä yhteen muottiin, pitänee katsoa josko sen väsäisin vielä valmiiksi jossakin vaiheessa.

Pääsiäinen tekee tuloaan
Pihka vapaaehtoisena sylikissana
Äiti on tyhmä
Muutoin arki on ollut pääosin rauhallista. Olemme touhuilleet tiitin kanssa ja päiväunien tienoilla minullakin on ollut hetkeksi aikaa käpertyä sohvalle kissa kainalossani. Toisinaan sairaspäivien pettymykset ja taakat osoittautuivat kuitenkin niin koviksi tytölle, että niitä piti hetken aikaa itkeä lattialla. Tällainen hetki oli esimerkiksi yllä olevassa kuvassakin ikuistettu yksilö eli se, kun kielsin äidin heittelyn kumisaappailla.

Pääsiäistunnelmaa koettiin myös eilen kaatosateessa ulkoillessa, kun nurkan takaa kipitti kaksi noidiksi pukeutunutta pikkutyttöä. Nämä kantoivat käsissään koreja ja pajunvitsoja. Meidät nähdessään kaksikko pysähtyi ja kysyi, saisiko meidät virpoa. Pahoittelin, että meillä ei ollut mukanamme mitään palkkaa uutterille virpojille.
"Ei se mitään, me virvotaan teidät joka tapauksessa"
Tiiti kantoi onnellinen hymy huulillaan kotiin asti saamaansa koristeltua pajunvitsaa.

Eilistä teemoitti myös makkarakoulu eli päätimme Lilyan, Maijan ja puoliskoni kanssa opetella tekemään makkaraa. Koska mies oli innokkaampi makkarakokeilija, minun pääasialliseksi tehtäväkseni jäi avustaa siellä missä saatoin ja vahtia jälkikasvuamme.

Makkarakoululaiset ja tuotosten kuvailua
Ei ole olemassa huonoa suolivitsiä, jota ei eilen olisi kuultu
Työ palkitsi tekijänsä
Vimmaisen kokeilun, yrityksen ja erehdyksen kautta saimme aikaiseksi järkyttävän hyvää lammas-rosmariinimakkaraa, savupaprikalla maustettua possu-salviamakkaraa sekä mielenkiintoista punajuuri-aurajuustomakkaraa. Punajuurimakkaran kanssa sattunutta onnettomuutta ja siitä seurannutta liian löysää koostumusta lukuun ottamatta makkarat onnistuivat mainiosti. Illalla kotiin kömpikin väsynyttä, mutta kylläistä ja onnellista porukkaa. Kokeilusta jäi sen verran hyvä mieli, että tosiaan pohdimme, josko tekisimme kaikki kesän grillimakkarat kerralla valmiiksi ja pakastaisimme ne sopivina satseina. Olisi todella miellyttävä ajatus, että voisimme hakea esimerkiksi läheiseltä luomulammastilalta lihat ja tehdä niistä makkarat sen sijaan, että söisimme lisäaineilla kyllästettyjä ja tehotuotetusta lihasta tehtyjä makkaroita.

Torstaina me pakkaamme kamppeemme ja suuntaamme itärajalle pääsiäisen viettoon. Paluu tapahtuu vasta tiistaina, joten täälläkin lienee hiljaista siihen asti ainakin.

4 kommenttia:

Signe kirjoitti...

Ihanat muotit olet värkännyt! Ja tuo suklaasaippuahalko näyttää aivan leivonnaiskakulta. :)

Anneli kirjoitti...

Oletpa sinä puuhaillut paljon. Kaunis pipokin.
Voi kun hauska kuva, vai on Tiitillä jo ensimmäistä uhmaa. Vai oliko äiti sitten niin tyhmä, kivahan se olisi saappaita heitellä.
Oikein mukavaa pääsiäisreissua ♥

Annis kirjoitti...

Signe, minulle tuli yllätyksenä tosiaan se, että jämävanereista askarrellessa aikaa meni alta 1,5 tuntia kahteen muottiin ja hintakin jäi noin alas. Onneksi sattui tuo puutyökurssi, muutoin olisi jäänyt kyllä varmaan kokeilematta :)

Anneli, kyllä sitä yllättävän paljon on saatu aikaiseksi, kun ottaa huomioon miten vaiheessa koin viikko sitten kaiken olevan :D

Tiiti on yleisesti ottaen ollut aika helppo tapaus, mutta kyllä sillä on sitä omaa tahtoakin nykyisin. Onneksi myös keskustelutaidot kehittyvät koko ajan, voi jutella ja perustella sitten, miksi ei mitäkin voi tehdä. Voi myös antaa vaihtoehtoja ja toiselle luvan päättää pienistä asioista. Silti tulee aina välillä näitä pettymyksiä, kun se oma tahto onkin ristissä äidin tai isän tahdon kanssa. Mutta eihän siinä mitään, mitenkäs muuten sitä voisi oppia niitä pettymyksiä käsittelemään kuin harjoittelemalla. Yleensä kiukkuaa sen tietyn hetken, jolloin ei halua kenenkään tulevan lähelle, sitten tulee kyynelsilmin syliin istumaan. Siinä sitten jutellaan ja ihmetellään, että mitenkäs tämä nyt näin meni ja miksi tuntui tuolta :)

Hilmukka kirjoitti...

Tuo minttu-suklaakakku näyttää herkulliselta! Katsoessani kuvia piti hetki miettiä, että onko tämä nyt syötävää vai saippua.. :D Olet tehnyt niin herkullisen näköisiä saippuoita, että ikinä ei voi olla ihan varma.

Tuota uhmaa ja omaa tahtoa löytyy Jäbältäkin. Onneksi nykyään pystytään enemmän keskustelemaan asioista ja ymmärretään toinen toisiamme paremmin. Muuten voisi tietyissä kiukkutilanteissa tulla aika toimeton olo. Taitavat olla Jäbä ja Tiiti perusluonteeltaan aika samanlaisia. :)