maanantaina, maaliskuuta 17, 2014

On siis kevät

Joskus jotkut projektit jäävät jalkoihin aika pitkäksikin aikaa. Tämä takki oli pitkään pelkkä olkakappale, joka unohtui käsityöarkkuuni. Siellä se sai majaillakin, kunnes vihdoin syksyllä kaivoin sen esille ja takuttelin aina säännöllisesti muiden hommien lomassa tätäkin eteenpäin. Alunperinhän ostin toissajouluna itselleni joululahjaksi kylliksi lankaa itselleni tarkoitettua villatakkia varten.
Elämä vei tunnetusti mennessään, joten pitkäänpä sain tämän itseisjoululahjan valmistumista odotella.



Lanka: Adriafil Genziana, täysmerinoa

Malli oli selkeä ja helppo neuloa, mitään ihmeellisiä sudenkuoppia ei matkalle sattunut. Se neulottiin aloittaen niskasta ja päättäen helmaan. Olkapäille tehtiin matkalla omat lisäyksensä ja jätettiin silmukat odottelemaan hihoja varten. Hihojen kohdalla aloin tuntea tuttua puutumista saman projektin kanssa työskentelyyn. Sain kuitenkin pakotettua itseni pysymään saman projektin parissa, vaikka välillä teki mieli karkuuttaa sukkien pariin.

Kuvio toistuu hihoissa ja selässä
Mallissa ei alunperin ollut nappeja, mutta lisäsin napinlävet ja kaivelin mummon vanhaa nappilaatikkoa, kunnes löysin sopivat pienet ruskeat napit takkia varten. Malli toimiikin hyvin sekä kiinni pidettynä että auki.

Täytyy kyllä tosin todeta, että ei minusta ole näin isoihin projekteihin kuin satunnaisesti. Tai sitten tosiaan hommalla ei saa olla mikään kiire ja välissä saa neuloskella kaikenlaisia pikkuprojekteja aina joutaessaan ja psyykkeen alkaessa napsua.


Miltei keväiset maisemat vaihtuivat eilen lumipeitteeseen ja -8 asteen lämpötilaan. Saas nähdä, miten pitkään tätä jatkuu. Meillä on vietettiin loppuviikko hitaissa merkeissä, kun tyttö sai korkean kuumeen ilmeisesti vauvarokon osana. Ihottumaa ei näkynyt, mutta mokoma oli hoidossa kiertänyt kaikki muut lapsukaiset, joten kaiketi se moista oli. Me aikuiset ilmeisesti myötäsäälistä kokeilimme puolestamme lievää vatsatautia. 

Vihdoinkin kaikkien ollessa suurin piirtein hyvässä kunnossa, tiiti keksi eilen valvoa miltei puoli kahteentoista tavallisen kahdeksan sijasta. Tyttö myös heräili koko yön parin tunnin välein itkeskelemään, mutta rauhoittui miltei heti uneen, kun toinen meistä kävi kurkkaamassa sängyn vierellä tilannetta. Kokeilimme välillä myös ottaa neidin poikkeuksellisesti väliimme nukkumaan, mutta kun joku kello kolme kikattaa täysiä korvasi juuressa ja työntää sormia suuhusi huikaten iloisesti MOI, päätimme että lienee parasta kaikkien nyt vain nukkua omissa sängyissään. Aamu valkenikin aika väsyneissä merkeissä. Toivottavasti se viikko tästä paranee hiljakseen.

Selän palmikot
Toivottavasti teillä on siis pirteämpi maanantai menossa!

6 kommenttia:

hillanen kirjoitti...

Kaunis villatakki :) Varmasti hyvinkin käyttövaate, istuukin noin hyvin.

Signe kirjoitti...

Kaunis villis! Miullakin noin isot projektit saattavat "hautua" kymmenekin vuotta kaapissa, ennen kuin saan ne käyttöön asti. Joskus se saattaa olla kiinni pelkästä päättelystä... ;)

Ninie kirjoitti...

Ihana villatakki! :) Mun suuremmat projektit pääsee yleensä silmukoidenluomisvaiheeseen saakka, kunnes viisi vuotta myöhemmin lopulta puran ne ja teen jotain vähän pienempää. :P Ainoaan isompaan työhöni (siskolle tehtyyn hartiahuiviin) meni aikoinaan hyvät kaksi vuotta, ja työ ehti kadotakin useampaan otteeseen kesken valmistusprosessin.

Anneli kirjoitti...

Upea takki. Eihän se nyt haittaa vaikka valmistuminen ketikin kauan, kun tulos on noin nätti. Ihana tuo kuvio.

Vai sellaista meininkiä Tiiti piti yöllä, toivottavasti ei ota tavaksi :)

Oli muuten lohduttavaa lukea että sinäkin nuori ihminen unohtelet, ettei se ole vain meidän vanhojen ongelma :D

Mukavaa kevättä..... vaikka meille tänne etelään tuli nyt talvi pakkasta -14 ja lunta !

Annis kirjoitti...

hillanen, kiitos! Tämä oli nyt eka, jonka neuloin ilman sitä palojen yhdistelyä, vähän jännitti etukäteen! Onneksi istui kuitenkin hyvin. Kyllä minäkin opin hissukseen! :D

Signe, lohdullista kuulla, etten ole ainut :D Tuntuu blogikavereissa olevan niin paljon superneulojia, jotka tekevät järkyttävän upeaa jälkeä isoissakin projekteissa ja vieläpä ennätysajassa. Itselle tulee aina välillä vähän saamaton olo :P

Ninie, kiitos :) Minullakin on yleensä se into kovimmillaan siinä alussa, sitten iskee seinä vastaan pitkäksi toviksi. Lopussa on taas se vimma, että jos vähän jaksaa, olisi tämäkin sitten hoidettuna alta pois. Ihana kyllä lukea näitä tunnustustarinoita muiltakin projektien marinoimisesta :D

Anneli, kiitos, kyllä siinä tuntui kestävät ikuisuus että tuo valmistui! Oppiipahan kärsivällisyyttä toivon mukaan vähän lisää.
Viime yö nukuttiin meillä murheitta illasta aamuun, onneksi! Ehdittiin pelätä, että jos jää tosiaan päälle mokoma.

Minähän olen se krooninen unohtelija. Jo ala-asteen kirjallisissa todistuksissani lukee, että voisin pitää parempaa huolta tavaroistani ja muistaa tehdä läksyt paremmin :P Yleisesti ottaen olin tosi tunnollinen ja kiltti, mutta pienemmät asiat eivät silloin (eivätkä vielä nykyäänkään) pysyneet päässä oikein mitenkään. Tässä iässä sitä onneksi on oppinut, että kaikkea ei tarvitse muistaa, vaan voi kirjoittaa itselleen lappuja avuksi :) Pikkutavarat ovat silti kroonisesti hukassa ja noin kerran kuussa puran raivolla asunnossa laatikoita ihmetellen, että miten olen niin tyhmä, etten koskaan opi, vaan aina laitan tärkeitä papereita tai muita olevinaan fiksuun paikkaan ja kuitenkin vain hukkaan ne... Voikohan tästä koskaan parantua?

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kaunis villatakki! :)