maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Missä olet, talveni?

Talvesta ei ole edelleen tietoakaan, vaikka myrskyt ovat meitä välillä antaumuksella riepotelleetkin. Maa onkin musta ja ainut valo tuntuu tulevan joko pihalle sytyttämistäni kynttilöistä tai viikonloppuna kasvonsa paljastaneesta täysikuusta.

Lokakuun loppuun kuuluivat myös siskotuisen polttarit. Viikonlopun viettopaikan morsiussaunasta sain kipinän tehdä morsius/rentoutussauna-aiheisen jutun Villikatajan puolelle. Kun joku nyt vain antaisi päivän tai pari ylimääräistä aikaa puuhasteluun.

Rakastan syksyn karua kauneutta
Ulkoapäin morsiussaunamme oli...rustiikkisen näköinen!
Vesi oli viileää, mutta virkisti ihanasti illalla
Agentit joulua pelastamassa
Polttareiden teemana olivat agentit ja teema näkyikin niin osallistujien vaatetuksessa kuin tehtäväkuvauksissa. Ohjelmaan kuului niin tulitaisteluita, turkkilaiseen kylpylään soluttautumista, agenttitoverin pelastaminen kaappaajien kynsistä ja joulun pelastaminenkin eli pääsimme askartelemaan joulutunnelmissa kortteja. Tästä jäi melkoinen kipinä askarrella tänä vuonna joulukortit itse. Viime vuonnahan muistan säntäilleeni marketissa kärryjen ja tiitin kanssa, selanneeni valmiskortteja laarilla valitakseni kauneimmat ja lapsen tyytymättömyyden (ja äänen) kasvaessa laskeneeni vain ensimmäisestä siedettävän näköisestä pinkasta kaksikymmentä identtistä korttia. Tänä vuonna askartelu voisi luonnistuakin paremmin. Meillä ei kortteja lähetetä kovin montaa, joten kovin iso urakka ei edessä olisi.

Useita käsityöprojekteja on valmistunut, mutta minä laiskimus olen ollut niin onneton kuvaamaan niitä, että lopputuloksia joutunee odottamaan vielä hetkosen. Tiitille on valmistunut kaikenlaista pientä sälää muiden puuhastelujen lomassa.



Malli: Peruslapasta palmikolla omasta päästä
Lanka: Veriseitikillä värjättyä 100 % rygja-lampaan villaa, vieläpä läheiseltä luomutilalta.

Kiitos lampaanvillan oman rasvan, nämä toimivat erinomaisesti näillä keleillä päällyslapasina. Alle joustavat trikoolapaset ja päälle villaa, joka hylkii niin likaa kuin vettäkin. Jos kädet kuitenkin ennättää upottaa lätäkköön tehokkaammin, villa kestää tämänkin säilyen lämpimänä. Hyvät ovat siis mokomat olleet.

Meillä on harkinnassa myydä lastenvaunut/rattaat kokonaan pois. Muuton jälkeen niitä on käytetty kerran ja silloinkin omat vanhempani olivat käyttäjinä, hoitaessaan tyttöä meidän ollessamme yön yli polttarireissullamme. Meillä ne ovat lojuneet vain nurkassaan. Nyt olen siirtynyt myös kantamaan tyttöä kokonaan selkäpuolella ja huomaa kyllä, miten hurjasti tuo pieni muutos muutti painopistettä ja taakan tunnetta. Nyt tuntuu, että minulla on vain kevyt selkäreppu selässäni, vaikka tyttö painaakin ainakin sen 11 kiloa nykyisellään.

Kannettaessa vaatteiden lahkeet nousevat hieman tavanomaista ylemmäs, vetäähän istuma-asento niitä väkisinkin hieman eri asentoon. Tästä syystä neuloskelin myös vuoden takaisia isommat säärystimet, joilla nilkat pysyvät lämpiminä kantorepussakin.


Lanka: 7 veljestä, ruskea jämäkerä ja samettijalalla värjätty vihreä
Malli: Perusputkea raidoittaen

4 kommenttia:

Hilmukka kirjoitti...

Nuo lapaset vaikuttavat täydellisiltä! Muistatko, minkä kokoisilla puikoilla nuo teit ja montako silmukkaa niissä on?

Anneli kirjoitti...

Hei pitkästä aikaa !
Kyllä se talvi tulee, usko vaan :)

Olet taas tehnyt Tiitille ihania neuleita. Söpöt nuo palmikkolapaset.

Minä se vaan edelleen lomailen, nyt lisää helmikuun loppuun. Alkaa olla jo niin toivoton olo :(
Käsityöt ei kiinnosta pätkääkään !!!!

Annis kirjoitti...

Hilmukka, nopeasti laskin olevinaan, että 30 silmukkaa oli noissa. Veikkaan, että puikkokoko on ollut jotakin 3-3,5 väliltä, sillä en oikeastaan isommilla puikoilla ole tehnyt aikoihin mitään. Lanka oli myös kuitenkin sen verran paksumpaa, etten kehdannut kakkosella alkavilla neuloa :) Mutta hurjasti noista tykkäsin, tuo lanka on aivan mieletöntä missä tahansa ulkokäyttöä vaativissa asusteissa. Se pehmeys ja lampaanrasva ovat vaan ihanat :)

Anneli, hui, mitä siellä on käynyt että noin pitkälle lomalle päädyit? :/ Ja joskus on niitä kausia, jolloin jokin juttu ei voisi vähempää kiinnostaa. Silloin kannattaa antaa sille aikaa ja palata, vasta kun alkaa tuntea taas paloa. Silleen ne ajat vaihtelevat välillä.
Kovasti voimia sinne syksyn pimeyteen, toivottavasti kaikki asiat järjestyvät tavalla tai toisella! Olet ajatuksissa!

Aarnilintu kirjoitti...

Niinpä se on musta maa täälläkin ja ainoat tuikut pihalla ovat itse laitetut jouluvalot. Mutta joulukorttipajassa alkaa olla jo pientä liikettä. Töissä meillä oli yhtenä iltapäivänä innokkaiden askartelijoiden kokooontuminen ja aiheena olivat joulukortit. Siellä pääsin hyvään alkuun ja nyt vaan odotan sopivaa aikaa kotona, että korttisavotta valmistuisi ajoissa.