perjantaina, marraskuuta 01, 2013

Huivin kuvaamisen vaikeus

Kuten Bloggerin käyttäjäprofiilistani on voinut jo tovin bongata, olen upottautunut jälleen vapaaehtoisesti larppauksen kiehtovaan maailmaan. Työstämme sisareni kanssa peliä ensi tammikuulle, joten vapaahetkinäni minut onkin löytänyt varmimmin tietokoneen ääreltä larppihahmoja kirjoittelemasta. Nyt enää kahdeksan hahmoa odottaa syntymistään ja pahin pelistressi on hieman helpottanut. Tämä on kuitenkin rajoittanut yhdessä tietokoneeni toimimattomuuden kanssa aikaa, jonka olen ennättänyt koneella istua. Blogeja olen käynyt kyllä säännöllisesti selaamassa ja ihastelemassa, mitä te muut olette ennättäneet saada aikaiseksi. Kommentointi on kuitenkin jäänyt hunningolle, valitettavasti. Koetankin parantaa tapani mahdollisimman pian.

Mainitsin joskus taannoin yllätyshuivin, joka hyppäsi puikoille odottamatta. Kävin joskus vuosi tai kaksi takaperin äitini kanssa Tallinnassa ja kävimme sillä reissulla tyhjentämässä Karnaluksia. Myöhemmin äitini lahjoitti omat lankansa minulle sanoen, ettei tule neuloneeksi erikoisemmista ostoksistaan mitään kuitenkaan. Minä tungin langat lankalaatikon pohjalle ja jäin odottelemaan inspiraatiota.

Vanhempani ovat Imatralla rakennuttaneet ison terassin pihamaalleen ja sen alla on äitini sanojen mukaisesti "naisten vilpola". Niinpä kun viimeksi pengoin lankalaatikkoani ja äitini ostama turkoosi huivilanka tuli vastaan, tunsin kipinän sisälläni. Kykenin näkemään äitini istumassa uutukaisella terassillaan tai lukemassa vilpolan puolella kirjaa kesäiltoina turkoosi shaali harteillaan. Se oli jotenkin niin ilmeistä, etten tajunnut miksi lanka aiemmin ollut puhutellut minua mitenkään. Minulta tosin meni pitkä tovi löytää langalle sopivaa ohjetta. Nätisti sanottuna lanka kun oli aika happoista: se vaihtoi paksuuttaan ja koko lankalaatua aina muutaman metrin välein, vaihdellen aina paksusta chenillemäisestä nyöristä lituskaiseen nauhalankaan tai rihmanohueen hyöhenlankaan. Lopulta malli löytyi täältä. Lankaa tosin käytin vain kolme vyyhtiä, kun enempää minulla ei ollut.

Huivista tuli oikein ihana, mutta sen kuvaaminen osoittautui seuraavaksi kompastuskiveksi.

Jospa laittaisin huivin roikkumaan tuohon... hetkinen, kenenkäs pää se tuossa on?
No okei, kokeilenpas jos levitän sen lattialle...ei näinkään
Tyttöseni, se pitäisi oikeasti saada kuvattua, saisiko äiti sen takaisin?
Niin noh, toimiihan se vähän viittamaisestikin, mutta jos nyt vain antaisit sen takaisin...
...tai sitten et
En saanut aikaiseksi yhtään kuvaa, joissa huivi olisi ollut esillä edukseen tai ilman lasta. Sen sijaan tärähtäneitä kuvia lapsesta pyörimässä huivin kanssa väkkäränä löytyy rullallinen. Että koettakaa nyt saada tuosta jotakin tolkkua sitten, niin.

8 kommenttia:

Aarnilintu kirjoitti...

Huivillehan löytyi heti yksi innokas käyttäjä! Kyllä tuollaiseen pörröiseen pehmoisuuteen mieluusti kääriytyy, vaikka olisi minkä ikäinen tai kokoinen:)

Anneli kirjoitti...

Voi kun ihania kuvia. Paljon suloisempia kuin sellaiset tavalliset liina siellä ja liina täällä. Tuo huivi sai vauhtia heti :)
Mukavaa marraskuuta ♥
Ja terkkuja pikkuiselle !

Tuulikki kirjoitti...

Hienolta kuvat näyttävät. Eivät ehkä perinteisiä käsityölehtikuvia, mutta aidon elämäniloisia. Pistä mummille kuvat huivin mukaan, tulee samalla käyttöohjeet. Huivi näyttää mukavan lämpöiseltä. Epätasainen lanka on hankala neuloa, mutta lopputuloksen pinta on elävämpi, kuin tasaisesta langasta.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihanin huivipostaus ikinä

Hyvää Pyhäinpäivää ja leppoisaa viikonloppua.

Annis kirjoitti...

Aarnilintu, löytyi näköjään. Onneksi mummi kävi hoitamassa pientä viikonloppuna siskon polttarijuhlien ajan ja sai muilutettua huivin ulos asunnosta isommitta itkuitta...

Anneli, olivathan nämä aika sympaattisia, vaikka vähän kismitti ettei yhtään tolkun kuvaa huivista saanut. Mutta ehkäpä se summittainen ulkomuoto näistäkin välittyy :D Huivi sai myös vähän hassut mittasuhteet näin, näyttää nimittäin mokoma pienemmältä vaikka minullakin yltää hapsut pepun päälle kun tuon harteille heittää :)

Tuulikki, täytyneekin laittaa :D Minäkin tykkäsin kovasti lopulta tuosta neulepinnasta, mutta alkuun tuntui ettei siitä vaan tule tolkullisen näköistä millään. Kokeilin nimittäin samasta langasta paria muutakin huivia aloittaa ja myös koristetyynyjä, ei vaan toiminut mitenkään. Lopulta fiksuna päättelin, että pakkohan valmistajalla on edes olla jotakin ohjeita tälle langalle ja sitä kautta homma lähti selkiintymään :D

enkuli, kiitokset, toivottavasti myös siellä oli viikonloppu antoisa :)

Hilmukka kirjoitti...

Hih, kuinka ihana kuvausassistentti. Tuo huivin lanka on kyllä mielenkiintoinen, lopputulos on upea, mutta tuskin tuollaiseen lankaan koskisin. Ohje pitää laittaa korvan taa, ehkä joulun jälkeen on taas aikaa neuloa itselleen jotakin. :)

Kaisa kirjoitti...

Heh, mainio kuvaustilanne ja hieno huivi! Miulla meinaa koirat tunkea välillä väkisin kuviin. :)

Annis kirjoitti...

Kissat yleensä sentään pysyvät hyvin poissa kuvista, mutta tyttö on kyllä oikea venkola jos sen koettaa tarkoituksella saada kuvista pois. Sama ongelma on sitten käänteisenä, että jos toisesta tahtoisi sen kuvan, eipä siitäkään tule mitään :D Voin kuvitella että uteliaat koirat voivat olla tehokkaita ja aktiivisesti osallistuvia kuvauselementtejä myös :P