tiistaina, syyskuuta 03, 2013

Syysarki

Vihdoinkin saimme palailtua tien päältä. Vieläkin väsyttää, kun toissayönä unet jäivät hurjan lyhyiksi ja ajamistakin mahtui maanantaille vielä useamman tunnin ajan. Reissu oli kuitenkin hurjan mukava kaikista lähtökommelluksistaan huolimatta ja saimme monia ihania muistoja.

Reissusta tarttui matkaan muutamat ihanat silikoniset muotit, jotka olivat paikallisessa marketissa huomattavasti huokeammat kuin Suomessa. Odotankin innolla, että pääsisin laittamaan suunnittelemani kaksi satsia saippuaa tulille, muotit kun ovat niin herkulliset.

Intoa käsityörintamalla tuovat myös kansalaisopiston kurssit, joille ilmoittauduin. Superväsyneenä raahauduin eilen teknisen työn luokkaan opiskelemaan puutöitä. Omat puuhasteluni puun kanssa rajoittuvat lapsuuden rakenteluihin, ala-asteen teknisen tunteihin, halkojen hakkaamiseen ja kiehisten vuoleskeluun. Etenkin isommat työstökoneet ovat minulle täysin vieraat, joten toivon oppivani paljon uutta ja hyödyllistä tulevan vuoden aikana.
Yllätyksekseni kurssilla ei ollutkaan kaltaisiani puutöissä kädettömiä, vaan muu luokka koostui lähinnä keski-ikäisistä tai eläkeikäisistä miehistä, jotka olivat käyttäneet puutyö-kursseja jo vuodet erilaisten projektiensa toteuttamiseen, tarjoaahan luokka hyvät koneet ja työtilat. Hitusen oli hukassa oleva olo, kun muut kantoivat mukanaan luokkaan vanhat projektinsa ja kävivät suoraan töihin minun ihmetellessä, että mitähän sitä nyt olisi ylipäätään tarkoitus tehdä. Onneksi opettaja oli hyvä ja lisäksi vinkkejä sai ihan keltä tahansa kurssilaiselta.

Tänään illasta olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan aloitusluento viikonloppukurssiin nokkosen käytöstä kuitukasvina niin paperin kuin langankin valmistuksessa.

Hiljakseen lähestyvä muutto pakottaa aloittamaan pakkailut, mutta jotakin olen ennättänyt tehdä jo ennen reissuun karkuuttamista. Värjäsin lankavarastoni viimeiset valkoiset langat sinipuulla. Värit olivat herkulliset! Harmi vain, ettei sinipuun valonkesto ole kuulema tehokkaimmasta päästä. Noh, jos värit alkavat haalistua harmaiksi, täytyy neuleet sitten vain värjätä esimerkiksi seitikillä punaisiksi tai violeteiksi päälle.


Oikealta:
100 % rygja-lanka 1. väri
sukkalanka (Pikkusisko, Novita) 2. väri, 2 vyyhtiä
100 % rygja-lanka, 3. ja 4. väri (värjätty ensin toinen pää, sitten toinen)
silkkihuivi, 2. väri

Idearikasta syyskuuta, toivottavasti muillakin on syysinto käsitöiden kohdalla!

5 kommenttia:

Eija kirjoitti...

Täällä olin muutama vuosi sitten naistenpuutyökurssilla.Meillä oli oikein isot koneet käytössä ja saimme aikaankin jotain. Oli mukava, ikinä ennen en ollut puutöiden kanssa tekemisissä.
Tuo nokkosjuttu kyllä kanssa kiinostaisi. Paperia ja lankaa, vau!

MariJ kirjoitti...

Ihania värjäyksiä! :)

Tuo "kurssi" on kyllä välillä harhaanjohtava käsite noissa kansalaisopistojen kursseissa. Itse menenkin yleensä viikonloppukursseille tai yhden illan kursseille, joissa oikeasti opetellaan joku tekniikka (kehräys, värjäys, huovutus jne.), jota voi sitten itse kukin harrastaa kotona omin nokkinensa. Mutta sitten nuo ympäri vuoden kestävät tilkkupiirit, nypläyskerhot jne. on niitä, joissa käy ne samat naamat vuosikymmenestä toiseen, ja ensikertalainen on ihan pihalla kaikesta. Esimerkiksi kesällä kävin kankaiden värjäyskurssin, ja siellä kaikki muut olivat "opettajan vanhoja tuttuja" tilkkupiiristä, opettaja osasi jaotellakin, että tehän ootte siitä tiistain kurssilta ja te ootte torstain kurssilta. Minä olin ainut, joka tulin jostain "pystymetsästä" sinne ihan vaan katsomaan ja kokeilemaan; muilla oli jo edellisvuoden tilkkukurssilla suunniteltu töitäkin, joita aloittavat seuraavana syksynä, ja jota varten tarvitsevat tietynväristä kangasta...

Mutta tsemppiä joka tapauksessa puutyökurssille, niistä vanhoista miehistä on varmasti mukavaa, kun saavat yhden nuoren naisen joukkoonsa! :D

Anneli kirjoitti...

Hauskaa että olet tuollaiselle kurssille lähtenyt. En kyllä malta odottaa, mitä siellä saat aikaiseksi :)
Ihania lankojen sävyjä, oikein herkullisia. Näen jo nuokin valmiina, sieluni silmillä !

Aarnilintu kirjoitti...

Onpas mukavan energistä luettavaa, täällä kun on vaivannut jonkinlainen syyssaamattomuus käsityörintamalla. Nyt viikonloppuna olisi käsityömessut Helsingin Wanhassa Satamassa, joten jos vaikka sinne koittaisi mennä inspiraation siemeniä keräilemään. Josko ehtisivät sitten kasvaa vielä ennen joulua:)

Annis kirjoitti...

Eija, minulle olisi kyllä ehkä kelvannut tuollainen naisten versio oikein hyvin :D Nyt oli vähän tyhmä olo yksinään ensimmäisellä kerralla. Ehkä se siitä lievenee ajan myötä :) Ja joo, nokkosesta intoilen minäkin, viikonloppuna nyt puuhastelemaan lisää sen kanssa :)

Mari, joo, minulle tuli ihan uutena tuo että ne eivät tosiaan mitään kursseja olleetkaan :D Etenkin kun kuvauksessa luki, että tutustutaan materiaaleihin, perustekniikoihin jne. Oletin, että kyseessä on aloittelijakurssi! Paikan päällä jutellessa selvisi, että osa on käynyt noilla sitten jopa yli vuosikymmenen ja kaikki käytännössä ovat konkareita. Vähensi hieman kyllä intoani noihin ottaa osaa jatkossa, ehkä sitä tulee pidettyä viikonloppulinja täälläkin.

Ja ne miehet on kyllä tosi symppiksiä. Eivät oikein aina tiedä miten olla, mutta viimeksikin yksi säntäsi meidän perässä huolissaan pihalle asti kysymään, että ettehän te kai nyt kesken pois lähde?! Me selitettiin, että ei, mutta kun pitää materiaalit ostaa jo ennen kurssikertaa ja ei osattukaan. Joten menimme sitten kysymään vinkkiä ohjaajalta ja palasimme loppuillasta takaisin. Liikuttavia ovat :)

Anneli, kunhan nyt jostakin saisi aikaa ne neuloskella. Minulta puuttuu tehokkuutesi, joten viime jouluna itselleni ostamani villatakkilangat ovat edelleen työn alla, matkalla hitaast mutta vakaasti takiksi :P Ehkä jotakin pikkuprojektia sinne väliin sitten.

Aarnilintu, yllätin kyllä itsenikin kun en ole koskaan ihmeemmin kurssi-ihmisiä ollut, vaan opetellut yleensä kaiken takapuoli edellä puuhun -meiningillä :P Ja oih, olen edelleen katkera siitä, että täällä ei vaan koskaan järjestetä oikein kunnon käsityömessuja!