Muuttolaatikoita pakkailemassa

Muutto lähestyy ja viime hetken puuhat alkavat kertyä yhteen. Itse kunnostauduin sairastamalla miltei koko viime viikon flunssaa. Keskiviikon sieniretki täytyi siirtää tälle illalle ja koko viikon yskiessäni pohdin, onkohan minusta vetämään siinä kunnossa viikonlopun sienikurssia. Onneksi olo koheni ja äänikin kesti kahden päivän opetukset ongelmitta.

Omissa opetteluissa onkin ollut puolestaan ohjelmassa nokkoskurssin viikonloppuosuus sekä puutöitä. Ensinnä mainitussa pääsin kokeilemaan kuidun käsittelyjä ja kehräämistä värttinällä. Vaikka nokkoslanka ei ehkä helpoimmasta päästä ollutkaan aloituskehräyksiksi, onnistui se lopulta. Jouduin lisäämään mukaan muita kuituja saadakseni aikaan lankaa. Koska nokkosta paljon sisältävät kohdat lähinnä raksahtivat poikki, oli langasta pakko tehdä myös aika paksua, jotta sen sai edes kestämään kasassa. Erot eri nokkosten välillä olivat myös huimat, kurssikaveri kehräsi surutta suoraan omia kuitujaan ja sai niistä aikaiseksi ihan kelvollista lankaa.

Villikatajan puolella on tarjolla hieman enemmän kuvia ja juttua tuosta nokkosen käsittelystä ja muusta. Kyselkää, jos tahdotte tietää lisää aiheesta, koetan rajallisen tietämykseni valossa kertoa lisää. Jännittävää tämä kyllä oli ja mieleen jäi kytemään moni uusi kokeilu.

Kehrääminen itsessään oli aika koukuttavaa ja huomasinkin kotona jatkavani puuhastelua huomattavasti helpommilla bambukuiduilla. Ehkäpä tästäkin saadaan vielä kerrottavaa myöhemmin, kunhan nyt saisin ensin muuttopuuhaat jaloista.

Työvälineitä ja kuituja eri vaiheissa

Tällaista taidelankaa siitä tuli

Puutöissä pääsin viime viikon sairaspoissaolon jälkeen vihdoinkin oikeasti tekemään asioita. Ensimmäinen työ alkaakin hissukseen hahmottua. Tuntuu hieman hämärältä suunnitella työtä, kun ei oikein itse osaa arvioida mihin omat kyvyt riittävät näin varhaisvaiheessa eikä ymmärrä oikein eri vaihtoehtojen välillä piileviä etuja ja haittoja. Pitäisi vain ensi kerralla muistaa kysyä ne kaikki kysymykset, joita tässä on pitkin tätä päivää pulpahdellut mieleen. On kuitenkin kiva oppia uutta ja saada hieman pohjaa sellaiselle puolelle, joka ei itsellä ole ollut aiemmin niin vahva.

Neuletakkiprojekti tuntui hidastuvan jostakin syystä huomattavasti, kun pääsin alaselän kohdalle tikuttelemaan. Vaikka työ on selkeästi yli puolenvälin, silti tuntui että kaipaan hieman vaihtelua. Niinpä otin työn alle syksyn pakollisen projektin eli tiitin uudet ulkotamineet. Puikoille hyppäsi tämän jälkeen hieman salakavalasti huivi, jota en ajatellut aiemmin edes tekeväni. Ehkä se takkikin vielä ennättää valmiiksi tämän vuoden puolella.

Tiiti on autellut muuttopuuhissa etenkin esim. purkamalla laatikoita

Malli: Pipo on oman pään tuotoksia, kaulurissa on hyödynnetty pohjana Meri Markuksen Iisis-kauluria.
Lanka: Vyöte oli kerästä hukkunut, mutta muistan tämän olleen erikseen vauvalangaksi suositeltua, aika paksua ja tukevaa villasekoitetta. Minulla on vahva aavistus, että tämä voisi olla Coats Scachenmayr Capriosa, mutta ihan satavarmaksi en osaa luvata.

Maanantaina pitäisi pakata viimeisetkin tavarat, tiistaina on taas pahin muuttopäivä. Ehkä tästä vielä jotenkin selvitään!