tiistaina, elokuuta 13, 2013

Alavilla mailla hallanvaara

Tasan vuosi sitten menin nukkumaan illalla pohtien, milloinkohan uusi tulokas suvaitsisi saapua maailmaan. Muutamaa yötä aiemmin alkaneet ja parin tunnin jälkeen loppuneet supistukset olivat jo hieman herätelleet ajatuksia ja varmasti kehoakin synnytystä varten. Ja yöllä ne sitten alkoivat taas, jatkuen seuraavaan päivään. Kahdeltatoista päivällä lapsivedet menivät ja hiljalleen kevyinä jomotuksina alkaneet supistukset vahvistuivat. Kolmelta päätimme, että lähdemme koettelemaan onneamme synnytysosaston suhteen. Ottivathan ne sisään ja sanoivat, että mennäänkin suoraan saliin. Kolmea tuntia myöhemmin minulla oli käsivarsillani pieni tyttöläinen.

Siinä se lötkötti tyytyväisenä noin kuukauden ikäisenä
Sillä tytöllä oli niskassaan tumma tuppo hiuksia ja suuret silmät. Valtaosan ajasta se nukkui ja raotti silmiään varovasti. Aika usein syötiin. Silmät suurina tuijotettiin eteen sattuvia asioita ja itkettiin, kun haluttiin miltei mitä tahansa. Hereillä ollessaan maattiin lattialla viltillä ja ihmeteltiin, mitä oikein ympärillä tapahtuikaan. Pienet kasvot olivat kovin vakavat, eikä katse osannut vielä seurata esineitä. Tyttönen painoi vähän alle neljä kiloa ja oli niin pieni ja hentoinen, että alkuun pelkäsin rikkovani pienen ihmeeni.

Nyt minun tiitiläiseni on päivää vaille vuoden vanha. Tällä tytöllä on kirkkaanvaaleat hiukset, jotka ovat itsepäisesti pörrössä etenkin takaraivon pyörteen kohdalta. Tämä tyttö nauraa kätkättää, kun kerron hassuja juttuja tai heitän lapsen korkealle ilmaan. Mitä lujempaa, sitä isompi nauru. Tämä tyttö kävelee tomerasti ja on ottanut ensimmäiset juoksuaskeleensakin. Itsenäisesti se kiipeää liukumäen portaat ja laskee alas hymy korvissa asti. Sama tyttö myös osoittaa kuvakirjasta sanomaamme eläintä päättäväisesti ja tutkii maailmaa ympärillään uteliaana. Sanavarastoa ei vielä ole, mutta ääntä tästä tytöstä lähtee, aina erilaisista kujerruksista innostuneisiin kiljahduksiin ja kissaa tarkoittaviin sssshhh-ääniin asti.

Vieraat pysähtyvät katsomaan tätä tyttöä ja huokaavat, miten iloiselta mokoma näyttää ja miten siniset silmät sillä onkaan. Äiti tosin tietää, ettei tämä tyttö aina hymyile, vaan suorastaan kiukkuaa silloin kun ei saa haluamaansa, vieraille sen sijaan esitellään parasta keimailueleiden repertuaaria ja leveää hymyä.

"Minusta tulee isona astronautti! Tai sukeltaja! Tai biotutkija nelostason viruslabraan! Ei niin väliä, kunhan saa pitää kypärää"
Tiedän, ettei tämä tyttö ole minulla kuin hetken lainassa. Hujauksessa kuluu taas vuosi ja toinenkin ja minulla on taas erilainen tyttö edessäni. Mutta rakastan jokaista hetkeä tämän lapsen kanssa ja odotan tulevia versioita tyttösestäni riemuiten. Miten ihmeellinen seikkailu elämä onkaan!

5 kommenttia:

MariJ kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu ajatuksiasi lapsesta! :) Onnea vuoden vanhalle!

Anneli kirjoitti...

Voi että joku pikkuinen täytti vuoden ?
Hurjan nopsaan meni aika.
Ihana kuva astronautista, ja tuo eka, muistan se on niiiiin hellyyttävä.
Nauti joka hetkestä, aika menee niin nopsaan♥

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Onnittelut vuoden ikäiselle! :)

Hilmukka kirjoitti...

Oih, miten ihana teksti. Suuret onnittelut synttärisankarille!

Annis kirjoitti...

MariJ, kiitokset :) Käytiin synttäreiden kunniaksi neuvolassa hakemassa rokotukset, niin tyttö olikin illan ihan reppana syliinpainautuja :/

Anneli, kyllä se aika menee hurjaa vauhtia, vaikka joskus alun imetysvalvomisten keskellä tuntui, että tämä ei lopu koskaan :D
Minusta tiiti oli niin itsensä näköinen tuossa kuvassa, että pakkohan se oli tuo laittaa mukaan :) Tuo on tytön vakioilme, kujeileva ja hyväntuulinen hymy.

Sirpa, kiitokset onnitteluista :)

Hilmukka, hurjan vaikea pukea sanoiksi sitä kaikkea ihmetystä ja onnea ja rakkautta, mikä sisällä kiertää kun katsoo tuota tyttöä. Minun ihanaiseni <3