sunnuntaina, toukokuuta 05, 2013

Luolia ja tikapuita

Meillä on keväästä nautittu lievästä lentsusta huolimatta. Kävimme esimerkiksi etsimässä lähellä sijaitsevan luolan, jonka sijainnista olimme kuulleet vain huhuja. Minä olisin kävellyt varmaan luolansuun ohi, sillä niin hyvin se oli piilossa. Aikamoista taiteilua vaadittiin myös, että itseni kokoinen nainen sai taiteltua itsensä ahtaasta ja matalasta aukosta sisään, mutta vautsi vau, alle kilometrin päässä kotioveltani on ihkaoikea luola! Lapsena olisin varmasti haljennut riemusta jos tuollainen jännittävä ja lähinnä seikkailukirjoista tuttu paikka olisi ollut noin lähellä itseäni.

Kallioseinämää luolan yläpuolella
Tuosta raosta minä sulloin itseni sisään, uskokaa tai älkää
Hämärää, kosteaa
Tyytyväiset luolan valloittajat
Kuvassa on myös salakavalasti ompeluprojektini eli ostin kaverille kangas/kestovaippakauppaan lahjakorttia ostaessani myös pätkän ihanaa kärpässienitrikoota. Siitä syntyi pipo ja mekko on työn alla parhaillaan. 

Askartelin myös joutohetkinäni ihanan harmaista ja vänkyröistä vanhoista ajopuista vaatepuun makuuhuoneeseen. Minulla ei ollut aiemmin paikkaa, johon laittaa puolipitoiset vaatteet. Ne lojuivatkin milloin missäkin erilaisina kerroksina, kun niitä ei voinut oikein takaisin vaatekaappiinkaan laittaa puhtaiden joukkoon, mutta pyykkikoriin siirtäminen olisi ollut ennenaikaista. Runko on naulailtu ja naputeltu, päälle on tehty pukkiköytökset siansorkalla. Tähän on ollut sitten hyvä ripustella vaatteitaan.



Voin taas kerran todeta, että kannattaa olla partiolainen ja opetella solmuja!
Tämä on ollut kovassa käytössä ja osoittautunut kyllä käteväksi. Tykkään tuosta ajopuiden ihanasta rosoisuudesta. Niiden harmaa pinta on minusta niin kaunis! Askartelin myös ohuemmista oksista pienet kiemurtavat tikkaat parvekkeelle köynnösten tueksi, niitä en vaan tajunnut kuvailla.

Testasin myös muiden puuhieni lomassa kuvansiirtoa kankaalle Picture this-tökötillä. Ostin sen jo ennen joulua tarkoituksenani hyödyntää sitä lahja-askarteluissa, mutta homma jäi sitten aika pahasti vaiheeseen. Nyt ajattelinkin kokeilla, mihin aine käytännössä taipuisi.

Koska älyttömiä määriä valokuvista tehtyjä tulosteita ei kämpällä ollut, kokeen kohteeksi valikoitui ihana vanha kuva isomummostani ja tämän sisaresta. Seurasin ohjeita, levittelin aineen kuvalle ja jätin sitten sen kuivumaan pestyä ja silitettyä lakanakangasta vasten kuvapuoli edellä painettuna. Seuraavana päivänä  paperin sai kostuttaa ja raaputella pois ja kuva oli kiinni kankaassa. Minulle oli yllätys, että kuva siirtyi näin siististi ja tarkkana. Täytynee askarrella tästä äidilleni jotakin.



Myös neulerintamalla on päättelymaratonien seurauksena tullut valmistakin, jospa saisin Rnin tullessa tänne alkuviikosta vieraaksi kuvailtuakin tuotoksia.

PS. Villiksen puolella on Rnin kirjoittama juttu koirankarvojen kehräämisestä langaksi. Itse pidin aihetta tosi mielenkiintoisena ja ehkä täältäkin löytyy ihmisiä, joita moinen kiinnostaa. Käykääpä siis kurkkaamassa, miten käsityövieroksujan kävi ensimmäistä kertaa rukin äärelle asettauduttaessa ;)

6 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Mitä ihmettä... tuollaisesta kolosta pujottelit itsesi :O
Ei kai vaan pikkuinen ollut repussa ???
Minulle tulisi ahtaanpaikankammo !!!

Kivat tikkaat, mulla on samanlaiset tuolla mökin kasvimaalla.

Kiva kun pian saatte koko perhe viettää aikaa, kiireettä, yhdessä ♥

Terkkuja täältä Jaalasta, mökiltä. Välillä paistaa ja välillä sataa.
Päiviä lasken ja odoten niin kovasti vapaata !

enkulin käsityöt kirjoitti...

Oi miten jännittävä luola. On tuossa pikkuisellekkin ihmettelemistä.
Mukavaa alkavaa viikkoa.

Annis kirjoitti...

Anneli, rako oli alhaalta vähän leveämpi, mutta vaati siis että ensin täytyi laskeutua lähes polvilleen ja sitten ujuttaa itsensä siitä kapeasta välistä sisään. Ja ei ollut lapsi repussa, jäi miehen kanssa ulkopuolelle. Luola itse oli laajempi sisältä, oli ihan komea paikka!

Ja voi että, kyllä se paras mökkikausikin alkaa kohta olla käsillä!

enkuli, täytyy viedä tyttö tuonne sitten uudelleen kun on vähän vanhempi :) Ja tyttö on kyllä nauttinut älyttömästi metsässä olosta, viimeksi nauroi itsekseen ääneen kun sammaleella oli niin kiva istua ja ihmetellä käpyjä.

Kirppu kirjoitti...

Jännittävän näköinen luola. Mutta minä voisin myös ottaa sienipipon!

Hilmukka kirjoitti...

Luola! Tajusin, etten ole ikinä ollut luolassa. Vaikka monissa metsissä on tullut seikkailtua, niin luolaa ei vaan ole tullut vastaan. Tai sitten en ole osaanut katsoa tarpeeksi tarkkaan. :)

Olen joskus kokeillut työharjoittelussa tuota samaa kuvansiirtotekniikkaa ja rakastuin siihen. Tuo kuva on kaunis, toivottavasti se löytää arvoisensa paikan.

Annis kirjoitti...

Kirppu, tuota ihanaa sienitrikoota sai peräti neljässä eri raikkaassa värissä, siitä kelpaa sitten tehdä isommille ja pienemmille pipoja :P

Hilmukka, minä olen käynyt muutamissa luolissa ja aina ne tuntuvat yhtä jännittäviltä! Lapsena olisin varmaan asunut siellä luolassa kaikki ulkoiluajat, kun se olisi vain ollut niin jännä!

Minulle tuo nimenomainen aine ei ollut tuttu, ennen kuin siihen jossakin blogissa törmäsin. Yllätyin kyllä positiivisesti, oletin että kuva olisi ollut epätarkempi tai suttuisempi. Täytyy nyt tosiaan vaan pohtia huolella sopiva paikka sille :)