sunnuntaina, toukokuuta 19, 2013

Huh hellettä


Kesähelteet ovat tulleet ja kaikki päähineet tuntuvat kankaista lierihattua lukuun ottamatta liian kuumilta tiitille. Itse kuljin lapsena aina valkoinen pitsimyssy päässäni, joten päätin tehdä tiitillekin kevyen lierihatun helteitä helpottamaan. Ainut vain, että hattuun pitänee lisätä vielä solmimisnyörit, neiti kun kiskoo rutiinilla yltään niin hatut kuin aurinkolasitkin.


Sain tästä nykimisestä huolimatta lopulta kuvattua hatun päässäkin, vaikka kyllähän se aika vauhdilla lähti päästä heti kuvanoton jälkeen.

Lanka: Novitan Tennesee (minulla on tätä valkoista vielä monta kerää kaapissa, vaikka olen sitä peittoihin ja ties mihin hukkaillut. Sotkamon kesänä ostin sitä nimittäin alesta euron kerä, vaikkei varmaa projektia ollutkaan tiedossa)
Malli: Omasta päästä

Tytöllä on muuten kuvassa poikkeuksellisesti vaaleanpunaista (tosin vauvavaaleanpunaisen sijasta voimakkaampaa sävyä), yleensä en ole pukenut moista päälle koskaan, koska omat antipatiani väriä kohtaan ovat liian vahvat. Lisäksi en tahdo upottaa tyttöä jo tässä vaiheessa valmiiksi pedattuun pikkuprinsessan rooliin, yleensä kun se vaaleanpunainen tulee vielä samassa paketissa epäkäytännöllisten ja röyhelöisten osien kanssa. Tyttö mokoma ehtii sitten täyspäisempänä pohtia itse, mitä on ja millainen tahtoo olla sen sijaan, että valmiiksi päätän hänestä tulevan suvun pieni prinsessa. Lahjaksi saatu body ja potkarit jäivät kuitenkin käyttöön kivan printin sekä ruskeiden resoreiden ja saumojen ansiosta, jotka tekivät kokonaisuudesta pirteän hempeän sijasta.

Ärsyttää välillä vilpittömästi, kun olen tästä maininnut myös kaikille lapsen lähipiirissä ja saan silti vaaleanpunaisia paketteja glitterillä ja erilaisilla hörsöillä esimerkiksi omilta etäisemmiltä sukulaisiltani. Paljonpa ne röyhelöt tuolla hiekkalaatikolla könytessä lohduttavat. Tuntuu vilpittömästi pahalta, että joku tuhlaa aikaansa, energiaansa ja rahaansa ostamalla jotakin, joka jää sitten käyttämättä. Kuten joskus sanoinkin, mieluummin ostaisi sitten vaikka itselleen jotakin kivaa sillä rahalla sen sijaan, että viskaisi sitä hukkaan. Tai eiväthän ne hukkaan ole toisaalta menneet, olen antanut niitä sitten eteenpäin muille. 

Tein myös muutaman pesulappusen itse tehdyn saippuan kaveriksi, niitä on lähtemässä siis setteinä maailmalle kavereita ilahduttamaan. 


Lanka: Se sama surullisenkuuluisa Novitan valkoinen, kaverina anonyymia ruskeaa puuvillalankaa
Malli: Nubbie Scrubbies, jonka idea oli yksinkertaisuudessaan hyvin viehättävä, tällä tulen varmaan tekemään myös tiskirättejä tulevaisuudessa bambulangasta

Myös niitä afrikkalaisia kukkia olen virkkaillut, edellisten seuraksi. Vanhat olinkin jo kiinnittänyt toisiinsa, uudet ovat vielä siivona pinona jämälankasäkissäni. Hauskinta näissä kukkasissa onkin se, että niistä pystyy helposti itse bongailemaan vanhat projektinsa. Yhdellä vilkaisulla näenkin siskolle neulotut sukat ja pipon, äidin joululahjasukat, mörköprojektin viimeisen lankanöttösen, omien unisukkien loppulangan tai säärystimien viimeiset lankametrit.

Lähemmäs satakunta näitä alkaa olla kasassa
Mukana on pääasiallisesti Nallen paksuisia lankoja, vaikka jonkin verran siellä on kyllä hitusen ohuempia ja paksumpiakin. Onneksi malli on armelias ja hävittää pienet epätasaisuudet, joten lopputulos on höyrytyksen jälkeen tasainen. Mutta kyllä tätä saa tovin jos toisenkin vielä kökkiä, että saisi tästä ihan oikean peiton aikaiseksi. Hiljakseen ja projektinloppuja uusiokäyttäen.

Kahta samanlaista ei pitäisi löytyä

10 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Pitäähän jokaisella pikku tytöllä pitsihattu olla.
Meilläkin noita tehtiin erivärisinä, kun Petra oli pieni
Oli muuten pinkkiäkin :)
Kivoja nuo värikkäät Afrikan kukkaset.

Mukavaa kesää nauttikaa auringosta ja lämmöstä :)

Hilmukka kirjoitti...

Hih, täällähän on melkein samanlainen virkattu myssy mitä omassa blogissani! :) Nuo lierit ovat kiva lisä.

Se on kyllä jännä, ettei ihmisten kalloon saa taottua sitä, että lapsen voi pukea johonkin muuhunkin kuin vaaleanpunaiseen tai -siniseen. Ja tuo hörhelö-asia onkin vähän hankalampi juttu, muutenhan ne värien takia käyttämättä jääneet vaatteet voi värjätä. Muistan varmasti aina, kun Jäbän syntymän jälkeen eräs sukulainen oli ostanut muutaman pastellinvaaleanällösinisen vaatteen ja samalla sanoi minulle, että kyllähän sinun tarvitsee alkaa tykätä vaaleansinisestä. Öö, miksi...? Raivostuttavaa!

Huh ja sitten tuohon peittoon. :) Ihan mielettömän ihania kukkia! Tuosta tulee niin mahtava kun se valmistuu. Paljonko se jo nyt painaa?

Annis kirjoitti...

Anneli, kyllähän nuo kesähatut ovat ehdottoman käteviä, etenkin nuo lierit ovat tarpeen jos on tyttö perinyt minun palamistaipumukseni. Ihanan aurinkoisia kelejä sinnekin, kohta se lomakausi sinullakin häämöttää!

Hilmukka, niin muuten onkin :D Me ollaan vielä katsottu samaa myssyohjettakin näköjään alkuun, itse totesin sen kanssa olevan liian raskas sellaisenaan kesämyssyksi :D Aika hauska kyllä.

Peitto ei paina vielä edes älyttömästi, hieman vajaat 800 g tällä hetkellä. Toivottavasti se joskus myös valmistuu :D Mutta tuohon on kyllä tosi kiva hukata jämälankoja hissukseen.

Ja aah, tämä on niin ikuisuusaihe, josta voisin kirjoittaa oman postauksensa kokonaan! Puhumattakaan sitten muusta roolitteluista, niistä roolimalleista mitä esimerkiksi lasten piirretyt, kirjat jne tarjoavat tytöille, jne.

Mutta siis. Yleisesti ottaen kyse ei ole siitä, etten tahdo lapselleni mitään tyttömäistä ikinä. Sehän olisi vähän sama kuin se pinkin ja hörhelöiden pakkosyöttö -aivan yhtä yksipuolista. Eräs naistutkimusta opiskeleva puolituttuni aina jaksoi vouhkata siitä, miten naisten pitäisi emansipoitua ja irrottautua perinteisistä naisrooleista. Ongelmana tässä on se, että jos näin täytyy tehdä ollakseen moderni ja voimaantunut nainen, naisen valinnanvapaus katoaa aivan kuten se on ollut hukassa niiltä kotiinsa suljetuilta kodinhengettäriltäkin menneinä aikoina. Tarkoituksena tasa-arvossa kuitenkin olisi se, että jokainen voisi sukupuoleen katsomatta valita sellaisen roolin, jonka kokee omakseen. Jos se on naiselle moderni uraohjus ilman lapsia, hienoa. Jos se on tämän saman naisen ystävättärelle 12 lasta ja kotirouvan rooli miehen elätettävänä, fine sekin. Jos siis kumpikin saa tehdä valintansa vapaasti ja kokee tekevänsä sitä mitä haluaa ja saavansa toteuttaa naiseuttaan omalla tavallaan muiden heitä pakottamatta tai määrittelemättä valmiiksi johonkin lokeroon.

Meillä siis ei röyhelöitä tuon ikäiselle laiteta, koska niiden käytännöllisyys on nolla. Vaaleanpunaista käytetään hillitysti, koska itse inhoan väriä, muita perinteisempiä tyttövärejä enemmän. Samaten käytämme myös perinteisiä poikavärejä ja kaikkea näiden väliltä. Se mihin pyrin, olisi se, että lapsi saa pienestä pitäen sen kuvan, että hän voi pukea mitä tahansa tai olla mitä tahansa, riippumatta siitä mikä hänen sukupuolensa on. Että minä en etukäteen määrittele, että sinun on oltava pieni prinsessa, vaikka mieluummin kiipeilisit puissa tukka hapsottaen. Tai että jos se pinkki, tyttömäisyys ja hörhellys onkin myöhemmin unelmien täyttymys, en oman tyttövärikammoni tai rempseyteni takia mene sanomaan, että ehei, tosinaisen pitää olla reipas ja valmis sotkemaan vaatteensa hetkenä minä hyvänsä, joten puet vain näitä vaatteita yllesi. Me olemme erilaisia ja koska itse olen saanut niin vapaasti pienestä pitäen olla ja tehdä sitä, mikä minulle on luontaisinta, minusta sama oikeus kuuluu ehdottomasti omallekin tyttärelleni :)

Hilmukka kirjoitti...

Ei voi olla totta! Netti on myssyohjeita pullollaan ja me katsotaan samaa ohjetta. Ja muokataankin sitä samalla tavalla! Tässä on nyt jo jotain yliluonnollista. ;D

Tuohon ei ole enää mitään lisättävää. Samaa ajattelutapaa pyrin toteuttamaan Jäbän suhteen. Hän saa olla juuri sellainen kuin haluaa, eikä tarvitse olla reipas vain sen takia, että on poika. Mielestäni vanhempien tehtävä on tukea lasta ja näyttää omalla esimerkillään, että maailma on mahdollisuuksia pullollaan, eikä kenenkään tarvitse olla tietynlainen vain sukupuolensa vuoksi. Tuo tekstisi voisi olla itseni kirjoittama, jaan kanssasi täysin samat ajaukset. Aamen. :D

Annis kirjoitti...

Hilmukka, X)
Minä taisin kirjoittaa googleen jotakin niinkin mielikuvituksekasta luin "Vauva pitsimyssy ohje" tms kun meinasin, että teen virkkaamalla ja en jaksa tappelua englanninkielisen ohjeen kanssa. Neulon paljon englanniksi, mutta koska virkkaan ylipäätään vähemmän, suomeksikin meinaavat lyhenteet unohtua :P Siitä enkusta sitten puhumattakaan. Se tuli kätevästi siinä ekojen osumien kohdalla vastaan ja totesin, että alunhan saa tuosta kätevästi, tähän vaan tekee jotakin väljää :D Great minds think alike, selkeästi.

Ja tuon viimeisen lauseen voisi ehkä toistaa tässä lapsiasiassakin. Minun vanhempani tosiaan eivät olleet mitään tasa-arvovisionäärejä, mutta heille oli luontaista toimia kasvatuksessa tietyllä tavalla muutenkin. Heiltä olen oppinut olettamaan, että kelpaan kaikkeen mihin pojatkin -mieleeni ei tullut itseasiassa edes koskaan ennen aikuisikää sitä epäillä. Siskon kanssa juuri puhuimme puhelimessa, että miten on ollut ikäviä tilanteita työelämässä, kun on joutunut yllättäen todistelemaan osaamistaan keski-ikäisille miehille vain koska on nuori nainen :/

Mutta minusta etenkin oma isäni teki aivan hillitöntä työtä tällä saralla. Meillä kaikki pakotettiin tasapuolisesti tekemään kaikkia kotitöitä ja esimerkiksi pyöriä korjatessa jokaisen tuli pitää huolta oman pyöränsä korjauksessa auttamisesta. Monissa tutuissa perheissä poika otettiin mukaan ja tyttöä ei koskaan -riippumatta pitikö poika puuhasta vai ei. Isäni on matemaatikko ja hän olikin hyvin ylpeä siitä, että valitsin myöhemmin luonnontieteellisen uran hänen tapaansa. Ei sillä ollut väliä, että ennen miehiselle alalle olikin menossa hänen tyttärensä. Samoin olemme koko perhe äärettömän ylpeitä viikon päästä sairaanhoitajaksi valmistuvasta pikkuveljestäni. Minusta onkin ihanaa, ettei meitä koskaan ohjailtu, pakotettu tai valintojamme mitätöity, vaan aina kannustettiin. Sen tahtoisinkin välittää eteenpäin :)Ja on ihana lukea, että myös muilla on samansuuntaisia ajatuksia ja tuntemuksia, itse olen korviani myöten täynnä sukupuolirooleja ja myös tätä "kasvatan lapseni niin, ettei hän tiedä omaa sukupuoltaan" -koulukuntaa.

katri kirjoitti...

Ihana pitsihattu ja uskomattoman ihana peitto!

Kaisa kirjoitti...

Ihania virkkuutöitä! Käypä muuten katsomassa blogissani terveiset :)

Hilmukka kirjoitti...

Tuntuu, että isämmekin ovat olleet samanlaiset! ;D Itselläni ei ole veljiä, ainoastaan sisko, mutta muistan, kuinka isäni teetti meille erilaisia hommia meidän persoonamme takia. Ikinä hän ei sanonut, että "sinähän olet tyttö, ei sun tarvii tätä tehdä". Esimerkiksi isäni opetti minut vaihtamaan autoon renkaat ja katsastamaan sen. Hän luotti siihen, että siskoni löytää sellaisen elämänkumppanin, joka hoitaa sen homman, koska siskon opettamisesta ei olisi tullut mitään. Ja näinhän siinä kävi.

Tuota toista ääripäätä en itsekään tajua. Pääasia on, ettei oleta toisen olevan tietynlainen vain sukupuolensa vuoksi. Pojat ovat poikia, tytöt tyttöjä, mutta annetaan heille samat mahdollisuudet. Päiväkodissa varmaan tulee kohta olemaan kolmea sukupuolta: pojat, tytöt ja henkilöt...

sirimi kirjoitti...

Nätti hattu! Hatut ei tahdo tosiaan pysyä päässä ilman naruja pienillä lapsilla. Kokeileppa virkata lipallinen huivi, joka sidotaan taakse. Saattaisi pysyä paremmin päässä. Tyttäreni on ommellut em. huiveja kankaisina, ja ovat olleet käytössä mukavia.

Annis kirjoitti...

katri, kiitokset. Toivotaan, että tuosta raadosta vielä kokonainen peitto joskus tulee :D

Kaisa, kiitokset, täytyykin tsekkailla jos nyt koneella ehtisi olla hetken kerrankin ilman työkuvioita :P

Hilmukka, tämä kyllä alkaa mennä jo hauskaksi :D Meillä tosiaan perheessä on neljä lasta, puolet tyttöjä ja puolet poikia. Siinä sitten varmaan jokainen oppi toiseltaan jotakin ja kun olivat ymmärtäväiset vanhemmat, saimme tosiaan kasvaa sellaisiksi kuin miksi olimme :)

sirimi, kyllä noihin ehdottomasti pitää jotkut narut laittaa, eivät muuten tosiaankaan kestä. Pitääkin testata vinkkiä, kiitokset!