tiistaina, maaliskuuta 26, 2013

Tyttöjen saippuailta ja arkeilua


Viime viikko meni jälleen kerran kuin siivillä. Alkuviikosta oli omat urheilunsa, keskellä viikkoa tehtiin kuukausittaisessa tyttöjen illassa saippuaa ja loppuviikosta piti kiirehtiä, että saisimme valmiiksi niin Villikatajan uudet esitteet kuin esitykset viikonlopun messuja varten. Olimme siis tosiaan messuilla esittelemässä niin toimintaamme, hanketta, villiyrttien käyttöä kuin kurssejakin. Etukäteen olimme hurjan innoissamme, jännittyneitä ja stressasimme vuorotellen kaikenlaisia hassuja asioita. Lopulta kaikki meni hurjan hyvin ja viimeisten esitysten jälkeen olikin helppo hymyillä ja kavuta alas lavalta.

Käsitöissä olen neuloskellut elämäni ensimmäisiä sormikkaita, joiden teko keskeytyy noin kolmen minuutin välein, kun tiiti haluaa kiivetä syliini. Mikäs siinä, sitten sylitellään hetki ja tehdään myöhemmin pari silmukkaa lisää. Hiljakseen ja silleen. Työ ei siis ole edennyt kovin nousujohteisesti, vaikka toiseen käsineeseen asti ollaan jo päästykin.

Saippuoita pääsen sen sijaan esittelemään (taas, köh). Onneksi meitä oli neljä naista näitä tekemässä, niin jokaista jäi minulle vain kaksi viipaletta muiden matkatessa rakastaviin koteihin. Mukana oli siis muutama kaveri, jotka halusivat päästä kokeilemaan saippuantekoa. Yhdessä puuhasteleminen on kaiken lisäksi aina mukavampaa kuin yksin touhusteleminen, joten ilta oli sangen mukava.




Valkoisessa saippuassa kiisseli tehtiin kohtuullisen paksuksi, jotta kerrokset kestäisivät nätisti kasassa. Tarkoituksena oli tehdä syvempiäkin viiltoja, mutta vaikka punaista massaa veitsellä purkin pohjaan asti vedeltiin, eivät viillot olleet lopulta kovinkaan kummoisia. Paksumpaa työvälinettä ensi kerralla? Pintaa koristeltiin vielä kevyillä pyöräytyksillä.
 


Marmoroitua saippuaa varten kiisseli jätettiin reilusti löysäksi, jotta värit sekoittuisivat nätisti. Massa jaettiin summittaisesti neljään. Lopputuloksena oli, että silmämääräinen arvio heitti ja ruskeaa oli reilusti muita värejä enemmän. Nooh, tulihan tuosta ihan siivo silti.

Seuraavana tahtoisin testata lisää shampoota ja lisäksi partasaippuaa. Onneksi useampikin innokas ilmoittautui valmiiksi shampootestauksiin, jolloin satsit saisi jaettua kätevämpiin kokoihin testailuihin. Eipähän tarvitsisi sitten kaapissa pitää kuukausitolkulla kamalan isoa satsia itselleen sopimatonta tavaraa, jos niin kurja tuuri käy reseptin suhteen.

Tiiti on kasvanut hurjaa vauhtia ja keksi viikko sitten pistää koko unirytminsä uusiksi kaupan päälle. Muissa arkimurheissa totesimme raskain mielin, että meillä taitaa imetys loppua hiljakseen tähän. Haluja jatkaa vielä jonkin aikaa olisi, mutta yli kuukauden kestänyt aktiivinen pureminen tytön osalta on tosiaan pistänyt tehokkaan stopin touhulle. Imetystuet, asiantuntijat ja neuvola on käyty läpi, eikä kellään ole ollut esittää ratkaisua, joka olisi meillä toiminut tai edes helpottanut hieman. Niinpä meillä alkoi eilen virallisesti vieroittaminen. Olipahan yksi aikakausi näköjään tässä. Tiiti itse ei tunnu olevan muutoksista moksiskaan, vaan on naama loistaen kävellyt huoneesta vauhdikkaasti toiseen jomman kumman vanhemman tukemana.

Sellaisissa merkeissä siis täällä, perjantaina auton lastaamista ja keula kohti taas itärajaa pitkän pääsiäisloman merkeissä! Oikein hyvää pääsiäisen aikaa siis kaikille!

PS. Laitoin saippuareseptit näkyville kommentti-osioon, jotta ne eivät häiritse niitä, joita moiset eivät kiinnosta. 

14 kommenttia:

Annis kirjoitti...

Marmoroitu saippua

Kookosrasva 150 g
Munkkirasva 125 g
Rypsiöljy 200 g
Risiiniöljy 25 g
Lipeä 71 g
Vesi 190 g

Valkoinen saippua

Manteliöljy 100 g
Risiiniöljy 25 g
Oliiviöljy 225 g
Kookosrasva 150 g
Sheavoi 25 g
Lipeä 73 g
Vesi 200 g

Kirppu kirjoitti...

Tosi kivat saippuat. Millä värjäsitte punaisen raidan?

hillanen kirjoitti...

Ihanaa saippuaa. Kiitos, kun laitoit ohjeenkin, pitää kokeilla kun seuraavan kerran tarttee tehä saippuaa. :)

Annis kirjoitti...

Kirppu, se oli ihan punaista rautaoksidia. Pettymys tosiaan oli se, että eivät kuviot kehkeytyneet pelkällä veitsellä, mutta ensi kerralla taas hitusen viisaampana :)

hillanen, kiva jos näistä on apuja. Itse mietin, että kaikkia eivät reseptit kiinnosta, niin siirränpä ne tänne vähän piiloon. Ovat tällöin saatavilla, mutta eivät pompi silmille jos aihepiiri tökkii :) Itse olen saanut kuitenkin muilta bloggareilta niin paljon inspiraatiota ja apuja saippuan parissa, että ajattelin, että olisi reilua laittaa ylös omatkin jutut.

Anneli kirjoitti...

Upeita ja tuo marmoroitu on todella kaunistakin.
Oli kiva lukea, mitä sekaan laitat.

Vai kävelee Tiiti jo kun häntä taluttaa. Voi moistan sen ilon lapsen kasvoilla kun pääsi käpöttelemään :)
Kyllä aika menee ja kohta teillä ei ole enää vauvaa van iso tyttö.

Mukavaa pääsiäisen odottelua, onneksi teillä ei vielä tänä vuonna suklaamunista mitään ymmärretä ... en tarkoittanut sinua :D

ps. huomenna jos kurkkaat blogiini, näet mitä siitä kappaleesta tuli !

Hilmukka kirjoitti...

Mielettömän kauniita saippuoita taas.

Olen huomannut Jäbän kanssa, että imettämisestä ei kannata ottaa stressiä. Meinasin lopettaa homman kun siirryttiin kiinteisiin, tuntui jotenkin niin vaivalloiselta. Ja tuo pureminenkin on tuttua. Vielä imetän pari kertaa päivässä ja onneksi Jäbä on unohtanut puremisen. Mutta jos Tiiti ei ole tissiä kaivannut, niin eikös tämä lopettaminen tullut sitten juuri oikeaan aikaan. :)

Lilya kirjoitti...

Aivan mahtavia saippuoita tehtiin, tätä lisää! :-D

Annis kirjoitti...

Anneli, kyllä se vetää sellaista vauhtia nyt, että ihan hirvittää välillä :D Onneksi se pahin kaatuilu/horjuminen meni jo jonkin verran ohi, nyt kun nousee eri esineitä vasten, osaa jo aika siististi itsekin tulla takamus edellä alas.

Ja pitikin käydä kurkkaamassa heti, onneksi olit jo päivittänyt :D

Hilmukka, kiitos <3 Juurikin tuo stressittömyys on se avain, sitä en vaan heti itse meinannut jotenkin tajuta. Ehkä asiaan vaikutti se, että imettäminen oli sujunut niin vaivatta koko ajan, ettei sitä ollut tarvinnut edes ajatella. Otin jotenkin älyttömästi tarpeetonta taakkaa siitä, että imetyksen pitäisi kuitenkin sujua. Pumppailtiin pulloon, koetettiin hampaat irvessä, kuunneltiin imetystuen fanaattisia tätejä ("Kyllä sinä äitinä huomaat, milloin lapsi aikoo purra, tarkkaile vaan käytöstä ja rinta pois ennen puremista"), seurattiin neuvolan suosituksia... Onneksi sain erään asiantuntijan kanssa juttella ja tämä oli eka, joka kysyi, että mitä minä haluan ja mitä minä jaksan nyt nykyisillä voimavaroillani tehdä. Nyt kuukauden säätämisen jälkeen totesin, että nyt riittää, kun mikään ei ole auttanut. Avohaavoilla en tahdo olla koko ajan, meillä siis meni noin kurjaksi heti alussa jo :/ Nyt annan maitoa noin kaksi kertaa päivässä ja hissukseen vähennetään. Yösyöttö jätetään varmaan viimeisenä olemaan, kun se on niin ihanan vaivaton ja silloin puremistakin esiintyy vähiten.

Lily, Paulan ja Kaisan kanssa jo pohdiskeltiin, että jospa tehtäisiin lisää niitä shampoopaloja testiin. Porukalla saisi kätevästi jaettua massat, ei tarvitse tehdä kilotolkulla shampoota kaappeihin :P

Rni kirjoitti...

Tuo valkopunaraidallinen saippua on ihan taivaallisen nätti, kuin Marianne-karkin kääre! <3 Taas tekee mieli syödä noita!

Se on hassua, miten sitä itse kyllä jollakin tasolla tietää, että pitäisi toimia tietyllä tavalla, mutta miten helpottava ja rohkeasti toimeen käyvä olo tulee, kun joku ulkopuolinen sanoo sen saman ääneen, että kuuntele itseäsi ja tee oman jaksamisesi ja stressisi mukaan :) Pääasia on, että sinulla on hyvä olla, koska kiukkuinen äiti johtaa aivan varmasti myös onnettomaan tiitiläiseen.

Hilmukka kirjoitti...

Olen ihan samaa mieltä Rnin kanssa: harvemmin huonosti voivilla vanhemmilla on onnellisia lapsia. Ammattilaisten pitäisi tietää se. Kaikkihan haluaisivat olla superäitejä, mutta eikös sitä ole paras äiti omalle lapselleen kun on oma itsensä ja tekee niin kuin tuntuu hyvältä. Ei Tiiti tule sanomaan sinulle aikuisena, että olet pilannut hänen elämänsä kun lopetit imettämisen "liian aikaisin". Anteeksi... Itselläni vain nousee karvat välittömästi pystyyn, kun joku kehtaa kyseenalaistaa vanhemman valinnat oman lapsen suhteen. Huh, kyllä helpotti tämäkin avautuminen. :D

Tuulikki kirjoitti...

Meillä joku varmaan söisi noin kauniit saippuat. Kuten huomasit vuodatus tökkii edelleen. Minulla on maaliskuu huristanut keittiörempan merkeissä, joten maalannut olen lähinnä keittiön seinää. Hiihtokelit ovat olleet täällä aivan ihanat. Toivottavasti sinäkin saat nauttia ihanista ulkoilupäivistä perheensi kanssa.

sirimi kirjoitti...

Ihanan näköisiä saippuoita. Tuo raitasaippua on niin herkullisen kakun näköinen, että tekisi mieli haukata ja maistaa.
Voi kun pääsisi joskus saippuanteko-oppiin. Kivalla porukalla saippuoiden tekeminen oli varmasti hauskaa.
Kauniita sävyjä noissa langoissa edellisessä postauksessa. Värjäämistäkin pitäisi joskus päästä ihan itse kokeilemaan. Ehkä sitten joskus eläkkeellä jos ei aiemmin.

Annis kirjoitti...

Rni, se on jännä kyllä tosiaan, miten sitä se oma pää toimii (ja välillä ei toimi). Stressi hävisi heti kun joku ulkopuolinen sanoi, että ihan fiksusti olet toiminut ja tee mikä tuntuu parhaimmalta. Siis niinhän itsekin neuvoisin jotakin toista :D Mutta kun sitä omalla kohdalla ei tahdo aina tajuta.

Hilmukka, kiitos tuesta, siinähän se on, oman hyvän olon pitäisi olla tärkeä osa päätöksiä, joita tekee. Silti se tuntuu aina jotenkin vaikealta. Ja vaikka muutoin olisi miten täysipäinen ja jalat maassa, sitä aina huomaa jotenkin epäröivänsä, kun joku toinen tulee fanaattisesti sormea heiluttamaan ja sanomaan, että kuule, nyt pilasit yhden ihmisen elämän :D Onneksi on mennyt tosi hyvin ja meillä loppuivat myös yöruokailut täysin seinään, kun päivisin ei rintaa enää tullut. Tarvetta ei siis niille ollut, vaan kyseessä oli selvästi tapa. Itse olin tästä tosi mieluisasti yllättynyt :)
Itsellä varmaan sattui tuo pureminen vielä siinä mielessä pahimpaan mahdolliseen aikaan, että oli niin iso suma kaikkea muuta, että tuntui, ettei ollut palikoita kamalasti sen käsittelyyn. Tai että sitä ehkä itse poti pientä syyllisyyttä, että luovuttaako liian aikaisin, koska on niin väsyksissä muutoin. Mutta kyllä nyt jälkikäteen katsottuna on ollut vain hyvä ja positiivinen tämä ratkaisu meille :)

Tuulikki, toivottavasti se Vuodatus vihoviimein alkaisi toimia! On masentavaa tuo :/ Onneksi sentään kelit ovat olleet hyvät ja kevät näyttänyt kauneimmat kasvonsa :)

sirimi, suosittelen kyllä molempia puuhasteluita kokeilemaan, jos sopiva tilaisuus tulee. Saippuanteko on itselle toimintaterapiaa parhaimmillaan ja tuo lankavärjäys taas niin ihanan verkkaista zen-hommaa, että siinä kyllä mieli lepää sitä touhustellessa :)

Laura kirjoitti...

Oi miten kauniita saippuoita!