maanantaina, maaliskuuta 11, 2013

Hidasta kiiruhtamista

Vaikka hiljaista on pidellyt, en ole tyystin kadonnut. Sen sijaan vietin miltei viikon "lomalla" Imatralla. Tarkoituksena oli, että voisin ottaa torkkuja, käydä lenkillä ja saunoa kaikessa rauhassa samalla kun isovanhemmat auttelisivat tiitin kanssa. Lisäksi olimme sopineet äitini kanssa vaihtodiilistä eli minä tavaroiden ulosheitto/kierrätysfanaatikkona auttaisin siivoilemaan kaappeja ja äiti hoitelisi tyttöstä. Arkiduunit siis vaihtoon hetkeksi. Homma toimi hyvin siihen asti, kunnes pääsin junaan. Mokomat myöhästelivät ja päädyinkin lopulta hyppyyttelemään tyttöä pariksi tunniksi Pieksämäen asemalle kiroten VR:n upeita yhteyksiä. Tiiti oli kuitenkin itse rauhallisuus ja ei protestoinut ihmeemmin mitään matkapäivän rasituksia vastaan, vaikkei päässytkään konttaamaan ja kiipeilemään yhtä paljon kuin normaalisti.

Imatralla elämä repesi käsistä, kun noin vartin seurustelun jälkeen totesin, että tyttö vierastaa isovanhempiaan reilusti. Kotona emme olleet huomanneet tätä, vaikka vieraita asunnossa pyörikin satunnaisen säännöllisesti. Oma isäni etenkin sai aikaan hysteerisen itkukohtauksen vain näyttämällä naamansa lapsrakkaalle. Niinpä suunnitelmat rukattiin uusiksi, pelkästään vierailuni naapurihuoneessa kun saattoi laukaista itkukohtauksen ja hirmuista vauhtia esitetyn peräänkonttaamisen. Onneksi parissa päivässä tilanne talttui ja lähtöpäivänä tiitin saattoi jättää mumminsa hoiviin jopa puoleksi tunniksi. Takaisin kotiin matkustellessa tuntui kuitenkin, että reissu ei ollut turhan paljon lepoa tarjonnut ja olo olikin aika nuutunut.

Viikonloppuna lähdimme upeiden kelien innoittamana koko porukka pilkille ja jäälle kävelemään. Kalaakin tuli, joskin hieman satunnaisesti. Maisemat olivat upeat ja sää suosi meitä urakalla. Väkeä oli myös kiitettävästi, näimme useammankin perheen pilkkimässä ja olipa jäällä myös yksi ihminen lennättämässä pienoislentokonetta.

Tiimi Aurinkolasit hetkeä ennen reppuun sujahtamista

Aurinkoa riitti

Mies nautti pilkkiosuuksista täysin rinnoin

Minä kävin välillä kävelemässä kauempana jäällä tiitin nukahdettua reppuun
Viikonloppuna tehtiin myös (yllätyksellisesti) saippuaa sekä kakunkoristeita. Ekan kanssa matkattiin jännän äärelle muutamaankin otteeseen. Tarkoituksena oli tehdä kokeilun vuoksi saippuaa vähän eksoottisempaan pohjanesteeseen. Imatralla käydessä mainitsin veljelleni saippuasta puhuttaessa, että olin juuri lukenut postauksen, jossa saippuaa tehtiin viskiin. Veljeni totesi suurena gin long drinkin ystävänä, että tällöinhän saippuaa pitäisi tehdä ehdottomasti lonkeroon. Enhän minä voinut muuta kuin testata.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein saippuaa tämän tyyppiseen pohjanesteeseen. Lähdinkin liikkeelle antamalla lonkeron väljähtää ja keittelin sitä sitten hieman kasaan. Lipeän lisäyksen jälkeen liemi lehahti ensin kirkkaan oranssiksi ja tummui myöhemmin hyvin haudutetun teen väriseksi. Rasvoihin sekoitettaessa väri oli epämääräisen rusehtava. Olin ajatellut ensin, että värjäisin massaa sinisävyiseksi, mutta totesin, etten edes yritä. Niinpä jaoin massan kahtia ja lisäsin toiseen osaan punaista, toiseen keltaista väriä. Tässä vaiheessa totesin myös, että massa alkoi aika vauhdilla jäsähtää. Olin suunnitellut ensin, että tekisin marmorointikuvioita, mutta massa oli eri mieltä. Hyvä että sain sen kulhoista muottiin. Täten tein vain yksinkertaisen kerrostetun saippuan, jonka pintaa hieman muotoilin ja koristelin kehäkukan terälehdillä.

Lonkeron lisäksi saippuaan meni kookosrasvaa, munkinpaistorasvaa, oliiviöljyä ja risiiniöljyä. 



Saippuaa, saippuaa...

Lisäksi tein Facebookin käsityöhaastetta (Tee viidelle ensin kommentoineelle jotakin itse) varten toisen satsin saippuaa marmoroiden neljällä eri värillä. Ruskeassa käytin kaakaojauhetta, joka tuntui myös jäsäyttävän massaa hieman muita käytettyjä värejä nopeammin. Ainoa pieni pettymys olikin itselle se, että ruskea väri ei tahtonut valua nätisti noroina muottiin, vaan kerääntyi enemmänkin isommiksi könteiksi. Lopputulos oli kuitenkin siedettävä, joten menkööt. Tämä saippua tuoksuu persikalta ja on hieman hoitavampaa, kiitos sheavoin. Muina aineksina saippuaan meni kookosrasvaa, munkkirasvaa, rypsiöljyä ja risiiniöljyä.

Eilen koitti myös ensikohtaamiseni marsipaanimassan kanssa. Sokerileipurit voivat hihitellä hiljaa itsekseen, mutta minä olin lopulta hammastikkujen ja syömäpuikkojen avustuksella tehtyihin taivutteluihin tyytyväinen. Mies saanee siis possukakkunsa.

Anatomisesti korrektit possut. Not.


Tällainen olo alkoi olla itselläkin loppuviikosta

Tällaisissa merkeissä siis minulla mennyt pari viikkoa. Tämä viikko on älyttömän kiireinen ja uuvuttava. Olen maanantaina ja keskiviikkona illasta puhumassa paikallisen esiselvityshankkeen seminaarissa. Tiistaina kissapedot pitää viedä hammaskiven poistoon ja hoivata toipilaita illan ajan. Torstaina ja perjantaina olen opettamassa lankojen sienivärjäystä kurssilla. Hirmuinen kiire siis ja miestäkään ei oikein ennätä nähdä kuin pikaisesti tehdessämme vahdinvaihdon päivällä ja illalla palatessani töistä. Onneksi viikko kuitenkin lipuu ohi nopeasti ja seuraavat pari viikkoa ovatkin jo paljon rennommat!

8 kommenttia:

pirjopon kirjoitti...

No onpa sinulla kovasti touhua. Sehän on vaan toisaalta ihan kivaa,kun aika ei käy pitkäksi. Saippuan teko on ihan kivaa puuhaa. Mullakin on ollut aika kiirettä. En ehdi edes blogiani päivittämään, mutta ehkä illalla yritän. Hyvää kevättalven jatkoa ja kiitos kun kommentoit.

Anneli kirjoitti...

On sinulla... ja Tiitilläkin.... menoa ja meininkiä.
Ihana tuo pikkuinen aurinkolaseissaan.
Voi noita sinun saippuoitasi, joka kerta luulen niitä leivoksisksi tai muuksi syötäväksi, ja herkulliseksi sellaiseksi :)

Mukavaa maailiskuun jatkoa sinne keskisuomeen !

Marika kirjoitti...

Ihan uteliaisuudesta on pakko kysyä, kuinka voimakkaasti lonkerosaippuat tuoksuvat lonkulta? Noillahan voisi päästä jo itseään suihkussa pestessä perjantai-illan huumaan. :D

Käsityöjuttujasi on joka tapauksessa ollut mukava lukea, ja olen Annelin kanssa samaa mieltä siinä, että saippuasi näyttävät yleensä suorastaan syötävän hyviltä. Ehkäpä pitäisi itsekin kokeilla joskus hamassa tulevaisuudessa, kun saan vähän paremman keittiön ja enemmän välineitä puuhastellun.

Annis kirjoitti...

pirjopon, tuntuu että kiirettä on jostakin syystä useammallakin tässä kevättalvella. Toivottavasti se kaikilla hieman helpottaisi pian!

Anneli, vähän liikaakin on ollut nyt menoja. Harmistutti hieman, kun tosiaan nuo puhujakeikat alkuviikolle tulivat varmuudella tietoon vasta viime viikon lopussa, oletin että vasta torstaina pitäisi mennä pariksi päiväksi töihin. Mutta ehkäpä se tästä, kohta käydään pakkailemaan kissoja koppaan ja viedään raukat hammaskiven poistoon.

Ja kiva kuulla, että saippuat miellyttävät edelleen :) Hieman oli töitä tosiaan näiden satsien kanssa kun mikään ei mennyt ihan täysin putkeen. Onneksi tuli ihan kelvollista lopputuotetta!

Marika, kiitos! Saippuaan tulee sellainen tietty tuoksu aina kun sitä tekee ja se on noissakin saippuoissa tosi vahvana. Laitoin hieman greipin eteeristä öljyä tuohon satsiin, mutta tällä hetkellä saippuat ovat todella miedon tuoksuiset. Usein tuoksu kehittyy vielä sen kuuden viikon kypsymisen aikana eli se voi olla jonkin ajan päästä taas vahvempi tai erilainen. Tällä hetkellä eivät siis kyllä lonkulta valitettavasti kovin paljoa tuoksu, saa nähdä arvaisiko noista valmistuttua lainkaan mitä niissä on käytetty raaka-aineina :D

Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan ehdottomasti! Perushomma on helppoa ja kun tutustuu pariin koristelu/värjäystekniikkaan, saa jo melkoisen näyttävää jälkeä lopputulokseen :) Itselläni tosiaan on onnetton keittiö niiltä osin, että liesituuletin on passiivisesti imevä versio. Lipeät sekoittelenkin tosiaan parvekkeella ihan tästä syystä.

Hilmukka kirjoitti...

Kyllä on ollut vauhdikasta menoa teillä. Jäbällä on myös havaittavissa vierastamista. Pitää olla pitkään äidin tai isän sylissä ja tarkkailla tilannetta ennen kuin uskaltaa tehdä tuttavuutta toisten kanssa. Mutta toivottavasti se on vain tämä "vaihe". :)

Ihania kuvia, varsinkin tuo team aurinkolasit oli loistava! Pitää mennä itsekin aurinkolasiostoksille, olen jo pari vuotta ostanut itselleni aurinkolaseja, mutta nyt voisi samalla hankkia Jäbälle omat.

Tuulikki kirjoitti...

Nyt ilmat suosivatkin jo pilkkimistä. Pienen lapsen kanssa työn ja harrastusten yhteensovittaminen on joskus temppuilua. Minulla vanha XP-käyttöjärjestelmä temppuili, joten se vaihdettiin 8:siin. Tämä on hivenen haitannut täällä nettimaailmassa surffailua. Uusille kujeille opettelu vie minulta aikaa, joten enpä ole blogiani päivittänyt. Oikeassa olit siinä, että blogini kommentteja on hävinnyt bittiavaruuteen. Vuodatus siis tökkii edelleen.

Aarnilintu kirjoitti...

Onpa teillä tosiaan riittänyt touhua ja tohinaa moneen menoon:)

Annis kirjoitti...

Hilmukka, meillä vielä sattui olemaan lähioptikolla Polaroid-lasit alennuksessa vauvaikäisille, joten mielellään moisiin tartuttiin. On niin rutiinilla tottunut suojaamaan omat silmät, että tuntui lähinnä kidutukselta pyytää vauvaa heilumaan mukanamme keväthangilla ilman suojausta.

Ja voi, toivotaan että menee ohi! Kyllähän se on ymmärtääkseni ihan tärkeä vaihe kehityksellisestikin (sanoo psykiatrian puolella toimiva äitini), mutta kyllä se vähän rassasi urakalla kun olisin niin toivonut etenkin rauhallisia puusaunahetkiä lomalla.

Tuulikki, toivottavasti se vuodatus saataisiin nyt johonkin kuntoon :/ Eikös siellä omistajat vaihtuneet, toivottavasti on vain alkukankeutta ja alkaisi sitten toimia kunnolla!

Aarnilintu, nyt on nautittu lupsakasta viikonlopusta täysin sydämin <3