perjantaina, helmikuuta 08, 2013

Ristipistoja ja pitsiä


Keijukainen on taas palannut työn alle, kun afrikkalaisten kukkien loputon virta alkoi vakituisena taustahommana maistua puulta. Niinpä pakkasin virkkuukoukun ja päätin tehdä vaihtelun vuoksi vähän töitä tämän ikuisuusprojektin kanssa.



Täti sai mekkoonsa lisää pistoja ja helmojen ja pilvien välille hieman täytettä. Kaksi sävyä siis lisää entiseen verrattuna. Eilisessä käsityöillassa sain korkata kokonaan uuden värin ja kirjoa hieman taustoja sekä aloitella siipiä. Kyllä tästä vielä kokonainen keijukainen tulee. Ei ehkä tänä vuonna, eikä seuraavana, mutta jos vaikka ennen kuin vuosikymmen vaihtuu...


Kaappeja penkoessani törmäsin myös vanhaan valokuvakehykseen. Olin jo pitkään pohdiskellut, että korvakoruille pitäisi tehdä siisti taulumuotoinen säilytys kylppäriin. Nyt sain vihdoinkin moisen aikaiseksi. Pätkä pellavakangasta, toinen mokoma vanhaa pitsiä ja reilusti kuumaliimaa. Pellava oli vanhan pyyheprojektin peruja, pitsikangas taas Joensuun mummoni muuttoperintöä.


Yksinkertaiseen alustaan saa aktiivisimmassa käytössä olevat parit ripustettua. Tajusin myös tätä touhustellessani, että yhden lempikorvakoruni pari uupuu, enkä ole sitä etsinnöistä huolimatta löytänyt. Lisäksi havaitsin, etten ole laiskuuttani jaksanut käyttää roikkuvia korvakoruja viimeiseen neljään kuukauteen kertaakaan. On vain niin paljon helpompaa käyttää siroja hopearenkaita, joita ei tarvitse käytännössä riisua koskaan.
Roikkuvien korvisten ongelmana on myös se, että niiden kaverina täytyy käyttää sirompia nappikorvakoruja ylemmissä rei'issä (minulla on siis kaksi reikää kummassakin korvassa koruja varten) ja minä olen jokseenkin aika lahjakas hävittämään niiden nappikorujen takakappaleita. Koetin kultasepänliikkeestä kysellä, myyvätkö pelkkiä takakappaleita. Myyjän vastauksena oli, että ovat niin kalliita, että kannattaa ostaa vaan mahdollisimman halpoja hopeakorviksia, heittää itse korut roskiin ja ottaa takakappaleet talteen. Olin harvinaisen sanaton. Eipä tehnyt mieli jäädä sen pidemmäksi aikaa kyseisen henkilön kanssa kauppoja hieromaan.

2 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Voi jestamandeera miten ihana pistelytyö. Samoin ihana idea tuo pitsin ja vanhan kehyksen yhdistäminen. Noin suuret ihanat aarteet ovat kauniisti esillä. Mukavaa viikonloppua Sinulle.

Annis kirjoitti...

enkuli, kiitokset. On siinä tosin vielä aika reilulla kädellä työtä ennen kuin voi valmiiksi kutsua. Mutta pisto kerrallaan, mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa :D