torstaina, helmikuuta 21, 2013

Pehmeää sinistä


Nyt on ollut pitkiä päiviä kaksistaan tytön kanssa, kun miehellä on ollut kaikenlaisia menoja. Leikkimaton ja lampaantaljan reunalla ilvehtiessä ja leikkiessä on kerennyt nakutella myös omia puikkoja silloin kun tytöllä on oma seikkailumatka menossa. Seikkailuja onkin riittänyt, tyttö kun osaa nyt sujuvasti ryömiä perässäni huoneesta toiseen.

Eilen meni huvituksen ja epätoivon välimaastossa, kun miehen oli tarkoitus vahtia tyttöä sillä välin kun puuhastelin ystävieni kanssa keittiössä kosmetiikan parissa. Tiiti kuitenkin karjui keuhkojensa pohjasta aina kun kuuli ääneni keittiössä, muttei nähnyt minua missään. Tytön kun laski lattialle, mokoma ryömi kuin henkensä hädässä keittiöön tarkistamaan, etten ole kadonnut maailmankartalta. Normaalisti kun yksin keittiössä tai poistun asunnosta kokonaan, tiiti ei tunnu minun olemassaoloani edes muistavan, vaan leikkii tyytyväisenä isänsä kanssa. Äänen kuuluminen tuntui olevan nyt kuitenkin liikaa tytölle.


Lanka: 7 veljestä Nostalgia
Malli: Sukat junasukkien ideaa mukaillen, pipo perusmallista joustinneuletta

Vanhat junasukat olivat jääneet pieniksi, eivätkä muut sukat kestäneet jalassa kuin minuutin, pari. Niinpä tein uudet sukat joululahjalangoista. Koska lankaa jäi vielä reilusti yli kerästä, tein myös uuden pipon, edellisissä kun on alkanut ympärysmitta kinnata vastaan.

Sellaista tänne siis keskelle viikkoa. Viikonloppuna meitä odottavat hautajaiset Lahdessa ja olo on valmiiksi väsyneen nuutunut ilman ylimääräisiä reissailujakin. Onneksi kun nyt lauantain yli saa jotenkin ryömittyä, aikataulukurimukset ja muut hieman helpottavat.

7 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Suloinen pipo suloisella tytöllä.
Kiitos kun vähän pikkuista kuvissa vilautit.
Noita kuvia on aina niin kiva katsella ♥

Hilmukka kirjoitti...

Täällä olisi myös tarkoitus tehdä Jäbälle uusi pipo, edellinen ei enää oikein ylety korville. Ihania kuvia, Tiiti kasvaa hurjaa vauhtia! :)

Annis kirjoitti...

Anneli, minusta tuntuu että meillä lasta sekä minua enemmän piposta tykkää mies. Se kysyy sitkeästi nykyisin jokaisella kauppareissulla ja muulla juoksulla valmistauduttaessa, että missä on tiitin sininen pipo. Kerran autoon jo pakkasin lasta, kun toinen tuli huhuilemaan takaa, että hei, hei! Luulin että kyseessä oli oikea hätä, mutta ihmetteli miksi olin lapsiparalle laittanut väärän pipon... Miehet.

Hilmukka, juurikin tuo ongelma täälläkin iski eli korvat eivät olleet enää suojassa. Se on kumma, miten vaatteiden pieneksi jäämistä ei tahdo jotenkin uskoa ennen kuin ne alkavat olla naurettavan pieniä :D Meillä tyttö on ottanut kahtena viime kuukautena kasvuspurttia hieman reilut kuusi senttiä ja joku päivä vaan kun hampaat irvessä kiskoin bodyja päälle, tuli sellainen hassu "Nämä vissiin on kaikki liian pieniä nyt sitten" -oivallus :D Se kasvu vaan on niin nopeaa, ettei sitä oikein tahdo tajuta!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Tyttö on jo vauhdikas! :)

Annis kirjoitti...

Sirpa, voi että onkin -.- Eilen jäivät istumatreenit kesken, kun tyttö keksi, että miksikäs istua, kun tässähän voisi samalla vaivalla opetella esimerkiksi seisomaan. Niinpä nyt on pari vuorokautta läpeensä kiivetty kaikkea mahdollista ja mahdotonta vasten ja punnerrettu erilaisiin horjuviin (polvi)seisontoihin :D

Hilmukka kirjoitti...

Ei voi olla totta! Tiiti kehittyy vauhdilla! Olen todellakin synnyttänyt Hämeen hitaimman... Tai sanotaanko, että Jäbä on melkoinen haaveilija. ;)

Annis kirjoitti...

Katsoin juuri omaa neuvolakorttiani, jonka äitini postitti minulle, ja täytyy todeta että ei ole tiiti ainakaan äitiinsä tullut, olin huomattavasti hitaampi itse :P Onneksi saa kehittyä jokainen siihen omaan, sopivaan tahtiinsa. Ja siinä missä tarvitaan hosujia, tarvitaan myös haaveilijoita :) Täällä tiiti kiskoo itsensä nyt seisomaan tukea vasten. Järki ei vaan tule ihan samaa tahtia, saan olla perässä juoksemassa koko ajan nyt ja katsomassa, ettei ihan suoraan naamalleen tultaisi alas.