sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Lisää pesutarpeita ja koristekikkailuja


Juuri leikatut viipaleet
Lisää saippuaa, vähemmän puhetta. Tarkoituksena oli testailla eri koristelutekniikiota. Kun on putki päällä, ei kai auta kuin myötäillä ja tehdä saippuaa. Ja valtaosa kyllä näistä menee eteenpäin muille ihmisille, meille jäävät vain käyttötarpeet ja jokaisesta eri reseptistä testipala, jotta tiedän miten käyttäytyvät pesussa.


Kun edellisen satsin geeliytymisen kanssa oli häikkää, tällä kertaa kääräisin maitotölkkihalot folioon, vedin päälle pyyhkeen ja työnsin koko komeuden kylmäkassiin yön yli. Ainut ongelma oli olla koskematta halkoihin ennen aamua. Mutta kun minua olisi niin kiinnostanut tietää, miten värit käyttäytyivät, onko massa kovettunut ja mitä saippualle kuuluu! Hillitsin itseni lähinnä miehen ankarien katseiden avulla.

Kanelia ja vanhoja saippuajämiä

Vaaleanpunaisessa saippuassa hyödynsin vanhoista käsisaippuapaloista jääneitä paloja. Leikkelin ne kuutioiksi ja asettelin tasaisesti muotin pohjalle. Erotin saippuamassasta osan, jonka värjäsin kanelilla. Muottiin valettaessa väri oli kahta, kolmea astetta vaaleampi ja tuoksu ihanan leivonnaismainen. Loppumassaan hain vaaleanpunaista sävyä, joka tummui myös hieman syvemmäksi muotissa. Pinnalle roiskin vielä paksummaksi sotkettua massaa ja sen päälle ripottelin kanelia. Myös tämä tummui jonkin verran yön aikana.

Saippuaa näyttää ja tuoksuu leivosmaiselta

Toiseen saippuaan halusin sekoitusvärejä. Käytin lääkehiiltä ja mica-muotoista sinistä väriä. Hauskinta tässä oli se, että kurssilla tytöt tekivät samalla micalla saippuaa ja se värjäytyi hennon vaaleanpunaiseksi. En tiedä johtuiko tämä geeliytymisestä, mutta minun massani oli tumman violettia.


Epäilin, ettei lääkehiili leviäisi massaan tasaisesti, joten sekoitin sen pieneen määrään vettä. Silti lopputuloksessa näkyy rakeisuus. Toisaalta se tekee oman hauskan efektinsä saippuaan, joten en ole tästä kovin pahoillani. Otin massasta erilleen hieman alle puolet, sekoitin siihen mican ja vatkailin kummatkin kiisselit vähän jämäkämmäksi. Sen jälkeen lusikoin muottiin pohjalle sekä päälle mustaa ja keskelle kerroksittain mustaa sekä tuolloin vielä sinistä massaa.




Meinasin, että lupaisin, ettei hetkeen täällä näy saippuaa, mutta sitten muistin, että mies tahtoi testata yhtä värikikkailua vielä tänään. Sen jälkeen, ihan oikeasti, ei hetkeen yhtään palaa saippuaa pitkään toviin, kaapit ovat nytkin kyllin täynnä kypsyviä paloja.

9 kommenttia:

Rni kirjoitti...

Nuo näyttävät ihan fasu/fanipala-suklaapaloilta vaaleanpunaisella kuorrutuksella. Aivan ihania, melkein tuli nälkä! :D

Annis kirjoitti...

Rni, niissä on vielä sen kanelin ansiosta oikeasti jonkinlainen maustepikkuleipämäinen tuoksu! Eilen kun pesin astioita, tuntui koko ajan että leipomusten jäljiltä siivoilen enkä saippuanteon :D

Tuon varmaan sinulle tällä menolla tyyliin kaikista tänä vuonna valmistuneista testipalat suihkusaippuasi lisäksi, muuten alkavat kaapit tursuta uhkaavasti. Ensi lauantaina vai nähdäänkö jossakin välissä fiksummin? Mutta kookos alkaa olla kohta kypsynytkin eli ne saisi jopa käyttöön viikossa parissa :)

hillanen kirjoitti...

Nam, ihanaa saippuaa!

Anneli kirjoitti...

En ole kyllä ennen missään nähnyt noin herkullisen näköisiä saippuoita. Tekisi ihan oikeasti mieli maistaa.
Onneksi pikkuinen ei vielä saa noita käsiinsä, mutta ei siinä kauaa mene, kun saat monta juttua siirtää korkealle..... :)

Mukavaa kevään odottelua, ja pikkuiselle terkkuja ♥

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihan kuin karkkeja nämä saippuasi.

Tuulikki kirjoitti...

Vaaleanpunaiset näyttävät namupaloilta. Meillä varmaan joku rouskuttaisi vaaleanpunaiset saippuat. Pienen lapsen äidiksi ehdit kyllä tekemään monenlaista. Saippuoista ja samppoista päättelinkin, että sinussa taitaa olla alkemistin verta.

Annis kirjoitti...

hillanen, noihin palasaippuoihin ja niiden värkkäämiseen jää kyllä pahan kerran koukkuun (kuten varmaan itsekin tiedät) :)

Anneli, kiitos kovasti! Vielä vähän treenin puolella nämä koristelutekniikat ja oma silmä näkee paloissa seikkoja, jotka tekisin nyt taas hieman viisastuneena toisin, mutta ehkä ensi satsiin sitten.
Ja voi kauhea, kyllä on kauhulla odotettu milloin tyttö alkaa kiipeillä :D Nyt jo vetää nelivedolla surutta yli kaikesta kissaa pienemmästä ja kurottaa asioiden perässä. Jahka saa itsensä tuettua pystyyn, sitten aletaan olla jo vaarallisessa vaiheessa!

Sinulle myös ihanaa kevättä ja minäpäs annan tytölle ylimääräisen terveishalin, jahka uniltaan tulee :)

enkuli, kiitos. Tykkään kovasti saippuan tekemisestä, kun voi valita itse, mitä aineita käyttää (sekä etenkin, mitä kemikaaleja ei iholleen halua). Lisäksi jahka tässä taidot karttuvat, olisi ihanaa tehdä saippuasta aina myös nättiä :) Mikään ei minusta ole niin ihanaa kuin piristää arkea kauniilla käyttötavaroilla.

Tuulikki, voi kiitos kauniista sanoistasi! Yleensä olen ollut kemian kanssa aika onneton, joten ehkäpä tämä alkemia olisi enemmän minun juttuni :P

On tässä kyllä saanut välillä aika reilusti organisoida milloin tekee mitäkin. Nytkin mies sekoitti ennen talkoisiin lähtöä lipeät ja jätti ne jäähtymään. Minä taas ampaisin niiden ja rasvojen kimppuun heti kun tiiti meni pitkille päiväunille. Paljon muutenkin teen työjuttuja ja muita päiväuniajoilla ja onneksi on iltaisin sitten kotosalla tuo mieskin, että saan hetken omaa aikaa myös itselleni :)

Meidän onni/epäonni on se, että tiiti lähti liikkumaan niin varhain. Alkoi viihtyä siis mahallaan ja itsekseen asioita tutkien jo 2,5 kk iässä pitkiäkin aikoja. Välillä juttelee pitkät pätkät kanssani ja ryömii vauhdilla päin kivuten puoliksi syliin, mutta toisaalta saattaa tunninkin touhustella yksinään lelun kanssa vain välillä tarkastaen, etten ole kadonnut leikkimaton kulmalta mihinkään. Niinpä siinä lapsen kanssa jutustellessa on usein helppo tehdä samalla jotakin käsityötä :) On tässä kovassa vauhdissa sitten ne haittapuolensakin, kun pitänyt säätää esimerkiksi ruokailujen kanssa, kun minun maitoni ei tahtonut riittää enää pitämään nälkää poissa jo kovin varhaisella iällä. Mutta tällaistahan tämä on aina, jotakin saat ja jotakin sitten menetät :)

Kirppu kirjoitti...

Tosi nättiä saippuoita. Vaaleanpunainen näyttää kuvissa lähes läpinäkyvältä. Minulla ei ole ollut ongelmia lääkehiilen kanssa. Olen sekoittanut sauvasekoittimella jauheen suoraan kiisselöityyn saippuamassaan.

Annis kirjoitti...

Kirppu, tuossa vaiheessa minäkin sitä sotkin, mutta ei siis sekoittunut näköjään kunnolla. Lisäsurruuttelu teki massasta tummempaa eli selkeästi sotki hiiltä sinne massaan ja rikkoi paakkuja, mutta osa jäi silti tuollaisiksi keskittymiksi. Tuli toki oma efektinsä siitäkin, mutta jos mustaa hakee, olisi se ihan kiva saada kunnollisena! :D