sunnuntaina, tammikuuta 20, 2013

Surusaippuat

Viikonlopun piti olla hyväntuulinen ja täynnä vaihtelua. Lauantaina tekisin kotikosmetiikkaa, etenkin saippuaa. Sunnuntaina puolestaan lähtisin larppaamaan miehen katsoessa lapsrakkaan perään.

Yrttejä oliiviöljyyn uutettuna
Loppujen lopuksi mitkään suunnitelmat eivät toteutuneet aivan kuten niiden piti. Viikonloppu meni epätietoisuudessa, murehtimisessa ja haikeudessa, kun sain tietää mummoni olevan sairaalassa kriittisessä tilassa. Join teetä, tuijottelin kynttilöitä, katselin valokuvia ja odotin. Tila muuttui huonommasta parempaan ja takaisin aaltoliikkeenä. Olin myös jatkuvassa lähtövalmiudessa, jos tilanne etenisi johonkin suuntaan. Iloisesta kotikosmetiikan keittelystä tulikin toimintaterapiaa levottomalle mielelle ja tämän päivän larppi peruuntui osaltani, kun en yksinkertaisesti kyennyt keskittymään kylliksi toisen ihmisen nahkoihin astumiseen ja tiedossa oli, että lähtö toiselle puolelle Suomea voisi olla edessä. Halusinkin olla puhelimen äärellä, jos jotakin tapahtuisi suuntaan tai toiseen.

Saippuamassaa illalla, mokoma vaaleni huomattavasti aamua kohden
Edelleen odotan, enkä tiedä mihin suuntaan tilanne kääntyy. Niinpä olen koettanut keksiä kevyttä puuhasteltavaa itselleni, että saisin jotakin muuta ajateltavaa. Saippuan tekeminen vaati keskittymistä ja sopi oikein hyvin harhautukseksi huolestuneelle mielelle.


Suihkusaippuat edelleen muoteissaan

Kiinteää parfyymia greippituoksulla

Valmista mantelisaippuaa paloiksi leikattuna

Suihkusaippua muotista irroteltuna

Muoteista irroteltu hellä käsisaippua huomattavasti vaalenneena

Villikatajan puolella alkuviikosta tarkemmin, mitä saippuoissa ja muissakin oikein on käytettynä ja muutenkin taustaa puuhasteluista. Nyt en jaksa kirjoitella enää enempää, vaan menen kokkailemaan pitkän kaavan mukaan. Ajatusten harhauttamista sekin.

7 kommenttia:

ArualMaria kirjoitti...

Toivottavasti mummosi voi paremmin. Tsemppiä!

Meilläkin meni viikonloppusuunnitelmat ihan uusiksi, miehelle tuli kova mahatauti ja minä kuulostelen nyt oman vatsan kurinoita epäillen, josko tauti iskee kohta minullekin...

Anneli kirjoitti...

Voi ei.... muistan kuinka olet monesti kertonut mummostasi. Ja miten tärkeä hän on sinulle.
Toivottavasti vointi kohenee.

Niin syötävän upeita saippuoita olet tehnyt. Luulen että noista joku saattaa haukata. Niin makoisilta ne näyttää.

Parempaa viikon alkua sinne keski-suomeen.

http://nympir.vuodatus.net kirjoitti...

Toivottavasti mummosi paranee... Kaikenlainen puuhastelu on ihan hyväksi, kun on surua. Sen voin kyllä omasta kokemuksestanikin alleviivata! Jaksamista Sinulle ja kiitos kun vierailit blogissani!

Hilmukka kirjoitti...

Olen moneen otteeseen pohtinut käsitöiden merkitystä. Niillä on mielestäni niin suuri voima, ettei sitä kukaan voi edes käsittää. Perussukkaan saa kiedottua monen monta tunnetta mukaan ja saa jotain konkreettista aikaiseksi.

Nuo saippuat ovat todella kauniita. Ja sisältävät suuren määrän erilaisia tunteita.

Voimia niin sinulle kuin mummollesikin. <3

Annis kirjoitti...

ArualMaria, vielä ei ole tullut tietoa suuntaan tai toiseen, odottelua siis edelleen. Ja voi rähmä, joululomalla noroa koko suvun voimin kokeiltuamme totesin, että mikään ei ole niin kamalaa kuin odotella, josko sitä on saanut tartunnan vai ei.

Anneli, kyseessä on tällä kertaa toinen mummoni, josta en ole puhunut kovin usein. Syy tähän on se, että mummolla todettiin Alzheimer samoihin aikoihin kun lähdin opiskelemaan ja se on jo aika pitkälle edennyt. Tietyllä tapaa tämä tekee jotenkin kaikesta vielä ristiriitaisempaa, kun rakastamani ihminen on jo tavallaan mennyt, mutten ole osannut häntä kuitenkaan todella surra vielä. Rakas on kyllä tämäkin mummoni ja nyt on viikonloppuna tullut muisteltua monia ihania hetkiä hänen kanssaan.

Ja kiitokset, itsekin olen aika tyytyväinen tähän satsiin, sinisten massa tosin oli hitusen pehmeää vielä, mutta kuivunee kyllä seuraavien viikkojen aikana ihan napakaksi. Olisi kiva päästä näitä jo vähän testaamaankin, mutta pitäisi se kuusi viikkoa ensin malttaa odotella.

Pirjo, sinulla on kyllä ollut surua ja taakkaa kannettavana nyt enemmän kuin yhdelle ihmiselle kerralla soisi :/ Toivottavasti se käsityöterapia pitää meidän kaikki pinnalla silloin kun sitä eniten tarvitaan!

Hilmukka, joskus toissasyksynä käytiin kurssilla läpi stressin hallintaa ja miten keinot jakaantuivat. Osa oli sosiaalisia, osa henkisiä, osa toiminnallisia. Minulle käsityöt ja ruoanlaitto ovat juurikin parasta toimintaterapiaa ja stressinpurkua. Lauantaina tuli testattua myös kokonaan uutta tofureseptiä intialaisin säväyksin, mukavasti vei sekin tilaa muulta aivokapasiteeltilta.

Tuo saippuan tehtailu oli kyllä ihanteellista puuhaa tällaiseen mielentilaan, kun piti niin tarkkana olla. Milloin piti punnita rasvat, milloin tarkistaa lipeän määrä, milloin olla tarkkana sekoituksessa ettei syövyttävää lipeää roiskuisi, milloin sekoittaa eri ainekset ja missä järjestyksessä, ettei massa jämähtäisi... Toinen vaihtoehto olisi toki ollut se, että kaikki projektit olisivat päättyneet täydellisiin katastrofeihin, mutta onneksi näin tällä kertaa :)

Hilmukka kirjoitti...

Hui mitä tähtitiedettä tuo saippuan teko on! Itse olen mennyt sieltä, mistä aita on matalin, eli valmiista massasta. Onneksi kaikki meni hyvin! :)

Sinulle on haaste blogissani. Nappaa mukaan jos haluat. :)

Annis kirjoitti...

Hilmukka, aah, kiitoksia, käynpäs tsekkaisemassa :)

Eikä tämä saippuan valmistus varsinaisesti mitään rakettitiedettä ole :D Tärkeintä on vain se, että lukee työohjeen ajatuksella, kopioi reseptin huolella (tai jos tekee oman, tarkistaa että on laskenut määrät oikein), punnitsee kaikki raaka-aineet huolella ja työskentelee rauhallisesti ja suunnitelmallisesti, jolloin ei tule vaaratilanteita lipeän kanssa eikä toisaalta pilaa massaa säheltämällä omiaan. Perussaippuaa on mielestäni helppoa tehdä, oman vivahteensa sitten tuottavat erikseen nuo massaan sekoitettavat jutut (voivat saada massan ylikuumenemaan esimerkiksi), tuoksut (voivat jämäyttää massan niin ettei sitä tahdo edes muottiin ehtiä saada), jne. Eivätkä nekään mitään "apua, en uskalla kokeilla koskaan" -juttuja ole, kunhan vaan tietää ja varautuu että yllätyksiä voi matkaan mahtua :D

Mutta suosittelen kokeilemaan joskus, tämä on tavattoman kivaa ja koukuttavaa puuhastelua. Minulla on tälle viikolle vielä kaksi reseptiä, joita tahdon kokeilla, jospa sitten riittäisi itsellä ja lähipiirillä saippuaa hetkeksi :)
Täytyy vaan olla tarkkana ajoittamisen kanssa, kun meillä on passiivisesti imevä liesituuletin eli lipeän sekoittaminen nesteeseen tulee tehdä pihalla kyllin tehokkaan ilmastoinnin puuttuessa. Minulla on päivällä ainut sopiva hetki tähän, kun tiiti on päiväunilla = lapsi nukkuu samaisella parvekkeella jossa kotikemistin pitäisi pyöriä. Eli pitää odottaa suosiolla, että mies on paikalla, että voin rauhassa huseerata parvekkeella :)