perjantaina, tammikuuta 04, 2013

Kukkoilevia mörköjä tai päinvastoin

Kylmää ja kaunista Vuoksen rannalla (klikkaamalla kuvat kasvavat)

Lomiini kuuluu yleensä oleellisena osana ulkoilu, hyvä ruoka, lepäily, kirjojen lukeminen ja lautapelit. Kaikki kohdat täyttyivät kahden viikon lomalla itärajalla. Oli myös ihanaa, kun aina löytyi ylimääräinen käsipari kaappaamaan tiitin hetkeksi syliinsä, jos minun täytyi saada jotakin muuta tehdyksi. Niinpä pitkästä aikaa söin antaumuksellisia aamupaloja sanomalehteä kiireettä lukien, kun samaan aikaan tiitin hersyilevä kikatus kantautui olohuoneesta, jossa ukki leikitti lapsukaista. Tiiti otti maisemanvaihdoksen rennosti ja sopeutui pian uuteen paikkaan ja sen rutiineihin.

Lomaa myös tehokäytettiin lapsen näkökulmasta, sillä lapsi oppi sekä uusia äännähdyksiä, myös nostamaan itsensä omin voimin konttausasentoon. Vielä kun toinen tajuaisi, mitä epämääräisen paikallaan huojumisen sijasta olisi tarkoitus tehdä raajoilla kun siihen asentoon vihdoin pääsee punnertamisen päätteeksi, saattaisi jotakin tapahtua. Sitä odotellessa olen mittaillut huolestuneena olohuonettamme ja koettanut pohtia, mihin kaikkeen lapsi yltää jahka se alkaa tosissaan liikkua. Nytkin se pyörii niin itsensä kuin akselinsakin ympäri ja potkii itseään satunnaisiin suuntiin. En tahdo edes ajatella, miten paljon enemmän ja nopeammin tiiti alkaa tehdä katoamistemppujaan leikkialustalta, jahka se tajuaa miten tassua toisen eteen pistämällä pääseekin eteenpäin.

Kukkoilua
Ruokakokeiluja ehdittiin tehdä lomalla myös jonkin verran, kun päätimme käyttää miehen pilkkimät ahvenet kalakukkoon. Kellään ei ollut ihan täyttä kokemusta tai visiota, mutta ihmeen hyvin yhteistyön ja ankaran yrittämisen kautta saimme kuin saimmekin kalakukon uuniin. Hyvää se myös oli, jahka vihdoin monen tunnin odottamisen jälkeen tuli höyryävänä uunista ulos. Eikä ollut turhan vaatimaton tämä meidän kukkomme, varovaisten arvioiden mukaan se painoi rapiat nelisen kiloa.

Käsitöitä tuli tehtyä jonkin verran vielä ennen lomille karkaamista. Taskuvaippoja valmistui muutama, kiitos äitini joka antoi lahjaksi kangastarvikkeita moisia varten.

Yllätyksellisesti vaippoja
Malli: Kestovaippayhdistyksen M-koon taskuvaippa (linkki vie suoraan pdf-ompeluohjeeseen)
Kankaat: Kuvioituja kosteussulkukankaita, sisällä tencel
Muuta: Kun rutiini on vihdoin hankittu, kolmikon ompelee helposti miehen etäpalaverin aikana ja lapsen nukkuessa päivätorkahdustaan.

Pohdiskelin myös ennen joulua, mitä antaisimme lahjaksi kummipojallemme ja tämän veljelle. Lopulta päädyin neuloskelemaan osaksi lahjaa sukat kummallekin. Koska omien muistikuvieni mukaan pehmeät paketit lakkasivat olemasta plääh noin viidentoista ikävuoden kohdalla, koetin keksiä sukkiin jotakin pientä jujua, joka tekisi niistä toivon mukaan edes vähän vähemmän inhottavat vetää äidin tai isän käskystä jalkaan. Sitten mieleeni tulivat jostakin syystä Rebecca Dangerin hirviökirjan neulottavat hirviöt ja sekasotku olikin päässäni pian valmis. Hieman sain tosin tehdä soveltavaa kokeilua ekan sukan kanssa, mutta onnistuivathan nuo lopulta. 

Mörkösukat!

Malli: Perusvillasukka sovitettuna 2- ja 4-vuotiaan jalkaan
Lanka: Novitan 7 veljestä, jämäkeriä kaikki. Tietysti kävi niin nolosti, että harmaissa sukissa harmaa loppui kahta kerrosta ennen valmis-hihkaisua. Arvatkaa miten syö naista hävittää jämäkeriä ja huomata ostavansa tilalle miltei täyttä yksilöä muutamaa hassua kerrosta varten? Muina tykötarpeina mustaa huovutusvillaa ja valkoista askarteluvillalevyä.
Muuta: Mietin pitkään, teenkö silmät kirjomalla, helmillä tai muilla konstein ja miten kiinnitän hampaat. Lopulta totesin, että helpointa on, kun neulahuovuttaa yksinkertaisesti ihan kaiken. Sekä silmät että yllätyksekseni myös askarteluhuopa kestivät neulahuovutuksella tämäkästi.

Sellaisissa tunnelmissa täällä palailtiin kotiin eilen ja koetetaan taas sopeutua omaan arkeen keskellä Suomea. Toivottavasti muut ovat palailleet lomilta hyvillä mielin ja levänneinä. Ihanaa alkavaa vuotta!

10 kommenttia:

Lilya kirjoitti...

Mahtavat sukat!! <3

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Hienot sukat! :) Hyvää alkanutta vuotta!

Annis kirjoitti...

Lilya, ilmeisesti menivät vastaanottajallekin täydestä, joten oli vaivan arvoista se niiden kanssa puljaaminen :P

Sirpa, kiitokset! Hyvää uutta vuotta myös sinne!

Tuulikki kirjoitti...

Mörkösukat ovat tosi mahtavat. Pitäisköhän minunkin lähteä pilkille, kun niin kovasti kehuit kalakukkoasi. Minä en saa pilkillä yleensä paistinkaloja vaan pikku sinttejä, joita kissakin katsoo epäillen.

Anneli kirjoitti...

Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi.
Toivottavasti pysytte terveinä, oli siinä vatsataudissa teille nyt tautia vähäksi aikaa !!

Ihania nuo neulomasi sukat ja niitä aina tarvitaan :)

Tiitille Annelilta oikein lämpöiset terveiset♥

Hilmukka kirjoitti...

Siis teidän Tiiti nousee jo konttausasentoon! Itse olen tainnut synnyttää Hämeen hitaimman, Jäbä ei ole vielä edes ympäri päässyt. :D

Ja nuo sukat ovat kyllä hauskat. Ja nuo vaipat. Seuraava ompeluprojekti taitaa olla itsellänikin kestovaipat, nuo vanhat kun ovat jääneet jo pieneksi.

Aarnilintu kirjoitti...

Onpa kerrassaan hirvittävän veikeät sukat:) Eiköhän tuommoiset vedetä jalkoihin lähes kilpaa kun ollaan pihalle lähdössä.

Annis kirjoitti...

Tuulikki, kiitokset! Eivätpä ne meidänkään affenet olleet mitään körmyniskoja, vaan aika sinttejä. Ja eikös noihin kukkoihin ja potteihin yleensä laitetakin juuri ne pikkuiset yksilöt :P Meillä mies muuten tykkää fileoida ne kaikki pienimmätkin ja ollaan täten varmaan ainut talous koko kaupungissa, jossa kissat saavat nauttia kalaretkien jälkeen ruodottomista kalafileistä...

Anneli, kiitos! Kyllä toivotaan täälläkin kovasti, ettei moisista tarvitsisi enää kärsiä, kylliksi murhetta on kyllä näissä satunnaisissa kiertolaisissa. Ja tiiti kiittää, se ryömii parhaillaan tuossa tuolin vieressä ja pohtii, olisiko mahdollista saada kokonainen helistin työnnettyä kerralla suuhun (ei ollut).

Hilmukka, meillä on sitten vissiin joku adhd, kun ei malta pysyä paikoillaan? :D Mutta ei kun oikeasti, kyllähän se Jäbä taitaa tajuta paremmin tuon sopivan kehitystahdin kuin tiiti.

Meillä tosiaan keksi alkaa pyöriä ympäri siinä kypsässä 2 kk iässä –seurauksena sitten juuri miltei nollaan huvenneet yösyötöt hyppäsivät jopa kymmenneen per yö, neuvolan kanssa tapeltiin voiko miten pienelle alkaa antaa lisäruokaa ja aloitettiin lopulta omavaltaisesti soseet 3 kk iässä. Nyt tyttö syö pari soseateriaa päivässä ja velliä iltapalalla ja tuntuu silti vetävän maitoa litratolkulla :D Energiantarve on siis ollut tajuton ja sitten saanut joka paikassa säätää ja tekemisiään selitellä, kun lapsi ei mennytkään sen keskiverron mukaan :/
Mutta saas nähdä, alkaa jo huolestuttaa että pitääkö olohuone ratsata kohta vaarallisista tavaroista, kun alkaa varmasti viikkojen sisällä liikkua tehokkaammin. Plus moni on sanonut, että sanat jäävät jalan alle eli jos fysiikka kehittyy nopsaan, puhe yleensä viivästyy. Jännä nähdä, miten tästä edetään. Mutta olisi kyllä ihana, jos muistaisivat neuvolassa ja muuallakin, että lapset ovat yksilöitä, ei ole mitenkään mahdollista että kaikki menisi tasatahtia alusta loppuun.

Aarnilintu, toivotaan että kelpaavat, koetin tosiaan pääni puhki keksiä jotakin kivaa jujua noihin, että olisivat mieluisat vetää jalkaan. Ja eiväthän ne varmasti siellä lahjapapereista kääriytyessään olleet suosikkilahjojen joukossa lelujen kanssa kilpailtaessa, mutta ehkäpä se pieni kiva lisä arkeen olisi pojille mieluisa sitten loppupeleissä :)



ArualMaria kirjoitti...

Mainiot mörkösukat! :D

Onnellista alkanutta vuotta!

Annis kirjoitti...

ArualMaria, kiitokset! Tuollaiset varmaan täytyy tehdä myöhemmin tiitillekin, jahka vähän isommaksi kasvaa. Tuotahan voi myös loputtomasti varioida tekemällä erilaisia otuksia varpaisiin, mikä voisi olla ihan hauskaa puuhastelua lapsen kanssa.

Toivottavasti vuosi on siellä alkanut ihanissa merkeissä :)