keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

Aarteita ja pitsimattoa

Minulla on kaikenlaisia aarteita, joita sain mummoltani. Mainitsin jo aiemmin, että muutossa sain kaikenlaisia tavaroita ja käytännöllisiä juttuja. Nyt sain vihdoinkin aikaiseksi kuvata niistä tärkeimmät.



Sain kirjoja, etenkin tilkkutöistä ja ompelusta. Vasemmanlaitimmaisena oleva keltainen kansio pitää sisällään ohjemateriaalia neulomiseen. Mukana on ohjekortit reiluun sataan erilaiseen pintaneuleeseen. Neulekortteja olenkin ehtinyt jo käyttää, Suuren ompelukirjan toivon valaisevan tietäni ompelukoneen kanssa ja tilkkutyökirjoja olen selaillut varovasti. Niitä on toisessa pinossa vielä kaksin kappalein. Pari hieman poikkeuksellista tilkkutekniikkaa ennätinkin jo bongata testiin, perinteisempien blokkien kohdalla tunnen lähinnä kauhua.



Mummoni oli tehnyt myös useita erilaisia tilkkutöitä aloitettuaan harrastuksensa. Minä sain yhden perinteisellä hirsimökki-blokilla toteutetun itselleni. Työ etsii vielä arvoistaan paikkaa.



Erilaisia kankaita sain vinot pinot. Kaikki eivät ole edes kuvassa, loput ovat edelleen auton takakontissa jättimäisessä muovikassissa (ja osa vielä Imatralla odottamassa seuraavaa reissua ja tyhjempää autoa). Etenkin monet loistavansävyiset vanhemmat retrokankaat olivat huikaisevia. Lisäksi sain pinollisen pitsiliinoja.



Nappeja löytyi kokonainen rasiallinen. Rasia oli jokin vanha peltinen makeisrasia, joka jo itsessään on niin kaunis, että jää näkösälle asuntoon.


Sain myös vanhaan makeistehtaan pahvilaatikkoon pakatun kokoelman ohuita virkkauslankoja, koukkuja, itse virkattuja pitsejä sekä muutamia valmispitsejä. En tiedä mihin nämä itse tehdyt pitsit ja pitsiliinat raaskin koskaan käyttää. Ne ansaitsisivat jonkin aivan erityisen työn.

Aarteiden ihastelun lomassa olen ehtinyt puuhastella itsekin hieman. Virkkailin valkoisesta matonkuteesta sen haaveilemani pitsimaton.



Malli: Juhannusruusu  (pdf)
Lanka: Trikookude

Minulla on muuten ihana mies. Koska omistamani kude oli liian paksua virkattavaksi sellaisenaan, mokoma leikkeli sen kahtia telkkaria katsellessaan. Meillä kumpikin tykkää näpertää ja minulla on meistä kahdesta useammin jokin projekti käsillä. Mies potee aina välillä työttömien käsien syndroomaa ja vyyhtiikin esimerkiksi erityisen mielellään kaikki vyyhtilangat kerälle minua varten. Myös tuo kuteen leikkaaminen sujui sutjakkaasti parissa iltana puhdetyönä samalla kun minä virkkasin itse mattoa. Voisiko paremmin olla, minua tylsistytti pelkkä ajatus leikkuusta, kun olisin tahtonut jo virkkaamaan? Voisikohan tuon parhausmiehen opettaa vielä päättelemään, jos se vaikka vahingossa tykkäisi siitäkin...?


Loppuja kuteita tuhlailtiin esimerkiksi säilytysastioihi. Tällainen pikkukori kylppärin kärryssä pitää nykyisin sisällään lahjoiksi saatuja käsisaippuoita, jotka odottavat pakkauksissa vuorojaan. Vielä on kudetta jäljellä eli jotakin pienprojektia pitäisi siitä keksiä.

4 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voi kun ihania juttuja olet saanut. Tuo tilkkutyö on nätin värinen. Ja nappeja, niistä olen kade.... mutta minulla on samanlainen rasia ja siellä on kaikki takuulaput :)
Ihanan matonkin olet tehnyt.

Oikein mukavaa talven jatkoa, pikkuiselle myös :)

ArualMaria kirjoitti...

Mahtavia aarteita olet saanut! Ja miten huomaavaista apua ihanalta mieheltäsi! :)

Tuulikki kirjoitti...

Vanhojen käsitöiden kohdalla ei aina tiedä, mihin niitä raskisi käyttää. Toisaalta ne on tehty käytettäväksi, eikä kaappien kätköihin. Olen nähnyt vanhoja pitsejä ja virkattuja liinoja ommellun sängyn päiväpeitteeseen, verhoihin, tyynynpäällisiin. Voithan tehdä osasta vaikka vitriinitaulun.
Virkattu matto on nätti. Teillä on somaa yhdessäoloa. Mies leikkaa kudetta ja sinä voit jo virkata kuteen toista päätä.

Annis kirjoitti...

Anneli, onpas hauska että muillakin on noita rasioita :) Minusta se oli sisältöineen ihana, oikea aarrearkku! Sinulle myös oikein ihanaa talvea, nyt on täydelliset säät nauttia niistä kaikista ihanista huiveista ja tunikoista joita olet tehnyt :)

ArualMaria, minä olin kovasti kiitollinen siitä projektiavusta :) Itse kun tiettyihin hommiin suhtautuu välttämättömänä pahana, on ihana kun joku pitää sitä mukavana näpertelynä.

Tuulikki, tuohan se ongelma on juuri. Etenkin kun osa pitseistä on mummon itse neulomia, ne tahtoisi vain säilöä ikuisina aarteina jonnekin. Mutta sitä vartenhan niitä on tehty, että käyttöön menisivät! Itsekin nauroin vain taannoin isälleni, joka sanoi ettei neulomiani villasukkia voi käyttää, kun ovat liian hienot. Että käytettäväksihän ne on tehty! Nyt itse sitten olen ihan yhtä paha :D

Itse pohdin juurikin isoa koristetyynyä, johon voisi pari noista pyöreistä pitsiliinoista ommella, täytyisi vain löytää sopiva pohjakangas siihen. Ja taulu voisi olla oiva idea!