sunnuntaina, syyskuuta 23, 2012

Villaa, vieraita ja vauvoja

Kuten sanottua, se maailman puisevin hoitoalusta on ollut valmiina huovuttamista lukuun ottamatta jo tovin. Alusta on ilkkunut minua kirjahyllyn päältä jo yli puolitoista viikkoa ja minä olen vastannut sen ivaan uhkailemalla sitä laimeasti pesukoneella ja linkouksella. Tänään meinasin vihdoin toteuttaa uhkaukseni ja mättää kasan sinistä hahtuvaa koneeseen, jahka saan ensin muovitettua sitä hieman kiinnihuopumisen estämiseksi.


Iso kasa hahtuvaa korinpohjaneuleen tyylisesti
Viimeinen viikko on ollut kiireinen, kun viikonlopusta lähtien miltei jokaiselle päivälle on ollut oma menonsa. Viikonloppuna olikin hyvä rauhoittua, kun mies lähti reissuun viikonlopun ajaksi. Sisareni Rni tempaisi kuitenkin tavaransa reppuun ja suuntasi seurakseni Jyväskylään. Meillä olikin sangen rentouttava ja leppoisa viikonloppu, johon kuului paljon pieniä onnellisia hetkiä, omituisia lastenlauluja, hyvää ruokaa, kaupungilla pyörimistä ja reilua sohvalla lötköttämistä.
Kiitin muuten suuresti kaikkeutta kantoliinasta ja Manducasta, kaikki tämä liikkuminen ja touhuaminen sujui mitä notkeimmin, kun tiitin sai kannettua kätevästi mukanaan kaikkialle minne menimmekään. Vaunut ovat jääneetkin meillä lähinnä lenkkikavereiksi, muualle menen käytännössä aina tiitiä kantaen. Etenkin bussimatkoilla olen helpottuneena livahtanut penkille istumaan samalla kun vaunujen kanssa kulkevia on käännytetty pois matkalta niin täyden auton kuin pitkänmatkan autojen käyttämisen paikallisliikenteessä takia. Myöskään sienimetsälle pääsystä olisimme saaneet vain haaveilla, mutta kun mies otti tiitin kantoliinaan, pääsimme koko perhe ihmettelemään syksyistä metsää. Tykkään!

Muutama tunti sitten saattelin siskon miltei onnistuneesti bussipysäkille (ja vähän vähemmän onnistuneesti jouduimme lopulta tilaamaan taksin) ja nyt neitokainen on taas kotikaupunkinsa kamaralla. Minä ja tiiti puolestamme jäimme odottamaan kotosalle miestä, jonka pitäisi illasta kurvata paikalle. Vähän haikea olo olla taas itsekseen kotona siskon ihanan rakastavan ja leppoisan seuran jälkeen, mutta onneksi näemme taas parin viikon päästä nimiäisissä.

Tiitikin oli erityisen tyytyväinen viikonloppuseuraan (Kuva Rni)

Täällä syksy jatkuu sateisena. Säärystimet ovat puikoilla edenneet jo reilusti yli puolenvälin ja rakastan sitä
 Zauberballin ihanan maanläheistä ja metsäistä värimaailmaa aivan mielettömästi. Odottakaahan, jahka ne valmistuvat, en riisu niitä ennen toukokuuta jalastani.

11 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voi ihanaa... mun toive on toteutunut.
Olen niin odottanut pikkuisesta kuvaa ja nyt sen sain :)
Kyllä on suloinen ja tyytyväisen näköinen tyttö. Äitiinsä tullut, ihan selvästi.
Muistan ne kaikki mahtavat s-postit, joilla olet minua lohdutellut ja piristänyt.
Ja se yksi viime vuonna ennen joulua, sitä en koskaan unohda. Kun minulle salaisuuden kerroit :)

Oikein ihanaa jatkoa.
Ihan kyyneleet silmiin tulee kun tuota pikkuisen kuvaa katselen !

katri kirjoitti...

Voi ihana vauva :) Kylläpäs hän on kaunis ja tyytyväisen oloinen!

Annis kirjoitti...

Anneli, yleensä julkaisen itsestänikin niin varoen kuvia netissä, että pikkuisesta tulee laitettua varmaan vielä nihkeämmin. Mutta tuo Rnin ikuistama ilme sulatti minut vain täysin ja ajattelin, että jos sitä nyt tämän kerran... Ja kiitokset itsellesi, olet ollut mahtava blogiystävä alusta lähtien <3

katri, kiitokset. Osaa hän myös ilmoittaa mielihalujaan kovaäänisesti, mutta yleisesti ottaen helppo ja selkeä vauva. Itkua tulee kun on puutteita palvelussa, mutta hänestä tietää yleensä tosi selkeästi mikä kaihertaa ja heti kun apu tulee, loppuu itkukin kuin seinään :)

Hilmukka kirjoitti...

Eikä, kuinka suloinen kuva! Itse olen myös tosi varovainen kuvien suhteen netissä, niin omien kuin jäbänkin. Onneksi kuitenkin päätit jakaa tuon ilmeen, todella hellyyttävä. :) Tiiti on samanoloinen kuin jäbäkin: sanojesi mukaan selkeä. :)

Ja hei, kyllä sen hoitoalustan vielä selätät, vai oletko selättänyt sen jo? Joskus ei vaan nappaa, ei sitten ollenkaan, mutta voi sitä riemua, kun se on valmis.

sirimi kirjoitti...

Ihana pienokainen! Nukkuu niin tyytyväisen ja rauhallisen näköisenä :)
Kyllä se hoitoalustakin valmistuu aikanaan :)

Aarnilintu kirjoitti...

Kuvasta päätellen teillä on varsin leppoisat oltavat! Minulla ei ole lapsia eikä näinollen kokemusta kantoliinoistakaan muuten kuin vierestä seuranneena. Vaikuttaa kyllä tosi kätevältä, kun vauvan kanssa voi mennä tosi moneen paikkaan missä tarvitaan molempia käsiä tai vaunut olisivat hankalat. Saa myös ehkä vähemmän kiukkuisia katseita kanssaihmisiltä, jos esimerkiksi käsityömessujen tai Hulluje päivien tapaisten massamagneettien tungokseen menee kantoliinan kuin vaunujen kanssa..

Annis kirjoitti...

Hilmukka, veljeni totesi jotenkin hyvin minusta seuratessaan yhden ystävämme jatkuvia ja runsaita kuvapäivityksiä Facebookissa, että "Aika kamalaa olisi joskus teini-iässä tajuta, että koko lapsuutesi on kuvattuna ja kirjoitettuna netissä koko maailman luettavana". Ymmärrän, että monella ajatuksena on pitää sukulaiset jne ajantasalla, mutta jotenkin sitä tuntuu, että ei minulla ole oikeutta julkaista kuvia toisesta ihmisestä -enhän minä ilman lupaa julkaisisi kenenkään toisen aikuisenkaan kuvia netissä. Kun tiiti on liian nuori asiaa ymmärtämään ja suostumustaan antamaan, ratkaisuna on, etten julkaise sitten käytännössä juuri mitään. Ja kun tietää vielä että netissä liikkuu koko ihmiskunnan kirjo, minun on ollut aina vaikea esimerkiksi ymmärtää puolialastomia kuvia lapsistaan julkaisevia vanhempia.

Kiva kuulla, että teillä jäbä on kohtalaisen helppo ja selkeä. Kyllähän sitä omat väsyneet hetkensä tässäkin arjessa on, mutta kyllä se selkeys helpottaa paljon: tuntuu varmemmalta toimia vanhempana kun kokee helpommin tekevänsä asioita oikein ja voivansa vastata toisen tarpeisiin, on kevyempää ja muutenkin helpompaa :)

Se alusta odottaa EDELLEEN muovitusta. Piti olla helppo ja lyhyt homma, mutta ilta meni vaikeaksi ja ja ja... Kyllä se tästä vielä :D Päivät vaan tuntuvat lyhentyneen molemmista päistään.

sirimi, kyllä se tässä on työn alla koko ajan :D Ainakin aktiivisissa ajatuksissa, nyt ajoi eilen ohitse sen viimeistelystä kiireellisyydessä ohi kesäkurpitsahillon keittely... Ehkä lähiviikkoina peräti!

Aarnilintu, kyllä se meillä on arkea helpottanut. Tosiaan kun ei tarvitse pohtia kulkemistaan niin paljon, lapsi menee sinne minne minäkin jalan pääsen. Ja itse olen myös seuraillut vuodesta toiseen paikallisilla joulumarkkinoilla liikkuvia lapsiperheitä: Tapahtuma-alue on ahdas ja käytävät paikoitellen vain hieman reilun metrin levyisiä. Minua ahdistaisi jo itseäni vanhempana mennä sinne kärryjen kanssa tukkimaan koko liikenne, puhumattakaan siitä muiden ihmisten kiroilusta ja ilmeistä kun joku äiti tai isä päättää kärryjen kanssa pysähtyä käytävän kapeimmalle kohdalle tutkailemaan myyntipöydän sisältöä. Tiedän, että kaikille eivät kantovälineet syystä tai toisesta sovi, mutta vähintään yhtä usein tuntuu tielle tulevan jonkinlaiset ennakkoluulot ja toisaalta piintyneet tavat. Miltei joka kerta kun bussiin menen, siellä on äiti vaunujen kanssa jossakin vaiheessa. Yhtään liinailijaa ja reppuilijaa ei ole tullut vastaan vielä, vaikka luulisi niitä olevan Jkl runsaastikin. Plus minä en varmaan kotona saisi mitään kotitöitä tehdyksi yksin ollessa jos toinen ei olisi liinassa tai repussa :D

Hilmukka kirjoitti...

Siis miten voikin olla noin samanlaisia ajatuksia noiden kuvien levittämisenkin suhteen! Olen itsekin tullut siihen lopputulokseen, että kun en pysty kysymään jäbältä lupaa (tai pystyn, mutta hän ei joko ymmärrä kysymystä tai minä en ymmärrä vastausta ;) ), niin olen laittamatta. Harkiten ja valikoidusti jotain kuvia voi laittaa ja julkaista, jos niissä on jokin tarkoitus. Mieluummin kuitenkin teetän kuvat omaan albumiin, mistä niitä voi näyttää lähimmilleen. :)

Olen vakavasti harkinnut kantorepun ostoa. Liina meillä jo on, mutta reppu tuntuisi paljon kätevämmältä kaupungilla kulkiessa. Liina on kotikäytössä erittäin kätevä, mutta sen sitominen vie aikaa. Reppu olisi niin paljon helpompi. Ainut huono puoli on huokea hinta. Osaatko sanoa, mistä löytyy reppuja edullisesti?

Annis kirjoitti...

Itse ostin meilli tuon Manducan käytettynä Huuto.netin kautta. Hintaa tuli 50 e + 5 e posteja. Uutenahan tuo on reippaat 100 e (mutta toki sen voi eteenpäin myydä ihan hyvällä summalla). Huutiksessa noita oli myynnissä kymmenkunta kun omaani metsästin. Onhan se edelleen kohtuuhintava kaupan halvimpiin reppuihin verrattuna, mutta selkätohjoisena kantajan ergonomia on tärkeä. Netissä on käyty myös puolin ja toisin keskustelua siitä, saako noilla perusrintarepuilla lapsen lonkat pahimmassa tapauksessa pilattua pysyvästi vai ei, mutta minä ajattelin myös näiltä osin pelata varman päälle, tuossa repussa kun pystyy pienenkin vauvan kantamaan siinä sammakkoasennossa. Täytyy kyllä todeta, että liina on jäänyt meillä vähän paitsioon repun tulon jälkeen juurikin tuon helppouden takia, repun saa niin nopeasti päälle ja uudelleen säädettyä. Ainut miinus on, että meillä mies ei voinut hyvin harteikkaana tapauksena kantaa reppua edessä kun hihnat säätövarasta huolimatta painoivat ikävästi. Selkäpuolella tosin toimi eli myöhemmin jahka tiiti kasvaa, voi tuossa kannella :)

enkulin käsityöt kirjoitti...

IIIK MITEN IHANA VAUVA, ONNEA

Anneli kirjoitti...

Ihana nimi... tulin oikein kurkkaamaan vielä tytön kuvaa. Ja nimi sopii kuin nakutettu.
Kiva kun ei ole sellainen nimi, joita on myöhemmin koulussa joka toisella.

Nauti nyt täysin siemauksin jokaisesta päivästä. Tämä aika on korvaamatonta.

Sinä olet kyllä niin jalat maassa oleva äiti, ettei teillä taida mitään vaikeuksia edes tulla.

Suukko pikkuiselle :)