sunnuntaina, syyskuuta 09, 2012

Syksyn odotusta

Sumuinen syyskissa Pihka
Arki jatkuu täällä täyteläisenä. Tiitin kanssa ollaan otettu tavaksi painella pitkin maita ja mantuja arkiviikolla, viikonloppuisin touhuillaan enemmän perheen kesken. Joiltakin vanhemmilta olen kuullut, etteivät he käyneet edes kaupassa (eivät itsekseen, eivätkä etenkään lapsen kanssa) ennen kuin lapsi oli parikuinen. Meillä mentiin viikon ikäisestä eteenpäin paikasta toiseen jo ihan käytännön pakosta, neuvolaan kun oli mentävä ja ruokaa oli kaupasta haettava. Nyt arjessa on mukana jo useita vähemmän pakottavia menoja, mutta ne ovat yhtä lailla tärkeitä henkireikiä.
Minusta on mukava tavata ihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja saada etenkin ajateltavaa vauvakuplan ulkopuolelta. Tiiti kulkee mukana vaunuissa tai liinassa, usein sulavasti täydessä unessa ja tuhisten. Tulevalla viikolla ohjelmassa on niin hanketapaamista, vauvakerhoa ja ystävän vierailu. Lisäksi viikonloppuna ovat paikalliset suuret markkinat, joille suuntaan näillä näkymin ilman lapsrakasta voidakseni toimia esittelijänä yhdistetyssä sieni-, marja- ja keruutuotepöydässä. Tiiti jää tuolloin isänsä hoiviin.

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että voimat ovat riittäneet hyvin ja vaikka elämä on humpsahtanut ihan päälaelleen tulokkaan myötä, arki ja elämä tuntuu edelleen kovin onnelliselta ja mukavalta. Se minusta onkin kaikkein tärkeintä.

Jämälankaisia projekteja
Käsitöitäkin olen ennättänyt tehdä. Sain tehtyä viimeiset kerrokset jämälankasukkiin, jotka aloitin ennen synnärille menoa. Ne ovat kärjistä aloitetut perussukat, joihin on upotettu eri projekteista jääneitä sukkalangan jämiä. Käytin niihin exploding seed -pintaa, joka toikin sukkiin vähän perusmallia enemmän vaihtelua.

Muissa projekteissa pitkäveteiseksi käynyt hahtuvasta neulottu hoitoalusta sai vihdoinkin päätöksensä, kun tein työhön viimeiset kerrokset. Vaikka projekti sangen hyödyllinen onkin, sen neulominen alkoi maistua puolivälin jälkeen vahvasti tillilihalta. Onneksi se on nyt valmiina pääpiirteissään, enää se pitäisi huovuttaa valmiiksi pesukoneessa. Kävin myös viime neuvolakäynnillä kantoliinassa kuorsaavan tiitin kanssa lankaostoksilla ja kannoin kotiin onnesta hyristen elämäni ensimmäiset Zauberball -langat. Aloitinkin neulomaan toisesta kerästä syyssäärystimiä itselleni ja ihastelen edelleen langan metsäistä värimaailmaa.

Oikein hyvää ja käsityöväritteistä syyskuuta kaikille!

6 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Kiva kuulla että teillä menee hyvin. Ja Tiiti pääsee jo pienestä pitäen lankakauppaankin.
Aivan varmasti hänestä tulee käsityöläinen !!!!

Nätit sukatkin olet ehtinyt neuloa.

Mukavaa esittelyreissua ja pääsyä ihmistenilmoille :D

sirimi kirjoitti...

Nätit jämälankasukat. Hyvät toisiinsa sointuvat värit.
Niinhän se ennen oli, että pienen vauvan kanssa ei saanut mennä juuri minnekään muualle kuin neuvolaan. Oma äitinikin varoitteli viemästä pientä vauvaa kauppaan ym. Aika pitkään pysyttelinkin vauvojen kanssa kotona. Oma jälkikasvu on kyllä ottanut vauvansa mukaan kauppaan, kylään ym., enkä ole yrittänytkään ohjeistaa muuhun :)

Annis kirjoitti...

Anneli, mukava on tosiaan välillä piipahtaa muualla, milloin vauvan kanssa ja milloin itsekseen. Ja sen jälkeen on entistä ihanampi käpertyä meidän sängylle nukkuvan lapsen viereen, vetää peitto korviin ja kuunnella pikkuisen hengitystä toisen painaessa kylmät varpaansa mahaasi kiinni <3

sirimi, minä olen vähän etenkin vanhemman polven kanssa törmännytkin siihen asenteeseen, että lasta ei saisi viedä minnekään ja jos vie, sitä pidetään jonkinlaisena narsistisena esittelynhaluna "meillä onkin tällainen, katsokaa kaikki". Itse en ole ehtinyt ajatustakaan uhrata sille, mitä muut meistä liikenteessä ajattelevat, jollei lasketa sitä kertaa, kun tiiti kesken reissun heräsi ja kuppi meni luonteelle epätyypillisesti nurin heti. Sitä kiljuntaa kääntyi useampikin katsomaan, vissiin ihmettelivät mitä menin lapsiraukalle tekemään kun se niin protestoi :D

Minulla ei pää pitkään kestäisi olla neljän seinän sisällä ja jotenkin on luontevampaa liikkua koko perheenä tai lapsen kanssa kuin lähteä itsekseen liikenteeseen toisen jäädessä lapsenvahdiksi. Etenkin perhekerho on ollut myös tärkeää vertaistukea, kun on voinut muiden ensimmäisen lapsensa kanssa elävien äitien kanssa pysähtyä teekupposen äärelle, kuunnella erilaisia vierailevia ammattilaisia ja vain vähän hengähtää. Puhumattakaan siitä, miten on vaan kiva käydä ihan vaan lenkkeilemässä syyssäässä ja nollata ajatuksia :)

katri kirjoitti...

Teidän arki kuullostaa oikein mukavalta :)
Muistan itse myös kuskanneeni muksuja ihan pienestä asti mukana, se tekee hyvää äidin mielenterveydelle :)
Oikein mukavaa syksyä koko teidän perheelle!

Hilmukka kirjoitti...

Onpas jännät sukat. Pitäisi itsekin saada aikaiseksi postata oma odotusneule, se on odottanut pingottamista nyt jo varmaan viikon...

Oli kiva lukea kuulumisianne. Täällä on melkolailla sama tilanne. Poju on menossa mukana, onneksi viihtyy rattaissa, kantoliinassa ja auton istuimessa. Mulla ainakin hajois pää, jos ei voisi mennä minnekään vain sen takia, kun on vauva. Ja nyt kun ei ole muuta kuin aikaa, niin miksi sitä ei sitten käyttäisi muiden ihmisten tapaamiseen ja omaankin hyvinvointiin. Kerrankin on aikaa tehdä mitä haluaa, tietenkin vauvan ehdoilla. ;)

Annis kirjoitti...

katri, kyllä minäkin tuppaan yleensä ajattelemaan, että niin pitkään kuin minä olen virkeä ja hyvinvoiva, niin pitkään tiitilläkin ovat asiat parhain päin :) Kiitokset!

Hilmukka, joskus se päättely, pingotus ja muu viimeistely ihan vähän ikään kuin jäävät... :D Tuohan se minusta tärkeintä on, että ottaa sen vauvantahtisuuden siihen lähtökohdaksi ja menee tai on menemättä juuri sen verran kuin mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jos unelmien täyttymys on istua luvan kanssa kotona seuraavat puoli vuotta, siitä vaan. Jos taas pää kaipaa tuuletusta ja tykkää mennä, miksi ei menisi?