keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012

Pienten töiden viikko

Tämän viikon teemana voisi nähtävästi olla "pienet asiat". Mitään isompaa projektia en ole saanut tehdyksi, mutta kun joka nurkalta hyppii silmille erilaisia pikkujuttuja, päätin tarttua härkää sarvista ja hoitaa ne alta kerralla.

Katsotaanpas. Tämä lähti jostakin niiltä tienoilta, kun totesimme miehekkeen kanssa kollektiivisesti, että kuumat lautaset tarvitsevat jonkin välikappaleen itsensä ja pöydän väliin. Niinpä kun alekorissa vastaani tuli miellyttävän pellavaisen sävyinen Tennessee-kerä, se lähti mukaani.

Jos ei muuta iloa tästä, ainakin keitto oli tosi hyvää

Malli: Oma
Lanka: Novita, Tennessee

Kuva on otettu itseasiassa Villikatajan reseptipostausta varten, mutta kun se on ainut, missä aluset näkyvät edes osittain, se saa nyt täyttää tehtävänsä (Keitto on muuten kesän ensimmäisistä kantarelleista, niitä löytyi eilen sateisesta metsästä vasullinen!).

Lankaa jäi tietysti kahden alusen jälkeen yli vielä reiluhkosti, joten siitä täytyi sitten tehdä jotakin muuta. Niinpä päätin värkätä pannunalusia, joista yksi jäisi itselle ja loput menisivät lahjuksina ja viemisinä muualle.

Mokomat koettavat vähän kupruilla

Malli: Edelleen omia pylväsvirkkailuja

Seuraavaksi minun piti tavata (tänään) erästä kaveriani, joka oli saanut muutama kuukausi sitten pienokaisen. Koska kyseinen nainen on kantanut minulle viime aikoina milloin mitäkin hyötytavaraa ihan vain hyvää hyvyyttään, koin että nyt oli minun vuoroni viedä jotakin pientä yllätystä teetapaamiseemme. Tänään annoinkin eteenpäin pienokaiselle tehdyt junasukat.

Nuoren herran jalanlämmikkeet


Malli: Tuulan sukat
Lanka: Novita, jonkin Nallen (mustikkametsä?) jämät

Huomenna on taas edessä toinen kylävierailu, jonne koetin keksiä jotakin pientä vietävää. Kyseisessä paikassa ovat aina olleet ovet avoinna ja minulle on katettu pöytään kyselemättä ylimääräinen lautanen, ilmestyinpä paikalle miten kiusalliseen aikaan tahansa. Karjalainen luonteeni ymmärtää vieraanvaraisuutta, mutta vaatii myös aina vastaamaan siihen. Niinpä tajusin onnekseni tehneeni aiemmin viikolla vieraskelpoisia patalappuja ja niiden kaveriksi tikuttelin vielä pari tiskirättiä iltapuhteina. Jos vielä ennätän, leivon sienipiirakan tänään iltasella, etten aina vain ilmesty valmiiksi katettuun pöytään.



Malli: Ihanainen Waffle, joka on muuten käytössäkin yksi parhaista malleista: pitää muotonsa ihailtavasti moneen muuhun malliin verrattuna ja pinta tekee tiukemmankin lian hinkkaamisesta helpompaa
Lanka: Novitan edesmennyt Bambu

Sellaisissa merkeissä mennyt minun viikkoni käsityöllisesti, katsellaan miten se tästä muutoin urkenee hissukseen :) Toivottavasti kelit ovat muualla Suomessa olleet hitusen suosiollisemmat kuin täällä. Ainut vaihtelu kun on ollut viime päivinä, sataako vettä tihuuttaen vai saavista kaatamalla.

10 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Ai sinäkin... !
Minä olen nykyään lahjoitellut patalappujani kun käyn jossain kyläpaikassa :)

Kivoja nuo junasukat, en ole niitäkään koskaan tehnyt.

Anneli kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Annis kirjoitti...

Anneli, ne on juuri passeleita viemisiä. Sopivan pieniä, mutta kuitenkin sellaisia, että niihin on joutunut jonkin verran vaivaa näkemään :) Ja yleensähän ne ovat sellaisia, että niille joka taloudessa käyttöä löytyy kyllä, joten sikälikin mainioita.

Olen luotettavalta taholta kuullut, että junasukat ovat niitä harvoja sukkia, jotka todella jalassa kestävät vauvalla. Kaverini tarttui myös noin kuukautta sitten itse ensimmäistä kertaa moneen vuoteen puikkoihin aikeinaan tehdä lapsukaiselleen moiset. Tunnusti sattumalta samalla reissulla, että keskenhän ne ovat edelleen. Onni siis onnettomuudessa, minulla kun oli antaa laukusta valmis pari siihen asti käytettäväksi, että äiti saa omansa tikuteltua valmiiksi asti :)

Aarnilintu kirjoitti...

Tuollaiset pienet työthän juuri tuntuvat vievän kaikkein eniten aikaa, olen huomannut. Kun saat yhden asian valmiiksi, niin jo odottaa seuraava. Ja ai niin, tuokin on pitänyt tehdä jo monta kuukautta. Normaalissa arjessa voi aivan hyvin ummistaa silmänsä noilta ja ajatella, että teen sitten, kun se vapaapäivä tulee. Ja sitten kun se tulee, niin hurahtaakin yhtäkkiä koko päivä, että saa ne pienet asiat tehdyiksi.

Pannulaput ovat loistavia tuliaisia! Varsinkin kun kaupan sellaiset ovat aika usein niin ohuita, ettei niillä uskalla kunnolla kuumaan pataan tarttua, ellei ole montaa lappua päällekkäin. Noille löytyy myös aina käyttöä. Kun jos joku nyt sattuu olemaan sellainen, ettei itse kokkaile, niin eiköhän pannulapuilla ole silti keittiössä paikka ainakin sisustuselementtinä, joka uskottelee, että täälläkin kokataan:)

sirimi kirjoitti...

Nättejä tuliaisia olet virkannut ja neulonut. Pannulappuja tarvitaan joka taloudessa. Junasukat pysyvät varmasti paremmin vauvan jaloissa kuin "tavalliset" sukat.
Vuodatus ei toimi vieläkään, joten en ole postannut mitään pitkään aikaan. Ihanat vaihtaritkin ovat vielä esittelemättä. Ompelukonekin on surrannut "joutoaikoina" ja jotain on valmistunutkin.
Oikein mukavaa loppukesää :) Ilmat ovat olleet kyllä niin kummalliset tänä kesänä. Tuntuu että kesästä ei ole tietoakaan, vaan on syksyisen koleat ja sateiset ilmat.

Annis kirjoitti...

Aarnilintu, niinhän tuo tuntuu olevan. Minulla etenkin usein se päättely on se työvaihe, joka venyy ja venyy ja venyy... Jotenkin tuntuu välillä tylsältä viedä pannunalusia, pannulappuja tai tiskirättejä viemisinä, mutta toisaalta kun ne yleensä ovat sellaisia, että niille ainakin löytyy käyttöä jokaisessa taloudessa.

Sirimi, harmistuksella olen tuota Vuodatuksen tilannetta seurannut, se tuntuu niin uskomattomalta miten sen kanssa voi olla tuollaista säätämistä :/ Toivottavasti tulisi joku tolkku tilanteeseen. Kiva olisi päästä näkemään sinunkin uudet ompelukset :)

Parvekkeella etenkin huomaa, että kaikki taimet ovat vähän hitaalla säiden johdosta. Toisaalta minä nautin kun on vähän viileämpää, mutta lomalaisten puolesta kyllä harmittaa. Moni kuitenkin sitä kesää odottaa niin kovin, kurjaa jos menee sateessa koko aika.

Anneli kirjoitti...

Pidä nyt peukkuja että parjään edes kohtuudella uudessa blogissani.

Voi sinua reppanaa, kun nyt alkoi helteet. Etsi varjoa ja juo paljon :)

Annis kirjoitti...

Anneli, eiköhän se ala sujua ihan hyvin :) Ei kukaan kaikkea osaa, kun uutta aloittaa, mutta yllättävän pian sitä kyllä tottuu uuteen.

Minä kiitän päivittäin tätä asuntoa, johon muutettiin noin 1,5 vuotta sitten, kivirakenteet pitävät talon kohtuullisen viileinä ja tuuletin puhaltaa korvan juuressa jatkuvasti :P Pihalle tosin tänään pitäisi uskaltautua, jospa sitä hellemekkoon mahtuisi vielä.

Anneli kirjoitti...

Laitoin sen tämän päiväisen postatuksen : ettei ystäväni osaa kommentoida. Sukulaisten takia. Minua suututtaa kun kehtaavat ivallisesti kertoa, että ei minun työni kiinnosta, vaan se mitä minulle kuuluu :((
Ja minusta nuo käsityöni ovat se tärkein asia.

Vielä sinä vaan siellä porskutat. Ajattelin juuri aamulenkillä, että jokohan sinä .... :)

Annis kirjoitti...

Onpas ikävä :/ Minusta jokaisella on se bloginsa sitä varten, että voi tehdä ja julkaista siellä mitä haluaa. Kuulumiset saa halutessaan myös muita teitä kysymällä, vaikka tottahan siinä pitää kysyjän vaivautua olla olemaan itse aktiivinen. Totta kai omassa blogissasi tärkeintä on juuri se, mitä itse haluat. Vaikea olisi nykyisin kuvitella käsityöblogiasi (paino sanalla käsityö) minkään muunlaisena!

Viime yönä valvoin/torkuin aamukolmesta puoli kuuteen kipeiden supistusten takia. Tulivat 15-20 minuutin välein, mutta laantuivat sitten aamuvarhaisella kokonaan. Alkaa jo jännittää!