torstaina, kesäkuuta 07, 2012

Riika ja Jūrmala

Vielä loput reissailut vieraalla maalla, ensi kerralla palaan jo takaisin käsitöiden maailmaan.

Taisin mainita jo aiemmin, että hotellimme osoittautui hintaansa nähden yllättävän tasokkaaksi kohteeksi. Huoneet olivat siistit ja tyylikkäät, palvelu pelasi alusta loppuun ja hotellista oli mahdollista varata myös esimerkiksi saunaosastoa (check) tai kosmetologipalveluita (check). Yksi antoisimmista ja käytännön kannalta tärkeimmistä seikoista oli kuitenkin todella laadukas ja monipuolinen aamupala. Reissussa kun yleensä se päivän tärkeimmäksikin tituleeratun aterian rooli korostuu entisestään.
Tarjolla oli runsaasti erilaisia salaatteja, hedelmiä, leipiä, paistoksia, täytettyjä ohukaisia, munakasta, pekonia, puuroa ja jogurttia tykötarpeineen. Erikoislaatuisen aamiaisesta kuitenkin teki jopa minun kirjoissani se, että aamupalaa ryydittämään oli asetettu joka aamu säntillisesti riviin kuohuviinilaseja sekä vodkashotteja. Kuohuviiniaamiaisessa on vielä ajatuksen tasolla sitä tiettyä hohtoa ja olen käsitteeseen muuallakin törmännyt, mutta kuka on ikinä kuullut muualla kuin rähjäisissä opiskelijakämpissä vodka-aamiaisesta?

Päivät jatkuivat Riiassa pikkuveljeni palattua Suomeen tasaisella tahdilla. Tavoitteinamme oli kierrellä kaupungilla ja käydä tutustumassa vielä Jūrmalaan ja etenkin sen upeisiin hiekkarantoihin. Jatkoimmekin tutustumalla Riikaan jalkaisin ja käymällä ostoksilla. Etenkin aivan hotellimme vieressä sijainneet zeppeliinihallit tarjosivat mielenkiintoisen ja erilaisen paikan ostosten tekemiseen. Halleilta pystyi ostamaan mitä tahansa lihasta lemmikkitarvikkeisiin, tomaatintaimista teehen ja raejuustosta meripihkaan -halvoilla hinnoilla. Kaikenlaista tulikin osteltua, huomattavasti turistikatuja halvemmilla hinnoilla.

Korkealta näkee kauemmas. Zeppeliinihallit ja tv-torni erottuvat maisemasta
Kävimme myös kiertelemässä kaupungin uudempia ostoskeskuksia ja ihmettelemässä myös modernimpia kaupunginosia. Vanhempani myös jatkoivat vanhaa harrastustaan eli ostivat päiväliput raitiovaunuun ja kävivät ajelemassa linjoja läpi, hypäten aina kyydistä kun näkivät jotakin mielenkiintoista. Hajaannuimmekin aina välillä ja koetimme sitten (yleensä ruoka-ajan tienoilla) löytää toisemme uudestaan sokkeloisesta kaupungista.

Ei muuten kannata sotkea Galleria- ja Galerija-ostoskeskuksia toisiinsa. Ei etenkään silleen, että soitat muille puhelimella olevasi jomman kumman mestan kattoterassilla, tulkaa te muutkin tänne (Tahtoisin myös huomauttaa, että minä kuuluin tietysti siihen onnettomaan porukkaan, joka vaelsi auringon paahtamilla kaduilla keskukselta toiselle sen onnekkaamman sijasta, joka istui koko ajan siellä kattoterassilla drinkki kädessään). Lopulta meidän onnistui kaikkien päätyä Galleria-keskuksen katolle. Maisemat yli kaupungin olivatkin aika huikeat ja kun kattoravintolakin osoittautui tasokkaaksi, ei paljoa syitä valittaa jäänyt. Keli etenkin osoittautui niin ansiokkaaksi, että aurinkorasvaa kului ja pitkät lahkeet vaihtuivat jo aamulla shortseihin ja hameisiin.

Gallerian kanssa samassa korttelissa muuten sijaitsee myös paikallinen Lush, jossa vietimmekin pitkän tovin nuuhkien saippuoita ja potien suurta valinnanvaikeutta.

Kattoterassilla kelpasi pysähtyä virvokkeelle ja aterialle
Kuvasin ihan varmana muitakin ruoka-annoksia kuin jälkiruokia. Missä ne kuvat ovat?!
Hotellin lähialueiden käytyä tutuiksi, päätimme käydä myös Jūrmalassa. Kyseinen kaupunki sijaitsee noin 44 kilometrin päässä Riian keskustasta. Aiemmin Jūrmala on ollut osa Riikaa ja varsinaisesti se koostuu pienistä vierekkäisistä kalastajakylistä. Pitkät hiekkarannat ja kauniit puutalot ovat tehneet paikasta suositun lomakohteen. Ajan kuluessa alueelle on rakennettu useita kylpylöitä ja terveyspalveluita tarjoavia laitoksia. Me tutustuimme edeltävänä iltana hotellilla sangen viihteelliseen matkaesitteeseen alueesta, jonka suomenkielinen käännös jätti hieman toivomisen varaa (mutta tarjosi monet hervottomat naurut kylläkin). Jūrmalaan pääsee Riiasta junalla noin 30 minuutissa eli jälleen kerran rautatieasemalle, jonne käveli hotelliltamme noin 10 minuuttia.

Perhosia ja kukkia!

Loma-asunto jos toinenkin vilahti matkan varrella
Monet ulkomaalaiset piipahtavat Jūrmalassa viettämässä lomiaan, enkä ihmettele asiaa. Mittarin osoittaessa yli 25 astetta ulkona paikka veti vertoja mille tahansa etelän rantakohteelle. Vaaleina hohtelevat ja loputtomilta tuntuvat hiekkarannat, meri, kauniit maisemat ja rauhallinen tunnelma. Monet ovat ostaneet asunnon alueelta lomanviettopaikaksi ja nytkin huomasimme siellä täällä rakennusmiesten korjaavan ränsistyneitä vanhempia taloja uuteen nousuun. Kartan ja oppaiden mukaan alueella sijaitsi useita terveyskylpylöitä, luontopolkuja, teemapuistoja lapsille, ratsastusreittejä... En toisaalta ihmettele, vaikka moni Suomestakin suuntaisi näille nurkille nauttimaan auringosta ja lomasta. Suora lento vie tunnin pintaan ja Riiasta pääsee junalla Jūrmalaan puolessa tunnissa. Noin kahdessa tunnissa kotimaan kamaralta lähdön jälkeen onkin jo perillä. Paikka tuntuikin olevan etenkin lapsiperheiden suosiossa.

Me kiertelimme katsomassa Jūrmalan nähtävyyksiä ja tutustumassa paikkaan yleisesti. Kuuma sää pakotti meidät kuitenkin pian hidastamaan tahtia ja vetelehtimään juomapullojen ja jäätelön avustuksella hiljakseen kadulta toiselle.

Jos helle uhkaa, asianmukainen suojavaatetus on tärkeä!
Kahviloita, kojuja, pieniä kauppoja
Kun helle alkoi tuntua heikotuksena ja yleisenä vetämättömyytenä, päätimme oikaista rannan vierellä näkyvään kahvilaan nauttimaan virvokkeita ja pohtimaan ruokailun mahdollisuutta. Ravintolan ruokalista ja muut tykötarpeet vakuuttivat meidät kuitenkin sangen pian siitä, ettemme tahdo välttämättä kuluttaa lounasaikaamme sittenkään tämän katon alla.

Ruokalista ei ainakaan ollut turhan tylsä
Tarjoilija, lasissani on elämää
Vaikka paikka vaikutti muutoin siistiltä, onnistuimme kuuden hengen voimin saamaan yhden ainoan lasin, jossa ei varmuudella ollut jäänteitä entisistä asukkaista. Omasta lasistani emme osanneet sanoa varmuudella suuntaan tai toiseen, sillä ystävällinen tarjoilija kaatoi kokiksen lasiin valmiiksi, eikä tumma juoma sallinut lasinpohjan lähempää tarkastelua. No, reiluja kulauksia vain toivoen, ettei mikään tartu juodessa hampaisiin kiinni. Ruokailua varten siirryimmekin suosiolla keskuskadun varrella olleeseen ruokapaikkaan.

Iltasella tuuli alkoi kääntyä
Tarkoituksenamme oli palata takaisin Riikaan veneellä, mutta tuulisen illan vuoksi laivalähdöt oli peruttu. Ei kun takaisin junan kyytiin siis. Riiasta Jūrmalaan kulkee kuitenkin veneyhteys, joka maksoi junaa enemmän, mutta vaikutti mielenkiintoiselta. Suosittelen tutustumaan, mikäli tilaisuus tarjoutuu. Matkalla venesatamasta juna-asemalle saimme muuten kutsun venäläisiltä talonrakentajilta tulla harjakaisjuhliin. Jätimme tällä kertaa väliin, vaikka tiedossa olisi varmasti ollut ikimuistoinen tapahtuma.

Viimeiset päivät Riikassa kuluivat kiertämällä tuttuja reittejä ja eksymällä uusiin paikkoihin. Minä kävin vanhempieni kanssa erään kävelyretken päätteeksi tutustumassa ihanaan kahvilaan, Tea house:en. Se sijaitsi Raina Bulvars -kadun varrella, jokivarren vehreydessä. Kaksikerroksinen kahvila oli teenjuojan paratiisi, jossa saattoi kuluttaa aikaansa nuuhkimalla teelaatuja ja pohtimalla, mitä tahtoisi juoda. Tarjoilija haudutti valittua juomaa pannullisen ja kantoi sen pöytään. Mahdollista oli syödä myös ulkona tai yläkerrassa, jossa pöytiä ei ollut lainkaan. Sen sijaan lattia oli peitetty pehmoisilla istuintyynyillä. Pysähdys rauhallisesti teekupposen ja kakkupalan äärellä tuli kyllä tarpeeseen.

Teetä ja suklaakakkupala, josta ahnas äitini ehti syödä palan ennen kuin kerkesin ottaa kuvan
Pienen tauon jälkeen siirryimme vielä siltaa pitkin joen toiselle puolelle ja nautimme Riian keväästä. Lehdet olivat jo paljon suuremmat kuin Suomessa ja yhden sateisen yön jälkeen myös jokainen puu ja pensas tuntui puhjenneen kukkiin. Kaupunki näyttikin meille kauneimmat kasvonsa etenkin viimeisten päivien aikana ja useammin kuin kerran huokailimme ääneen sen ihanuuksien äärellä. Tai kuten äitini totesi istahtaessamme erään kahvilan terassille: "Miusta taisi tulla nyt Riika-fani".

Kansallisooppera
Koska elämä ilman kukkahattua olisi kovin harmaata
Lähtöpäivänä paluulento lähti vasta illalla, joten ehdimme vielä aamusella kiertää zeppeliinihalleilla ja etenkin niiden takana sijaitsevalla markkina-alueella (esim. sovittelemassa ruokottoman leveälierisiä kukkahattuja). Hotellihuoneet tuli luovuttaa puolilta päivin, mutta tavarat saattoi jättää säilytykseen iltaan asti. Niinpä paria tuntia ennen koneen lähtöä kävimme noukkimassa omaisuutemme, suuntasimme naapurikadun bussipysäkille ja olimme vartissa lentokentällä.

Lähtömuodollisuudet olivat ohitse pian, eikä suuria jonoja ollut. Kone oli kuitenkin miltei tunnin myöhässä ja odotus lentokentällä oli etenkin kosteannihkeästä säästä johtuen hitusen tuskaisa. Onneksi matkaan päästiin kuitenkin sujuvasti koneen saavuttua. Tunnin lennon jälkeen olimmekin taas Lappeenrannassa. Siellä satoi perinteiden mukaisesti aivan kaatamalla, puut olivat miltei lehdettömät ja hampaat kalisivat kylmästä.
Mutta oli sitä silti ihan mukava tulla taas kotiin.


4 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

On teillä ollut ihana reissu. Ihan kuin olisin ollut mukana, niin kivasti taas kirjoitit matkastanne.
Sulla on hienoja päähineitä, etenkin tuo rantahattu :)
Ja herkkuja :)
Jos minä kiusaan sinua kuhalla, niin sinä suklaalla ja herkuilla.
Se kuha on ihan kohta valmista , tuoksu jo tuntuu ja maha kurnii :)

Nauti sinä ystäväsi seurasta ja voi hyvin !

Annis kirjoitti...

Me ollaan jo vuosikaudet vitsailtu siitä, että jostakin syystä minun päässäni kaikki hatut näyttävät omituisilta. Joten kaiken järjen mukaan jos hankkii kyllin erikoisen hatun, se näyttää tässä omituisessa päässä normaalilta!

Ja kyllä me syötiin muutakin kuin suklaata ja jälkiruokia, minä en oikeasti tajua minne ne kaikki muut kuvat kamerasta katosivat matkalla :D Hitusen kyllä tunnen edelleen kateellisuutta tuosta kuhasta. Toivotaan, että kun viikonloppuna pienelle kotimaan kesäreissulle lähdetään, että meilläkin kuhaa tarttuisi siimoihin :) Sinulla on kyllä ihana kesälomapaikka tuo teidän mökki, en ihmettele jos koko lomalla ei tee mieli sieltä pois lainkaan.

Aarnilintu kirjoitti...

Olipa mukava maanantaiaamun aloitus Latvian virtuaalisella kiertoajelulla:) Tulevan kesäloman aktiviteetteja ollaan miettimässä ja nuo Latvian rannat alkoivat kummasti tämän kirjoituksen jälkeen houkutella.

Annis kirjoitti...

Aarnilintu, suosittelen kyllä moisia kokeilemaan. Minä en tajunnut ennen paikan päälle eksymistä, että noin mahtavia rantamaisemia ja tunnelmia pääsee kokemaan niin lähellä Suomea. Väkeä oli myös vähemmän kuin perinteisissä rantalomakohteissa ja muutenkin tunnelma oli rauhallisempi. Etenkin lapsiperheitä tuonne tuntuu suuntaavan, enkä ihmettele.