maanantaina, toukokuuta 28, 2012

Reissulla Latviassa: Riika ja Sigulda

Koska isoveljeni täyttää tänä vuonna 30 vuotta ja isäni täytti 60 vuotta, päätimme pitää ikimuistoiset 90-vuotispäivät kaksikon kunniaksi. Kaksikko ilmoitti, että lahjojan sijasta tahtoisivat viettää aikaa koko perheen kanssa. Päätimmekin lähteä juhlistamaan herroja Riikaan. Pienen sorvailun jälkeen saimmekin soviteltua asiat niin, että matkaan lähtivät toukokuun alussa viikoksi minä ja mieheke ja synttärisankarit puoliskoineen. Lisäksi pikkuveljeni liittyi seuraan reissun ensimmäisiksi päiviksi. Reissua odotettiinkin kuumeisesti ja riemuamme lähdöstä varjostikin ainoastaan se seikka, ettei pikkusisareni päässyt liittymään joukon jatkoksi.

Lennot ja majoitus Old Riga Palace -hotellissa (Minsterejas iela) kustansivat himpan yli 300 monikansallista per naama, joten viikon reissu ei perustarpeidensa puolesta noussut kovin hintavaksi. Miellyttävänä lisänä lennot taittuivat suoraan Lappeenrannasta, jossa lentokentällä ei vallinnut läheskään samanlainen karnevaali kuin Helsinki-Vantaalla. Odotushuone oli pieni, ihmisiä oli kourallinen ja kaikki sujui ihailtavan jouhevasti. Lento Riikaan vei hieman alle tunnin eli huomattavasti lyhyemmän ajan kuin mitä meiltä meni miehen kanssa jyyrätä autolla Jyväskylästä  Imatralle. Lappeenrannassa meidät saatteli matkaan aamuseitsemän aikoihin sadekeli, mutta Riiassa paistoi saapumispäivänä kutsuvasti aurinko.

Matka hotellille taittui kokeneempien matkanjärjestäjiemme avulla noin vajaan vartin bussimatkalla ja maksoi noin 6o senttiä per naama. Olen edelleen ja pysyvästi kateellinen siitä, miten muissa maissa voidaan joukkoliikenne järjestää niin halvalla, että sitä oikeasti kannattaa suosia (esimerkkinä mainittakoon Tallinna, jossa joukkoliikenne muuttuu kaupunkilaisille ilmaiseksi tulevaisuudessa). Hotelli osoittautui huomattavasti odotuksiamme korkealaatuisemmaksi ja jätimmekin tyytyväisinä tavaramme ja suuntasimme aamupalalle, joka oli jäänyt Suomen puolella lähinnä viitteelliseksi. Hotellimme sijaitsi aivan vanhan kaupungin kulmilla, joten pikkuisella kävelyllä pääsimme heti vanhan kaupungin aukioiden ravintolatarjonnan äärelle.

Kaatosateesta suoraan terassille tuntui oikein kohtuulliselta
Kuka voisi vastustaa jälkiruokaa nimeltä Lemon Fool?
Reissu avattiin perinteisin menoin eli kävelemällä, kävelemällä ja kävelemällä vielä hieman lisää. Halusimme vain nautiskella tunnelmasta ja tutkiskella lähiympäristöä, joten haahuilimme jälleen kerran vapaassa muodostelemassa pitkin Riian vanhaa kaupunkia. Koko alue on käytännössä suljettu liikenteeltä jakeluliikennettä ja muita poikkeuksia lukuun ottamatta, joten siihen tutustuminen jalkaisin onkin erinomaisen helppoa. Riian historiallinen keskusta on muuten päässyt myös Unescon maailmanperintökohteiden listalle eli se on vierailemisen arvoinen monestakin syystä.

Löytyihän se musta kissakin sieltä, kun oikein katsoi
Riika on kuuluisa mustista kissoista ja kissa-aiheista tavaraa pursuilevatkin myös matkamuistomyymälät ja muut. Syy kissoihin löytyy Kissatalosta, jonka historia kulkee aina 1300 -luvulle asti. Tuolloin talon omistanut herra sai hylkäyksen voimakkaalta ja arvostetulta killalta, jonka kiltatalo sijaitsi vastapäätä hänen residenssiään. Tästä suivaantuneena herra käski asettaa katolleen mustat kissapatsaat, häntä pystyssä ja takamus kiltataloon päin. Karkeasti muotoiltu viesti meni perille ja aiheutti melkoisen loukkaantumisen killan riveissä. Asia saatiin lopulta soviteltua ja kissat käännettiin esittelemään takapuoltaan muihin ilmansuuntiin, mutta mustat kissat jäivät silti elämään omaa elämäänsä Riian katukuvassa.

Meidät yllätti myös pyöräparaati, jonka osallistujat olivat pukeutuneet eri aikakausia edustamaan
Livu laukums -aukiolla oli tarjolla myös miltei joka päivä livemusiikkia
Päätimme myös pistäytyä pienellä jokiajelulla katselemassa maisemia ja nauttimassa hyvästä kelistä. Pienet veneet kuljettivatkin matkustajia Daugava-joen sivuhaaraa pitkin aina Daugavan puolelle. Reitin varrella oli useita pysäkkejä, joilta oli mahdollista hypätä veneen kyytiin.

Muutamalla eurolla saattoi kiertää veneen kyydissä pientä sivuhaaraa pitkin takaisin Väinäjoelle (Daugava).
Kuvaa Vanhan kaupungin jokipysäkiltä (Bastejkalns)
Meidän venekyytimme lähti ja pysähtyi Bastejkalns-puistosta. Kevät oli kaupungissa jo huomattavan paljon pidemmällä kuin sateisessa Suomessa, joten ihastelimmekin lehtien hentoa viherrystä ja etenkin taivaalliselta tuoksuvia kukkia. Puiston lähellä oli myös Oopperatalo sekä Vapaudenpatsas, joka on pystytetty Latvian vapaussodan muistoksi. Patsaalla on myös päivisin vartiossa kaksi sotilasta ja vahdinvaihto tunnin välein.

Bastejkalns-puiston ihana kevät
Rakkauslukkoja samaisen puiston sillalla. "Kaiken se kestää" tai kuten suomalainen lukko pontevasti totesi "Anna mun kaikki kestää"

Meillä ei ollut kovin tiukkaa matkasuunnitelmaa ja tarkoituksena olikin lähinnä ladata akkuja ja nauttia sen sijaan, että olisimme yrittäneet juosta läpi mahdollisimman monta nähtävyyttä ja museota. Joitakin kohteita olimme kuitenkin etukäteen pohtineet.
Yhtenä matkapäivistämme päätimmekin hypätä junaan ja suunnata Siguldaan. Kyseinen kaupunki sijaitsee Gaujan kansallispuiston alueella ja onkin kuuluisa kauniista maisemistaan. Alueella sijaitsee käytännössä 41 hehtaarin laajuinen museoalue, johon kuuluu monia historiallisia ja maisemallisia kohteita. Alueella onkin monia arvokkaita kohteita, kuten vanhoja rakennuksia, 1200-luvulta peräisin oleva Turaidan linnoitus ja monia luonnonmuodostelmia.

Matka Siguldaan sujui vajaassa tunnissa ja köyhdytti matkaajan lompakkoa alle kahden euron verran. Junissa ei paikkalippuja ollut, joten asemalta ostettiin liput ja hypättiin sitten vaan sumeilematta ensimmäiseen kohdalle osuvaan vapaaseen vaunuun. Huomionarvoista rautatieliikenteessä muuten oli se, että jokaisesta junasta ilmoitettiin erikseen sekä raidenumero että laiturinumero. Kannattaakin olla tarkkana ja varmistaa opasteista, että on varmasti hyppäämässä oikeaan junaan.

Näihin veijareihin oli upotettu niin vanhoja hellanluukkuja kuin silitysrautojakin. Olisin voinut adoptoida oitis yhden omalle pihalle.
Vanhoja raunioita oopperajuhlien näyttämön lähellä
Ennen Siguldaan menoa kannattaa perehtyä hieman alueeseen ja tehdä suunnitelmia siitä, mitä haluaakaan nähdä. Alue on todella laaja ja paikasta toiseen pääsee kulkemaan niin jalkaisin, bussilla kuin vaijeriradallakin. Aikaa tähän hurahtaa helposti koko päivä, joten ilman ennakkosuunnitelmaa päätyy todennäköisesti olemaan vain hämmentyneenä eksyksissä.


Haastetta kotipuutarhureille

Turaidan linnoitus. Ja tuonne meidän ikään kuin oli tarkoitus päästä jotenkin. Me sitten nokkelina kävelimme
Me kävimme ensiksi tutustumassa raunioihin ja rakennuksiin vuosittaisten oopperajuhlien pitoalueella ja siirryimme sitten vaijeriradalla ja hitusen huojuvalla vaunulla eteenpäin (etenkin korkeanpaikan kammosta kärsivä äitini oli tästä riemuissaan). Kävelimme pitkän pätkän metsäisissä ja lehtomaisissa maisemissa ja kävimme ihmettelemässä matkalla esimerkiksi Gutmanin upeaa luolamuodostelmaa. Lopulta pääsimme Turaidan linnoitusrinteen juurelle ja viimeinen ponnistus alkoi.

Matkalle mahtui niin portaiden kiipeämistä, lehtoja ja puronvarsia

Gutmanin luola

Hauskaa kuin kiinalaisissa häissä, rentouttavaa kuin unkarilaisessa kylpylässä tai leppoisaa kuin latvialaisessa linnoituksessa...
Koska olimme reippaita (sekä varmasti hitusen tyhmiä), meistä tuntui hyvältä ajatukselta kävellä myös loppumatka Turaidan linnoitukselle. Kun olimme ohittaneet liudan liikennemerkkejä, jotka varoittivat erityisen jyrkästä noususta, taivaltaneet muutaman kilometrin ja juoneet viimeisetkin tipat vesipulloistamme, ajatus ei ollutkaan enää ihan niin hyvä. Ylös mentiin kuitenkin sisun, huonon huumorin ja vielä kurjemman tsemppauksen voimin.
Muut jatkoivat vielä varsinaiselle museoalueelle, mutta minun fysiikkani sanoi itsensä irti tuossa vaiheessa ja otinkin aikalisän teekupposen ja pienen evään äärellä odotellessani muiden paluuta. Alaspäin kulkiessamme olimme huomattavan paljon nokkelampia ja hyppäsimme bussin kyytiin.

Tuntuuko siltä kuin jalat pitäisi nostaa ylös? Teipata tukevasti rakkojen päältä? Ottaa tunnin jalkahieronta turvotuksen vähentämiseksi? Kyllä, kyllä ja ehdottomasti kyllä.
Onneksi ilta armahti väsyneet matkaajat ja pääsimme vihdoin lepäämään.
Viikko alkoi näillä tienoilla olla puolivälissä ja jouduimmekin saattelemaan pikkuveljeni lentokentälle meidän muiden jäädessä vielä muutamaksi päiväksi nauttimaan Riian vieraanvaraisuudesta.

2 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voi että, nämä ihanat matkakuvat oli jäänyt minulta katsomatta.
Olet nähnyt paljon ja kaunista. Kyllä matkailu aina avartaa ( varsinkin kukkaroa:D ) !
Mukavaa viikon jatkoa ja hyvää vointia sinulle !

Annis kirjoitti...

Kiitokset :) Toivottaisin hyvää viikkoa sinnekin, mutta mökkikuviasi ihailleena en usko, että moinen voisi huonoksikaan kääntyä moisessa paikassa.

Matkailun monipuolinen avartava vaikutus on joo huomattu pariin otteeseen :D Etenkin kukkaron kohdalla. Meillä edesmennyt ukkini alkoi aina hyppiä miltei tasajalkaa kuullessaan junan kolkkeen tai laivan torven. "Voi kun tahtoisin olla mukana, menossa! Menkää, menkää! Niin pitkälle kuin raiteet vievät ja jalat kantavat, menkää!" Joku tuosta tarttui varmaan nuorempaankin polveen :)