torstaina, toukokuuta 03, 2012

Ihan paloissa

Auton katsastus sujui kaikista etukäteisistä kauhukuvista huolimatta mallikkaasti, eikä kukaan nyrpistellyt naiselle ratin takana. Seuraavalla viikolla suuntasinkin sitten tutkitusti liikennekelpoisen auton kera kohti Mikkeliä ja siellä odottavaa sienimikroskopiaa. Näytteiden skooppailussa hurahti viikko, mutta palkinnoksi sain osiosta hyväksytyt paperit ja tutkinto on enää yhden askeleen päässä. Hip hurraa.

Huomenna lähden Riikaan viikoksi perheeni kanssa, joten varmaan myös hetkonen hiljaiseloa täälläkin puolella on tiedossa. Riikan jälkeen viivähdän viikonlopun vanhempieni luona Imatralla ja lähden vielä muutamaksi päiväksi Mikkeliin, tällä kertaa tilavierailuiden ja lopputöiden esittelyiden merkeissä. Tiedossa on myös se kammoksuttu teoriatentti, johon valtaosan lukeminen jäi melkoisten kommellusten takia viime tinkaan. Toivottavasti viime hetken kertaus siis pelastaa ja kaikki sujuu ongelmitta.

Kaiken tämän puuhastelun lomassa olen saanut jotakin aikaiseksi käsitöidenkin puolella. Tällä kertaa työvälineenä oli puikkojen sijasta koukku. Kuten sanottua, pikkuihmisten työt ovat edelleen olleet pääteemana, joten tällä kertaa valmistuikin sinivalkoinen vaunupeitto.

Kyllä ne neliöt on samankokoisia. Ihan totta.

Perinteisiä isoäidinneliöitä siis yksinkertaisesti, hieman väreillä tavallisesta muunnellen. Mitään kovin erikoista tai yllätyksellistä tähän työhön ei sinällään sisälly. Kokoa peitolla on noin 50 x 90 cm. Lankana toimi alekorista huikean halvalla löytynyt Novitan Wool.

Peiton lämmittävyyttä lisäämässä flanellivuori.

Nyt vihdoin tavaroita pakkaamaan ja pitkästä aikaa kunnon yöunet. Jahka tämä kiireputki on ohi, meinasin maata sohvalla luvan kanssa kuukauden ja lähinnä möllöttää. Saahan sitä ihminen välillä, saahan?



7 kommenttia:

katri kirjoitti...

Voi kuinka suloinen peitto :)

Tuulikki kirjoitti...

Wool on ihana lanka pikkuihmisille. Peitto on nätti. Ihmisen pitää välillä höllätä ja pysähtyä, sanoo nimimerkki kokemusta on.

Annis kirjoitti...

katri, kiitokset :) Siitä tuli mielestäni aika onnistunut, vaikka hieman hankaluutta tuottikin tuo vuoren ompeleminen lievästi venyväisempään virkkaukseen.

Tuulikki, kiitän. Kyllähän se on totta että lepoa tarvitaan, sen kun vaan aina muistaisi!

Anneli kirjoitti...

Voi etä... en ole pitkään aikaan täällä käynyt. Ja paljon nätti olet saanut aikaiseksi. Söpönen peitto... onkohan pojalle ?
Sukkia ja muutakin kivaa olet ehtinyt tehdä.

Oikein mukavaa toukokuuta ja kesän odotusta :)

Annis kirjoitti...

Anneli, alustavasti arvuutellulle tytölle, jonka äiti vihaa vaaleanpunaista ;)

Minulla on itselläni ollut niin henägästyttävät pari viikkoa, että olen tuntenut jo huonoa omaatuntoa siitä, että olen täysin laiminlyönyt porukat täällä. Onneksi vielä kaverit moikkaavat :)

Anneli kirjoitti...

Sininenhän sopii sekä tytölle että pojalle.

Annis kirjoitti...

Annelin, minunkin mielestäni oikein hyvin :)