tiistaina, huhtikuuta 17, 2012

Junasukkia ja autotraumoja

Yksinkertaisella linjalla jatketaan, tikuttelin toissapäivänä loppuun Tuulan sukat vauvaikäiselle. Pitkään aikuisten neuleita neuloneena tuntuivat nämä jotenkin luonnottoman pieniltä ja etenkin käsittämättömän nopeilta saada valmiiksi asti. Muutama muukin tilaustyönä oleva pienoisneule on työn alla, koetan saada ne tikuteltua loppuviikon aikana.


Lanka: Austermann Step-kerän jäänteet
Malli: Tuulan sukat (junasukat)

Mies lähtee huomenna työmatkalle ja minä lupauduin itsetuhoisesti ottamaan kontolleni auton katsastuksen. Minulla on lievät traumat autopaikoissa asioinneista siitä lähtien, kun pari kesää sitten kartoitushommia tehdessäni auton jarrut lakkasivat kokonaan toimimasta vilkkaalla risteysalueella ja vältin yhteentörmäyksen rekan kanssa niukasti. Jarrut alkoivat toimia uudelleen hiljakseen aktiivisella pumppaamisella ja parissa päivässä ne olivat miltei normaalit. Koska minua ei houkuttanut uusia jännitysnäytelmää kovin pian, suuntasimme korjaamolle miehen kanssa heti tilaisuuden tullen.
Tuolloin selostin mahdollisimman seikkaperäisesti auton ja jarrujen käyttäytymistä korjaamon miehelle, joka ei suostunut katsomaan minua kertaakaan kertomukseni aikana. Sen sijaan hän tuijotti miestäni ja osoitti puheensa jatkuvasti suoraan tälle. Pääasiallisena pointtina korjaajan vastauksessa oli se, että koska vika ei ollut juuri nyt päällä, hän ei voisi autolle oikein mitään, eikä tutkiminenkaan oikein hänen mielestään kannattanut. Samaan aikaan mies ilmeillään ja eleillään antoi mieheni ymmärtää, ettei oikein uskonut jarruissa koskaan mitään vikaa olleenkaan. Nainen ratissahan voi aiheuttaa vaikka millaisia kaaostilanteita liikenteessä, yhtä hyvinhän olin vain neitimäisesti saattanut sotkea polkimet keskenään ja vain luullut, etteivät jarrut toimineet.
Oloni oli typertyneen nöyryytetyn ja päällekäyvän raivokkaan välimaastossa ja kaukaa viisas mieheni yksinkertaisesti totesi, että selvittäisimme tilanteen toisaalla ja talutti minut sitten paikalta ennen kuin olisin topinut tyrmistyksestäni kylliksi sanoakseni jotakin vähemmän mairittelevaa miehestä ja tämän korjaamosta. Lienee sanomattakin selvää, etten ole koskaan enää mennyt lähellekään kyseistä paikkaa.
Missään muualla en ole ongelmia kohdannut, mutta silti en mielelläni mene mihinkään autoihin vivahtavaankaan ilman miehen rauhoittavaa läsnäoloa. Niinpä tämä katsastuskäynti onkin itselleni pieni ryhdistäytymisen paikka sekä samalla oivallinen tilaisuus opetella kyseisen homman rutiinit, minä kun en ole autoa aiemmin käyttänyt katsastuksessa.

On aina tavattoman ärsyttävää, jos sinuun suhtaudutaan sukupuolesi takia jossakin joko ali- tai yliarvioivasti. On varmasti aivan yhtä inhottavaa tulla naisena törkeästi ohitetuksi ja kohdelluksi autokorjaamolla kuin saapua sinne täysin autoista tietämättömänä miehenä, jonka oletetaan automaattisesti tietävän ja osaavan kaikki asiaan liittyvä ja jonka tietämättömyyttä sitten kauhistellaan huvittuneena. Itse olen kyllin monta kertaa saanut tytöttelyä ja alentuvaa asennoitumista, kun olen esimerkiksi osia pyöräliikkeestä noutaessani sanonut vaihtavani itse pyörääni renkaat tai vaihdevaijerin  tai ollessani huoltoaseman pihalla tarkistamassa ja lisäämässä öljyä autoon. Yleensä oletetaan, etten tiedä mitä teen ja että tarvitsen ehdottomasti apua. Toinen raivostuttava lähtökohtaoletus on se, etten vain voi ymmärtää mitään teknistä tai käytännönläheistä, koska olen nainen.
Kaikkea ei voi osata, ei yksikään mies eikä nainen. Paljon voi opetella ja joitakin juttuja ei vaan opi, vaikka miten yrittäisi. Ihmisten lahjakkuus on aina yksilöllistä ja kaikilla ei ole taipumusta kaikkeen. Lähtökohtaisesti arvostaisin kuitenkin sitä, että lähtötilanteessa minuun suhtauduttaisiin avoimin mielin yksilönä, ei sukupuoleni edustajana. Arvostan suuresti sitä, kun myyjä tai asiakaspalvelija ottaa tietotasoni huomioon ja kertoo minulle asioita ymmärtämälläni tasolla. Pidän siitä, kun kysymyksiini vastataan ja minulle annetaan myös tarkentavaa tietoa silmiä pyörittelemättä ja ihmettelemättä, miksi tahdon vaivata pientä päätäni moisella. Ja silloin kun olen todella pulassa ja tarvitsen toisten apua, sitä reilusti kyllä pyydän ja osoitan kyllä kiitollisuuteni sitä saadessani.

Huomenna katsastusepisodin lisäksi neule/teetapaaminen biologituttuni kanssa sekä uimareissua taas iltasella. Torstai meneekin sitten puolitain työhommien parissa, puolittain tyttöjen iltaa viettäessä. Perjantaille suunnittelin reipasta tenttiinlukua aamutuimaan ja sitten viikonlopun avaamista tunnin hieronnalla. Kaikki nämä katsastusta lukuun ottamatta tuntuvat houkuttelevilta, joten enköhän minä siitäkin kunnialla selviä näin monen kivan asian voimin. Ja jos rehellisiä ollaan, en jaksa uskoa että siellä mitään ihmeitä tai ikävyyksiä olisi tiedossa, yleensähän sitä saa ihan mukavaa asiakaspalvelua kun vaan itse suhtautuu asiallisesti ja mukavasti.

Että nyt voi sitten jakaa hyvällä omallatunnolla jokainen pahimmat autotraumansa tai kaikkein upeimmat korjaamokokemuksensa vapaasti, mikäli jaksoi lukea koko valitusvirren läpi :P

5 kommenttia:

katri kirjoitti...

Niskakarvat nousee oikein ärsytyksestä pystyyn. Ei ole kokemusta autokorjaamolta vaan moottorisaha kaupasta. Olen hyvin pienikokoinen ihminen ja nykyinen ex-mieheni oli iso ja parrakas mies, no kuitenkin mentiin paikalliseen pienkone kauppaan ja aikomus ostaa moottorisaha minulle. Myyjä puhui kokoajan kookkaalle miehelleni eikä kertaakaan etes katsonut minua. Aikani kuunneltua tokaisin myyjälle ettei insinööri mieheni ymmärrä mitään mitä selität ja minua ei etes enää kiinnosta, kiitos ja hei. Huoks, kyllä tämä maailma ja ihmisten asenteet on syvältä. Tsemppiä kuitenkin katsastukseen!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Tsemppiä katsastukseen!
Mulle tuli aikoinaan kammo, kun auto piti ajaa tarkalleen tiettyyn kohtaan katsastuskonttorin hallissa, jotta katsastusmies pääsi tekemään tarkastuksen autolle. Onneksi nykyään katsastusmies ajaa auton halliin. :)

Annis kirjoitti...

katri, toisaalta kovin lohdullista, toisaalta taas masentavaa kuulla, että muutkin törmäävät näihin asenteisiin. Tuollaiset tilanteet ovat todella raivostuttavia! Eikä sitä oikein aina tiedä, että miten sitä pitäisi toimia, jotta myyjä ymmärtäisi jatkossa edes hieman tarkistaa asennettaan.

Sirpa, hyvin sujui se katsastus :) Ja ai kauhea, tuo sujuisi varmaan täysin ilman ongelmia ja jännitystä jos kotipihalla johonkin kohtaan koettaisi sihdata, mutta auta armias kun pitäisi osata väkisin juuri tiettynä hetkenä samalla kun joku toinen tuijottaa vieressä :D Kaikkeudelle kiitos joo siitä, että katsastusmiehet ajavat auton nykyisin paikalleen.

Tuulikki kirjoitti...

Onpa tuollainen käytös tullut tutuksi minullekin ja useaan otteeseen. Paras kommentti miehisestä suusta lienee kuulemani: "Onko isäntäsi kotona?" En vastannut, että wuh, wuh.
Sukupuolirooli ajattelu istuu vielä yhteiskunnassamme tiukassa, joskus se ärsyttää. Edellisestä isäntä kysymyksestä olen saanut monesti makoisat naurut.

Aarnilintu kirjoitti...

Minä olin taannoin ystäväni kanssa katselemassa autoliikkeessä uutta käytettyä autoa. Autonostoaikeissa olin minä, ystävä oli matkassa henkisenä tukena. Olimme liikenteessä minun autollani. Kun eräästä autoliikkeestä olimme juuri päässeet ulos, soi puhelimeni. Kun vastasin, siellä oli automyyjä juuri jättämästämme autoliikkeestä, jonne en suinkaan ollut jättänyt numeroani tai muitakaan yhteystietoja. Miehellä ei yllättäen ollutkaan autoihin liittyvää asiaa, vaan hän kohteliaasti tiedusteli, josko voisi saada puhua ystäväni kanssa. Mies oli (ilmeisestikin) nähnyt mihin autoon menimme, auton rekisterinumeron perusteella selvittänyt puhelinnumeron, nähnyt sisältä liikkeestä kumpi vastaa ja todennut että väärä nainen ja sitten pyysi puhelimeen ystävääni. Jota halusi pyytää kanssaan treffeille! Käsittämättömän nopeaa, kekseliästä ja törkeää toimintaa kyllä tuolta automyyjältä.. Treffiseuran toivossahan me naiset yleensä autokauppoihin lähdetään!