perjantaina, maaliskuuta 30, 2012

Meren yli

Minä en tahdo ihan aina ymmärtää, minne se aika menee. Päivitystyökalu kuitenkin muistutti hanakasti, että edellisestä päivityksestä on kulunut jo kaksi viikkoa, joten kaiketi se on uskottava. Toisaalta tiedänhän minä, että tässä on tullut yhtä sun toista kyllä puuhattuakin.

Aiemmassa "ulos kaapista" postauksessa tulin maininneeksi, että pidän reissuamisesta. Sekä spontaaniudesta elämässä. Molemmat täyttyivät aika mukavasti, kun äitini soitteli minulle viime viikon tiistaina illalla ja kysyi, lähtisinkö seuraavana aamuna Tallinnaan pariksi yöksi. Matkaa ei oltu oikeastaan edes varattu, mutta jos hotelli löytyisi, olisinko halukas lähtemään. Ynnäilin päässäni, että minulla oli noin 14 tuntia aikaa suoriutua Helsinkiin. Totesin myös, ettei seuraavan kahden päivän aikana ollut mitään sellaista, joka ei olisi voinut siirtyä toiseen hetkeen ja lupasin, että jos tietäisin vain missä ja monelta minun pitäisi olla aamulla, minä olisin paikalla. Seuraavana aamuna ajelin luvattoman aikaisella aamujunalla Helsinkiin ja ehdin kuin ehdinkin oikeaan aikaan terminaaliin.

Matka Tallinnaan sujui leppoisasti. Hätäisen etsinnän tuloksena hotelliksi oli viime tingassa valikoitunut edullisen hintansa sekä sopivan sijaintinsa Braavo. Hotelli sijaitsi jonkin sortin kuntokeskuksen yhteydessä ja olen näin jälkikäteen vilpittömän pahoillani, etten ottanut paikan psykedeelisistä väreistä ja käytävämaalauksista yhtään kuvia. Asiansa paikka kuitenkin ajoi, huoneet olivat siistit ja sijainti 10 minuutin kävelyn päässä terminaalista ja vanhan kaupungin laidalla loistava. Värimaailma sekä huoneen noin reiluun kolmeen metriin nousseet kattosyvennykset avarsivat sen sijaan tajuntaa.

Kultakutri ja kolme karhua -hotellihuone ja hillittömän hihityksen aiheuttaneet sängyt. Kamoon, olivathan ne aika söpöjä. Arvatkaa vaan, kuka veti lyhyimmän korren ja sai tuon huterimman tilapäissängyn?
Braavon pihalla oli hotellivieraiden omille autoille maksuton, vartioitu parkki. Lisäksi vanhan kaupungin uljaat katot kohosivat aivan vieressä.
Koska hitusen reippaalla aikataululla tehdyn matkaanlähdön seurauksena meillä ei ollut sen tarkempia matkasuunnitelmia, reissu koostui enimmäkseen runsaasta kävelystä ja keväisestä tunnelmasta nauttimisesta. Kävimme kiertelemässä myös sellaisia paikkoja, joissa en ollut aiemmin käynyt ja opinkin parin todella maukkaan ja edullisen (sekä syrjäisemmän) ruokapaikan sijainnin.

Kupillinen chai lattea iltasella lämmitti ihanasti Kehrwuederin suloisessa tunnelmassa. 
Yksi suloisimmista uusista kokemuksista oli itselleni Raatihuoneen torilla sijainnut kahvila Kehrwieder. Yleensä en ole tullut käyneeksi Raatihuoneen torin ravintoloissa, ovathan ne yleensä tupaten täynnä matkailijoita ja hinnat ovat selkeästi kalliimmat kuin heti nurkan takana. Vanhempani olivat kuitenkin paikassa asioineet ja toivat minutkin tutustumaan kahvilaan. Ihastuin paikkaan ja sen sekalaiseen tunnelmaan oikopäätä. Ensitunnelma sisään astuessa oli kuin hobittiluolaan olisi astunut, minä ainakin sain varoa päätäni jatkuvasti. Itse kahvila koostui useammasta huoneesta ja sekalaisesta kokoelmasta vanhoja huonekaluja, erikoisia valaisimia ja kynttilöitä. Paikasta sai erinomaista teetä, erilaisia kaakaoita, leivonnaisia, huhujen mukaan erinomaista hehkuviiniä sekä käsintehtyä suklaata. Suklaan makuun pääsinkin tutustumaan, sillä jokainen kuuma kupillinen tarjoiltiin suklaaherkun kera. Kelpasi!

Salin ikkunan eteen, miltei metrin korkeuteen lattiasta, oli koottu oma pöytänsä ja suloiset lampaantaljat, joilla makoilla.
Vanhan muurin jäänteitä jossakin Suur-Kloostrin tienoilla

Toomparkin hitusen masentava kevättalvinen maisema

Tosiaan kovin aikaansaavia emme olleet, mutta jalkaisin kierrellen ja ilman sen suurempia suunnitelmia tulimme käyneeksi monessa entuudestaan vieraassa paikassa. Kiehtova paikka oli myös Jaama-tori, jossa tunnuttiin myyvän mitä tahansa posliinista aina suutaripalveluihin, marjoihin, makkaroihin sekä luontaistuotteisiin. Paikka olikin mielenkiintoinen ja henki neuvostotunnelmaa. 

Lisäksi saatoimme piipahtaa hieman Karnaluksissakin, tosin minulla oli hyvin selkeä etukäteinen visio siitä, mitä kotiin kannan ja mitä en. Niinpä mukaani tarttui lähinnä pari tarpeellista sukkalankaa sekä bambulankaa tiskirätteihin.

Syötyä tuli hyvin (ja moneen kertaan) ja erityisesti pidin Peppersackissa nautitusta kana-ateriasta, joka erikoisuudellaan osui ainakin minun makuhermoihini täydellisesti. Paikka on muutenki seilannut merkillisesti ensin perusruokapaikasta hintavahkoksi turistipaikaksi ja sitten takaisin kohtuuhintaiseksi. Itse viihdyin kynttilöin koristellussa korkeassa salissa jykevien puukalusteiden äärellä oikein hyvin. Ruoka oli myös hyvää ja edullista.

Peppersackin tunnelmallinen ravintolasali. Minun on näköjään mahdotonta saada kyllikseni kynttilöistä.
Kanaherkku, jonka Blogger tahtoo väkisin kääntää asetuksista huolimatta pystykuvaksi tänne liitettäessä. Kanaa, riisiä, mantelikastiketta, kirsikkatomaatteja ja hedelmäsekoitusta.
Olen minä jotakin ihan oikeaakin tehnyt kaiken luuhailun (ja tenttiin lukemisen, köh) lomassa. Isälle oli tarkoitus neuloskella synttärilahjaksi sukkia. Paksummille langoille usein löytyy huonommin ohjeita ja olin jo aiemmin pistänyt merkille ilahtuneena Ullaneuleen Merenkulkija-sukat.

Merenkulkijat, tosin huiputettuna. Ne ovat meinaan väärissä jaloissa, omista kun saa helpommin kuvan näin päin :)

Sukat pussittavat lievästi johtuen siitä, että kerrankin koetan kuvata sukkia, jotka on suunniteltu omia kavioitani kookkaampiin jalkoihin.

Malli: TiiQ, Merenkulkijat
Lanka: Novita 7 veljestä
Muuta: Malli oli mukava ja mielenkiintoinen neuloa, tykkäsin aika lailla.

Jospas sitä näillä pääsisi taas hetkeksi eteenpäin. Keskeneräisten töiden pino on valtava. Mysteerihuivi on edelleen miltei samassa pisteessä ja toiset sukat odottavat valmistumistaan. Virkatuista palasista olisi tarkoitus taiteilla peittoa, mutta niiden lomassa on vähän liian kiva touhuilla aina välillä muutakin. Lisäksi minulla on Tallinnan langat miltei kokonaan muutettuna tiskiräteiksi, jonkun pitäisi vain päätellä se pino ensin. Krhm. Kukahan se voisi olla?

Lisäksi olisin tavattoman kiitollinen, jos joku saisi tämän kestoväsymyksen katoamaan. Hemoglobiinini keksi pudottautua noin 40 yksikköä alaspäin ja tämä on ihan hitusen näkynyt nykyisessä kestävyydessäni sekä etenkin kyvyssäni pysytellä hereillä. Rautaa popsien ja päiväunista nauttien. Toivottavasti teillä muilla on ollut energisempi kuun lopetus!

6 kommenttia:

Tuulikki kirjoitti...

Parempi joskus reissata ilman suuria etukäteissuunnitelmia ja tehdä mitä lystää. Komeat sukat olet saanut valmiiksi. Minulla jäi aikoinaan helikobakteerin häädön jälkeen tavaksi ottaa B-vitamiinitabletti päivittäin. Väsymys ei haihtunut, eikä hemoglobiini noussut rautakuurilla, päinvastoin vatsa voi raudalla entistä huonommin. Nykyisin en tarvitse rautakuuria ja väsymyskin taitaa olla enemmän unen puutetta. Pirteämpää kevättä.

Anneli kirjoitti...

Sullahan onkin ollut kiva matka naapurimaahan.
Paljon olet kivaa nähnyt ja syönytkin hyvin.

Voi, voi, miten tuo hemoglobiini nyt noin romahti. Nyt vaan terveellistä syötävää. Vaikka kyllähän sinä niin teetkin.

Ihanat sukatkin käsistäsi on syntynyt.

Oikein mukavaa kevättä ja voi hyvin !

Annis kirjoitti...

Tuulikki, normaalisti kaiketi saan aika hyvinkin rautaa ravinnostani luonnostaan, kun kohtalaisen säännöllisestä verenluovutuksesta huolimatta hemot ovat tarkastettaessa jossakin 160 tienoilla (joten eivät ne nytkään ihan hurjan alhaalla ole yleisesti naisten arvoihin verrattaessa, omaan tasooni nähden kylläkin). Tavallisesti jääneet siis veripalvelun tarjoamat rautatabletit ihan vain ajatuksen tasolle, kun en ole niitä tarvinnut. Nyt sitten piti ostaa mahdollisimman mahaystävällistä rautaa ja koettaa, josko tämä auttaisi. Ensi tarkastusta odottaessa ja toivottavasti tästä kohenee. Kunnon yöunia on ainakin tullut nukuttua, joten se puoli sentään kunnossa :)

Anneli, mukava oli reissu ja etenkin kun tuli täysin yllätyksenä. Vähänhän siinä joutui selvittelemään käytäntöjä niin lyhyellä varoajalla, mutta oli se ehdottomasti sen arvoista :) Ja eiköhän ne hemot sieltä nouse ennemmin tai myöhemmin takaisin ylös, ottaa vaan rauhallisesti ja tosiaan koettaa syödä monipuolisesti.

juuli kirjoitti...

Kiva lukea sun matkakokemuksia, kiitän ruokapaikkojen vihjeistä.
Sukat on upeat!

Anneli kirjoitti...

Kiitos lohdutuksesta, kun taas vanhenin :D

Annis kirjoitti...

Anneli, ei ole syytä lohduttautua vaan pää pystyssä marssia kohti uusia seikkailuja! Vanheneminen tapahtuu meille kaikille, tärkeintä on se miten suhtautuu itseensä ja elämään :)