tiistaina, helmikuuta 14, 2012

Hauska tavata!

Hiljaiselon katkomisesta näyttää tulleen varsinainen teema blogissani. Osittain syynä ovat olleet viime viikon reissu Tukholmaan sekä ystäväni viikonlopun yli kestänyt vierailu. Toisaalta syynä ovat olleet myös muut kiireet, joista yksi on ollut Villikatajan blogin ylläpito.
Aloin myös pohtia, miten mielekästä minun onkaan pitää oma käsityöblogini erillisenä ja anonyymina paikkana, kun samaan aikaan blogaan aktiivisesti noin kerran viikossa yhden klikkauksen päässä omalla nimelläni ja naamallani. Jos siis tahtoo todella tietää, kuka olen ja miltä näytän, sen selvittäminen on ollut viimeiset puoli vuotta todella simppeliä puuhaa. Minulla on kuitenkin ollut aina tarve pitää kiinni yksityisyydestäni kohtalaisen tiukastikin ja jotenkin tuntui vieraalta ajatukselta kirjoittaa omalla naamallani mitään. Nyt olen kuitenkin joutunut opettelemaan netissä itseni esillä pitämistä uudella tavalla syksyn mittaan ja alan olla sen kanssa hiljakseen sujut.

Niinpä siis jatkossakin tämä blogi keskittyy käsitöihini, arkeeni ja reissuihin eli sinällään sisältö tulee säilymään ennallaan. Anonymiteetin puolelle sen sijaan tahtoisin tehdä pienen muutoksen tulevaisuudessa, minusta kun tuntuu omituiselta tosiaan esittäytyä toisaalla avoimesti ja klikkauksen päässä esiintyä taas nimettömänä ja kasvottomana.

Villikatajan blogin puolella sen sijaan kirjoittelen ruoanlaitosta, biologiasta, luonnontuotteista ja pienistä askelista kohti kestävämpää elämäntapaa. Jos täällä on pidemmän tovin kovin hiljaista, kannattaa vilkaista Villikatajan puolelle, todennäköisesti minulla on ollut jotakin kerrottavaa siellä. Esimerkiksi reseptejä en kirjoita enää tälle puolelle lainkaan.

Joten siis näiden ratkaisujen seurauksena lyhyt esittäytyminen niin vanhoille kuin uusillekin tyypeille lienee paikallaan.

Hei, minä olen Annukka. Koska etunimeni on pitkä, se on ollut tapana lyhentää erilaisilla tavoilla etenkin rakkaimpien ihmisten toimesta. Olen ollut Ande (joka kääntyi pian sisareni suussa tavujen paikkaa vaihtamalla kätevästi muotoon Dean. Käytän kyseistä nimeä muuten irkin puolella nickina), Annis, Ankka, Ada ja kaikkea muuta yhtä epäilyttävää. Näistä nimi Annis vakiintui pian käyttööni blogin puolella.

Kotiseuturetkue viime kesänä Lappeenrannassa eli kotoisammin perinteiset kesänlopettajaiset
Olen kotoisin Imatralta, jonka takia puhun edelleen vahvaa karjalan murretta. Netissä käytän aina kirjakieltä, mikä on herättänyt välillä ihmisissä suurta hilpeyttä. Nykyisin asun avomieheni ja kolmen pitkäkarvaisen maatiaiskissan kanssa Jyväskylässä. Mies opiskelee ja tekee töitä samaan aikaan yliopistolla, minä puolestani lisäkouluttaudun luonnontuotealan asiantuntijaksi ja olen samalla touhustellut tänne Keski-Suomen alueelle kehittämishanketta luonnon keruutuotteita koskien Lilyan kanssa. Mikäli hanke saa rahoituksen, siitäkin varmaan tulee kerrottua enemmän ja seikkaperäisemmin tuolla toisen blogin tietämillä.

Käsitöiden lisäksi elämääni rytmittävät harrastuspuolella kirjoittaminen, lukeminen, luonnossa liikkuminen, ruoanlaitto, liveroolipelaaminen (=larppaus), pöytäroolipelit (=ropettaminen) sekä pelit ylipäätään niin lautapeli-, konsoli- kuin tietokonemuodossakin. Pitkäaikainen partioharrastukseni on nyt tauolla omien kiireideni johdosta, mutta minun on vaikea kuvitella pysyväni kovin kauan poissa sen ääreltä.
Vaikken laske matkustamista varsinaiseksi harrastukseksi, se täyttää kovin usein arkeni. Minulle reissaaminen voi olla yhtä hyvin seikkailumatka eväiden kanssa lähimetsiin, yöpyminen kansallispuiston laavulla tai lentäminen toiselle puolelle maapalloa. En voisi kuvitella elämää ilman tätä pienen seikkailun tuntua arjessani.

Viime viikon alussa Tukholmassa pakkasta uhmaamassa

Olen pitkä ja iso ja vaalea (ja vähän kömpelö). Pidän kesästä ylitse kaiken ja rakastan paljasjaloin ruohikossa kävelyä. Rakastan myös intohimoisesti Saimaata ja sen lukuisia pikkusaaria. Luen aina, kun minulla on siihen tilaisuus. Nautin siitä, kun saan ihmiset ympärilläni viihtymään ja rakastan tarinoiden kertomista ja hulluttelua sopivassa suhteessa. Olen ammatinvalintapsykologin mukaan voimakas tieteellis-taiteellinen kahtiajako ja tämä raivostuttava järjen ja tunneperäisyyden ristiriita sulostuttaa arkeanikin säännöllisesti. Olen välillä jääräpäinen ja periaatteellinen viaksi asti. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä heikommaksi on käynyt myös sietokykyni muiden huonon käytöksen ja ihmissuhteissa tapahtuvan hyväksikäytön suhteen. Inhoan maksaruokia, kiirettä ja julmuutta.

Jotta koko postaus ei menisi vain pitkitetyksi kertomukseksi itsestäni, ajattelin armahtaa teitä hieman ja kertoa myös viime aikojen saavutuksista käsitöiden saralla. Ensimmäinen saavutukseni lähenteli jo melkoista ahkeruutta, minä nimittäin viimeistelin ne puuttuvat kaksi senttiä toisen peukalon lapasesta. Nämä peruslapaset tikuttelin kasaan jo uuden vuoden tienoilla, mutta niistä jäi uupumaan pieni pätkä peukalosta. Sitten tietenkin unohdin ne kokonaan Imatralle ja siellä ne olivatkin aina viime viikon reissuun asti. Nyt viimeistelin ne ja pohdin, että käyttäisinkö niitä itse päällyslapasina kylmillä keleillä vaiko huovuttaisin ne pienikätisemmälle.


Lanka: Novita Puro, sävyä en valitettavasti muista
Malli: Peruslapanen
Muuta: Näitä oli mukavan rentouttavaa neuloa uuden vuoden aattona leffoja katsellessa. Ajattelua ei tarvittu juuri lainkaan. Oivallinen välityö siis kaiken kaikkiaan.

Muissa projekteissa päätin vaihtaa kylppärissä käyttämäni vanulaput kestoversioihin. Tämä ajatus on pyörinyt päässäni jo jonkin aikaa ja sain vihdoinkin sen toteutettua. Kankaaksi hain pienen palan flanellia paikallisen kangaskaupan palalaarista. Pesin sen ja leikkelin yksinkertaisesti ympyröitä juomalasin pohjaa mallina käyttäen. Ympyröiden reunat huolittelin siksakilla. Komeampaa jälkeä olisi varmasti syntynyt saumurilla, mutta nämä toimivat käytössä vallan mainiosti.


Laput ovat olleet käytössä juuri sopivan pehmoisia ja tehokkaita. Imukykyä kaipailisin vielä hieman lisää, mutta se hoitunee ongelmitta käytön myötä. Yleensähän kankaissa ja langoissa imukyky paranee huikeasti pesukertojen myötä. Sitä siis odotellessa. 

Kuvat: Käsityökuvat omaa satoa, kuvat minusta puolestaan ovat lähtöisin Tuukin kamerasta.

14 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Hei vaan, olipas kiva nähdä tuoreet kuvat sinusta. Se yksi jonka kauan sitten minulle lähetit on tallessa ystävieni joukossa.
Ja vaikka ikäni puolesta voisin olla äitisi, niin tunnut kuitenkin ystävältäni :)
Ihanat nuo lapaset, pidä ne vaan itselläsi !!!

Oikein ihanaa ja mukavaa ja kivaa ja rentouttavaa ystävänpäivää Sinulle täältä Kuusankoskelta !

Aarnilintu kirjoitti...

Kiva kun kävit kylässä ja pöllöneiti toi hymyn huulille:) Varsin veikeitä otuksia näkyy sinullakin täällä olevan, jäin oikein urakalla ihastelemaan kaikkea mitä täältä löytyi.

Marja K kirjoitti...

Mukava esittely sinusta, on kiva tietää blogikavereistaan jotain :) Upeat lapaset!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpas kiva tutustua paremmin. Mukavaa ystävänpäivää Sinulle

Annis kirjoitti...

Anneli, kiitokset ja hyvää ystävänpäivää vain sinullekin. Tosiaan minulla sattui tämän kerran olemaan jopa hyvinkin tuoreita kuvia, kiitos veljeni ja viime viikon reissuilun. Mukava ja suoranainen kunnia on ollut saada tutustua sinuun tässä blogailun seurauksena :)

Aanilintu, se pöllö vain oli jotakin elämää suurempaa :D Ja suloinen, kaiken lisäksi.

Marja K, kiitos. Tämä nyt oli tällainen kaapista tuleminen selkeästi minulle :D

enkuli, kiitokset ja sinne suunnalle myös :)

Marika kirjoitti...

Muistan katselleeni kaupassa samanlaista lankaa kuin noissa lapasissa käytit ja miettineeni, miltä ne mahtaisivatkaan näyttää valmiissa käsityössä. Näemmä vähintään yhtä kauniille kuin vyyhdissä. Jännä juttu sinänsä, etten tuollaisia värisävyjä juuri missään itse käytä...

Tuulikki kirjoitti...

Lapaset ovat kauniit ja raikkaan väriset, eikö ne kutistu pidon ja pesun myötä? Mukava ja hieno esittely sinusta itsestäsi. Vilkaisin toisen blogisi puolelle. Kestävä kehitys ja luonnonantimet ovat lähellä minunkin ajatusmaailmaa.

Annis kirjoitti...

Marika, sehän etenkin noissa monisävyisissä ja liukuvärjätyissä langoissa on minulle ongelmana :D Rakastan niitä itse ja värisävyjen vaihtumiset ovat osa neulomisen riemua -itse en osaa niitä kuitenkaan käyttää lainkaan.

Tuulikki, jotenkin itselleni on kaikken selkein, että pidän luonto- ja ekojutut toisaalla selkeän keskitettyinä ja käsityöt puolestaan täällä. Tiedän, etten itse ole mikään malliesimerkki täydellisestä ekoihmisestä, mutta koetan opetella ja toivon mukaan innostaa muitakin tavallisia ihmisiä matkalla ajattelemaan, että ehkä hekin voisivat muuttaa jotakin pientä arjessaan.

juuli kirjoitti...

Mielenkiintoista, monellakin tasolla. Mutta noista kestovanuista tuli mieleeni, että miten ajattelit ne pestä? teitkö niille pesupussin? Kun sukatkin tahtovat välillä kadota pesukoneen uumeniin. Vai pesetkö ne käsin joka käytön jälkeen?
Kas tällaisia logistiikkaongelmia täällä pähkäillään.
Itse värkkäsin jo 80-luvulla melittaa kestosuodatinpussin ohuesta puuvillakankaasta, mutta se ei ihan toim inut. Kahvinrasva piintyi siihen ja sai jokaisen uuden annoksen maistumaan tosi pahalta.

juuli kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Annis kirjoitti...

juuli, minulla on muutama hienopesupussi rintaliiveille ja muulle hienopyykille, sellaisessa olen ne pessyt. Voin kyllä sanoa, että irrallaan hukkuisivat oitis :D Olen myös laiskana kuivattanut ne suoraan samaisessa pussissa, noiden ripusteleminen on vähän liian näpertelyä minun makuuni. Kun ei tajutonta könttää pese kerralla, toimii oikein hyvin.
Alunperin inspiraation näihin sain Uuden mustan blogin kautta, siellä pidempään käyttänyt kirjoittaja osasi kertoa enemmänkin käyttökokemuksia.

Näissä ekojutuissahan on välillä sellaista, että vaikka ideaa olisi, käytäntö ei aina vaan toimi. Itselläni on ollut jo pidempään ajatuksena tehdä myös kauppaan hedelmäpusseja kankaasta, moisia kun tulee ostettua paljon ja niitä pieniä muovipusseja tulee ihan turhaan kannettua kotiin.

Annis kirjoitti...

Ja tosiaan, poistin tuplan :)

hillanen kirjoitti...

Miulta on jotenkin mennyt ohi pari viime postausta, en tiiä mikä tuota readeria vaivaa. Mietin, että onko päivitystä, ja olihan täällä! Mielenkiintoisia juttuja tässä kaapistatulossa :D

Maksaruokien vihaa en yhtään ihmettele, eräs tuhoisa maksakastike ala-asteella opettajan pakottamana syötynä ja sitten hetiperään elimistöstä poistettuna tekivät lopullisesti minusta kasvissyöjän, toki olin jo aiemmin inhonnut lihan makua ylipäätään. Mutta jotenkin se maksa vielä veti sen kaiken niin överiksi, että paluuta ei enää ollut (olin tuolloin 10-vuotias.)

Julmuutta vihaan minäkin, kaikki paha tässä maailmassa tuleekin jotain kautta siitä, että joku kuvittelee olevansa jotenkin parempi kuin toinen, toisen yläpuolella..Ja joo, olen myös "periaatteellinen viaksi asti".. ;)

Niin ja Lush on eräs suuri rakkauteni, ihania juttuja ja erityisesti siksi, että voi ostaa kaikkea kiinteää, jossa ei tule roskaa mukana, niinkuin vaikka kiinteetä shampoota, joka on muutenki parasta. :) Jee, Lush.

Kylläpä höpötän "mielenkiintoisia" juttuja. Syyttäkäämme flunssaa. Joka tapauksessa, lapaset ovat ihanat, haavailen itse huovutetuista lapasista, mutta en ole vielä kyennyt iskemään kiinni hahtuvaan, jota kyllä olisi..jotenkin se huovutus hirvittää.

Annis kirjoitti...

hillanen, joskun nämä atk-jutut ovat tällaisia vähän arvoituksellisia :D

Minulle jäi maksaa kohtaan jo ala-asteella ihan kammo. Se kamala pistävä haju, joka tuli vastaan jo ruokalan ovelle, hyrgh. Edelleenkään en oikein maksaan (enkä muihin sisäelimiin) kykene koskemaan, vaikka toki arvostan sitä, että joku niitä syö ja kykenee näin hyötykäyttämään kuolleen eläimen tehokkaammin. Itselläni on myös possun ja naudan syöminen vähentynyt huomattavasti viime vuosina. En koe olevani mitenkään ituhippi-tyyppinen, mutta meillä on todella hyvin mahdollisuuksia käyttää itse kalastettua järvikalaa ja noutaa lähitiloilta suoraan luomulihaa edukkaasti, joten sinne suunnalle homma on kallistunut koko ajan enemmän. Puhumattakaan tosissaan siitä, että kasvispäivien määrä on jatkuvasti nousussa, kun opettelen kokkailemaan uusia juttuja :)

Ja varmasti onnistuisivat huovutetut ihan hyvin. Itse pelkäsin alkuun kuollakseni, että kone syö lapaset kutistaen ne nukelle sopiviksi. Todellisuus oli kuitenkin se, että ainakin minun käyttämieni lankojen kohdalla kutistuminen ja huopuminen oli huomattavasti heikompaa kuin odotin. Liekö koneestani kiinni, en tiedä.

Lush <3 Muutamaa vähän samantyyppisiä tuotteita tekevää kotimaistakin firmaa olen käyttänyt, mutta jotenkin täytyy nyt todeta, että ne tuoksut ja värit ja toimivuus kuitenkin veivät sydämeni Lushilla pysyvästi. Sääli vain, että lähin myymälä löytyy Lahdesta. Olisi kiva aina päästä paikan päälle hypistelemään!