maanantaina, tammikuuta 16, 2012

Tammirauhaa


Tammikuussa on jotakin merkillistä minulle, ollut jo monta vuotta. Kun muut pohtivat uuden vuoden lupauksia ja aloittelevat kilvan parempaa elämää kuka liikunnan ja kuka tipattoman merkeissä, minä tunnun valuvan hitaaseen rauhallisuuteen. Useampana vuonna olen huomannut, että olen tammikuussa usein flunssassa tai hiljennän tahtia muutoin. Pohdin ehkä mennyttä vuotta ja otan vastaan uutta tulokasta varovaisen uteliaana. Kaiken kaikkiaan kesän lapsena talvi on minulle aina liian pitkä ja hitusen raskaskin kevyen ja leikkisän kesän jälkeen. En koe myöskään syksyn piteneviä iltoja ennen joulukuuta niin tummina ja toivottomina kuin moni muu kokee. Marraskuu on minusta usein kaunis ja odotusta täynnä oleva kuukausi. Tammikuussa puolestaan iskee minulla talviväsymys, jos se ylipäätään on iskeäkseen. Niinpä kuukausi on usein kylmänä ja lumisena minulle se, jona huomaan hidastavani ja rauhoittavani tahtia.

Miten sitten selvitä tammikuusta, kun valtaosa painaltaa eteenpäin kiihtyvällä tahdilla ja tuntuu saavan voimia pelkästään kevään hitaasta lähestymisestä? Minulla on useitakin pieniä asioita, joiden olen huomannut ilahduttavan minua erityisesti tänä vuonna.


Päiväunet sohvalla kissan kanssa. Huisku ja Pihka kumpainenkin ovat ottaneet tavaksi tulla viereeni unille. Huisku käpertyy viltin alle kainaloon, Pihka taas menee aina nukkumaan jalkojeni päälle. Kissojen kanssa uni on lämmintä ja rauhallista ja koko maailma tuntuu hidastavan tahtiaan.

Pitkät kävelyt jäisessä ja kuuran koskettamassa maisemassa. Ihmeelliset muodot, joita jää ja lumi saavat. Auringonvalon leikki jäisissä kristalleissa ja hangen pinnalla. Huurteiset sävyt, lumen painamat oksat ja kengän alla narskuva jää ja lumi.



Kirjat illalla. Olen ottanut tavakseni rauhoittua ennen nukkumaan menemistä puolen tunnin tai tunnin ajan. Olen pitkästä aikaa lukenut taas uusia kirjoja, yleensä pahimman lukuhimon iskiessä kun koluan vain vanhaa hyllyäni. On kuitenkin yhtä aikaa ihanan rentouttavaa ja ylellistä vajota kirjan kanssa pehmeiden peittojen väliin. Rakastan tarinoita ja niihin uppoutumista. Viimeisimpänä kirjoina olen lukenut Piiat, tavaillut Game of Thrones -sarjaa läpi sekä tutustunut eläinmaailman ihmeisiin Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia -kirjan matkassa.



Ostokset. Olisin varmasti sangen kurja muotiblogin pitäjä. Kävin toivuttuani vilkaisemassa alennusmyyntejä ja kotiutuin tyytyväisenä joitakin sangen tarpeellisia perusvaatteita. Samalla tajusin, että jollei pakollisia alusvaate- ja sukkaostoksia lasketa, olen ostostellut vaatteita viimeksi juhannuksen alennusmyynneistä. En kuitenkaan oikein osaa käydä kaupoilla vain shoppailun riemusta, vaan yleensä ajaudun kaupoilla vasta kun tarvitsen oikeasti jotakin. Tarpeelliset ja minulle sopivat vaatteet tuntuivatkin jotenkin erityisen mukavilta ostosteluilta pitkästä aikaa. Laitoin myös ennakkotilaukseen videopelin, jonka ilmestymistä olen odotellut ja jonka hankkimista ajattelin ensiksi venyttää myöhäisemmäksi. Se tuntui melkoiselta luksukselta ja ylellisyydeltä.


Yleinen hemmottelu. Koska minulla on maailman paras äiti, maailman paras anoppi sekä maailman paras halki elämän rakastaja (=eli siis simppelimmin sanottuna minä itse, veljeni kun tapaa aina vaatimattomaan tapaansa sanoa, että itserakkaus on elinikäisen kauniin suhteen alku), minulla on tammikuulle tiedossa kosolti rentoutumista ja hemmottelua. Äiti oli hankkinut minulle joululahjaksi lahjakortin kasvohoitoon ja anoppi puolestaan hierontaan. Kumpikin on varattu nyt muutaman viikon päähän. Itse taas olin hankkinut itselleni tarjoushintaisen kampaajakäynnin päänahan hemmotteluhoidolla jo joskus lokakuussa. Koska lysti on myös maksettu silloin, se tuntuu nyt käytännössä ilmaiselta huvilta (Tiedän, olen hieman yksinkertainen ja helposti ilahdutettavissa). Niinpä minulla on tiedossani hekumalliset kaksi viikkoa, kun käyn hoidattamassa niin naamaani, alati jumiin vetävää selkääni sekä leikkauttamassa ylikasvaneeseen tukkaani vihdoinkin jonkun selkeämmän mallin. Tunnen oloni jotenkin luonnottoman ja vähän syntisenkin hemmotelluksi, mutta koetan olla tuntematta syyllisyyttä tästä ylenpalttisuudesta ja keskittyä nauttimaan.

Valinnan mukaan siis rentouttavaa tai reipasliikkeistä tammikuuta kaikille!


Postauksen kuvat ovat tällä kertaa kaikki isoveljeni Tuukin käsialaa.

2 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Olipa ihana kirjoitus. Tunnistan aikas paljon itseäni. Minä haluaisin olla karhu, joka saa nukkua talviunet.

Annis kirjoitti...

enkulin käsityöt, minullekin kelpaisivat nyt pitkät unet. Eilen huomasin "ihan lyhyiden" päiväunien venähtäneen neljän tunnin mittaiksi... Jonkinlaista uupumusta siis ilmassa!