maanantaina, tammikuuta 09, 2012

Elonmerkkejä

Päivitystauko venähtikin aiottua joululomaa pidemmäksi. Osittain syynä oli yleinen vetämättömyys. Osittain taas se, ettei juuri mikään tekemäni käsityö tuntunut tallentuvan kuviksi asti. Tein joululahjoiksi sukkia ja käsityöhaastetta varten viimeiset työt, mutta kuvia ei käytännössä yhdestäkään ole tai niitä ei voinut syystä tai toisesta julkaista. Itse joululoman puolestani vietin taas Imatralla, jossa olin netin ulottumattomissa miltei kahden viikon ajan.

Uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi otin toisen flunssan ja vasta nyt sidottuna paikoilleni totesin, että voisin kaivaa vihdoinkin kameralta niitä harvoja otettuja kuvia ja julkaista ne. Takkiprojektini esimerkiksi tuli valmiiksi jo paria viikkoa ennen joulua, mutta jotenkin olin niin kamalan dynaaminen ja aikaansaava, etten saanut raportoiduksi aiheesta. Toisaalta luova vetelehtiminen on ollut sen verran harvinaista minulla viime ajat, että sopiva rentoutuminen ja minkään tekemättömyys ovat olleet oivallisia viihdykkeitä nekin.


Takki osoittautui kooltaan aika passeliksi. Ensisovituksella se tuntui hieman tiukalta, mutta perusteellisen kostutuksen ja tasokuivatuksen/nykimisen jälkeen se olikin jo miltei liian väljä. Reunahuomautuksena vielä todettakoon, että neuloin hihoista tarkoituksellisesti pitkät. Minulle kaikki hihat jäävät aina valmisvaatteissa liian lyhyiksi, kiitos orankiperimäni. Onkin ihana, kun kerrankin sormet voi piilottaa miltei kokonaan hihoihin.


Takki istuikin peloistani huolimatta ihan nätisti ja olikin jo joululomalla käytössä, kun mökillä touhusimme pihamaan puolella ennen kunnon pakkasia. Ainoa harmistuksen aihe on takin mallin sekä hitusen luisujen hartioideni yhteispelinä syntyvä lievä kaula-aukon/kauluksen valuminen sivuille, mutta kykenen tämän harmini nielemään. Ensimmäiseksi yritelmäksi tämä on sangen kelvollinen ja tulee varmasti olemaan käytössäkin.

Malli: Novitan Naisen Palmikkotakki
Lanka: Röykkälän luomutilan Olavi-lanka Rygja-lampaista. Oli suloista ja lämmintä. Ja ylipäätäänkin aika ihanaa.
Muuta: Projekti eteni yllättävän nopeasti, eikä pelkäämäni puutuminen ehtinyt iskemään. Ehkäpä minä jatkossakin uskallan isompia neuleita puikoille ottaa. Kiitoksia suuresti vielä kaikille matkalla kannustaneille ja tsempanneille, minulle tämä oli iso askel :)


Lopuksi vielä kuvalliset todisteet siitä, miten meillä tehdään ristipistoja. Kaivoin keijun kaapista pitkästä aikaa ja hellyydenkipeä Pihka ei voinut mitenkään pysytellä kaukana. Niinpä onnistuimme jotenkin sulassa sovussa sulloutumaan tuohon ihmiskissa -solmuun ja tekemään töitäkin pari tuntia ilman, että kumpikaan hermostui toiseen.

6 kommenttia:

hillanen kirjoitti...

Hieno ja lämpimännäköinen takki siitä tuli! Voit olla syystä ylpeä itsestäsi! :) Eikun vaan lisää takkeja neulomaan. ;) Ihana kiisseli myös.

katri kirjoitti...

Voi ihanuuksien ihanuus kuinka kaunis takistasi tuli!!!!
Todellakin saat olla ylpeä!

MariJ kirjoitti...

Kaunis takki! Olen tehnyt tuon saman mallin, punaisena. :)

Annis kirjoitti...

hillanen, kiitos. Ehkä tämän kannustamana sitä rohkaistuukin vielä tekemään moista!

katri, kiitän :) Onhan siinä ne pienet vikansa ja itse näkee heti ne seikat, jotka tekisi ensi kerralla toisin, mutta olen minä silti aika tyytyväinen.

MariJ, onkohan olemassa montaa mallia, joita sinun ahkerat kätesi eivät olisi ennättäneet neuloa tai virkata? :D Minä jouduin hieman laskeskelemaan uusiksi noita silmukoita ja kuvioiden paikkoja, kun oma lankani oli kuitenkin selkeästi paksumpaa kuin 7 veljestä, mutta onneksi ei mennyt ihan pieleen.

Anneli kirjoitti...

Tosi kaunis neuletakki. Ja sopii sinulle hienosti. Tykkään tuosta väristäkin.
Olen joskus ommellut olkasaumanvaroihin kanttinauhaa joka tukee eikä saumat veny. Se saattaisi auttaa tuohon valumiseen :)

Voi miten kauan flunssa on sinua kiusannut. Toivotaan nyt että pysyy sitten loppuvuoden poissa :)

Mukavaa viikonjatkoa !

Annis kirjoitti...

Anneli, hei, kiitos, tuota pitääkin testata! Se venyminen ei kuitenkaan ole mitenkään aivan älytöntä, mutta juuri sen verran kuin voi olettaakin, kun lanka on vähän raskaampaa ja hihat täyspitkät. Laitankin henkiselle kauppalistalleni ja testaan oitis! Kiitos vinkistä! Ja toivon todellakin, että tajuaisi tauti lähteä vetämään, menee ihan pipariksi koko arki kun kämpässä pyörii villakoirat ja asiat pitäisi pitää rullaamassa, mutta hyvä että istuma-asennossa jaksaa olla.