maanantaina, marraskuuta 14, 2011

"On routa sulkenut maan/syliinsä hiljaiseen"

Syksy on jollakin tapaa lohdutonta aikaa. Kesällä vallinnut voitonriemuinen vihreä on saanut väistyä ja pikkuhiljaa kaunis ruskakin katoaa jättäen jäljelle vain alastomat puunrungot. Kaikkialla on hiljaista, ilmassa aistii pakkasen ja koko luonto tuntuu pysähtyneen vetämään henkeä odottaessaan kaiken peittävää lumivaippaa. Syksy on myös omalla karulla tavallaan tavattoman kaunista aikaa. Asiat näyttävät riisutussa maailmassa niin erilaisilta, kaikki tuntuu piirtyvän terävämmin.

Kävin sunnuntaina melomassa halki Tuomiojärven ja sieltä Palokkajärven kautta Tourujoelle imemässä itseeni tuota syksyn karua kauneutta.


Jokiosuus oli melontareittimme suosikkini erikoisempine maisemineen ja yhdistelmineen kaupunkiluontoa ja rakennettua ympäristöä.


Rannoilla oli useampiakin uimahuoneita ja katoksia, jotka ovat tarjonneet suojaa kesällä virrassa vilvoittelun lomassa.


Siltojen alituksia matkalla kertyi useita ja osa silloista oli huikean korkeita, osa miltei vettä viistäviä.


Monet puisto kurkottelivat oksillaan pitkälle joen uomaan, hipaisten oksillaan varomattoman melojan hiuksia ja kasvoja.


Juuri erilaisten rakennusten, puiden, hiljaisuuden ja seisahtaneen tumman veden yhdistelmä teki jokiosuudesta ainutkertaisen.


Keula suunnattuna takaisin kohti Palokka-järveä.


Matalimpien kävelysiltojen alusia kansoittivat pulut. Kävelysiltojen ylitse kulkevat ihmiset puolestaan tuijottelivat meitä pitkään ja hartaasti. En tiedä käykö jokiosuudella kovin usein melojia, etenkään tähän aikaan vuodesta.


Paluumatkalla seisahduimme pienen ruovikon kylkeen ihastelemaan saroja ja osmankäämiesiintymiä. Muutama osmankäämi piti kerätä talteenkin koristekäyttöä varten.

Ehkä sitä jaksaisi taas tämän voimalla muutaman pimentyvän viikon eteenpäin lumen tuloa odotellessa.

5 kommenttia:

Tuulikki kirjoitti...

Kauniita ja levollisia kuvia olet ottanut melontaretkeltäsi. Luonto antaa ihmeesti voimia jokaisena vuodenaikana.

katri kirjoitti...

Voi ihanuus kuinka kauniita kuvia syksyisestä luonnosta! Jos minulta kysytään niin jatkaisin syksystä suoraan kevääseen, talvi ei ole minun aikaa yhtään...
Oikein ihanaa syksyn jatkoa sinulle :)

Annis kirjoitti...

Tuulikki, se on kyllä totta. Varsinkin sen merkityksen huomaa, kun joutuu syystä tai toisesta olemaan erossa siitä omasta lähiluonnostaan.

katri, talven voisin minäkin jättää väliin :D Tai ensin voisi tulla vaikka hetkeksi pakkaset ja lunta jouluun asti, mutta siihen se lysti saisi minun puolestani jäädäkin.

Anneli kirjoitti...

Kauniita maisemia melontaretkellä näit :)
Ja kuntokin varmaan kohosi ?
Minä en tästä pimeydestä tykkää. Aamulla kun lähtee töihin on pimeä ja samoin illalla kun tulee kotiin !

Kiitos ihanasta kommentistasi ja kiitos myöskin onnitteluista ;)
t: yksi onnellinen tuore anoppi ;D

Annis kirjoitti...

Anneli, tuo on oikeaa tehojumppaa tietokonetyöskentelyn jumiuttamille harteille! Minulla toimii ainakin parin tunnin melonta oikein hyvänä hartioiden vetreyttäjänä, suosittelen siltäkin kannalta moista :) Ja upeaahan se on, jos anopin titteli on toivottu ja vävy oikein mieluinen.