keskiviikkona, lokakuuta 19, 2011

Onnensukkia ja yllätyksiä

Paluu kotiin on aina vähän haikea reissujen ja retkien jälkeen, mutta toisaalta aina yhtä suloista. Omaani hieman hidasti se tosiasia, että olin onnistunut saamaan melkoisen ilkeän syystaudin, mutta onneksi se rauhoittui hieman.

Kotona minua odotti kuitenkin läjäpäin erilaisia mukavia yllätyksiä. Ensimmäisen kohtasin heti raahatessani laukkuja ja kissojen kantokoppia kynnyksen yli. Eteismatolla oli kirjekuori, joka erottui muun postin joukosta heti. Hetken sitä tuijoteltuani tajusin, että ihanainen Anneli oli luvannut lähettää minulle blogissaan ihailemani sydänliinan. Sain siis neitokaisen virkkaaman pitsiliinan, johon olin tykästynyt sangen kovasti heti ensi vilkaisulla.



Miten tätä nyt ei voisi rakastaa? Tänään kun siivoilen, etsin samalla liinalle arvoisensa paikan. Kiitokset siis Annelille vielä kerran tätä kautta, liina on luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa.

Muut arjen pienet yllätykset tulivat vastaani yksitellen, kun palailin takaisin tavallisiin rutiineihini.



Parvekkeelta sisään jokunen aika sitten siirretty ananaskirsikkani oli alkanut viikonlopun aikana pudotella hedelmiään. Osa pudonneista ei ollut vielä täysin kypsiä, mutta muutama oli ehtinyt valmiiksi asti. Nams.


Viimeisenä yllätyksenä oli se, että olin kuin olinkin onnistunut hätäisessä joulukaktuksen viilennysoperaatiossani ja nyt armaani puskee vihdoin nuppuja! Sain mokoman sittenkin kukkimaan! Kiitoksia vain toveri Leppäselle, joka totesi leppoisaan sävyyn ohjeeksi: "Viet sen elokuussa parvekkeelle ja unohdat sinne. Annat sen olla siellä kaikessa rauhassa. Sitten kun tulevat ekat pakkaset ja olet jo mennyt myöhäisillan uutisten jälkeen sänkyyn nukkumaan, sitten muistat sen kaktuksen ja käyt sen sieltä parvekkeelta pelastamassa ihan viime tipassa. Silleen se toimii".
Totta on, toimii!

Muissa projekteissa sain valmiiksi Rnin sukat. Ne eivät ole mitkä tahansa sukat, vaan onnensukat. Sisareni nimittäin on hiljakseen Lunan kanssa treenaillessaan saavuttanut sen pisteen, että aikoo lähteä koettelemaan onneaan kilpakentille. Kaksikon hauskanpitoa ja yhteistyötä katsellessa tuntuu siltä, etteivät nämä lisäonnea kyllä enää tarvitse, mutta kun sisko pyysi minua tekemään itselleen onnensukat, olin oitis valmis. Mitään muita ohjeita en sukille saanut kuin sen, että hän tahtoisi niiden olevan erityiset ja liittyvän heihin.

Projekti osoittautui juuri niin hauskaksi kuin olin kuvitellutkin. Kulutin pitkän tovin erilaisia sukkamalleja metsästäen ja lankoja arvuutellen. Langaksi valikoitui lopulta Punta Merisock Hand Painted sävyssä HP 64. Minusta kuukoiruus Lunasta tulee mieleen sekoitus violettia, valkeaa ja kuunkehrän hopeista. HP 64 tuntuikin aika hyvin tiivistävän nämä värivaatimukset. Mallin kanssa minulla meni pidempään, mieltäni kun kutkutti useampikin teemaan sopiva. Lopulta vaihtoehdot kaventuivat kahteen, kunnes tein lopullisen valintani.




Show-off
tuntui pitävän sisällään kaiken, mitä halusin sukilla sanoa. Malli oli yksinkertainen, mutta kaunis. Se piti sisällään satoja yksinkertaisia toistoja, aivan kuin koiran kouluttaminenkin. Mallin oppi parin kerroksen jälkeen ulkoa, mutta pienikin herpaantuminen kostautui ja näkyi heti sukkien pinnassa. Se ei siis ollut kyllin yksinkertainen, jotta olisin voinut heti mallin opittuani vannoa, että teen sen aina virheittä -jälleen aivan kuten koirankin kanssa. Oikein tehtynä pinta muodosti tiiviin suomumaisen kerroksen, joka kuvasi hyvin koiran ja omistajan yhteen hioutumista. Lisäksi sukkien nimi sopi teemaan täydellisesti. Aina kun olen seurannut kyseistä kaksikkoa treeneissä, heistä hehkuu sellainen tekemisen ilo ja yhdessäolosta nauttiminen, ettei sukkien nimi olisi voinut paremmin valikoitua.


Sukat ovat minulle hitusen pienet, mutta viikonloppuna ehdimme mittauttaa ne Rnin jaloissa. Kantapää oli minulle uudenlainen, etenkin kun olen keskittynyt tekemään kärjestä aloitettavia sukkia viime ajat. Myös kärkikavennus oli malliltaan minulle uusi, mutta aika hauska. Olikin mukava tehdä malliltaan kohtalaisen yksinkertaista sukkaa, kun sai samalla opiskella pari uutta juttua.

7 kommenttia:

hillanen kirjoitti...

Ihanat sukat :) Tuo malli on kyllä toteutettava miunkin. Ja kuinka ihanan liinan saitkaan :) Kuvio tuo mieleen kävyn, aika kivaa.

Anneli kirjoitti...

Moikka !
Kiva jos liina mielytti luonnossakin.
Kirjoitin kirjeenkin... mutta kun on tuo muisti niiiin hyvä, niin jäi mokoma tuonne pöydälle :)

Tosi nätit sukat olet tehnyt !

Tuulikki kirjoitti...

Jännä pintakuvio on tosiaankin noissa sukissa. Joskus on mukava kokeilla uutta sukissakin.
Ananaskirsikka onkin kasvi, jota en ole vielä kokeillut. Pistänpä mieleen, jos vaikka ensi kesänä se löytäisi tiensä minunkin kasvihuoneeseen.

Annis kirjoitti...

hillanen, kiitokset. Se on mukava malli neuloa, tykkään siitä kun ohjetta ei tarvitse ihan koko ajan vierelleen, mutta pinta on silti mukavan erityinen. Liina puolestaan on rakkausliina <3

Anneli, miellytti oikein kovasti. Lohdullista kuulla, että jollakin muullakin on laho pää :D Minä marssin jo kerran postiin arvontavoittoa lähettämään, kun tajusin vasta sisällä, että olin unohtanut osoitelapun työpöytäni kulmalle :D

Tuulikki, se on kiva päästä aina kokeilemaan jotakin erilaista, se kuitenkin tuo mukavan vireen hommaan. Kasvihuoneessa ananaskirsikka olisi varmaan antanut jo reilusti kesän puolella tuota satoa, kannattaa kokeilla! Usein antaa myös hyvin runsaan sadon, joten on sikälikin hauska!

katri kirjoitti...

Voi ihanuus kuinka kauniit sukat!

Ja ihan vihreänä kateudesta täällä katselen sun puutarhurointia kaktusten ja ananaskirsikoiden kanssa, itse jouduin jo elokuussa tyhjentämään kasvihuoneeni hoitamattomuuden vuoksi... :D

juuli kirjoitti...

Onpas kauniit sukat, värikin ihan miun mieleen.
Onnea kaktukselle!

Annis kirjoitti...

katri, enemmänkin se on se hoitamatta jättäminen :D Muistin vasta elokuussa, että se kaktus pitäisi kylmettää, jos sen tahtoo saada kukkimaan ja löin sen sitten paniikissa parvekkeelle toviksi. Olen äärettömän ylpeä, että se a) ei kuollut b) teki nuput! Ananaskirsikat tosiaan ovat vähän myöhässä, parveke ei ollut selkeästi kyllin lämmin paikka niille. Onneksi jotakin satoa ehtii kuitenkin saada.

juuli, kiitokset, noita oli todella mukava tehdä ja lanka oli aika ihana :)