tiistaina, elokuuta 23, 2011

Polveen asti

Kuten aiemmin mainitsin, minulla on isohkona ihmisenä sukkaongelma. Kun koetan löytää polvimittaisia sukkia, ne loppuvat jonnekin pohkeen puolivälin yläpuolelle. Jos tahdon ylipolven sukkia, ne taas loppuvat juuri polvitaipeen tienoille, ollen liian pitkiä polvisukiksi, mutta reilusti liian lyhyitä polvenkaan ylittämään. Kuitenkin näin syksyn alkaessa hiljakseen tuntua kirpeytenä aamuissa ja viileytenä tuulessa, sitä toivoisi vilpittömästi omistavansa pitkät sukat, joita käyttää hameiden kanssa. Niinpä minä päätin vihdoin tänä syksynä tarttua toimeen ja neuloa itselleni polvimittaiset ohuet villasukat.


Mallineule koostui yksinkertaisesta oikein, nurin -pinnasta.

Sukkien pituus on pohjasta varren reunaan noin 55 senttiä. Etenkin toisen sukan kohdalla varren tikutteleminen alkoi maistua äkkiä puulta. Kuten mies huomautti, eihän noiden neulomisessa pitkään mennyt, mutta aika oli kyllin pitkä minun hermoilleni käydäkseen.

En edes yrittänyt saada värejä kulkemaan samalla lailla kummassakin sukassa, mikä osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Langan värien laineilua seuratessa kun alkoi vaikuttaa siltä, ettei värien vaihtumisella ollut mitään säännönmukaisuutta, jonka avulla olisi voinut varmuudella saada värin kulkemaan tasaisena. Onneksi itse olen yleensä tykännyt tästä eriparisuudesta sukissa.


Värien sävyt vaihtelevat reilusti valaistuksen mukaan, ollen mielestäni juuri sopivan murrettuja.

Malli: Wendy Knits, Toe-Up Socks in a Box: Gansey Socks
Lanka: Drops Delight, johon olin hitusen pettynyt. Minulla on ollut kahtiajakoinen suhde lankaan, josta en ensimmäisen kokeilun kohdalla pitänyt lainkaan ja joka tuntui ihastuttavalta toisella kokeilukerralla. Tällä kerralla olin muutoin tyytyväinen, mutta yksi kolmesta kerästä piti sisällään niin huikean suuria langan paksuuden vaihteluita, että välillä puikoilla oli rihmamainen ohut huiskale ja välillä Huopastakin paksumpi pätkä. Muissa kerissä paksuuden vaihtelu ei ollut näin älytöntä. Lisäksi toisessa sukassa näkyy terävänä väriraja, joka oli aivan langan omaa aikaansaannosta, omat langanvaihtoni onnistuin piilottamaan huomattavan paljon paremmin.
Muuta: Suloisen pehmeät ja maanläheiset sukat ovat muutoin mieleeni.

Enkulille kiitos vielä tunnustuksesta, koetan saada kirjoitettua vastauksen. Lisäksi tahdon kiittää vielä erikseen kaikkia mahdollisesti aiemmin äänestämään langenneita omasta ja miehekkeen puolesta, minä sain kuin sainkin vapaan tyttöviikonloppuni!

5 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Voi että nuo on ihanat !!
Kuule, minä taitasin tarvita yhden Anniksen tänne meidän talouteen. Kuten varmaan muistat, en saa sukkia aikaiseksi :))

MariJ kirjoitti...

Kivat sukat! :)

Minulla taas päinvastoin: kerran sovitin yksiä capreja ja totesin, että varsin hyvät täysimittaiset eli nilkkaan asti ulottuvat housut. ;) Tai kaupasta ostetut polvisukat ulottuvat polven yli reiteen. Sukkahousut voi vetää kainaloon saakka jne. :)

Annis kirjoitti...

Anneli, on minusta kaikkeuden puolelta armeliasta, että koet vaikeutta tarttua toimeen edes yhden käsityön kohdalla! Se antaa meille tavallisille kuolevaisille toivoa :D

MariJ, kiitos. Ja se on tämä kirous, kun ei ole standardimittoihin syntynyt ja kasvanut, olipa sitten liian iso tai liian pieni :D Kaupan vaatteiden kanssa saa välillä olla todella ihmeissään. Minulla tämä pituus tuottaa välillä myös ongelmia mekkojen tai muiden kanssa, niiden helmat kun ovat pari viime kautta olleet kautta linjan kohtalaisen lyhyitä. Arvaa miten lyhyitä ja viehättäviä ne ovat minun ylläni?

Marja kirjoitti...

Ihanat sukat! Kun itse tekee, saa sopivat :)

Annis kirjoitti...

Marja, kiitokset, minäkin olen näihin aika tyytyväinen, värien perusteella alunperin langan kaappasin mukaani ja odottelin sitten, että löytäisin sopivan välin värkätä sukat valmiiksi asti. Tuntuu kyllä, että valmisvaatteiden kanssa saa painia välillä niin paljon! Voi kun vielä tuon ompelun hallitsisi kyllin hyvin, voisi hyvinkin harhautua tekemään itse muitakin vaatteita.